Pernakasvain koiralla: oireet, tutkimukset ja hoito

Yleiskuvaus

Pernassa näkyvää pattia kutsutaan usein massaksi, koska sen solutyyppiä ei vielä tiedetä. Kaikki tällaiset löydökset eivät ole syöpää. Tavallisia hyvänlaatuisia löydöksiä ovat verenpurkauma eli hematooma ja paikallinen kyhmyinen kudoslisä eli nodulaarinen hyperplasia. Yhdessä ne muodostavat noin 20–41 % kaikista pernan muutoksista. Hyvänlaatuinen pernamassa voidaan usein parantaa poistamalla perna.

Sattumalta löytyneistä pernamassoista ilman vatsaontelon verenvuotoa 70,5 % oli hyvänlaatuisia ja 29,5 % pahanlaatuisia. Vuotavien pernamassojen potilasryhmissä hemangiosarkooman osuus on puolestaan ollut 63,3–70,4 %. Ryhmien ero on oleellinen: oireettoman sattumalöydöksen ennustetta ei pidä päätellä suoraan vuotavan kasvaimen luvuista. Hemangiosarkooma on koiran tavallisin pahanlaatuinen pernamassan aiheuttaja.

Pernan hyvänlaatuisia kasvaimia on myös hemangiooma eli hyvänlaatuinen verisuonikasvain. Pahanlaatuisista löydöksistä tunnetaan hemangiosarkooman ohella muita sarkoomia, lymfoomaa ja syöttösolukasvaimia. Kudosvastauksessa ilmoitettu kasvaintyyppi ohjaa siksi jatkosuunnitelmaa, eikä kaikkia pernan pahanlaatuisia muutoksia hoideta automaattisesti saman nimikkeen alla.

Syyt

Pernakasvaimet voivat saada alkunsa erilaisista kudoksista, sillä pernassa on monenlaisia soluja. Hemangiosarkooma kehittyy verisuonten sisäpintaa muodostavista endoteelisoluista. Se on biologisesti eri sairaus kuin hyvänlaatuinen verenpurkauma. Kasvaimen tarkkaa syntysyytä ei tunneta. Perinnöllisillä tekijöillä epäillään olevan osuutta sen kehittymiseen.

Pernan lisäksi hemangiosarkoomaa voi muodostua sydämeen, maksaan, ihoon tai lihakseen. Eri sijaintien kasvaimet eivät silti käyttäydy samalla tavalla. Ihoon rajoittuva hemangiosarkooma voi olla ennusteeltaan parempi kuin pernan vastaava syöpä. Auringon ultraviolettisäteily yhdistetään ihomuotoon, mutta ei sisäelinten hemangiosarkoomaan.

Suuri perna voi aiheuttaa oireita myös painamalla mahalaukun seutua. Pernan suureneminen ei kuitenkaan aina johdu kasvaimesta. Esimerkiksi pernan kiertyminen voi estää normaalia verenkiertoa ja suurentaa elintä. Siksi vatsan suurentuminen tai pahoinvointi ei tunnista muutoksen alkuperää.

Riskitekijät

Hemangiosarkoomaa todetaan tavallisesti iäkkäillä koirilla, usein 8–10 vuoden iässä. Suurikokoiset koirat näyttävät olevan muita alttiimpia. Alttiisiin rotuihin kuuluvat saksanpaimenkoira, kultainennoutaja, labradorinnoutaja ja villakoira. Rotuluettelo kuvaa hemangiosarkooman alttiutta, eikä se määritä jokaisen näiden rotujen pernalöydöksen laatua.

Nuorikin koira voi harvoin sairastua hemangiosarkoomaan. Ikä ei siis sulje sairautta pois, jos tutkimuksissa löytyy epäilyttävä muutos. Verenvuodon esiintyminen nostaa pahanlaatuisuuden epäilyä verrattuna oireettomaan sattumalöydökseen. Koiran rotu, ikä ja vuodon merkit auttavat arvioimaan epäilyä ennen lopullista kudostulosta.

