Parodontiitti koiralla: hampaiden kiinnityskudostulehdus

Yleiskuvaus

Hampaan tukirakenteita ovat ien, juuren pinnan sementti, kiinnitysside ja hammasta ympäröivä leukaluu. Pelkkä ientulehdus eli gingiviitti rajoittuu pehmytkudokseen ilman hampaan kiinnityksen menetystä. Hoitamaton ientulehdus voi edetä syvempään parodontiittiin.

Koirista jopa 80 %:lla on jonkinasteinen parodontaalinen sairaus jo 2 vuoden iässä. Tähän laajaan sairausryhmään sisältyvät sekä gingiviitti että parodontiitti. Osuus ei siis tarkoita, että kaikilta näiltä koirilta olisi jo tuhoutunut hampaita tukevaa luuta.

Britanniassa 784 klinikan vuoden 2016 potilastiedoissa parodontaalinen sairaus oli kirjattu 2797 koiralle.

Tämä vastasi 12,52 %:a koirista vuoden aikana. Potilaskirjauksista laskettu osuus voi aliarvioida todellista sairauden yleisyyttä.

Syyt

Sairaus käynnistyy hampaan pinnalle kertyvästä bakteeriplakista ja elimistön tulehdusvasteesta. Plakki on pehmeä kerros, jossa on muun muassa suun bakteereita, syljen aineita ja ruokahiukkasia. Bakteerit järjestäytyvät pinnalle kiinnittyväksi biofilmiksi.

Paksussa plakissa happi vähenee, mikä suosii hapettomissa oloissa eläviä bakteereita. Ienrajan alle jäävä plakki on parodontiitin keskeinen tulehduksen ylläpitäjä. Elimistön tulehdusvälittäjät vaurioittavat juuren ympärillä olevaa luuta ja muita kudoksia. Myös bakteerit ja niiden aineenvaihduntatuotteet osallistuvat luuvaurioon.

Hammaskivi on mineralisoitunutta eli kovettunutta plakkia. Syljen mineraalit edistävät paikalleen jääneen plakin kovettumista. Kova kerrostuma tarjoaa bakteereille suojaa. Biofilmissä bakteerit kestävät mikrobilääkkeiden vaikutusta paremmin kuin irrallisina.

Suun normaali bakteeristo ei ole kokonaan haitallinen. Osa bakteereista voi rajoittaa kiinnityskudoksille haitallisten mikrobien määrää. Plakki muodostuu hampaan pinnalle ja hammasväleihin jatkuvasti uudelleen.

Riskitekijät

Pienikokoisilla koirilla parodontaalista sairautta esiintyy tavallista enemmän. Myös ikääntyminen lisää sairastumisen todennäköisyyttä. Ahtaat hammasvälit ja ohut hampaita ympäröivä luu altistavat kiinnityskudosten vaurioille. Virheasentoiset hampaat voivat muodostaa pintoja, joihin plakki tarttuu herkästi.

Britannian potilastiedoissa toyvillakoiran parodontaalisen diagnoosin vakioitu vetosuhde oli 3,97 verrattuna sekarotuisiin. Myös englanninvinttikoiralla vetosuhde oli suurentunut, 2,58 verrattuna sekarotuisiin. Vertailu koski Britannian eläinlääkäripotilaita, ei Suomen koirakantaa.

Lyhytkuonoisilla koirilla hampaiden kiertyminen ja ahtaus voivat hankaloittaa suun terveyttä. Lyhytkuonoisuuden yhteys suurentuneeseen sairastumisriskiin ei silti koske jokaista rotua.

Diabetes ja Cushingin tauti voivat altistaa suun kudosten sairastumiselle. Puutteellinen ravitsemustila on myös riskitekijä. Perinnöllisten ominaisuuksien lisäksi suuhygienia ja muut samanaikaiset sairaudet vaikuttavat taudin kehittymiseen.

Tyypilliset oireet

Varhaisessa vaiheessa suun sairaudesta ei välttämättä näy selviä ulkoisia merkkejä.

Kotona havaittavia oireita ovat esimerkiksi:

• Hengityksen paha haju, joka liittyy suun bakteerien kertymiseen.

