Penikkatauti koiralla: oireet, tartunta ja rokotussuoja

Yleiskuvaus

Penikkataudin aiheuttaa morbilliviruksiin kuuluva virus, josta käytetään lyhennettä CDV. Nimestään huolimatta tauti ei rajoitu pentuihin. Tartunta voi olla lievä tai lähes huomaamaton, mutta myös nopeasti henkeä uhkaava.

Penikkatauti on nykyisin Suomessa harvinainen kattavien rokotusten vuoksi. Viimeisin laaja koirien epidemia todettiin vuosina 1994–1995. Tautia esiintyy edelleen maailmanlaajuisesti.

Myös esimerkiksi fretit, ketut ja supikoirat voivat sairastua samaan tautiin. Penikkatauti ei tartu ihmiseen. Se ei myöskään ole kotikissan tarttuva tauti. Eri eläinlajien taudinkuva ja sairastumisherkkyys eroavat toisistaan.

Koira on monilla maailman alueilla viruksen keskeinen ylläpitäjäeläin. Rokottaminen vähentää siksi tartuntaketjuja myös laajemmassa eläinpopulaatiossa.

Syyt

Tartunta leviää tavallisimmin sairaan eläimen hengitystie-eritteiden pisaroina ja aerosolina. Yskiminen, aivastaminen tai haukkuminen voi levittää virusta lähiympäristöön. Myös suora kosketus ja eritteet, kuten sylki tai virtsa, voivat välittää tartunnan. Saastuneet tarvikkeet ja pinnat voivat toimia välillisenä tartuntareittinä.

Virus lisääntyy aluksi hengitysteiden imukudoksessa. Se leviää veren mukana muihin imukudoksiin ja eri elinten pintasoluihin. Myös keskushermosto ja näköhermot voivat joutua infektion kohteeksi. Puolustusjärjestelmän heikkeneminen altistaa samanaikaisille bakteeritulehduksille.

Itämisaika on tavallisimmin 1–2 viikkoa. Ensioireiden ilmaantumiseen voi kulua joissakin tapauksissa jopa 6 viikkoa. Tartuttavuus voi alkaa jo päiviä ennen näkyvää sairastumista.

Virus säilyy huoneenlämmössä useita tunteja. Kylmässä, noin 0–4 °C:ssa, se voi säilyä viikkoja. UV-valo, lämpö ja tavanomaiset desinfektioaineet tuhoavat sitä.

Riskitekijät

Nuori ikä ja puuttuva rokotussuoja lisäävät sairastumisriskiä. Heikentynyt immuunipuolustus altistaa vaikealle taudille. Osittain suojattu aikuinen koira voi puolestaan saada lievän tai oireettoman tartunnan.

Tauti leviää helpommin koirayhteisöissä, joissa rokotuskattavuus on matala ja eläimiä on paljon. Suomessa tapaukset liittyvät usein puutteellisesti rokotettuihin tuontikoiriin. Myös vakava puolustusjärjestelmän häiriö voi olla suomalaisen koiran taustatekijä.

Rokotetulta emolta ternimaidossa saatu suoja voi auttaa pentua noin 2–3 kuukauden ikään. Samat emon vasta-aineet voivat kuitenkin häiritä pennun oman rokotevasteen muodostumista. Suojan heikkenemisvaihe on siksi huomioitava rokotusohjelmassa.

Tyypilliset oireet

Taudinkuva voi yhdistää hengitysteiden, suoliston ja hermoston oireita eri vaiheissa. Kotona voidaan havaita:

• Kuume ja selvä väsymys tai apeus.
• Sierainvuoto ja silmien rähmiminen.
• Yskä tai keuhkokuumeeseen liittyvä vaikeutunut hengitys.
• Ruokahalun väheneminen ja haluttomuus syödä.
• Oksentelu tai ripuli.
• Kirsun tai anturoiden paksuuntuminen ja karstoittuminen.
• Tahattomat lihasnykäykset, etenkin kasvoissa.
• Horjuminen, kiertäminen tai muut koordinaatiohäiriöt.

