Peräsuolen esiinluiskahdus koiralla

Yleiskuvaus

Esiinluiskahdus voi ilmaantua äkillisesti, uusiutua ajoittain tai muuttua pitkään jatkuvaksi ongelmaksi. Osittaisessa esiinluiskahduksessa ulos kääntyy vain suolen limakalvo.

Täydellisessä esiinluiskahduksessa mukana ovat suolen seinämän kaikki kerrokset. Tyypillinen löydös on peräaukosta näkyvä pitkänomainen, putkea muistuttava kudos.

Limakalvo voi lievässä muodossa palata välillä itsestään takaisin, kun koira lopettaa ponnistamisen. Esiinluiskahdus on usein muun suolisto-, peräaukko- tai virtsaelinsairauden seuraus.

Se ei ole sama asia kuin peräpukama, jossa verisuoni laajenee. Myös suolentuppeuma voi näyttää samankaltaiselta ulkopuolelta katsottuna.

Syyt

Pitkittynyt ponnistaminen työntää suolta ulospäin

Jatkuva ulostamisponnistelu eli tenesmus voi työntää peräsuolen kudosta peräaukon läpi. Vaikea suolitulehdus ja sen aiheuttama ripuli ovat mahdollisia taustasyitä.

Sisäloiset voivat ylläpitää suoliston ärsytystä ja ponnistelua. Myös pitkittynyt ummetus voi aiheuttaa toistuvaa, voimakasta ponnistamista.

Vierasesine, vaurio tai suolen seinämän laajentuma voi vaikeuttaa ulostamista. Peräsuolen tai paksusuolen loppuosan kasvain voi olla ponnistelun taustalla.

Virtsaputken tukos ja eturauhasen suureneminen voivat aiheuttaa virtsaamisponnistelua. Nartulla vaikea synnytys voi johtaa pitkäkestoiseen ponnistamiseen ja esiinluiskahdukseen.

Lantionpohjan ja sulkijalihaksen tuki voi pettää

Perineaalityrässä lantion välipohjan lihasten surkastuminen heikentää peräsuolen tukea. Tällöin peräsuoli voi kiertyä tai laajentua peräaukon ympärillä olevalle välilihan alueelle.

Peräaukon ulomman sulkijalihaksen hermovaurio voi myös altistaa esiinluiskahdukselle. Tyriä korjaavan leikkauksen jälkeen kipu, suolen sairaus tai hermovaurio voi ylläpitää ponnistelua.

Riskitekijät

Nuoret koirat ovat tavallinen potilasryhmä erityisesti silloin, kun niillä on vaikea ripuli. Tila voi kuitenkin kehittyä minkä tahansa ikäiselle, rotuiselle ja sukupuoliselle koiralle.

Pennun sisäloistartunta lisää riskiä etenkin, jos se aiheuttaa huomattavaa ripulia ja ponnistelua. Virtsaamisvaikeuksia aiheuttava sairaus voi tehdä ulospullistumasta myös virtsaelimistön ongelman seurauksen.

Etenkin molemminpuolinen perineaalityrä, johon liittyy peräsuolen laajentuma, voi altistaa esiinluiskahdukselle. Peräaukon ja välilihan alueen leikkaukset ovat myös mahdollinen altistava tilanne, joten aiempi leikkaushistoria kuuluu esiinluiskahduksen riskiarvioon.

Tyypilliset oireet

Näkyvin oire on punertava kudos, joka tulee ulos peräaukosta joko jatkuvasti tai ulostamisen yhteydessä.

• Koira kyykistelee toistuvasti ja ponnistelee ulostaessaan.

• Ulostaminen näyttää kivuliaalta tai siihen liittyy levottomuutta.

• Samalla voi esiintyä ripulia ja elimistön kuivumista.

• Ruokahalu heikkenee ja koira on tavallista väsyneempi.

• Koiralla voi olla vatsakipua tai paino laskee.

• Ulos työntynyt kudos turpoaa, sen pinta ärtyy ja siihen voi syntyä haavaumia.