• Punoittavat, turvonneet tai herkästi vuotavat ikenet hampaiden ympärillä.

• Kuolaaminen tai suun hankaaminen tassulla tai muita pintoja vasten.

• Syömisen hidastuminen ja ruoan pudottelu suusta ennen syömistä.

• Ruokahalun väheneminen tai haluttomuus pureskella aiemmin mieluisia leluja.

• Vetäytyminen perheen seurasta tai aiemmasta poikkeava aggressiivinen käytös.

Ikenen vetäytyessä hampaan juurta voi paljastua. Pitkälle edenneessä taudissa hammas voi liikkua tai irrota. Valkoisilta näyttävät hammaskruunut eivät sulje pois piilossa olevaa parodontaalista sairautta.

Komplikaatiot ja seuraukset

Kiinnityssiteen ja leukaluun tuhoutuminen heikentää hampaan tukea pysyvästi. Etenevä sairaus voi aiheuttaa pitkäaikaista kipua ennen hampaan irtoamista. Yläkulmahampaan syvä vaurio voi muodostaa yhteyden suuontelon ja nenäontelon välille.

Juuren kärkeen edennyt parodontiitti voi vaurioittaa myös hampaan ydintä. Tällaisen hampaan säilyttäminen voi edellyttää sekä kiinnityskudosten hoitoa että juurihoitoa. Sairaus voi uusiutua hoidon jälkeen, jos kodin suuhygienia ei muutu.

Säilytettävän hampaan ennuste riippuu jäljellä olevan kiinnityskudoksen määrästä. Pitkälle edenneessä PD4-vaiheessa hampaan säilyttämisen ennuste on varauksellinen.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Tutkimus ulottuu ienrajan alle

Vastaanotolla selvitetään oirehistoria ja tutkitaan koiran yleiskunto ennen hammastoimenpidettä. Hereillä tehtävässä suun tarkastuksessa voidaan havaita esimerkiksi hammaskiveä, purentavirheitä ja murtuneita tai väriltään muuttuneita hampaita. Tutkimuksen tarkkuus riippuu myös siitä, kuinka hyvin koira sallii suun katsomisen.

Ennen anestesiaa voidaan ottaa verikokeita koiran terveydentilan arvioimiseksi. Tarvittaessa tutkimuksia täydennetään esimerkiksi sydänfilmillä. Hereillä arvioidaan myös puuttuvat ja ylimääräiset hampaat sekä suuhun juuttuneet vierasesineet.

Tarkka kiinnityskudosten tutkimus tehdään yleisanestesiassa eli nukutuksessa. Hampaat tutkitaan yksitellen ja löydökset merkitään hammaskarttaan. Ientaskumittari viedään varovasti hampaan ja ikenen väliin. Jokainen hammas mitataan 6 kohdasta, jotta paikallinen syvä vaurio ei jäisi huomaamatta.

Koiran normaali ientaskusyvyys on tavallisesti 1–3 mm. Lisäksi arvioidaan hampaiden liikkuvuus ja monijuuristen hampaiden juurten haarautumiskohdat. Koko suun sisäiset hammasröntgenkuvat näyttävät juuria ja niitä ympäröivää luuta. Myös kielen, suulaen ja muiden suun pehmytkudosten muutokset tarkastetaan.

Poikkeavasta suun massasta otettu koepala voidaan lähettää kudostutkimukseen. Puhdistuksesta huolimatta jatkuva ientulehdus edellyttää muiden sitä ylläpitävien tekijöiden etsimistä. Taustalla voi joskus olla esimerkiksi autoimmuunisairaus tai munuaissairauteen liittyvä suutulehdus.

Kiinnityksen menetys määrää vaiheen

PD1 tarkoittaa ientulehdusta ilman kiinnityksen menetystä. Varhaisessa parodontiitissa eli PD2-vaiheessa kiinnityksestä on menetetty alle 25 %. PD3-vaiheessa menetys on 25–50 %. PD4-vaiheessa kiinnitystä on hävinnyt yli 50 %.