Ensimmäinen ohimenevä kuume voi ilmetä jo 3–6 päivän kuluttua tartunnasta. Se voi jäädä omistajalta huomaamatta. Kuume voi laskea välillä ja palata myöhemmin yhdessä muiden oireiden kanssa.

Kouristuskohtaukseen voi liittyä kuolaamista ja toistuvia pureskeluliikkeitä ilman suussa olevaa ruokaa. Neurologisia oireita voi tulla myös ilman aiemmin havaittuja yleisoireita.

Harvoin ihoon voi ilmaantua pieniä märkänäppylöitä. Pään kallistuminen voi olla hermosto-oire. Silmissä voi näkyä myös tahatonta, toistuvaa edestakaista liikettä.

Komplikaatiot ja seuraukset

Toissijainen bakteeri-infektio voi pahentaa hengitysteiden ja suoliston oireita. Keuhkokuume voi olla osa vaikeaa yleisinfektiota.

Hermosto-oireiden ilmaantumista ei pystytä ennustamaan varmasti alkuvaiheen perusteella. Ne voivat alkaa vasta viikkojen tai kuukausien kuluttua muusta sairastumisesta. Taustalla voi olla hermosyitä suojaavan myeliinin etenevä vaurioituminen.

Akuutti yleissairaus voi kestää lyhimmillään noin 10 päivää. Sen helpottuminen ei tarkoita, että hermostokomplikaatioiden riski olisi varmasti ohi.

Toipuneelle koiralle voi jäädä lihasnykäyksiä tai kohtausoireita. Osa koirista toipuu hengitystie- ja suolisto-oireista kokonaan. Neurologinen ennuste on sitä vastoin vaikeammin arvioitava.

Kehittyviin hampaisiin voi jäädä kiillevaurioita pennun sairastaessa. Anturoiden ja kirsun liikasarveistuminen voi jatkua akuutin vaiheen jälkeen.

Vaikeasti etenevät hermosto-oireet voivat johtaa tilanteeseen, jossa hoito ei enää auta riittävästi. Eutanasiaa voidaan joutua harkitsemaan, jos oireita ei saada hallintaan.

Harvinaisessa kroonisen penikkatautiaivotulehduksen muodossa oireita voi kehittyä myös rokotetulle aikuiselle koiralle. Siihen voi liittyä pään painamista esineitä vasten ja pakonomaista edestakaista kulkemista. Tämän erillisen kroonisen tautimuodon koirat eivät levitä tartuntaa. Tämä ei muuta akuutisti sairastuneen koiran eristysohjetta.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Penikkatautia epäillään erityisesti rokottamattomalla kuumeisella koiralla, jolla on usean elinjärjestelmän oireita. Myös puuttuvat rokotustiedot lisäävät epäilyä.

Pelkkä oirekuva ei aina erota penikkatautia muista tartunnoista. Samankaltaisia oireita voivat aiheuttaa esimerkiksi parvovirus, kennelyskä ja tarttuva maksatulehdus. Jotkin myrkytykset voivat puolestaan yhdistää suolisto- ja hermosto-oireita.

PCR-tutkimuksella etsitään viruksen perimää näytteestä. Näytteeksi voidaan ottaa limakalvon sively esimerkiksi silmästä tai sieraimesta. Myös veri tai virtsa voi soveltua tutkimukseen kliinisen tilanteen mukaan.

Tuore rokotus voi vaikeuttaa tavallisen PCR-tuloksen tulkintaa, jos testi tunnistaa myös rokoteviruksen. Määrällinen PCR voi auttaa erottelussa. Siksi rokotuspäivät kuuluvat tutkimuksessa tarvittaviin esitietoihin.

Vasta-ainetutkimusta käytetään koiran immuunisuojan arviointiin. Suuri vasta-ainemäärä yhdessä negatiivisen PCR:n kanssa viittaa siihen, että koira on todennäköisesti suojattu.

Verikokeilla arvioidaan yleiskuntoa ja mahdollisia muita tulehduksia. Veren imusolujen määrä voi olla vähentynyt. Rintakehän röntgenkuva voi osoittaa keuhkokuumeeseen sopivia muutoksia.

