Lihasrevähdys koiralla – oireet ja hoito

Yleiskuvaus

Lihasvamma voi olla pieni paikallinen säievaurio tai laaja repeämä, joka haittaa lihaksen normaalia toimintaa. Lievät venähdykset jäävät usein ilman eläinlääkärin tutkimusta, joten niiden kokonaismäärää on vaikea arvioida.

Urheilukoirilla todetaan sekä äkillisiä vammoja että toistuvan harjoittelun aiheuttamia rasitusvammoja. Vaurio voi sijaita lihaksen keskiosassa tai lihaksen ja jänteen liittymässä.

Tavallinen takaraajan esimerkkivamma liittyy iliopsoakseen eli lonkkaa koukistavaan lihakseen. Iliopsoasvamman ontuma voi olla äkillinen tai pitkään jatkunut.

Lihaksen ja sen jännekiinnityksen paraneminen voi vaatia erilaista kuormituksen rajoittamista. Lihasvamman tarkka sijainti vaikuttaa siihen, millaisia oireita koiralla havaitaan.

Syyt

Tavallinen syy on lihaksen venyminen liian pitkälle juostessa tai hypätessä. Lihas-jänneliitos on vaurioille altis kohta, koska se on lihas-jännekokonaisuuden heikoin osa.

Voimakkaasti supistuvaa lihasta samanaikaisesti venyttävä liike voi ylittää lihassäikeiden kestokyvyn. Liukastuminen takajalat sivuille voi vaurioittaa lonkankoukistajaa.

Myös suora isku voi vaurioittaa lihaksen verisuonia. Syvä viilto tai luunmurtuma voi aiheuttaa lihaksen suoran repeämän.

Revenneistä pienistä suonista vuotaa verta kudokseen. Verenpurkauma ja turvotus voivat vaikeuttaa lihaksen normaalia supistumista.

Parantuvaan alueeseen muodostuva arpikudos voi rajoittaa lihaksen joustavuutta. Pitkittynyt lihaksen lyheneminen eli kontraktuura voi lopulta haitata myös viereisen nivelen liikkumista.

Myös ruhje voi muodostaa lihaksen sisään hematooman eli paikallisen verenpurkauman. Lihas voi vaurioitua myös leikkaustoimenpiteen yhteydessä.

Iliopsoas muodostuu suoliluulihaksesta ja suuresta lannelihaksesta. Nämä lihakset kiinnittyvät yhdessä reisiluun pieneen sarvennoiseen.

Lonkankoukistamisen lisäksi iliopsoas osallistuu lonkan ja selkärangan vakauttamiseen.

Riskitekijät

Voimakas urheilu ja työskentely altistavat lihasten kuormitushuipuille. Agilityssä lihaksilta vaaditaan vauhtia, ketteryyttä ja tasapainoa.

Kilpajuoksu painottaa vauhtia ja voimaa, kun taas vetotyö kuormittaa kestävyyttä. Aiemmin vaurioitunut lihas on tavallista alttiimpi uudelle vauriolle.

Toistuva harjoittelu voi aiheuttaa vaurion ilman selvästi havaittua yksittäistä tapaturmaa. Vuosina 2009–2015 tutkittujen 72 iliopsoasvammaisen agilitykoiran ikä vaihteli 1,5–10 vuoteen.

Näiden koirien vaurion vakavuus ei ollut selvästi yhteydessä ikään tai painoon. Iliopsoaksen vaurio voi syntyä myös muun raajavaivan seurauksena.

Tutkittujen agilitykoirien vaurion vakavuudessa ei todettu selvää yhteyttä sukupuoleen tai rotuun.

Tyypilliset oireet

• Koira ontuu tai keventää kipeän raajan varaamista.

• Lihaksen alueella on turvotusta.

• Ihon alle muodostuu mustelma.

• Käsittely tai tunnustelu aiheuttaa selvää kipua.

• Treenihalukkuus tai suorituskyky laskee.

• Iliopsoasvammassa askel voi lyhentyä ja lonkan ojennus vähentyä.

• Agilitykoira saattaa ojentaa takajalkojaan hypyssä tavallista vähemmän.