Hoito

Puhdistus ja tarvittaessa hampaiden poisto

Eläinlääkäri valitsee hoidon hampaan kiinnityksen menetyksen perusteella. Plakki ja hammaskivi poistetaan nukutuksessa sekä ienrajan ylä- että alapuolelta. Hampaiden pinnat kiillotetaan puhdistuksen jälkeen. Pelkkä hereillä tehdyn hammaskiven poiston kosmeettinen tulos ei hoida ienrajan alla jatkuvaa sairautta.

Ultraäänilaitteen lisäksi puhdistuksessa voidaan käyttää käsin ohjattavia hammaskivenpoistovälineitä. Kiillotus tasoittaa puhdistuksessa hampaan pintaan syntyneitä pieniä naarmuja. Lopuksi ienrajan alainen alue huuhdellaan irronneen aineksen ja kiillotustahnan poistamiseksi.

Syvät ientaskut tarvitsevat juuren pinnan ja tulehtuneen taskun puhdistusta. Yli 5–6 mm syvissä taskuissa riittävä puhdistus voi edellyttää ikenen avaamista leikkaamalla. Valikoiduissa luuvaurioissa voidaan käyttää kudosten uusiutumista tukevia kalvoja tai luusiirteitä. Huonon ennusteen liikkuva hammas on usein parasta poistaa.

Suusta nenään muodostunut fisteli tarvitsee sairastuneen hampaan poiston ja aukon sulkemisen. Hampaan poistaminen antaa sairaalle pehmytkudokselle ja luulle mahdollisuuden parantua. Koira voi elää hyvälaatuista elämää myös ilman hampaita.

Kipulääkitys ja antibioottien harkinta

Kivunhoitoa jatketaan tarvittaessa myös kotiutumisen jälkeen eläinlääkärin ohjeella. Antibiootti ei korvaa plakin, hammaskiven ja huonokuntoisten hampaiden poistamista. Tavanomaiseen hoitoon ei yleensä tarvita antibioottia. Erityistilanteissa mikrobilääkkeen tarve arvioidaan potilaskohtaisesti.

Toimenpiteen aikana ja heräämisvaiheessa koiran elintoimintoja seurataan. Lämpötilan ja verenpaineen lasku ovat hammastoimenpiteissä huomioitavia anestesiariskejä. Sydämen sivuääni voi edellyttää sydämen lisätutkimusta ennen nukutuksen suunnittelua.

Hengitystiet pidetään avoimina hengitysputken avulla, kunnes koira nielee ja on rintalastansa varassa. Toipumisen aikana huolehditaan ruumiinlämmöstä ja tarvittaessa nesteytyksestä. Heräävän koiran elintoimintojen seuranta jatkuu siihen saakka, että se on hereillä.

Ennaltaehkäisy

Päivittäinen hampaiden harjaus poistaa pehmeää plakkia ja auttaa ehkäisemään ientulehdusta. Yli 2 vuorokautta paikallaan ollut plakki voi mineralisoitua hammaskiveksi. Jo muodostunutta hammaskiveä ei saa pois tavallisella harjauksella.

Koiralle valitaan sille tarkoitettu hammastahna. Ihmisen hammastahnan pesuaineet ja fluori päätyvät koiran nielaisemina ruoansulatuskanavaan. Kovat luut ja sorkat voivat murtaa hampaita. Tavallinen kuivanappula ei välttämättä puhdista hampaita riittävästi.

Hammasruokien ja purutuotteiden tehoa plakin tai hammaskiven vähentämiseen voidaan arvioida tutkimusnäytön perusteella. Pentuajan suututkimuksessa voidaan tunnistaa ahtautta aiheuttavat paikalleen jääneet maitohampaat ja purentavirheet. Vaikeaa ahtautta voidaan joskus vähentää poistamalla valikoituja hampaita.

Puuttuvan pysyvän hampaan kohdalla röntgenkuva erottaa todella puuttuvan hampaan puhkeamattomasta. Diabeteksen kaltaisen aineenvaihduntasairauden hyvä hoito kuuluu myös parodontiitin ehkäisyyn. Häkinkaltereiden puremiseen tai kivien pureskeluun liittyvät kudosvauriot pyritään ehkäisemään muuttamalla tapoja.

