Panosteiitti koiralla – kasvukivut ja ontuminen

Yleiskuvaus

Panosteiitti kohdistuu ennen kaikkea raajojen pitkiin putkiluihin, ei ensisijaisesti nivelen rustoon.

Tavallinen potilas on nuori, nopeasti kasvava suuren tai jättikokoisen rodun koira.

Sairaus voi vaivata yhtä luuta tai useita luita samanaikaisesti.

Kohtaukset voivat toistua useiden kuukausien ajan ennen lopullista rauhoittumista.

Vuonna 1970 julkaistussa 100 koiran seurannassa useamman raajan oireita oli 49 %:lla.

Samassa koiraryhmässä useampi luu oli mukana 53 %:lla.

Osa koirista saa silti vain yhden tai muutaman oirejakson.

Panosteiitin pitkäaikaisennuste on yleensä erinomainen.

Syyt

Tarkkaa panosteiitin aiheuttajaa ei ole pystytty varmistamaan.

Perimää, nopeaa kasvua ja ruokintaa pidetään mahdollisina sairauden syntyyn vaikuttavina osatekijöinä.

Myös stressiä sekä aineenvaihdunnan ja immuunijärjestelmän toimintaa on epäilty taustatekijöiksi.

Luuytimen normaalia rasvakudosta alkaa hajota.

Tilalle muodostuu vähitellen sidekudosta ja uutta luukudosta.

Muutokseen voi liittyä myös luuytimen verisuonten verentungosta.

Jäykän luun sisäisen tilan paine kasvaa kudosten muuttuessa.

Luukalvon kipuhermopäätteiden ärsytys on todennäköinen kivun mekanismi.

Vakavammassa muutoksessa myös luun kuorikerros ja ulkopinnan luukalvo voivat reagoida.

Luukudos muovautuu tämän jälkeen takaisin normaaliksi tai lähes normaaliksi.

Bakteereja ei ole pystytty osoittamaan sairauden tavalliseksi aiheuttajaksi.

Tulehdukselta näyttävä luureaktio ei siten tarkoita automaattisesti antibioottihoitoa vaativaa infektiota.

Aluksi luuytimen verisuonista voi tihkua valkuaispitoista nestettä kudoksiin.

Luuta hajottavat solut poistavat osan aiemmista luupalkkirakenteista.

Tilalle muodostuu aluksi epäsäännöllisesti järjestäytynyttä uutta luuta.

Toipumisvaiheessa tämä luu korvautuu järjestäytyneemmällä lamelliluulla.

Riskitekijät

Tavallinen oireiden alkamisikä on 5–12 kuukautta.

Laajempi tyypillinen ikäalue on 5–16 kuukautta.

Oireet voivat kuitenkin alkaa jo 2 kuukauden ikäisellä pennulla.

Panosteiittia on diagnosoitu myös 5-vuotiailta koirilta.

Uroksia sairastuu arviolta noin 4 kertaa enemmän kuin narttuja.

Saksanpaimenkoira on erityisen altis panosteiitille.

Muita alttiita rotuja ovat esimerkiksi dobermanni, kultainennoutaja, labradorinnoutaja, tanskandoggi, bernhardinkoira ja basset hound.

Pienikokoisuus ei sulje sairautta pois: sitä tavataan esimerkiksi kääpiösnautsereilla ja skotlanninterriereillä.

Nartuilla ensimmäinen oirejakso voi ajoittua ensimmäiseen juoksuaikaan.

Vanhemmissa potilassarjoissa yli 2-vuotiaiden osuudeksi on arvioitu 5–11 % todetuista tapauksista.

Vuosien 1994–2004 eläinsairaalatietokannassa panosteiittipotilaista 70 % oli uroksia.

Saman tietokannan kaikista potilaista uroksia oli 48 %.

Vuosien 1994–2004 eläinsairaalatilastossa pienten rotujen osuus todetuista panosteiittitapauksista oli 1,8 %.

Vuosien 1994–2004 eläinsairaalatietokannan 662 panosteiittipotilaasta 57 % oli 6–12 kuukauden ikäisiä.