Hermosto-oireiselta koiralta voidaan tarvittaessa tutkia myös aivo-selkäydinnestettä. Sen löydöksiä verrataan veren tuloksiin diagnoosin tarkentamiseksi.

Hoito

Eläinlääkäri määrää hoidon oireiden, yleiskunnon ja komplikaatioiden perusteella. Penikkatautiin ei ole varmasti parantavaa täsmähoitoa. Hoito tukee koiran omaa puolustusjärjestelmää infektiosta selviytymisessä.

Nestehoidolla korjataan kuivumista ja suolatasapainon häiriöitä. Ravitsemustuki on osa toipumisen turvaamista. Helposti sulava ja maistuva ruoka voi helpottaa syömistä. Jos tavallinen ruokinta ei onnistu riittävästi, voidaan tarvita muuta ravitsemustukea.

Pahoinvointilääkkeitä voidaan käyttää oksentelun ja muiden suolisto-oireiden lievittämiseen. Kipua ja kuumetta hoidetaan eläinlääkärin harkinnan mukaan. Bakteeri-infektioiden torjuntaan voidaan tarvita mikrobilääkitystä heikentyneen vastustuskyvyn vuoksi.

Kohtauslääkityksellä voidaan yrittää hallita neurologisia oireita. Vaikeat, etenevät oireet eivät kuitenkaan aina vastaa hoitoon. Osassa kroonisia neurologisia tautimuotoja eläinlääkäri voi harkita kortikosteroidihoitoa.

Viruslääkkeitä ei suositella tavalliseksi penikkataudin hoidoksi. Kokeellisista hoidoista saadut lupaavat havainnot eivät tarkoita, että käytettävissä olisi kaikille tehokas parannuskeino.

Huolellinen hoiva ja tukihoito jatkuvat niin kauan kuin koiran oireet edellyttävät. Hengitystie- ja suolisto-oireiden helpotuttuakin neurologisia oireita voi jäädä seurattavaksi.

Ennaltaehkäisy

Rokottaminen on tehokkain keino ehkäistä penikkatautia. Penikkatautirokote kuuluu kaikkien koirien perusrokotteisiin. Riittävä rokotuskattavuus suojaa myös niitä koiria, joiden oma suoja on puutteellinen.

Pennun rokotukset voidaan aloittaa noin 6–8 viikon iässä. Rokotuksia uusitaan 2–4 viikon välein vähintään 16 viikon ikään asti. Suuren tartuntariskin tilanteessa sarjaa voidaan jatkaa 20 viikon ikään.

Ensimmäisen lisärokotuksen ajankohtana käytetään sekä noin 26 viikon että 1 vuoden ikää. Aiempi, noin 26 viikon lisärokotus lyhentää suojaamatonta jaksoa pennuilla, joiden emältä saadut vasta-aineet häiritsivät aiempaa rokotevastetta. Eläinlääkäri sovittaa ohjelman valmisteeseen ja koiran olosuhteisiin.

Aikuisen koiran yhdistelmärokotuksen uusintaväli on useimmiten 3 vuotta. Rokotuskäynnille tuodaan terve koira. Lisätietoa on sivulla koiran rokotukset.

Rokotussarjan ollessa kesken pentua ei viedä suuren tartuntariskin koirakokoontumisiin. Sairastunut koira eristetään muista koirista. Tilat ja tarvikkeet puhdistetaan huolellisesti ennen asianmukaista desinfiointia.

Rokotevasteen arvioimiseksi vasta-aineita voidaan tutkia noin 20 viikon iästä lähtien. Näyte otetaan aikaisintaan 4 viikkoa viimeisestä penturokotuksesta. Penikkataudin vasta-ainemääritys on suositeltavaa tehdä vertailulaboratoriossa vastaanoton pikatestin sijasta.

Eläviä viruksia sisältäviä rokotteita ei suositella tiineille tai immuunipuutteisille eläimille. Jalostusnartun rokotukset suunnitellaan mieluiten ennen astutusta.

