Lonkkavika koiralla: oireet, tutkimukset ja hoito

Yleiskuvaus

Lonkkanivel muodostuu reisiluun päästä ja lantion lonkkamaljasta. Kasvuhäiriössä nivel ei kehity riittävän vakaaksi. Löysyys ja epänormaali kuormitus voivat vaurioittaa nivelrustoa ja muuttaa ympäröivää luuta. Tästä seuraavaa rappeuttavaa nivelsairautta kutsutaan nivelrikoksi.

Sairautta esiintyy etenkin suurilla koirilla, mutta pienetkään eivät ole siltä suojassa.

Lonkkavika on koirien yleisin luuston ja nivelten kasvuhäiriö. Lonkat näyttävät syntymähetkellä normaaleilta, mutta muutokset alkavat jo ensimmäisten elinviikkojen aikana.

Ontuma voi olla lievää, kohtalaista tai vaikeaa, ja nivelen liikelaajuus voi pienentyä sairauden kehittyessä.

Syyt

Taustalla vaikuttaa useita geenejä sekä ympäristötekijöitä. Pentu ei välttämättä näytä syntyessään poikkeavalta, vaikka nivelen kehitys lähtisi myöhemmin epäedulliseen suuntaan. Myös ruokinta, kasvuvauhti ja liikunta vaikuttavat siihen, miten perinnöllinen alttius ilmenee.

Kun reisiluun pää ei pysy riittävän tukevasti maljassa, nivelpintoihin kohdistuu epätasainen paine. Ruston ja luun vaurioiden lisäksi nivelkapseli ja muut pehmytkudokset muuttuvat. Ajan myötä nivel voi jäykistyä ja lonkan liikelaajuus pienentyä. Siksi nuoren koiran löysyys ja vanhemman koiran nivelrikkokipu voivat näkyä eri tavoin, vaikka taustalla on sama kasvuhäiriö.

Liiallinen ruokinta ja nopea kasvu voivat pahentaa sairauden ilmenemistä alttiilla pennulla.

Löysässä nivelessä reisiluun pään ja maljan kontaktialue jää pieneksi. Pienelle alueelle keskittyvä suuri paine voi aiheuttaa mikromurtumia ja madaltaa lonkkamaljaa.

Yksi sairauden mekanismeista on lonkkaa tukevan lihasmassan ja nopeasti kehittyvän luuston välinen epätasapaino. Nivelkapseli voi paksuuntua sidekudoksesta ja reisiluun pää voi siirtyä osittain tai kokonaan pois maljasta.

Riskitekijät

Suuri koko ja nopea kasvuvaihe korostuvat riskissä. Esimerkiksi labradorinnoutajalla, saksanpaimenkoiralla, rottweilerilla ja bulldoggityyppisillä koirilla kasvuhäiriötä esiintyy. Myös suvun lonkkatulokset antavat tietoa alttiudesta.

Ylipaino lisää jo sairastuneen koiran oireita, ja pelkkä painon vähentäminen voi helpottaa vointia.

Sairastuneita yksilöitä esiintyy lähes kaikissa roduissa. Vanhempien normaali lonkkakuva ei poista pentujen perinnöllistä riskiä. Siksi suvun riskiä arvioidaan sukutaulun sekä saman yhdistelmän jälkeläisten lonkkatulosten avulla.

Perinnöllinen alttius on tärkein yksittäinen riskitekijä, vaikka sairauden ilmenemiseen vaikuttavat samalla myös kasvuympäristö ja ravitsemus.

Tyypilliset oireet

Oireet voivat alkaa nuorena tai vasta nivelrikon kehittyessä myöhemmin. Osa koirista näyttää aluksi lähes oireettomalta. Levon jälkeinen jäykkyys ja rasituksen jälkeinen ontuminen ovat tavallisia havaintoja.

• Koira nousee makuulta hitaasti tai hankalasti.

• Takajalat liikkuvat juostessa yhdessä pupumaiseen tapaan.

• Takaosassa näkyy ontumaa tai jäykkyyttä.