Lievä repeämä voi olla vaikea havaita kotona.

Krooninen iliopsoasvamma voi näkyä toistuvana tai vähitellen pahenevana takajalan ontumana.

Lihaksessa voi esiintyä paikallista kipua ja kouristelua.

Kaikki lihasvauriot eivät aiheuta näkyvää ontumista.

Agilityradan pujottelussa koiran takajalkojen eteenpäin vievä työntö voi vähentyä.

Olkapään arpeutuneessa lihasvammassa tassu voi kiertyä kävellessä ulospäin.

Kipu voi saada koiran siirtämään painoa terveemmille raajoille.

Komplikaatiot ja seuraukset

Vakava lihasrepeämä voi jättää jäljelle pysyvää toiminnanvajetta. Runsas arpikudos voi lyhentää toimivaa lihasta ja vähentää sen supistumiskykyä.

Pitkitetty täydellinen liikkumattomuus voi altistaa pysyvälle lihaskontraktuurille. Taaemman lapalihaksen eli infraspinatuksen arpeutuminen voi muuttaa askelta vasta 2–4 viikon kuluttua vammasta.

Tällöin koira voi alkaa kiertää etujalkaa sivukautta eteen. Ontuman helpottuminen ei siis aina tarkoita, että lihaksen toiminta olisi palautunut normaaliksi.

Parantumisen jälkeenkin lihaksen uusintavamma on mahdollinen. Samanaikainen polvi- tai lonkkaongelma voi ylläpitää kipua ja vaikeuttaa toipumisen arviointia.

Lihasruhje paranee useimmiten ilman pitkäaikaisia toimintahaittoja.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Kivun paikantaminen

Eläinlääkäri selvittää, alkoiko ontuma äkillisesti vai vähitellen ja mitä koira teki ennen oireiden alkua. Tutkimuksessa arvioidaan koiran kävelyä ja ravia.

Kivun paikantamiseksi tunnustellaan lihaksia, niveliä ja selkää. Myös hermoston toiminta tutkitaan, koska ontuman syy voi olla hermoissa tai selkäytimessä.

Lihasvamman merkitys arvioidaan suhteessa muiden kudosten löydöksiin. Iliopsoasvammaisten 72 agilitykoiran potilassarjassa muita ortopedisiä löydöksiä oli 73,6 %:lla.

Samassa potilassarjassa ristisiteen epävakautta oli 27,8 %:lla. Pelkkä iliopsoasvamma oli kivun ainoa todettu tuki- ja liikuntaelimistön syy 26,4 %:lla.

Iliopsoasvamman kipu voi korostua lonkan ojennuksessa ja samanaikaisessa sisäkierrossa eläinlääkärin tutkimuksessa. Ristisidevaurio ja lonkkavika voivat olla lihaskivun kanssa samanaikaisia ongelmia.

Rauhoitusta voidaan tarvita, jos kipu tai jännitys estää luotettavan tutkimisen. Raajoista etsitään myös puolieroja, lihasmassan vähenemistä ja nivelturvotusta.

Selästä tutkitaan kipua ja lihasjännitystä. Tarvittaessa jokainen raaja tutkitaan varpaista ylös lonkkaan tai olkapäähän asti.

Hienovaraisen urheilukoiran ontuman tutkimiseen voidaan käyttää voimalevyanalyysiä. Suoralla ja ympyrällä liikkuminen voi paljastaa eri tavoin kipua keventävän askelluksen.

Käännös lisää kuormitusta sisäpuolen raajoille. Eläinlääkäri selvittää myös aiemmat lääkkeet ja niiden vaikutuksen oireeseen.

Liikkeen tarkkailussa voidaan verrata kävelyä erilaisilla alustoilla.

Kuvantaminen ja vaurion laajuus

Ultraääni voi näyttää lihassäikeiden katkeamisen ja auttaa paikantamaan vaurion. Iliopsoaksen jännekiinnityksen krooninen vaurio voi näkyä röntgenissä kalkkeumana.

Tarvittaessa myös TT tai magneettikuvaus auttaa selvittämään vaurion sijaintia. Verestä mitattavan lihasentsyymin, kreatiinikinaasin, kohoaminen voi tukea lihasvaurion epäilyä.