Koira voi nuolla tai purra aristavaa pullistumaa tai hangata takapäätään maahan, mikä voi aiheuttaa verenvuotoa. Voimakas ponnistelu voi näkyä selän köyristymisenä ja ulostamisasentoon asettumisena ilman, että ulostetta tulee.

Aluksi näkyvä suolen osa voi olla lyhyt ja haavautumaton. Myöhemmin pinnan tummuminen ja kovettuminen viittaavat kudoksen vaurioitumiseen.

Komplikaatiot ja seuraukset

Ulkopuolelle jäävä kudos voi kuivua ja menettää elinkelpoisuutensa. Hoitamaton vaurio voi johtaa vakavaan infektioon ja sepsikseen, joka on hengenvaarallinen yleistila.

Korjausleikkauksen jälkeen suoleen voi syntyä ahtauma, joka vaikeuttaa myöhemmin ulostamista. Täydellinen esiinluiskahdus voi estää ulosteen kulkemisen kokonaan.

Kuollut suolen osa voidaan joutua poistamaan, vaikka terveempi kudos olisi ollut palautettavissa ilman poistoa. Leikkauksen jälkeen mahdollisia ongelmia ovat verenvuoto, haavainfektio, pidätyskyvyn häiriö ja uusi esiinluiskahdus.

Täydellinen toipuminen on mahdollista, kun myös esiinluiskahduksen taustasyy saadaan hoidettua. Yksittäisessä vaikeaa perineaalityrää sairastaneen koiran tapauksessa tyrä ja esiinluiskahdus eivät uusiutuneet 27 kuukauden seurannassa korjausleikkausten jälkeen.

Leikkausalueen arpeutuminen voi tehdä suolesta jäykän ja kapean, jolloin ummetus ja ponnistelu alkavat uudelleen. Ahtauman synnyttämä ponnistelu voi ylläpitää kierrettä, jossa uusi esiinluiskahdus vaurioittaa jo leikattua aluetta lisää.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Ulkoneva kudos ja taustasyy tutkitaan erikseen

Eläinlääkäri tutkii peräaukon, ulkonevan kudoksen ja peräsuolen tunnustelemalla. Tutkimuksessa arvioidaan, onko kudos elinkelpoista vai niin vaurioitunutta, ettei sitä voida palauttaa turvallisesti.

Ulostenäyte tutkitaan loisten varalta, jos niiden epäillään aiheuttavan ripulia. Röntgen- tai ultraäänitutkimus voi löytää suolen tukoksen tai kasvaimen.

Kuvantamisella voidaan tutkia myös virtsakiviä ja virtsarakon seinämän paksuuntumista. Urokselta arvioidaan tarvittaessa eturauhasen kokoa.

Synnyttäneeltä nartulta voidaan etsiä kohtuun jäänyttä sikiötä. Verikokeissa suurentunut valkosolumäärä voi tukea epäilyä tulehduksesta tai laajalle levinneestä infektiosta.

Peräsuolen tunnustelulla etsitään myös muita löydöksiä, kuten kiinni juuttunutta esinettä, täyttyneitä anaalirauhasia tai kasvainta. Virtsanäyte voi täydentää selvitystä, jos koiran ponnistelu liittyy virtsaamiseen.

Toistuvassa esiinluiskahduksessa voidaan tarvita paksusuolen tähystystä, jossa suolen sisäpintaa tutkitaan kameralla. Eläinlääkäri tarkistaa myös, pääseekö ulkonevan osan ja peräsuolen seinämän väliin tutkimusvälineellä, sillä tämä auttaa erottamaan suolentuppeuman.

Ennen nukutusta arvioidaan lisäksi koiran yleiskunto ja anestesian turvallisuus.

Hoito

Elinkelpoinen kudos palautetaan ja pidetään paikallaan

Eläinlääkäri määrää hoidon kudoksen kunnon, taustasairauden ja koiran voinnin perusteella. Pieni tai osittainen esiinluiskahdus voidaan usein palauttaa käsin koiran ollessa nukutettuna.

Kudos huuhdellaan lämpimällä keittosuolaliuoksella ja liukastetaan vesiliukoisella geelillä ennen palautusta. Turvotusta voidaan pienentää vastaanotolla paikallisella sokeriliuoksella ennen kudoksen palauttamista.