• Koira välttelee hyppäämistä tai liikkuu aiempaa vähemmän.

• Takaosan lihakset pienenevät ja paino siirtyy etujaloille.

Nuoren koiran oireet voivat välillä lievittyä pitkäksikin aikaa. Se ei välttämättä tarkoita rakenteellisen kasvuhäiriön hävinneen.

Pennun oireet voidaan havaita 3–12 kuukauden iässä. Nuorella koiralla kipu voi johtua löysyyden aiheuttamasta nivelkapselin tulehduksesta. Kävellessä voi kuulua naksahteleva ääni tai lonkat voivat keinua puolelta toiselle.

Komplikaatiot ja seuraukset

Nivelrikko voi johtaa pitkäaikaiseen kipuun, liikerajoitukseen ja toimintakyvyn heikkenemiseen. Vähentynyt takajalkojen käyttö voi samalla näkyä lihaskatona. Tällöin arjen kuormitus muuttuu, ja koira voi siirtää painoa eteen.

Tekonivelleikkauksen mahdollisia komplikaatioita ovat esimerkiksi infektio, nivelen sijoiltaanmeno, implantin löystyminen, hermovaurio ja luun murtuma.

Ennuste riippuu sairauden vaikeudesta, muusta terveydestä ja ympäristöstä. Monet koirat elävät hoidolla hyvää elämää, eikä leikkaus ole kaikille tarpeen.

JPS-leikkaus kaventaa lantiokehää. Narttu ei sen seurauksena pysty synnyttämään normaalisti. Lantion kiertoleikkauksen muihin riskeihin kuuluvat ruuvien löystyminen ja lonkan liikelaajuuden muutokset.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Eläinlääkäri kysyy ontuman alkamisesta, rasituksen ja levon vaikutuksesta sekä koiran aiemmista vammoista. Liikkumista havainnoidaan ja nivelet sekä selkä tutkitaan. Tarkoitus on paikantaa kivun lähde, sillä takajalkojen oire ei aina johdu lonkasta. Samalla koiralla voi olla myös esimerkiksi polven tai selän sairaus.

Vastaanotolle saapuminen voi hetkellisesti muuttaa koiran liikkumista: innostus tai jännitys saattaa peittää kotona näkyvää ontumaa.

Lonkkien röntgenkuvaus tehdään tarkoituksenmukaisissa asennoissa, tavallisesti rauhoitettuna tai nukutettuna. Kuvista arvioidaan rakennetta ja nivelrikkomuutoksia sekä suunnitellaan hoitoa. Nivelen löysyyttä voidaan tutkia myös erillisillä tunnustelu- tai rasituskuvausmenetelmillä.

Suomessa Kennelliiton viralliset luustolausunnot on tarkoitettu jalostuksen seulontatiedoksi. Ne eivät korvaa oireilevan koiran tutkimusta.

Kuvien ja oireiden voimakkuus eivät aina vastaa toisiaan. Siksi eläinlääkäri voi suositella hoitoa kivun perusteella, vaikka kuvissa muutokset olisivat lieviä, tai seurata vähäoireista koiraa, jolla kuvalöydös on selvä.

Nivelen löysyyttä voidaan tutkia varhain 10–16 viikon iässä tehtävällä Ortolani-tunnustelulla. Suomen virallisen lonkkaniveldysplasialausunnon kuvausikä on vähintään 12 kuukautta, joillakin roduilla 18 kuukautta. Rotukohtainen poikkeus määritellään PEVISA-ohjelmassa.

Tavallinen selällään otettu lonkkakuva ei aina paljasta löysyyttä, koska nivelkapselin säikeet kiristyvät takajalkoja ojennettaessa. Rasituskuvauksessa nivelen löysyyttä mitataan hallitusti, mikä auttaa arvioimaan myöhempää nivelrikkoriskiä.