Tyypilliset oireet

Alkuvaiheessa hemangiosarkooma voi olla täysin oireeton tai aiheuttaa vain lieviä, epäselviä muutoksia. Pernan muutos voi löytyä sattumalta tutkimuksessa tai ultraäänessä. Kotona havaittavia oireita ovat esimerkiksi:

• Tavallista vähäisempi aktiivisuus ja väsymys.
• Entistä heikompi rasituksen sieto.
• Ruokahalun väheneminen ilman selvää syytä.
• Painon lasku.
• Vatsan näkyvä suureneminen.
• Pyörtyminen tai heikotuskohtaus.

Nämä merkit eivät ole vain pernakasvaimelle ominaisia. Esimerkiksi ruokahalun heikkeneminen ja laihtuminen ovat havaintoja, jotka kannattaa merkitä muistiin ennen vastaanottoa. Repeämään liittyvät romahtaminen, vaaleat ikenet ja hengitysvaikeus ovat selvästi kiireellisempiä hälytysmerkkejä. Myös sydämen syke voi nopeutua. Sisäinen verenvuoto voi pahimmillaan johtaa äkkikuolemaan.

Komplikaatiot ja seuraukset

Hemangiosarkooma leviää nopeasti muihin elimiin. Tavallisia etäpesäkkeiden paikkoja ovat keuhkot ja vatsaontelon elimet, kuten maksa. Mikroskooppiset etäpesäkkeet voivat jäädä röntgen- ja ultraäänikuvissa näkymättä jo diagnoosivaiheessa. Siksi siistit kuvat eivät tarkoita, ettei leviämistä olisi tapahtunut.

Pernan hemangiosarkoomaan ei tunneta parantavaa hoitoa. Ilman solunsalpaajia leikkauksen jälkeinen keskimääräinen elinaika on noin 2 kuukautta. Leikkaushoidon jälkeen solunsalpaajilla hoidettujen koirien elinajan mediaani on noin 4–6 kuukautta. Solunsalpaajahoidon jälkeen osa koirista elää 6–8 kuukautta. Alle 10 % koirista on elossa vuoden kuluttua diagnoosista. Nämä luvut koskevat hemangiosarkoomaa, eivät hyvänlaatuisia pernan muutoksia.

Hemangiosarkooman leikkauksen jälkeinen ennuste riippuu myös sairauden vaiheesta. Pelkän leikkauksen jälkeen elinajan mediaaniksi on kuvattu vaiheessa I noin 5,5 kuukautta ja vaiheessa III noin 0,9 kuukautta. Revenneen pernan hemangiosarkooman vaiheessa II mediaani on alle 2 kuukautta. Leikkauksen jälkeisestä elinajasta esitetään myös yleinen 2–3 kuukauden tai lyhyemmän ajan arvio.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Eläinlääkäri arvioi yleisvoinnin ja mahdollisen verenvuodon vakavuuden ennen jatkotutkimuksia. Verikokeilla selvitetään koiran terveydentilaa sekä leikkausvalmiutta. Tutkimuksiin voidaan liittää virtsanäyte ja veren hyytymistä mittaavia kokeita. Vatsaontelon nesteestä otettu näyte voi auttaa vuodon selvittelyssä. Vatsan ultraäänellä paikannetaan massaa ja etsitään vapaata nestettä tai verta.

Keuhkojen röntgenkuvat ja vatsan ultraääni kuuluvat hemangiosarkooman leviämisen selvittelyyn. Joskus tarvitaan tietokonetomografiaa. Sydämen ultraäänitutkimuksella etsitään mahdollista oikean eteisen kasvainta. Se voi olla vaikea havaita tavallisista röntgenkuvista.

Neulanäytteestä saadaan verisuoniperäisessä massassa usein runsaasti verta, mikä rajoittaa solututkimuksen tulkintaa. Varman diagnoosin saamiseksi suositellaan kudoksen mikroskooppista tutkimusta eli histopatologiaa. Pelkkä massan suuri koko ei luotettavasti erota hyvänlaatuista muutosta kaikista syövistä.