Peräaukon ympärille voidaan asettaa löysä tupakkapussiommel tavallisesti 5–7 päiväksi. Mahdollinen ompeleen poistoaika on myös 3–7 päivää koiran tilanteesta ja leikanneen eläinlääkärin suunnitelmasta riippuen.

Ompeleen on jätettävä riittävästi tilaa ulosteen kululle, vaikka se samalla estää uutta ulospullistumista. Puudutusta voidaan käyttää toimenpiteen yhteydessä ponnistelun vähentämiseen.

Loistartunta, vierasesineen aiheuttama tukos ja virtsaputken tukos tarvitsevat kukin oman hoitonsa.

Poistoleikkaus ja kolopeksia ratkaisevat eri ongelmia

Kuollut tai vakavasti vaurioitunut suoli poistetaan ja jäljelle jäävät terveet päät yhdistetään. Toistuvassa esiinluiskahduksessa voidaan tehdä kolopeksia eli kiinnittää paksusuoli vatsan seinämään.

Kiinnitys muodostaa pysyvän kudosyhteyden laskevan paksusuolen ja vasemman vatsanpeitteen välille. Kolopeksia voidaan tehdä avoimesti tai tähystysmenetelmällä.

Suolen seinämän läpäiseviä ompeleita vältetään, koska ne voivat altistaa infektiolle ja vatsakalvontulehdukselle. Eräässä koiran leikkauksenjälkeisen ahtauman korjauksessa arpikudosta vapautettiin ja suolta laajennettiin pallokatetrin avulla.

Tämän koiran ulostamisponnistelu lievittyi vähitellen 3 päivässä korjaavan toimenpiteen jälkeen. Uutta esiinluiskahdusta tai muita komplikaatioita ei todettu saman koiran 1 vuoden seurannassa.

Toipumisen aikana ulostamisen pitää onnistua ilman voimakasta ponnistelua

Kotiin määrätään tarvittaessa kipulääkitys, joka helpottaa leikkauksen jälkeistä oloa ja vähentää ponnistelua. Toimenpiteen jälkeen käytetään tarvittaessa ulostetta pehmentävää lääkettä, kuten laktuloosia.

Vähän sulamatonta jätettä sisältävä ruokavalio muodostaa vähemmän ulostemassaa, jolloin ulostaminen voi helpottua toimenpiteen jälkeen. Jatkuva ripuli voi vaatia lisähoitoa myös korjauksen jälkeen.

Operaatiohaavan paranemiseen varataan tavallisesti 10–14 päivää, mikä on eri asia kuin peräaukon väliaikaisen ompeleen pitoaika. Nuolemisen estävä kauluri suojaa haavaa infektiolta ja aukeamiselta.

Liikuntaa rajoitetaan tyypillisesti ensimmäisten 10 päivän ajan leikanneen eläinlääkärin ohjeen mukaan. Rauhalliset hihnalenkit ulostamista ja virtsaamista varten korvaavat juoksemisen, hyppimisen ja uimisen toipumisaikana.

Nukutuksesta toipuva koira pidetään kotona rauhallisessa, rajatussa tilassa erillään muista eläimistä ja lapsista. Leikkaushaavaa ei kastella kylvyssä eikä koiraa viedä trimmaukseen ennen toipumisajan päättymistä.

Mahdolliset poistettavat iho-ompeleet poistetaan usein 10–14 päivässä erillään peräaukon lyhytaikaisesta pidätysompeleesta. Haavaa seurataan lisääntyvän punoituksen, turvotuksen, eritteen ja reunojen aukeamisen varalta etenkin toipumisen alkuvaiheessa.

Ihmisten kipulääkkeitä ei anneta omin päin, koska osa niistä on koiralle myrkyllisiä.

Ennaltaehkäisy

Ehkäisy perustuu ponnistelua aiheuttavien sairauksien tunnistamiseen ja hoitamiseen. Pitkittynyttä ripulia, ummetusta tai virtsaamisvaikeutta ei jätetä toistuvasti seuraamatta.