Tyypilliset oireet

Ontuminen alkaa tavallisesti äkillisesti ilman tapaturmaa tai poikkeavaa liikuntasuoritusta.

Etujalkojen oireita esiintyy arviolta noin 4 kertaa enemmän kuin takajalkojen oireita.

• Koira ontuu yhtä jalkaa tai myöhemmin eri jalkaa kuin edellisessä kohtauksessa.

• Koira liikkuu vähemmän ja välttelee tavallista ulkoilua.

• Vaikeassa kivussa koira ei halua varata painoa jalalle.

• Ruokahalu heikkenee kipujakson aikana.

• Koira vaikuttaa väsyneeltä tai apaattiselta.

• Kivulias koira voi äännellä tavallista enemmän.

• Osalla koirista on lievää kuumetta.

Ontuma voi vaihdella tuskin havaittavasta erittäin voimakkaaseen.

Pelkkä lepo ei välttämättä poista panosteiitin aiheuttamaa ontumista.

Myös paino voi laskea panosteiitin oirejaksojen yhteydessä.

Kipu voi ensimmäisinä päivinä voimistua ennen oirejakson rauhoittumista.

Selvä lihaskato on tavallisessa lyhytkestoisessa panosteiitissa harvinaista.

Kipu voi paikantua olkaluuhun, kyynär- tai värttinäluuhun sekä reisi- tai sääriluuhun.

Komplikaatiot ja seuraukset

Oirejaksojen kesto ja uusiutuminen

Yksittäinen kohtaus helpottaa usein 2–3 viikossa kivunhoidolla ja rauhallisella liikunnalla.

Yhteen luuhun liittyvä oirejakso voi kestää myös 2–5 viikkoa.

Kohtausten välissä voi olla 1 kuukauden tai pitempi oireeton vaihe.

Uusiutuvia oireita voi esiintyä 18–24 kuukauden ikään saakka.

Kohtaukset voivat jatkua myös 2–2,5 vuoden ikään asti.

Joillakin roduilla luuston kypsyminen sijoittuu noin 12 kuukauden ikään.

Ikääntyessä kohtaukset yleensä harvenevat ja lievenevät.

Tyypillinen panosteiitti ei jätä koiralle pysyvää toimintahaittaa.

Saman luun uusi sairastuminen on harvinaista, noin 1 %:n luokkaa, vaikka sama jalka voi oireilla uudelleen.

Eri luiden peräkkäiset oireet selittävät, miksi koko sairausjakso voi jatkua yksittäistä kohtausta kauemmin.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Ontumatutkimus

Eläinlääkäri arvioi koiran iän, rodun ja aiemmat jalkaa vaihtavat ontumajaksot.

Putkiluun varren aristus tunnusteltaessa on panosteiitille tyypillinen löydös.

Tutkimuksessa erotetaan luun kipu sitä ympäröivien pehmytkudosten kivusta.

Kaikki nivelet tutkitaan muiden ortopedisten sairauksien havaitsemiseksi.

Erotusdiagnooseihin kuuluvat kyynär- ja lonkkanivelen kasvuhäiriöt sekä osteokondroosi.

Myös hypertrofinen osteodystrofia ja immuunivälitteinen niveltulehdus voivat muistuttaa panosteiittia.

Vanhemmassa tutkimuksessa samanaikainen muu ortopedinen sairaus todettiin 26 %:lla panosteiittikoirista.

Verikokeita, erityisesti verenkuvaa, voidaan käyttää yleisen tulehdusreaktion selvittämiseen.

Veren valkosolumäärä on panosteiitissa usein normaali.

Eosinofiilien eli eräiden valkosolujen lisääntymistä on raportoitu vain 1–5 %:ssa tapauksista.

Verenkuva voi siksi täydentää tutkimusta, mutta sillä ei varmisteta luumuutoksen sijaintia.

Röntgenkuvat ja seuranta

Röntgenissä tyypillinen löydös on luuytimen alueen läiskittäinen tiivistyminen.

Ensimmäiset muutokset keskittyvät usein luun verisuoniaukon ympärille.