Hoito

Eläinlääkäri määrää kivunhoidon ja suunnittelee muun hoidon yksilöllisesti. Konservatiivinen eli ilman leikkausta toteutettava hoito voi sisältää painonhallintaa, sopivaa liikuntaa ja fysioterapiaa. Tavoitteena on ylläpitää lihaksia, nivelen liikettä ja mukavaa arkea.

Tulehduskipulääkkeet ja tarvittaessa muu kipulääkitys valitaan koiran terveydentilan mukaan. Osa lääkityksistä edellyttää verikokeita turvallisuuden seuraamiseksi. Älä anna ihmiselle tarkoitettua kipulääkettä tai aiemman toisen potilaan lääkettä omin päin.

Liikunta voi olla säännöllistä, kevyttä ja vähän niveliä kuormittavaa. Kävelyä, vesiliikuntaa ja lihasvoimaharjoittelua voidaan käyttää suunnitelman osina. Kuntoutuksen harjoitteet opetetaan, jotta omistaja tietää, mitä liikkeellä tavoitellaan ja millainen kipureaktio tarkoittaa kuormituksen vähentämistä.

Leikkausta harkitaan esimerkiksi vaikeasti oireilevalle koiralle, joka ei saa riittävää apua muusta hoidosta. Tekonivelleikkauksessa korvataan nivelen osat, kun taas reisiluun pään ja kaulan poistolla pyritään poistamaan kivulias nivelkontakti.

Häpyluuliitoksen lämpöluudutus eli JPS muuttaa lantion kasvua niin, että lonkkamalja peittää reisiluun päätä paremmin. Se tehdään varhain: noin 12–20 viikon iässä, viimeistään ennen 5 kuukauden ikää. Oikeassa iässä tehty JPS tai lantion kiertoleikkaus voi vähentää nivelen löysyyttä kasvun edetessä. Kennelliitto kuitenkin katsoo, ettei JPS-hoidon tehosta ole vielä luotettavaa näyttöä.

Leikkauksen jälkeinen kuntoutus riippuu toimenpiteestä. Tekonivelen tai lantion korjauksen jälkeen tarvitaan alkuvaiheen rajoituksia ja seuranta ennen kuormituksen lisäämistä. Reisiluun pään poiston jälkeen hallittu nivelen käyttö ja fysioterapia ovat puolestaan keskeisiä.

Lantion kiertoleikkauksessa lantion luut katkaistaan ja lonkkamaljaa käännetään tukevampaan asentoon. Toimenpide sopii nuorille koirille ennen merkittäviä nivelrikkomuutoksia.

Lantion kiertoleikkauksen jälkeen rajoituksia tarvitaan yleensä noin 6 viikkoa ja tekonivelleikkauksen jälkeen noin 8 viikkoa. Paraneminen varmistetaan tutkimuksella ja röntgenkuvilla ennen kuormituksen lisäämistä. Toipilaan pitää välttää portaita, liukkaita pintoja ja riehumista toisten koirien kanssa.

Reisiluun pään ja kaulan poiston jälkeen lonkan ympärille muodostuu niin sanottu valenivel. Lihakset välittävät silloin raajan kuormituksen lantioon. Toimenpide lievittää kipua, mutta sen tavoitteena ei ole palauttaa niveltä täysin normaaliksi.

Ennaltaehkäisy

Perinnöllisen taustan vuoksi kasvuhäiriötä ei voida estää varmasti pelkällä kotihoidolla. Jalostuksen seulonta ja sukulaistietojen huomioiminen voivat vähentää riskiä tulevissa sukupolvissa. Terve lonkkakuva ei kuitenkaan takaa, ettei koira voisi tuottaa sairaita jälkeläisiä. Pennun hankinnassa kannattaa kysyä myös suvun tutkimustuloksista ja rodun terveyssuosituksista.

Kasvavalla suurella koiralla vältetään yliruokintaa ja pidetään paino sopivana. Käytä kasvuvaiheeseen sopivaa täysipainoista ruokintaa. Kalsiumia tai D-vitamiinia ei lisätä omatoimisesti valmiiksi tasapainotetun ruokinnan päälle. Myös oireileva pentu tutkitaan ajoissa sen sijaan, että kaikki jäykkyys tulkittaisiin tavalliseksi kasvuksi.

