Pannus koiralla – krooninen sarveiskalvontulehdus

Yleiskuvaus

Sarveiskalvo on silmän läpinäkyvä etuosa, jonka kautta valo pääsee silmän sisään. Pannuksessa tulehdus kehittyy sarveiskalvon pinnalle ja pinnalliseen tukikudokseen eli stroomaan.

Sairaudesta käytetään myös lyhennettä CSK ja nimeä Überreiterin oireyhtymä. Muutoksia on yleensä molemmissa silmissä, mutta toinen silmä voi olla selvästi pahempi.

Tulehdus alkaa usein sarveiskalvon ulomman alareunan alueelta ja etenee kohti keskustaa. Joillakin koirilla tulehdus koskee myös vilkkuluomea eli silmän sisänurkan kolmatta silmäluomea.

Vilkkuluomen tulehdus eli plasmooma voi esiintyä myös ilman sarveiskalvon pannusta. Pannus ei parane lopullisesti, mutta asianmukaisesti hallitun sairauden pitkäaikainen ennuste on usein hyvä.

Syyt

Immuunijärjestelmä reagoi sarveiskalvoon

Pannuksessa koiran puolustusjärjestelmä reagoi silmän omiin kudoksiin, tavallisimmin sarveiskalvoon. Sairauteen liittyy perinnölliseksi oletettu alttius.

Suomalaisilla saksanpaimenkoirilla tietty DLA-alueen geeniyhdistelmä on yhdistetty pannukseen. Tutkimuksessa verrattiin 30 sairastunutta koiraa 25 terveeseen verrokkikoiraan.

Vuoden 2011 tutkimuksessa geeniyhdistelmään liittyvä vetosuhde oli 2,67. Saman riskigeeniyhdistelmän kahta kopiota kantoi 8 sairasta koiraa, mutta ei yksikään terve verrokki.

Greyhoundeilla vuonna 2016 julkaistu periytymisen selvitys tuki vallitsevaa eli dominanttia periytymistä. Tämä rotukohtainen havainto ei määritä kaikkien koirarotujen pannuksen periytymistä.

Sarveiskalvon reunasta vaeltaa sen pinnallisiin kerroksiin tulehdussoluja, kuten imusoluja ja plasmasoluja. Tulehdussolujen mukana läpinäkyvään kudokseen kasvaa uusia pinnallisia verisuonia.

Solujen ja verisuonten kertyminen muodostaa sarveiskalvoon poikkeavaa sidekudos- ja verisuonikudosta. Tulehduksen edetessä vaaleanpunaiseen kudokseen voi kertyä pigmenttiä.

Pigmenttiä tuottavia melanosyyttejä kulkeutuu tulehtuneeseen sarveiskalvon tukikudokseen. Etenevään muutokseen voi liittyä myös sarveiskalvon turvotusta.

UV-säteily ja vilkkuluomen muutos

UV-säteilyn ajatellaan muuttavan sarveiskalvon rakennetta niin, että immuunijärjestelmä alkaa tunnistaa sitä vieraaksi. Vilkkuluomen plasmoomassa sen kudokseen kertyy plasmasoluja ja muita tulehdussoluja, etenkin luomen etureunaan.

Tulehdus voi tämän vuoksi paksuntaa vilkkuluomen reunaa ja vähentää sen normaalia pigmenttiä.

Riskitekijät

Pannusta todetaan eniten saksanpaimenkoirilla, belgianpaimenkoirilla ja greyhoundeilla. Myös esimerkiksi bordercollie, italianvinttikoira, siperianhusky ja australianpaimenkoira kuuluvat tunnettuihin alttiisiin rotuihin.

Pannus voi silti kehittyä muunkinrotuiselle tai sekarotuiselle koiralle. Pannusta todetaan myös mäyräkoirilla, vaikka tyypilliset potilaat kuuluvat usein paimenkoirarotuihin.

Oireet alkavat tyypillisesti 1–6 vuoden iässä. Nuorella koiralla sairaus voi käyttäytyä aggressiivisemmin kuin vanhempana sairastuneella.