Alkuvaiheen kuva voi olla normaali, koska muutokset tulevat näkyviin vasta 10–14 päivän viiveellä.

Tarvittaessa röntgenkuvaus uusitaan noin 2 viikon kuluttua.

Epäselvässä tapauksessa uusintakuvaus voidaan tehdä myös 2–3 viikon päästä.

Kipeän raajan kuvaa voidaan verrata vastakkaisen raajan kuvaan tulkinnan tueksi.

Kuvan muutosten voimakkuus ei suoraan kerro kivun voimakkuutta.

Luun tiivistymisvaiheen muutokset kestävät tavallisesti 4–6 viikkoa.

Koko röntgenmuutosten kierto kestää usein 60–90 päivää.

Osalla koirista luumuutosten häviäminen voi kestää jopa 190 päivää.

Siksi röntgenlöydöksiä voi näkyä vielä sen jälkeen, kun koira ei enää oireile.

Jokainen uusiutuva ontuma arvioidaan tarvittaessa uudelleen muiden sairauksien poissulkemiseksi.

Varhaisin röntgenmuutos voi olla myös paikallinen luun harventuma ennen selvää tiivistymistä.

Myöhemmin luuytimen normaali luupalkkikuvio voi hävitä tiivistyvän kudoksen alle.

Luun pinnan uudisluuta on kuvattu noin 15–25 %:lla potilaista, etenkin vaikeammissa tapauksissa.

Samalla koiralla eri luut voivat olla muutoksen eri vaiheissa yhtä aikaa.

Poikkeustilanteessa luuston isotooppikuvaus voi auttaa, jos tavalliset röntgenmuutokset eivät vielä näy.

Vanhemmassa 100 koiran tutkimuksessa 5 koiran röntgenmuutokset jäivät hyvin vähäisiksi.

Luuston kattavassa kuvauksessa voi löytyä useampia muuttuneita luita kuin pelkkä näkyvä ontuminen antaa olettaa.

Hoito

Kivun lievitys

Hoidon päätavoite on vähentää koiran kipua sairauden rauhoittuessa itsestään.

Eläinlääkäri määrää tavallisesti tulehduskipulääkkeen oirejakson ajaksi.

Vaikeampaan kipuun voidaan tarvita lisäksi muuta kipulääkitystä.

Jos kipu ei pysy hallinnassa, eläinlääkäri voi muuttaa lääkitystä koiran vasteen mukaan.

Antibiootit eivät ole osoittautuneet panosteiitin tehokkaaksi hoidoksi.

Voimakkaan kipujakson lääkitykseen voi kuulua eläinlääkärin määräämä opioidi.

Liikunta ja syöminen oirevaiheessa

Kivuliaan kohtauksen aikana liikkumista rajoitetaan.

Oireiden helpottaessa tavalliseen liikuntaan palataan asteittain.

Kohtausten välissä kevyt tai kohtalainen liikunta on sopivaa.

Voimakasta rasitusta ja hyvin pitkiä lenkkejä vältetään.

Ruokahaluttoman koiran ruoan tulee olla maittavaa ja ravitsemuksellisesti tasapainoista.

Samanaikainen muu ortopedinen sairaus hoidetaan erillisen suunnitelman mukaan.

Samanaikainen ruokahaluttomuus arvioidaan ja hoidetaan omana ongelmanaan.

Vitamiini- ja kivennäisainelisistä on saatu vain vähäisiä tuloksia varsinaisen panosteiitin hoidossa.

Ennaltaehkäisy

Panosteiittia ei voida kokonaan ehkäistä, koska kasvu ja perinnöllinen alttius vaikuttavat sen syntyyn.

Suurikokoiselle pennulle sopii kasvuvaiheen täysrehu, joka on suunniteltu suurten rotujen tarpeisiin.

Kalsiumia, D-vitamiinia tai valkuaista ei lisätä tarpeettomasti tasapainoisen täysrehun päälle.

Ruokamäärä sovitetaan niin, että kasvava pentu pysyy hoikkana.

Hoikan koiran kylkiluut tuntuvat kevyen rasvakerroksen alta ilman voimakasta painelua.