Patologi voi tarvita näytteitä massan ja terveen pernan rajalta. Myös väriltään ja rakenteeltaan erilaisia kohtia tutkitaan. Koko pernan lähettäminen laboratorioon auttaa sopivien näytekohtien valinnassa. Pieni kasvainalue voi muuten peittyä suuren verenpurkauman joukkoon.

Vatsan ultraääni voi jättää ennen leikkausta havaitsematta yli 80 % maksan ja pernan ulkopuolisista vatsan etäpesäkkeistä. Keuhkojen etäpesäkkeiden etsimisessä molemmilta kyljiltä otetut röntgenkuvat parantavat havaitsemista. Tutkimusten tulos on siis osa kokonaisarviota, vaikka näkyvää leviämistä ei todettaisi.

Hoito

Eläinlääkäri määrää hoidon ja lääkityksen. Tavallisin kirurginen hoito on pernan poisto eli splenektomia. Se on samalla hoitotoimenpide ja keino saada kudos diagnoosia varten. Repeämän vuotaessa leikkaus on tehtävä mahdollisimman nopeasti lisäverenhukan estämiseksi.

Ennen leikkausta koiran verenkiertoa vakautetaan tarvittaessa nestehoidolla. Vaikeassa verenhukassa voidaan tarvita verensiirto. Merkittävä vuoto voi edellyttää myös plasman antoa ja tehostettua seurantaa. Hoidon kiireellisyys määräytyy tässä tilanteessa vuodon ja koiran voinnin perusteella, vaikka kasvaimen tarkka laatu ei olisi vielä tiedossa.

Hyvänlaatuisen massan kohdalla leikkaus voi riittää parantavaksi hoidoksi. Hemangiosarkoomassa leikkausta täydennetään usein solunsalpaajahoidolla leviämisen hidastamiseksi. Lääkitys voi auttaa säilyttämään hyvää elämänlaatua jäljellä olevana aikana. Jos näkyviä etäpesäkkeitä jo on tai leikkaus ei onnistu, solunsalpaajahoitoa voidaan silti harkita sairauden hidastamiseksi. Sen teho on silloin usein vähäisempi.

Leikkauksen jälkeen koira jää tavallisesti sairaalaan 24–48 tunniksi sydämen rytmin ja verimäärän seurantaan. Rytmihäiriöitä etsitään sydänfilmillä eli EKG:llä. Useimmat leikkauksen jälkeiset rytmihäiriöt väistyvät 24–48 tunnissa. Ne voivat silti tarvita lääkitystä. Muita mahdollisia haittoja ovat jatkuva verenvuoto ja haimatulehdus.

Kotona liikkuminen rajoitetaan lyhyisiin hihnalenkkeihin ensimmäisten 2 viikon ajan. Vatsan pitkää leikkaushaavaa suojataan tarvittaessa kaulurilla tai suojapaidalla. Solunsalpaajahoidon aikana vointia seurataan verikokein ja kuvantamalla. Kontrollien sisältö sovitetaan diagnoosiin ja valittuun hoitoon.

Haavan reunojen tulisi pysyä vastakkain ja haavan puhtaana. Voimakas turvotus, paha haju tai jatkuva verenvuoto on syy ottaa heti yhteyttä vastaanottoon. Uimista ja kylpemistä vältetään haavan paranemisen aikana, sillä kosteus voi lisätä bakteerien pääsyä haavaan. Poistettavat iho-ompeleet otetaan tavallisesti pois 7–14 päivän kohdalla. Osa ompeleista sulaa itsestään ihon alla.

Haavaa ei saa päästää pureskelemaan, sillä koira voi vahingoittaa sitä tai irrottaa ompeleita jo muutamassa sekunnissa. Jos ompeleita irtoaa, vastaanottoon on otettava yhteyttä mahdollisimman nopeasti.