Voimakas UV-altistus ja asuminen korkealla merenpinnasta voivat vaikeuttaa sairauden hallintaa. Tulehduksen voimakkuus voi vaihdella vuodenajan ja ulkona vietetyn ajan mukaan.

Tyypilliset oireet

Alkuvaiheen muutos on usein kivuton ja alkaa silmän reuna-alueelta ennen keskustan peittymistä.

• Sarveiskalvon ulkoreunassa näkyy vaaleanpunaista, hieman koholla olevaa kudosta.

• Kirkkaalle sarveiskalvolle alkaa kasvaa pieniä verisuonia sen reunoilta.

• Sarveiskalvolla näkyy ruskeaa tai tummaa pigmenttiä.

• Silmän etupinta samentuu ja sen läpi näkeminen vaikeutuu.

• Vilkkuluomen reuna paksuuntuu, punoittaa tai menettää tummaa väriään.

• Silmästä voi tulla limaista eritettä tulehduksen yhteydessä.

• Koira alkaa nähdä huonommin, jos tumma muutos peittää laajan osan sarveiskalvosta.

Aktiivinen tulehdus voi joskus aiheuttaa epämukavuutta, vaikka pannus on yleensä kivuton. Alun koholla oleva muutos voi levitä ja madaltua samalla, kun se tummuu ja arpeutuu.

Komplikaatiot ja seuraukset

Arpi ja pigmentti peittävät valon kulkua

Hoitamattomana sarveiskalvo voi suonittua, arpeutua ja pigmentoitua niin tiiviiksi, ettei valo enää pääse läpi. Vaikea pannus voi johtaa huomattavaan näön heikkenemiseen tai sokeuteen.

Tulehdussolukon ja uusien verisuonten aiheuttamat muutokset palautuvat hoidolla yleensä paremmin kuin arpi ja pigmenttikertymä. Varhain aloitettu hoito voi monella koiralla pysäyttää sairauden etenemisen.

Lyhytkin lääkityskatko voi aiheuttaa voimakkaan uusiutumisen ja haitata näköä. Uudelleen pahentuneen sairauden hallintaan saaminen voi olla aiempaa vaikeampaa.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Muutoksen sijainti ja muiden sairauksien poissulku

Eläinlääkäri arvioi silmäoireiden historian ja sarveiskalvon tyypilliset muutokset diagnoosia varten. Pannukseen sopiva löydös on sarveiskalvolle etenevä pinnallinen verisuonitus ja tulehduskudos.

Myös vilkkuluomi tutkitaan sen reunan paksuuntumisen ja pigmenttikadon varalta. Rakolamppumikroskoopilla voidaan arvioida sarveiskalvon muutosta ja silmän etuosaa.

Fluoreseiinivärjäyksellä selvitetään, onko sarveiskalvon pinnassa haava. Väriaine tarttuu alueeseen, josta suojaavaa pintasolukkoa puuttuu.

Kyynelerityksen mittaaminen auttaa arvioimaan, liittyykö oireiluun silmän pinnan kuivumista. Silmänpaine voidaan mitata muiden silmäsairauksien poissulkemiseksi.

Tarvittaessa sarveiskalvolta tai sidekalvolta otetaan näyte solututkimusta varten.

Muutoksen laajuuden seuranta

Paksu tulehduskudos voi peittää alleen pigmenttiä ja vaikeuttaa sen todellisen laajuuden arviointia. Turkin vuoden 2021 tutkimuksessa pigmenttiä luokiteltiin 4 asteeseen sen mukaan, kuinka hyvin silmän sisään pystyi näkemään.

Asteessa 1 pigmenttiä oli vähän ja silmän sisäosat erottuivat selvästi. Asteessa 2 värimuutos oli selvempi, mutta silmän sisäosat näkyivät edelleen.

Asteessa 3 voimakas pigmentti vaikeutti silmän sisäosien arvioimista. Asteessa 4 pigmentti esti silmän sisäosien näkemisen sarveiskalvon läpi.

Seurannassa tulehduskudoksen väheneminen ja pigmentin leviäminen arvioidaan erikseen. Hoitoa voidaan säätää verisuonituksen, tulehdussolukon ja sidekalvon punoituksen perusteella.