Sopivassa kuntoluokassa myös vyötärö ja vatsan kohoaminen erottuvat.

Säännöllinen, ikään sopiva liikunta kuuluu pennun arkeen.

Nopean kasvun aikana vältetään pakotettua ja toistuvaa iskutusta, kuten pitkän matkan juoksua kovalla alustalla.

Penturuokaa ei pidä korvata aikuisruoalla vain valkuaisen tai kalsiumin vähentämiseksi ilman ruokinnan kokonaisarviota.

Vähäenergistä ruokaa syövä kasvava koira voi joutua syömään suurempia annoksia energiantarpeensa täyttämiseksi.

Suurempi kokonaisruokamäärä voi samalla lisätä valkuaisen ja kalsiumin kokonaissaantia.

Tärkeää koiranomistajalle

Ontuman vaihtuminen jalasta toiseen kannattaa merkitä oirepäiväkirjaan, koska se auttaa kuvaamaan taudinkulkua.

Jatkuva, ilman helpotusta yli 4–5 viikkoa kestävä ontuma herättää epäilyn muusta luusairaudesta.

Tavanomaista voimakkaammat tai epätyypilliset oireet voivat vaatia lisätutkimuksia.

Pitkää putkiluuta ei tarvitse painella voimakkaasti kotona, sillä tutkimuksessa juuri luun tunnustelu voi aiheuttaa kipua.

Kirjaa myös ruokahalu, vointi ja kivunhoidon vaikutus. Sovi etukäteen, miten toimitaan uuden kohtauksen alkaessa ja milloin lääkehoidon riittävyys tarkistetaan. Koiran muuttunut kävely kannattaa näyttää vastaanotolla myös silloin, kun aiempi panosteiitti on jo todettu.

Usein kysyttyä

Onko panosteiitti sama asia kuin tavalliset kasvukivut?

Kasvukivut on panosteiitista käytetty arkinen nimitys. Sairaus aiheuttaa kipua pitkissä putkiluissa. Nuoren koiran ontumisen taustalla voi silti olla esimerkiksi kyynärnivelen kasvuhäiriö tai osteokondroosi. Pelkkä ikä ei ratkaise ontumisen syytä. Röntgenkuvaus auttaa selvittämään ontumisen syyn.

Kuinka kauan panosteiitin aiheuttama ontuminen kestää?

Yksittäinen oirejakso helpottaa usein 2–3 viikossa. Yhteen luuhun liittyvä kipujakso voi kestää myös 2–5 viikkoa. Kohtauksia voi uusiutua useita kuukausia, kun eri luut oireilevat vuorotellen. Kohtausten välissä voi olla noin kuukauden tauko.

Voiko röntgenkuva olla normaali, vaikka koiralla on panosteiitti?

Kyllä, röntgenmuutokset voivat tulla näkyviin vasta 10–14 päivää oireiden alkamisen jälkeen. Tarvittaessa kuvaus uusitaan noin 2 viikon kuluttua. Myöskään kuvan lievät muutokset eivät suoraan kerro kivun vähäisyydestä. Toisaalta muutoksia voi näkyä kivun jo hävittyä.

Tarvitseeko itsestään paraneva panosteiitti kipulääkettä?

Kyllä, kipulääkitys voi olla tarpeen, koska oirejakso voi olla hyvin kivulias itsestään rauhoittuvasta taudinkulusta huolimatta. Eläinlääkäri määrää tavallisesti tulehduskipulääkkeen. Vaikeassa kivussa voidaan tarvita myös muuta kipulääkitystä. Liikuntaa rajoitetaan kivuliaan oirejakson aikana.

Saako koiran kanssa lenkkeillä oirejaksojen välillä?

Kevyt tai kohtalainen liikunta sopii yleensä oireettomampien jaksojen ajaksi. Voimakasta rasitusta ja hyvin pitkiä kävelyitä vältetään. Kivuliaan kohtauksen aikana liikkumista rajoitetaan ja sitä lisätään asteittain voinnin parantuessa. Etenkin pakotettua pitkän matkan juoksua kovalla alustalla vältetään kasvuvaiheessa.