Akuutti iliopsoasvamma näkyy ultraäänessä usein tummempana muutosalueena. Krooninen arpeutuminen puolestaan voi näkyä kirkaskaikuisena muutoksena.

Lievässä I asteen lihas-jännevammassa on paikallista turvotusta tai verenvuotoa. II asteessa säikeissä on lieviä repeämiä ja turvotusta on enemmän.

III asteessa vaurio voi käsittää laajan tai täydellisen säiekatkoksen. Krooninen vamma erotetaan akuuteista myös arpeutumisen perusteella.

Ultraäänilöydös yhdistetään aina kliinisiin oireisiin, sillä vastakkaisen jalan muutos voi olla oireeton kompensaatiolöydös. Ympäröivän lihaskalvon repeämä voi olla osa vakavaa lihasvammaa.

Samassa agilitykoirien potilassarjassa I asteen iliopsoasvammoja oli 54,2 %:lla. II asteen vammoja oli 22,2 %:lla.

III asteen vammoja oli 5,6 %:lla. Kroonisia muutoksia oli 18,1 %:lla.

Molemminpuolisia iliopsoaksen ultraäänimuutoksia nähtiin 72,2 %:lla tämän potilassarjan koirista. Lanne-ristiselän kipu voi johtaa myös selän magneettitutkimukseen kivun alkuperän selvittämiseksi.

Hoito

Alkuvaiheen hoito

Aluksi rasitusta vähennetään, kipua hoidetaan ja alueelle voidaan käyttää kylmähoitoa. Eläinlääkäri määrää tulehduskipulääkkeen tai muun tarvittavan kivunlievityksen.

Kevyttä puristussidettä voidaan käyttää joissakin vammoissa lihaksen sijainnin mukaan. Revähdyksen turvotusta ja tulehdusta voidaan rauhoittaa alkuvaiheen hoidolla noin 2 vuorokauden ajan.

Vaikea repeämä voi vaatia kirurgisen korjauksen. Suunniteltu korjaus voidaan tehdä 2–3 päivän kuluttua vammasta, kun turvotus on rauhoittunut.

Taaemman lapalihaksen kontraktuuraa voidaan hoitaa vapauttamalla arpeutunut lihas-jänneosa kirurgisesti. Tämän toimenpiteen jälkeen normaalin raajatoiminnan palautumisen ennuste on yleensä erinomainen.

Lepo, hallittu liike ja kuntoutus

Ohjattu passiivinen fysioterapia voidaan joissakin vammoissa aloittaa 2 päivän kuluttua. Lievässä lihasvammassa kevyt hallittu liikunta voidaan palauttaa 7–14 päivän jälkeen.

Aluksi liikkuminen on hallittua ilman juoksua tai hyppyjä. Vaikeammassa revähdyksessä voidaan tarvita noin 3 viikon lepo ennen aktiivisempaa kuntoutusta.

Erillisessä iliopsoaksen jännekiinnityksen vammassa alkuvaiheen lepo kestää vähintään 4 viikkoa. Leikatun lihaksen kuormitus pidetään tarkasti hallittuna paranemisen ajan.

Kuntoutussuunnitelma vähentää liian pitkän liikkumattomuuden haittoja. Vaurioitunut lihas tarvitsee paranemisessa sopivasti annosteltua kuormitusta.

Fysioterapiaa voidaan jatkaa myös alkuvaiheen hoidon jälkeen uusintavamman riskin vuoksi. Kuntoutuksessa voidaan käyttää myös laser- tai ultraäänihoitoa.

Ennaltaehkäisy

Ennen liikuntasuoritusta tehtävä asteittainen lämmittely vähentää uusintavamman riskiä. Harjoittelu suunnitellaan vastaamaan koiran oman lajin kuormitusta.

Ohjelmaan kuuluu riittävästi palautumista ja lepoa. Yksipuolista raskasta harjoittelua vältetään kasvavan pennun kanssa.

Lihasvamman paranemiselle varataan riittävästi aikaa ennen kovaa kuormitusta. Yksilöllisillä harjoitteilla ja tiettyjen kuormitusten rajoittamisella voidaan vähentää uusintavammariskiä.