Hampaan pinnalle levitettävä suojakalvo voi vähentää plakin kertymistä. Se ei korvaa kodin suuhygieniaa tai ammattilaisen tekemää hammashoitoa. Maitohammas voi joskus säilyä vakaana, jos sen tilalle ei ole kehittynyt pysyvää hammasta.

Tärkeää koiranomistajalle

Kipeän ja tulehtuneen suun voimakas harjaaminen voi lisätä epämukavuutta ja vaikeuttaa myöhempää totuttelua. Harjaamiseen totutellaan vähitellen ja palkitsemalla koiraa. Totuttelussa voidaan edetä huulten koskettamisesta ikeniin, tahnan maistamiseen ja lopulta harjaan.

Useimmilla koirilla hampaiden ulkopintojen huolellinen harjaaminen on kotihoidon tärkein osa. Kieli hankaa sisäpintoja, joihin kertyy yleensä vähemmän plakkia. Kotiharjaus ylläpitää suun kuntoa ammattilaisen tekemien hoitojen välissä.

Hampaiden vaihtumisen aikana suun käsittely voi tuntua pennusta epämiellyttävältä. Kielteisiä harjauskokemuksia kannattaa siksi välttää tässä vaiheessa. Pysyvän hampaan viereen jäänyt maitohammas voi siirtää uuden hampaan väärään asentoon.

Kirjaa vastaanotolle muutokset syömisessä, pureskelussa, suun hajussa ja käytöksessä. Kerro myös aikaisemmista hammastoimenpiteistä ja koiran muista sairauksista. Pyydä kotiutuessa kirjallinen ohje ruokailusta, haavan seurannasta ja harjauksen aloittamisesta sekä seuraavan tarkastuksen ajankohdasta.

Poistojen tai muun suukirurgian jälkeen suun paraneminen voidaan tarkistaa jälkikäynnillä.

Usein kysyttyä

Onko parodontiitti sama asia kuin ientulehdus?

Gingiviitti tarkoittaa ientulehdusta ilman hampaan kiinnityksen menetystä. Parodontiitissa tulehdus on edennyt syvempiin hampaan tukikudoksiin. Ientulehdus voi parantua plakin huolellisella poistamisella. Parodontiitin hoito voi sen sijaan edellyttää syvien taskujen käsittelyä tai hampaan poistoa.

Voiko koiralla olla hammaskipua, vaikka se näyttää pirteältä?

Kyllä, suun sairaus voi olla kivulias ilman selvää kivun ilmaisua. Kipu voi näkyä hitaampana syömisenä tai haluttomuutena pureskella mieluisia leluja. Myös vetäytyminen tai poikkeava ärtyisyys voi liittyä suun vaivoihin. Suun pinnallinen katsominen ei aina paljasta sairauden varsinaista aiheuttajaa.

Riittääkö hammaskiven poistaminen ilman nukutusta?

Hereillä tehtävä näkyvien pintojen puhdistus parantaa lähinnä hampaiden ulkonäköä. Ienrajan alla jatkuva tulehdus voi jäädä hoitamatta. Tarkassa tutkimuksessa mitataan ientaskut ja otetaan hammasröntgenkuvat nukutuksessa. Hoidon valinta perustuu todetun kiinnityskudosvaurion vaikeusasteeseen.

Paraneeko parodontiitti antibiootilla?

Antibioottia ei käytetä parodontiitin ainoana hoitona. Sairastuneesta suusta poistetaan plakkia, hammaskiveä ja tarvittaessa huonokuntoisia hampaita. Tavallisiin hammastoimenpiteisiin ei yleensä liity antibiootin tarvetta. Mahdollinen erityinen lääkitystarve arvioidaan koiran muiden sairauksien ja löydösten perusteella.

Miten koira pärjää, jos hampaita joudutaan poistamaan?

Huonokuntoisen hampaan poistamisen jälkeen sen ympärillä olevat kudokset voivat parantua. Koira voi pärjätä ja elää hyvälaatuista elämää myös ilman hampaita. Leikkauksen jälkeen kipua hoidetaan eläinlääkärin määräämällä tavalla myös kotona. Paraneminen voidaan varmistaa eläinlääkärin jälkitarkastuksessa.