Ristisidevaurio koiralla – eturistisiteen repeämä

Yleiskuvaus

Eturistiside sijaitsee polvinivelen sisällä ja yhdistää reisiluun sääriluuhun. Sen tehtävä on estää sääriluun liiallinen liukuminen eteenpäin.

Side rajoittaa myös polven yliojennusta ja sääriluun kiertymistä sisäänpäin. Ristisidevaurio on yksi tavallisimmista takajalan kivun ja ontumisen syistä.

Se on koirien yleisin kirurgista hoitoa vaativa nivelsairaus. Osittainen repeämä voi kehittyä vähitellen täydelliseksi repeämäksi.

Oireiden voimakkuus riippuu osaltaan siitä, onko repeämä osittainen, äkillinen vai jo pitkään jatkunut. Polveen voi kehittyä nivelrikkoa jo ennen siteen katkeamista kokonaan.

Syyt

Useimmiten side heikkenee vähitellen rappeutumisen vuoksi eikä katkea täysin terveenä yksittäisessä tapaturmassa. Osittainen vaurio voi edetä viikkojen tai kuukausien kuluessa.

Heikentynyt side voi lopulta katketa tavallisessa juoksussa tai hypyssä. Terveen siteen vaurioituminen puolestaan vaatii yleensä voimakkaan tapaturman.

Sairauden taustaan voivat vaikuttaa perimä, raajojen rakenne ja nivelen immuunivälitteiset tapahtumat. Kun side ei enää tue niveltä, sääriluu pääsee liikkumaan epänormaalisti suhteessa reisiluuhun.

Polven sisempi nivelkierukka on ruston kaltainen pehmuste luiden välissä. Pitkittynyt epävakaus voi puristaa ja repiä sisempää nivelkierukkaa.

Ulompi nivelkierukka vaurioituu harvemmin. Keho pyrkii vakauttamaan pitkään löysänä ollutta polvea muodostamalla arpikudosta sen ympärille.

Nivelkierukat osallistuvat myös kuorman jakamiseen polvinivelessä. Nivelkierukan tehtäviin kuuluu lisäksi nivelen asentotunnon tukeminen.

Runsas arpikudoksen muodostuminen voi pienentää polven liikelaajuutta.

Riskitekijät

Ristisidevaurioita esiintyy kaikenikäisillä ja kaikenkokoisilla koirilla. Toteamisikä on keskimäärin noin 7 vuotta.

Suurilla roduilla vaurio todetaan yleensä nuorempana. Alttiisiin rotuihin kuuluvat esimerkiksi rottweiler, labradorinnoutaja ja newfoundlandinkoira.

Ylipaino ja heikko fyysinen kunto lisäävät riskiä. Puutteelliset takaraajojen kulmaukset voivat altistaa vauriolle.

Myös polvilumpion sijoiltaanmeno ja osteokondroosi voivat lisätä ristisiteen vaurioitumisen riskiä. Osteokondroosiin liittyvä vaurio voi oireilla jo kasvuikäisellä koiralla.

Vanhan koiran taustasairauksiin voi kuulua esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta. Rappeumaperäinen vaurio on tavallisempi myös sterilisoiduilla tai kastroiduilla koirilla sekä nartuilla.

Ristisiteen perinnöllinen alttius on osoitettu esimerkiksi newfoundlandinkoiralla ja labradorinnoutajalla. Alttiisiin rotuihin kuuluvat myös akita, mastiffi, bernhardinkoira ja chesapeakelahdennoutaja.

Harvemmin sairastuviksi roduiksi on kuvattu greyhound, mäyräkoira, basset hound ja vanhaenglanninlammaskoira. Periytyvyys vaihtelee populaation mukaan kohtalaisesta voimakkaaseen.

Tyypilliset oireet

• Äkillisen repeämän jälkeen koira ontuu takajalkaa eikä varaa sille kunnolla painoa.

• Istumasta nouseminen vaikeutuu.

• Istuutuminen muuttuu hankalaksi tai tavallisesta poikkeavaksi.

• Autoon hyppääminen tai muu aiemmin helppo ponnistus ei suju.

• Leikkimishalu ja aktiivisuus vähenevät.

• Polven sisäsivulla näkyy tai tuntuu kiinteää paksuuntumista.