Painonhallinnan käytännön tavoitteena on näkyvä vyötärö sekä sivulta että ylhäältä katsottaessa. Ruokamäärän arvioimiseen voi käyttää ruokalaskuria. Kasvavalle suurirotuiselle pennulle valitaan sen kasvuvaiheeseen suunniteltu ruokinta.

Jalostuksessa BLUP-indeksi yhdistää koiran ja sen tutkittujen sukulaisten lonkkatiedot. Se vähentää ympäristötekijöiden vaikutusta jalostusarvion tulokseen. Indeksin käyttö edellyttää, että rodussa on riittävästi kuvattuja koiria.

Tärkeää koiranomistajalle

Seuraa ylösnousua, kävelyä, portaiden käyttöä ja halukkuutta osallistua tavallisiin asioihin. Merkitse, millaisen rasituksen jälkeen koira oireilee ja miten lepo vaikuttaa. Ota vertailuvideoita samalla alustalla, jos se onnistuu koiraa rasittamatta. Kerro myös painon, lääkityksen ja harjoittelun muutoksista, jotta hoitovasteen arvio ei perustu vain yhteen vastaanottopäivään.

Suomessa lonkan kasvuhäiriön vuoksi leikattu koira saa Kennelliiton seulonnassa erillisen operoitua koiraa kuvaavan tuloksen eikä tavallista luokkaa. Leikatun koiran jalostuskäyttö on kielletty. Jos leikkausta suunnitellaan, kysy myös näistä seurauksista ja tietojen toimittamisesta; hoitopäätöksen päämäärä on silti koiran hyvinvointi.

Usein kysyttyä

Voiko lonkkavika oireilla jo pennulla?

Voi, ja varhainen oireilu kannattaa tutkia. Kaikki pennun takajalkojen jäykkyys ei kuulu normaaliin kasvuun. Osa kehitykseen vaikuttavista leikkausvaihtoehdoista edellyttää varhaista arviota ennen nivelrikkoa, joten oireiden kanssa ei pidä odottaa pelkästään myöhempää virallista kuvausta.

Tarvitseeko jokainen lonkkavikainen koira leikkauksen?

Ei tarvitse. Moni koira saa apua painonhallinnasta, yksilöllisestä liikunnasta, kivunhoidosta ja kuntoutuksesta. Leikkausta harkitaan koiran tilanteen ja hoitovasteen mukaan. Päätös tehdään kliinisen tutkimuksen sekä kuvien perusteella, eikä virallinen kirjainluokka yksin ratkaise sitä.

Voiko kuva näyttää pahalta, vaikka koira liikkuu hyvin?

Voi. Kuvamuutosten ja oireiden välillä ei ole aina suoraa vastaavuutta. Siksi hyvinkin liikkuvan koiran tilannetta arvioidaan kokonaisuutena, ja kipua puolestaan hoidetaan, vaikka kuvalöydös olisi vähäinen. Kerro vastaanotolla arjen havainnot, joita lyhyt tutkimuskäynti ei välttämättä näytä.

Korvaako virallinen lonkkalausunto kipututkimuksen?

Ei korvaa. Kennelliiton lausunto kuuluu jalostuksen seulontaan, kun taas oireilevan koiran tutkimuksessa selvitetään nykyisen kivun lähde ja hoitotarve. Näillä on osittain eri tavoite. Älä jätä uutta ontumaa tutkimatta vain siksi, että koiralla on aiempi virallinen lausunto.

Auttaako painon pudottaminen?

Ylipainon vähentäminen voi helpottaa lonkkasairaan koiran oireita ja kuuluu usein hoitosuunnitelmaan. Se ei kuitenkaan muuta perinnöllistä taustaa eikä korvaa muuta tarvittavaa kivunhoitoa. Pyydä eläinlääkäriltä sopiva tavoite ja ruokintasuunnitelma, jotta koiran lihaskuntoa ja ravitsemusta voidaan samalla tukea.