Suomen virallisessa silmätutkimuksessa arvioidaan myös silmän muut rakenteet, kuten luomet, linssi ja silmänpohja. Ennen virallista silmätutkimusta pupillit laajennetaan silmätipoilla silmän eri rakenteiden luotettavaa arviointia varten.

Koira on tunnistusmerkittävä ennen virallista silmätutkimusta, ja merkintä tarkistetaan vastaanotolla. Greyhoundin pannuksen taustalla olevaa yksittäistä geenimuutosta ei vielä tunneta.

Hoito

Elinikäinen paikallishoito

Lääkityksen määrää eläinlääkäri silmätutkimuksen ja tulehduksen voimakkuuden perusteella. Tavallinen hoito on tulehdusta ja immuunireaktiota hillitsevä silmätippa tai silmävoide.

Kortikosteroideista voidaan käyttää esimerkiksi prednisolonia tai deksametasonia. Immuunivasteeseen vaikuttavista lääkkeistä käytetään esimerkiksi siklosporiinia tai takrolimuusia.

Näitä voidaan yhdistää kortikosteroidiin, jotta sairauden hallinta onnistuu mahdollisimman vähäisellä kortikosteroidilääkityksellä. Kun tulehdus rauhoittuu, eläinlääkäri vähentää hoitoa koiran tarvitsemaan ylläpitotasoon.

Pannuksen paikallinen tulehdusta hillitsevä hoito jatkuu kuitenkin koko loppuelämän. Antibioottia tarvitaan joskus, jos silmään kehittyy lisäksi toissijainen infektio.

Mitä hoitovasteesta tiedetään?

Turkin vuosien 2012–2019 retrospektiivisessä tutkimuksessa pannus todettiin 55 koiran 104 silmässä. Näistä koirista 42 oli saksanpaimenkoiria.

Sidekalvon punoitus väheni ensimmäisen hoitoviikon aikana, vaikka sarveiskalvon verisuonia näkyi edelleen. Ensimmäisen kuukauden kohdalla sarveiskalvoilla oli jäljellä lähinnä pigmenttiä.

Pigmentti hävisi kokonaan 3 koiralta 6 kuukauden seurannassa. Yhden saksanpaimenkoiran kuvaseurannassa pigmentti oli lisääntynyt uudelleen 7. hoitovuoteen mennessä.

Kyse oli hoitoa saaneiden koirien seurannasta, joten nämä ajat eivät tarkoita jokaiselle koiralle samanlaista paranemisaikataulua.

Vaikean pannuksen muut hoidot

Vaikeassa tulehduksessa voidaan harkita kortikosteroidipistosta sidekalvon alle. Siklosporiinia vapauttava sidekalvonalainen implantti voi auttaa joidenkin koirien sairauden hallinnassa.

Laajasti arpeutuneesta ja pigmentoituneesta sarveiskalvosta voidaan joskus poistaa pinnallinen kudoskerros näön parantamiseksi. Toimenpiteen nimi on pinnallinen keratektomia.

Leikkauksen jälkeen sairaus uusiutuu usein, joten sitä harkitaan viimeisenä vaihtoehtona. Beetasädehoitoa on käytetty harvoissa tapauksissa sarveiskalvon verisuonituksen ja tulehdussolukon vähentämiseen.

Ennaltaehkäisy

UV-altistuksen vähentäminen on osa pannuksen pahenemisvaiheiden ehkäisyä. Koiralle tarkoitetut UV-suojaavat lasit voivat vähentää silmien saamaa säteilyä.

Suoraa voimakasta auringonpaistetta vältetään erityisesti silloin, kun aurinko paistaa korkealta. Aurinkosuoja ei poista elinikäisen paikallishoidon tarvetta.

Pannusdiagnoosin saanutta koiraa ei pidä käyttää jalostukseen. Lääkityksellä oireettomaksi saatu silmä ei muutu terveeksi jalostuslausunnossa.

Lääkityksen jatkaminen myös oireiden rauhoituttua vähentää hoitokatkoon liittyvän voimakkaan uusiutumisen riskiä. Kontrollikäynnit auttavat pitämään hoidon sairauden kulloistakin aktiivisuutta vastaavana.