Loistartunta hoidetaan tutkimuslöydöksen perusteella, jotta loiset eivät jatka suoliston ärsyttämistä. Roskat ja nieltävät esineet pidetään koiran ulottumattomissa vierasesinetukoksen ehkäisemiseksi.

Ravitsemuksessa käytetään tasapainoista täysravintoa ja vältetään herkkuja, jotka aiheuttavat koiralle ripulia. Iäkkään kastroimattoman uroksen peräsuolen tutkiminen voi auttaa löytämään perineaalityrän muutokset ajoissa.

Esiinluiskahduksen korjaaminen ei poista tarvetta hoitaa sen taustalla olevaa ponnistelun syytä.

Tärkeää koiranomistajalle

Merkitse, milloin kudos tuli näkyviin, näkyykö sitä myös levossa ja edelsikö tapahtumaa ripuli, ummetus tai virtsaamisvaikeus. Ota mukaan tiedot aiemmista leikkauksista, loistutkimuksista ja lääkityksistä. Jos kudos vetäytyy takaisin ennen vastaanottoa, kerro silti tapahtumasta.

Kotiutumisen yhteydessä sovi selkeästi peräaukon väliaikaisen ompeleen kontrollista ja poistamisesta. Vatsaontelon leikkaushaavan ompeleilla voi olla eri poistoaika. Kirjaa ulostamisen sujuminen, ulosteen koostumus, virtsaaminen ja ruokahalu. Ota heti yhteys hoitopaikkaan, jos kudosta tulee uudelleen näkyviin tai koira ponnistelee tuloksetta.

Pidä kauluri käytössä saamiesi ohjeiden ajan ja tarkasta haava rauhallisesti käsittelemättä sitä turhaan. Anna vain tälle koiralle määrätyt lääkkeet annettujen ohjeiden mukaan. Älä irrota ompeleita itse tai kokeile peräruiskeita ilman eläinlääkärin ohjetta.

Usein kysyttyä

Voiko esiinluiskahdus palautua itsestään?

Pieni limakalvon pullistuma voi kadota näkyvistä ponnistelun loputtua. Se tarvitsee silti nopean tutkimuksen, koska aiheuttava sairaus pitää löytää. Täydellinen esiinluiskahdus ei yleensä palaudu tällä tavoin. Ulkopuolelle jäävä suoli voi kuivua ja vaurioitua hoitoa odotettaessa.

Voinko työntää suolen takaisin kotona?

Kudosta ei pidä yrittää palauttaa itse, sillä palauttaminen vaatii usein nukutuksen. Matkan aikana tärkeintä on estää nuoleminen ja suojata kostea kudos kuivumiselta keittosuolaliuoksella. Kosteana pitäminen on ensiapua hoitomatkalle, eikä se korvaa vaurioituneen kudoksen tutkimista ja hoitoa.

Tarvitseeko koira aina suuren leikkauksen?

Tuore ja elinkelpoinen pieni esiinluiskahdus voidaan usein palauttaa ilman suolen osan poistamista. Kuollut kudos puolestaan joudutaan poistamaan. Jos ulosluiskahdus uusiutuu, paksusuolen kiinnitysleikkaus voi olla tarpeen estämään uusia episodeja. Pienen korjauksen jälkeen peräaukkoa voidaan tukea väliaikaisella löysällä ompeleella paranemisen alkuvaiheen ajan.

Kuinka kauan toipuminen kestää?

Väliaikainen peräaukon ommel pidetään usein 5–7 päivää. Varsinaisen operaatiohaavan paranemiseen varataan yleensä 10–14 päivää. Taustasairaus tarvitsee lisäksi oman hoitonsa, joten pelkkä ompeleen poisto ei ratkaise kaikkia ripuli- tai ulostamisongelmia.

Voiko sama vaiva tulla uudelleen?

Uusiutuminen on mahdollista, ja toistuva esiinluiskahdus voi vaatia kolopeksian. Ponnistelua ylläpitävä sairaus on hoidettava korjauksen rinnalla. Myös haavan suojaaminen nuolemiselta vähentää paikallisia ongelmia paranemisen aikana. Väliaikainen pidätysommel tukee kudosta paikallaan paranemisen alkuvaiheessa ennen sen poistamista.