• Polvesta voi kuulua napsahdus, joka saattaa liittyä nivelkierukan vaurioon.

Osittaisessa repeämässä ontuma voi korostua liikunnassa ja helpottaa levossa.

Täydellisessä repeämässä ontuminen voi jatkua levosta huolimatta.

Pitkään jatkunut vaurio voi vähentää reiden lihasmassaa.

Koira voi olla kivulias, vaikka se ei vinkuisikaan tai pitäisi jalkaa jatkuvasti ilmassa.

Ontuma voi korostua erityisesti pitkän levon jälkeen.

Polvi voi jäykistyä ja sen liikelaajuus vähentyä.

Pitkään jatkuneen vaurion alkamistapahtumaa ei aina ole huomattu.

Komplikaatiot ja seuraukset

Nivelrikko ja nivelkierukka

Pitkittynyt polven epävakaus johtaa nivelrikon kehittymiseen. Samanaikaisia nivelkierukkavaurioita on raportoitu 20–77 %:lla ristisiderepeämäpotilaista, joskus enemmänkin.

Leikkauksen jälkeen myöhemmin ilmaantuvan kierukkavaurion osuus on ollut noin 2–30 % menetelmästä riippuen. Siksi jo helpottanut ontuminen voi pahentua äkillisesti uudelleen kierukan vaurioituessa.

Leikkauksella saavutetaan merkittävä paraneminen noin 85–90 %:ssa tapauksista. Hyvä tai erinomainen raajan toiminta palautuu leikkauksen jälkeen yli 80 %:lle.

Nivelrikko voi silti edetä myös onnistuneen leikkauksen jälkeen. Polvea vakauttava leikkaus yleensä hidastaa nivelrikon etenemistä verrattuna pelkkään lääkehoitoon.

Toinen polvi ja leikkauksen riskit

Myös vastakkaisen polven vaurioituminen on tavallista: myöhemmäksi riskiksi on arvioitu 40–60 %. Jopa 50 %:lla koirista toisen polven vaurio voi ilmetä ensimmäisten 12–18 kuukauden aikana.

Toisessa arviossa molempien polvien repeämä on todettu 30–50 %:lla 1–2 vuoden välein. Kirurgisen vakauttamisen komplikaatioiden kokonaisosuudeksi on kuvattu 15–28 %.

Mahdollisiin haittoihin kuuluvat infektio, implantin rikkoutuminen ja luunmurtuma. Huonosti toteutunut jälkihoito voi lisätä implantin pettämisen riskiä.

Leikkaukseen voi liittyä myös verenvuotoa. Nivelkapselin ulkoiseen ommeltukeen voi liittyä pohjehermon puristuminen.

Leikkauksen jälkeinen polven sivuttaisnytkähdys voi liittyä jäljelle jäävään epävakauteen.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Polven epävakauden tutkiminen

Eläinlääkäri etsii tutkimuksessa sääriluun poikkeavaa liikettä suhteessa reisiluuhun. Etulaatikkoliikkeen löytyminen tukee ristisidevaurion diagnoosia.

Rauhoitus voi auttaa rentouttamaan lihaksia, jos koira on kipeä tai jännittää. Osittaisessa vauriossa epävakaus voi olla vaikeampi havaita.

Runsas arpikudoksen ja nivelrikon muodostuminen voi vähentää tunnusteltavaa laatikkoliikettä. Tutkimuksessa arvioidaan myös nivelen nestelisää, sisäsivun paksuuntumista ja liikerataa.

Toinen epävakautta osoittava tutkimuslöydös on sääriluun työntyminen eteenpäin kuormitusta jäljittelevässä kokeessa.

Röntgen ja leikkausta edeltävät tutkimukset

Röntgen näyttää nivelrikkomuutoksia ja nivelen turvotusta. Kuvantamisella suljetaan pois myös esimerkiksi murtuma tai luukasvain.

Röntgenkuvia tarvitaan leikkauksen suunnitteluun. TPLO- ja TTA-suunnitteluun voidaan tarvita erityiset kuvaussuunnat.

Verikokeilla arvioidaan terveydentilaa ennen nukutusta tai tiettyjen kipulääkkeiden käyttöä. Leikkauksessa tarkastetaan samalla nivelkierukan kunto.