Tärkeää koiranomistajalle

Pidä kirjaa lääkityksestä ja siitä, onnistuuko sen antaminen sovitusti. Kerro vastaanotolla, jos silmätippojen antaminen ei onnistu tai hoitoon on tullut tauko.

Seuraa erityisesti silmän reunoilta kohti keskustaa leviävää kudosta ja pigmenttiä. Samassa valossa otetut kuvat voivat auttaa näyttämään muutoksen kontrollissa.

Oireiden helpottuminen ei tarkoita sairauden parantuneen lopullisesti, sillä pannus tarvitsee jatkuvaa hallintaa.

Sovi eläinlääkärin kanssa myös ulkoilusta voimakkaassa auringossa ja sopivasta silmien suojauksesta. Uusi siristely, kipu tai selvä näön muutos tarvitsee uuden arvion, vaikka pannusdiagnoosi olisi jo tehty.

Käsien peseminen ennen silmälääkkeen antamista ja sen jälkeen vähentää valmisteen likaantumisen ja mikrobien leviämisen riskiä.

Pullon kärki pidetään puhtaana eikä sen anneta koskea silmään, luomiin tai muihin pintoihin.

Rauhallinen palkitseminen voi helpottaa seuraavaa lääkkeenantoa, kun kokemus jää koiralle myönteiseksi.

Toisen ihmisen lempeä tuki voi helpottaa koiran pitämistä paikallaan silmälääkkeen annon ajan.

Silmien ympärille kertynyttä eritettä voidaan puhdistaa hellästi lämpimällä vedellä kostutetulla pyyhkeellä ennen lääkkeenantoa.

Kättä voi tukea kevyesti koiran pään päälle, jotta tippapullo pysyy vakaana.

Räpyttely levittää annetun silmälääkkeen silmän pinnalle.

Jotkin silmätipat maistuvat kitkeriltä kulkeutuessaan kyyneltiehyitä pitkin suun takaosaan ja voivat aiheuttaa kuolaamista tai kakomista.

Jos silmä näyttää lääkkeenannon jälkeen aiempaa tulehtuneemmalta tai punaisemmalta, eläinlääkäri arvioi tilanteen.

Usein kysyttyä

Onko pannus koiralle kivulias?

Tavallinen pannus on usein kivuton eikä siihen itsessään kuulu sarveiskalvon haavautumista. Aktiivinen tulehdus voi silti aiheuttaa epämukavuutta. Voimakas siristely tai silmän pitäminen kiinni voi liittyä sarveiskalvohaavaan ja on syy nopeaan tutkimukseen.

Voiko pannus sokeuttaa koiran?

Vaikea pannus voi arpeuttaa ja pigmentoida sarveiskalvon niin, että koiran näkö heikkenee tai katoaa. Varhain aloitettu hoito pysäyttää etenemisen monella koiralla, mutta jo syntynyt arpi ja pigmentti palautuvat huonommin kuin aktiivinen tulehduskudos.

Voiko silmätipat lopettaa, kun silmät kirkastuvat?

Pannuksen hoito on elinikäinen, vaikka silmien ulkonäkö paranisi ja tulehdus rauhoittuisi. Eläinlääkäri voi vähentää hoitoa yksilölliseen ylläpitotasoon, mutta lyhytkin katko voi aiheuttaa voimakkaan pahenemisvaiheen, joka voi vahingoittaa koiran näköä. Sairauteen ei ole lopullisesti parantavaa hoitoa.

Auttaako aurinkolasien käyttö pannukseen?

Koiralle tarkoitetut UV-suojaavat lasit voivat vähentää säteilyaltistusta, joka pahentaa pannusta. Niitä käytetään tarvittaessa elinikäisen silmälääkityksen tukena, koska silmien suojaaminen auringolta ei poista sairauden immuunivälitteistä luonnetta eikä muuta sitä pysyvästi paranevaksi.

Miksi vain toinen silmä näyttää sairaalta?

Pannus koskee tavallisesti molempia silmiä, mutta niiden muutokset voivat olla keskenään hyvin eriasteisia. Siksi eläinlääkäri arvioi molemmat silmät ja myös vilkkuluomet, joissa tulehdus voi näkyä paksuuntumisena ja normaalin reunan pigmentin häviämisenä.