Tärkeää koiranomistajalle

Pidä sairastuneen koiran ruokailu- ja hoitovälineet erillään muiden koirien tarvikkeista. Pese kädet ja vaihda likaantuneet suojavaatteet ennen terveiden koirien hoitamista. Hoidossa voidaan käyttää kertakäyttöisiä suojakäsineitä ja suojavaatteita.

Virusta erittyy usein noin 1–2 viikkoa, mutta osa koirista erittää sitä huomattavasti pidempään. Myös noin 1 kuukauden tavallista eritysaikaa ja 2 viikon–3 kuukauden vaihteluväliä kuvataan. Osalla, etenkin neurologisesti oireilevista koirista, eritys voi kestää 6–8 kuukautta.

PCR-löydöksen ja todellisen tartuttavuuden yhteys ei ole täysin selvä. Koiraa ei viedä julkisiin koirapaikkoihin ennen eläinlääkärin lupaa.

Kirjaa ruokahalu, juominen, oksentelu, ripuli ja mahdolliset lihasnykäykset tai kohtaukset seurantaa varten. Kuvaa poikkeava liike, jos se onnistuu turvallisesti, ja toimita havainto hoitavalle eläinlääkärille. Uudet neurologiset oireet voivat ilmaantua vasta yleisvoinnin korjaantumisen jälkeen.

Suomessa penikkatauti kuuluu kuukausittain ilmoitettaviin eläintauteihin.

Usein kysyttyä

Voiko aikuinen tai rokotettu koira sairastua penikkatautiin?

Aikuisellakin voi olla puutteellinen suoja, ja tauti voi olla lievä tai oireeton. Asianmukainen rokottaminen suojaa yleensä hyvin. Vakava puolustusjärjestelmän häiriö voi kuitenkin liittyä sairastumiseen myös maassa, jossa tauti on rokotusten ansiosta harvinainen.

Tarttuuko penikkatauti ihmiseen tai kissaan?

Penikkatauti ei tartu ihmiseen eikä kotikissaan. Useat muut eläimet, kuten fretit, ketut ja supikoirat, ovat kuitenkin tartunnalle alttiita. Sairastuneen koiran eritteiden saastuttamat tarvikkeet voivat välittää tartuntaa toisiin alttiisiin eläimiin, joten puhdistus ja eristäminen ovat tarpeen.

Voiko koira toipua ilman pysyviä oireita?

Osa koirista toipuu yleisoireista kokonaan, mutta neurologinen ennuste on epävarmempi. Lihasnykäyksiä tai kohtauksia voi jäädä sairastumisen jälkioireiksi. Toipuminen antaa yleensä pitkäkestoisen immuunisuojan uudelle tartunnalle. Uusia hermosto-oireita voi myös kehittyä vasta viikkoja muun sairastumisen helpottumisen jälkeen.

Kuinka kauan penikkatautia sairastava koira tartuttaa?

Yhtä kaikille sopivaa eristysaikaa ei voi antaa: tavalliseksi eritysajaksi kuvataan 1–2 viikkoa, mutta eritys voi jatkua kuukausia. Osa neurologisesti oireilevista koirista voi erittää virusta 6–8 kuukautta. Eläinlääkäri arvioi, milloin muiden koirien tapaaminen on turvallista.

Miksi pennulle tarvitaan useita rokotuskertoja?

Emolta saadut vasta-aineet auttavat suojaamaan pentua, mutta ne voivat samalla estää rokotteen aikaansaaman oman immuunivasteen. Vasta-ainetutkimus voi auttaa rokotussuojan arvioimisessa. Sarjan jatkaminen vähintään 16 viikon ikään parantaa mahdollisuutta saada suoja vasta-aineiden vähennyttyä.

Onko penikkatautiin olemassa parantava viruslääke?

Vakiintunutta parantavaa täsmälääkettä ei ole, eikä viruslääkkeitä suositella tavalliseksi hoidoksi. Hoidossa tuetaan nestetasapainoa ja ravitsemusta sekä torjutaan muita infektioita. Kohtausoireisiin voidaan käyttää eläinlääkärin määräämää lääkitystä, mutta vaikeiden neurologisten oireiden hoitovaste jää usein huonoksi.