Havaitsematta jäänyt kierukkarepeämä voi selittää jatkuvaa kipua ja nivelen toimintahaittaa. Täydellisessä repeämässä sääriluun siirtyminen eteen voi näkyä myös röntgenkuvassa.

Verikokeissa löytyvä muu sairaus voi vaikuttaa nukutuslääkkeiden valintaan.

Hoito

Milloin leikataan?

Hoitovalintaan vaikuttavat koiran koko, ikä, aktiivisuus, rakenne ja polven epävakauden määrä. Täydellinen ristisiderepeämä hoidetaan tavallisesti vakauttavalla leikkauksella.

Lääkkeellinen hoito voi soveltua esimerkiksi iäkkäälle tai suuren nukutusriskin koiralle. Myös toipumista haittaava krooninen sairaus voi vaikuttaa valintaan.

Eläinlääkäri määrää kivun ja tulehduksen lääkityksen osaksi hoitosuunnitelmaa. Kipulääke voi parantaa vointia, vaikka polven epävakaus jatkuu.

Rajoitettu hihnaliikunta vähentää epävakaan polven rasittumista. Ortoosin hyödyistä on vielä rajallisesti tietoa.

Tuki voi aiheuttaa ihohaavoja tai jatkuvaa epämukavuutta. Pienikokoiselle koiralle konservatiivinen hoito tai nivelkapselin ulkoinen ommel voi soveltua suurta koiraa paremmin.

Osittaisessa repeämässä kuntoutus voi vahvistaa polven lihastukea ja siirtää leikkauksen tarvetta. Arpikudos voi tukea polvea lääkkeellisessäkin hoidossa, mutta aktiivinen koira voi loukkaantua uudelleen.

Polvea vakauttavat leikkaukset

TPLO:ssa sääriluun yläosaan tehdään kaareva luukatkaisu ja nivelpinnan asentoa muutetaan. Näin polven kuormitusvoimat muuttuvat vakaammiksi ilman toimivaa eturistisidettä.

Katkaistu luu tuetaan levyllä ja ruuveilla paranemisen ajaksi. Levyä ei yleensä poisteta myöhemmin, ellei se aiheuta ongelmia.

TTA:ssa sääriluun etuosaa siirretään eteenpäin nivelen voimien tasapainottamiseksi. TTA:ssa siirrettävään luuosaan kiinnittyy polvilumpiojänne.

Myös TTA tarvitsee kiinnityksen ja aikaa luun paranemiselle. Nivelkapselin ulkoisessa tuennassa vahva ommel tukee polvea arpikudoksen muodostumisen ajan.

Suurilla ja aktiivisilla koirilla luun asentoa muuttavat menetelmät antavat usein paremman pitkäaikaistuloksen kuin ommeltuki. Vaurioitunut nivelkierukan osa voidaan poistaa samalla leikkauksella.

CBLO on toinen sääriluun asentoa muuttava menetelmä, jossa luukatkaisun paikka poikkeaa TPLO:sta. Sitä voidaan käyttää myös nuorilla eläimillä, joiden kasvulevyt ovat vielä avoimet.

Toipuminen ja kuntoutus

Tavallinen kudosten paraneminen vie noin 6–12 viikkoa potilaasta riippuen. Kokonaisliikunnan rajoitus voi jatkua vähintään 3 kuukautta.

Tavalliseen aktiivisuuteen palataan usein vasta 3–4 kuukauden jälkeen luun ja lihasten toivuttua. Toipilas pidetään hihnassa eikä se saa juosta, hyppiä tai riehua.

Kauluri estää haavan nuolemista ja ompeleiden irrottamista yleensä noin 2 viikon ajan. Luun paranemista voidaan tarkistaa röntgenillä 4–6 viikon ja 3 kuukauden kohdalla.

Ohjattu kuntoutus voi nopeuttaa palautumista ja parantaa lopputulosta. Harjoituksiin voivat kuulua passiiviset liikkeet, tasapainoharjoitukset ja hallittu kävely.

TPLO:n ja ommeltuennan vertailuissa ontumisessa ei ole aina todettu selvää eroa 2–6 kuukauden kohdalla. TPLO:lla leikatuilla tutkimuskoirilla kävely ja ravi ovat vastanneet terveitä verrokkeja 6 ja 12 kuukauden kohdalla.