Ennaltaehkäisy

Hemangiosarkooman ehkäisyyn ei tunneta varmaa menetelmää. Sen tarkka syntysyy on edelleen tuntematon. Auringolta suojautumista ei voi pitää pernan hemangiosarkooman ehkäisykeinona, sillä ultraviolettisäteilyyn liittyvä riski koskee ihomuotoa. Vatsan ultraääntä voidaan käyttää kasvaimen etsimiseen riskikoiralta. Tämä on varhaisen havaitsemisen tutkimus, ei keino estää kasvainta syntymästä. Erityisruokavalioiden ei ole todettu ehkäisevän hemangiosarkoomaa. Myöskään lelujen tai muiden ympäristön tavaroiden välttäminen ei vähennä sairastumisriskiä. Pernamassan poisto puolestaan vähentää sen repeämiseen liittyvää vuotoriskiä.

Tärkeää koiranomistajalle

Säilytä ultraäänilausunto, leikkauskertomus ja patologin vastaus samassa paikassa. Kysy, onko diagnoosi vasta epäily vai jo kudostutkimuksella varmistettu. Merkitse kalenteriin kontrollit ja tee lyhyt päiväkirja ruokahalusta, liikkumisesta, hengityksestä ja mahdollisista heikotuskohtauksista. Kun keskustelet hoitovaihtoehdoista, erittele leikkauksesta toipuminen ja syövän etenemiseen liittyvä ennuste. Hyvänlaatuisen löydöksen ja hemangiosarkooman jatkohoidot ovat erilaiset.

Selvitä kotiutettaessa, mihin soitat voinnin heikentyessä myös yöaikaan. Äkillinen romahtaminen, vaaleat ikenet tai hengitysvaikeus vaativat nopeaa yhteydenottoa. Leikkauksen jälkeen uusi oksentelu voi liittyä esimerkiksi haimatulehdukseen. Ilmoita siitä hoitavaan eläinlääkäriin. Jos syöpä on todettu, sovi myös siitä, miten koiran mukavuutta ja arkisia mieluisia asioita arvioidaan hoidon aikana.

Usein kysyttyä

Onko pernakasvain aina syöpä?

Ei. Pernamassa voi olla hyvänlaatuinen tai pahanlaatuinen. Oireettomina sattumalöydöksinä todetuista massoista ilman vatsaontelovuotoa 70,5 % oli hyvänlaatuisia. Tämä osuus ei koske kaikkia päivystykseen tulevia koiria. Lopullinen diagnoosi perustuu kudoksen tutkimiseen mikroskoopilla.

Näkyykö pahanlaatuisuus varmasti ultraäänellä?

Ultraääni auttaa löytämään pernamassan ja vatsaonteloon kertyneen nesteen. Kuvan perusteella tehty epäily ei kuitenkaan korvaa massan kudostutkimusta eikä kerro luotettavasti kaikkien solujen laatua. Lisäksi pienet etäpesäkkeet voivat jäädä sekä vatsan ultraäänessä että keuhkokuvissa näkymättä.

Kuinka kauan koira elää hemangiosarkooman kanssa?

Pernan hemangiosarkoomassa leikkauksen jälkeinen keskimääräinen elinaika ilman solunsalpaajia on noin 2 kuukautta. Solunsalpaajahoidon jälkeen mediaani on noin 4–6 kuukautta. Mediaani tarkoittaa, että puolet koirista elää tätä lyhyemmän ja puolet pidemmän ajan. Luku ei ole yksittäisen koiran ennuste.

Voiko pernan poisto parantaa koiran?

Hyvänlaatuinen pernamassa voi parantua leikkauksella. Hemangiosarkoomaan ei sen sijaan tunneta parantavaa hoitoa. Silloinkin leikkaus voi pysäyttää massan vuodon tai vähentää repeämän riskiä. Hoidon tavoitteista kannattaa keskustella jo ennen toimenpidettä, jos tilanne sallii.

Milloin leikkauksen jälkeen saa liikkua normaalisti?

Ensimmäisten 2 viikon aikana liikunta rajoitetaan lyhyisiin hihnalenkkeihin. Haavaa voidaan suojata kaulurilla tai suojapaidalla. Varsinaisen liikuntaan paluun arvioi hoitava eläinlääkäri toipumisen mukaan. Kotiutusohjeet ja sovitut tarkastukset määräävät oman koirasi etenemisen.