Lämmittelyn lisäksi koiran harjoitteluun kuuluu rauhallinen jäähdyttely suorituksen jälkeen. Lihashuoltoa kannattaa jatkaa myös koiran aktiiviuran päätyttyä.

Tärkeää koiranomistajalle

Kotona kuvattu video ontumisesta voi auttaa eläinlääkäriä, jos koira liikkuu vastaanotolla tavallista normaalimmin. Vastaanotolla koiran innostus tai adrenaliini voi hetkellisesti peittää ontumista.

Seurannassa huomioidaan kävelyn lisäksi muutokset suorituskyvyssä ja halussa harjoitella. Viimeistään 2 päivää jatkunut ontuminen tai heti voimakas tai paheneva kipu edellyttää eläinlääkärin tutkimusta.

Kirjaa, milloin oire alkoi, mitä koira teki sitä ennen ja miten lepo vaikuttaa kävelyyn. Pyydä kirjalliset ohjeet sallituista liikkeistä, kylmähoidosta, mahdollisesta sidoksesta ja kuntoutusharjoituksista. Älä kokeile kivuliaita venytyksiä diagnoosin tekemiseksi kotona. Tutkimuskäyntiä varten voi merkitä, onko oire helpottamassa, pahenemassa vai vaihtamassa jalkaa.

Myös portaissa, hypyissä ja levosta noustessa näkyvät vaikeudet auttavat kuvaamaan oiretta. Tuore tapaturma, harjoittelu tai arjen muutos voi olla olennainen osa esitietoja.

Usein kysyttyä

Mitä eroa lihasvenähdyksellä ja lihasrepeämällä on?

Lihas voi venyä liikaa ja vaurioitua osittain tai repeytyä kokonaan. Lievän vaurion merkit voivat olla hyvin huomaamattomia. Vaikea repeämä saattaa tarvita leikkaushoitoa. Siksi hoito valitaan tutkimuksessa todetun laajuuden perusteella. Ultraääni auttaa selvittämään lihassäikeiden vaurioita.

Näkyykö koiran lihasrevähdys röntgenkuvassa?

Krooninen jännekiinnityksen vaurio voi näkyä kalkkeumana. Ultraääni näyttää kuitenkin suoremmin lihassäikeiden vaurioita. Tarvittaessa käytetään myös magneetti- tai TT-kuvausta vaurion sijainnin selvittämiseen. Tutkimusmenetelmä valitaan oireiden ja tutkittavan lihaksen perusteella. Myös veren lihasentsyymin mittaus voi tukea vaurion epäilyä.

Milloin koira saa taas liikkua revähdyksen jälkeen?

Lievässä lihasvammassa kevyt hallittu liikunta voi alkaa 7–14 päivän jälkeen. Iliopsoaksen erillinen jännekiinnitysvamma vaatii alkuvaiheessa vähintään 4 viikon levon. Nämä ovat eri vammoja, joten oman koiran kuormitusohjelma tarkistetaan hoitosuunnitelmasta.

Voiko lihasrevähdys uusiutua?

Kyllä, vaurioitunut lihas on herkempi uudelle vammalle. Asteittainen lämmittely ja yksilölliset harjoitteet voivat vähentää riskiä. Jatkuvasta fysioterapiasta voi olla hyötyä. Pelkkä treenihalun palautuminen ei ratkaise paluuta täyteen kuormitukseen. Paranemiselle varataan riittävästi aikaa ennen kovaa kuormitusta.

Voiko lihasvamman lisäksi olla polvi- tai lonkkavika?

Kyllä, iliopsoasvaurio voi esiintyä yhdessä esimerkiksi ristisidevaurion tai lonkkavian kanssa. Siksi tutkimuksessa etsitään myös muita kivun lähteitä. Samanaikaiset vaivat voivat vaikeuttaa toipumisajan arviointia. Koko koiran tutkiminen auttaa suunnittelemaan kuntoutuksen. Erikoisvastaanoton agilitykoirien potilassarjassa samanaikaisia muita ortopedisiä löydöksiä oli 73,6 %:lla.