TTA:lla vastaava normaali kävely on saavutettu vasta 12 kuukauden kohdalla. Vertailuissa TTA tai ommeltuki eivät palauttaneet ravia terveiden verrokkien tasolle.

Ennaltaehkäisy

Hoikka paino ja säännöllinen kuntoa ylläpitävä liikunta auttavat vähentämään muokattavia riskitekijöitä. Ruokamäärän seuraaminen auttaa estämään liiallista painonnousua.

Perinnöllinen alttius ja raajojen rakenne vaikuttavat silti sairastumiseen. Suomessa Kennelliitto suosittelee, ettei ristisidevaurion vuoksi hoidettua koiraa käytetä jalostukseen.

Jos suvussa on vakava perinnöllinen sairaus, parituskumppaniksi suositellaan tervettä koiraa, jonka lähisuvussa samaa sairautta ei esiinny. Koiraa on voitu käyttää jalostukseen jo ennen ristisidevaurion toteamista.

Tärkeää koiranomistajalle

Ontumisen jatkuminen kertoo kivusta, vaikka koira vaikuttaisi muuten pirteältä. Äkillinen takapakki toipumisessa voi liittyä nivelkierukkaan.

Liian varhainen vapaa liikkuminen voi johtaa komplikaatioon, joka vaatii uuden leikkauksen. Haavan nuoleminen voi aiheuttaa leikkausalueen infektion.

Pyydä kirjallinen liikunta- ja kuntoutusohjelma ennen kotiutumista. Kirjaa jalan varaaminen, haavan tila ja lääkityksen vaikutus. Sovi kontrolliajat sekä toimintaohje äkilliseen ontumisen pahenemiseen. Toisen takajalan käyttöä kannattaa seurata myös silloin, kun leikattu jalka toipuu hyvin. Iho-ompeleet tai hakaset poistetaan tavallisesti noin 2 viikon kuluttua leikkauksesta.

Kuntoutuskävelyjen kestoa ja vaativuutta lisätään vähitellen ohjelman mukaisesti. Harjoittelulla vahvistetaan kipeän jalan lisäksi myös vartaloa tukevia lihaksia.

Usein kysyttyä

Voiko koiran eturistiside katketa tavallisella lenkillä?

Kyllä, koiran side on usein heikentynyt vähitellen ennen lopullista repeämää. Heikentynyt side voi katketa juoksussa tai hypyssä. Täysin terveen siteen tapaturmainen repeämä on harvinaisempi. Pelkkä viimeinen askel ei siis kerro koko sairauden taustaa.

Voiko ristisidevaurio parantua ilman leikkausta?

Kipu voi helpottaa lääkkeillä, mutta polven epävakaus voi jäädä. Lääkkeellistä hoitoa voidaan harkita esimerkiksi suuren nukutusriskin koiralle. Täydellisessä repeämässä leikkaus on tavallinen hoitovalinta. Pienille koirille lääkkeellinen tai ommeltukena toteutettava hoito voi soveltua suuria koiria paremmin.

Voiko myös toisen polven ristiside vaurioitua?

Kyllä, myöhemmäksi toisen polven riskiksi on arvioitu 40–60 %. Molempien polvien vaurioita on todettu myös noin 30–50 %:lla 1–2 vuoden välein. Taustalla on usein molempiin polviin vaikuttava rappeutumisalttius.

Mitä eroa TPLO:lla ja ommeltuennalla on?

TPLO muuttaa sääriluun nivelpinnan asentoa ja siten polveen kohdistuvia voimia. Ommeltuennassa vahva ommel tukee niveltä sen ulkopuolelta arpikudoksen kehittyessä. Menetelmä valitaan muun muassa koiran koon ja aktiivisuuden perusteella. TPLO:n jälkeen luun on annettava parantua ennen vapaata liikuntaa.

Milloin koira saa liikkua normaalisti leikkauksen jälkeen?

Tavalliseen aktiivisuuteen palataan usein noin 3–4 kuukaudessa. Edellytyksenä on luun paraneminen ja lihasten palautuminen. Siihen asti liikunta on hallittua ja kuntoutusharjoitukset sovitetaan koiran toipumiseen. Liikuntalupa tarkistetaan hoitavan eläinlääkärin suunnitelmasta.