Märkäinen ihotulehdus koiralla eli pyoderma

Yleiskuvaus

Tulehduksen kolme syvyystasoa

Pintapyodermassa muutos rajoittuu ihon uloimpaan sarveiskerrokseen. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi ihopoimutulehdus ja äkillinen kostea ihotulehdus eli hot spot. Pinnallinen pyoderma ulottuu orvasketeen tai karvatupen suulle. Pinnallisessa karvatupentulehduksessa tulehdus on karvatupen yläosassa.

Pennun märkärupi voi muodostaa märkäpäitä vähäkarvaiselle iholle myös karvatuppien väliin. Syvä pyoderma ulottuu verinahkaan ja toisinaan ihonalaiskudokseen. Syvä tulehdus voi rajoittua pienelle alueelle tai levitä laajalle iholle.

Pyoderma on koirilla yleinen vaiva. Syvä muoto on harvinaisempi kuin pinnallisemmat tulehdukset. Yhdestä märkäpäästä tai ruvesta ei vielä näe varmasti, kuinka syvällä tulehdus on.

Syyt

Staphylococcus pseudintermedius on yleisin koiran bakteeriperäisen ihotulehduksen aiheuttaja. Samaa bakteeria on myös terveiden koirien iholla ja limakalvoilla. Tulehdus voi käynnistyä, kun ihon suoja heikentyy ja sen tavalliset bakteerit lisääntyvät liikaa. Allergisessa ihosairaudessa kutina ja ihon vaurioituminen voivat altistaa bakteerien aiheuttamalle tulehdukselle.

Pinnallisesta pyodermasta eristetyistä taudinaiheuttajista yli 90 % on ollut S. pseudintermedius -bakteereita. Syvässä pyodermassa saman bakteerin osuus eristetyistä taudinaiheuttajista on ollut noin 60 %. Syvässä tulehduksessa voi esiintyä myös gramnegatiivisia bakteereita, kuten Pseudomonas-bakteereita. Karvatupen repeämä voi viedä karvan osia syvälle ihoon, jossa ne ylläpitävät vierasainereaktiota.

Paikallinen syvä infektio voi alkaa myös puremasta, haavasta tai ihon läpäisevästä vierasesineestä. Joissakin pintatulehduksissa iholla on samanaikaisesti runsaasti bakteereita ja Malassezia-hiivaa.

Riskitekijät

Lämpimät ja kosteat ihopoimut ovat tavallista alttiimpia tulehdukselle. Lyhytkuonoisilla koirilla tulehdus voi kehittyä esimerkiksi kuonon syviin ihopoimuihin. Toistuva paine kyynärpään kohdalla voi vaurioittaa karvatuppea. Varvasvälien tulehdukseen voi liittyä tassun rakenne, paikallinen paine tai jatkuva nuoleminen.

Sikaripunkkien liikakasvu voi altistaa syvälle bakteeritulehdukselle. Toistuvan pyoderman taustalla voi olla kilpirauhasen vajaatoiminta tai lisämunuaiskuoren liikatoiminta. Kun tulehdukset alkavat ennen 3 vuoden ikää ja uusiutuvat, allerginen ihosairaus kuuluu todennäköisimpiin taustasyihin. Aiemmat toistuvat koko elimistöön vaikuttavat antibioottihoidot lisäävät MRSP-infektion riskiä.

Syvässä ihopoimussa vastakkaiset ihon pinnat voivat hangata toisiaan vasten ja ylläpitää tulehdusta. Ylipaino ja kuormituksen kohdistuminen karvaiselle iholle voivat altistaa varvasvälien tulehdukselle. Yksittäisen tulehtuneen varvasvälin kyhmyn taustalla voi olla ihoon painunut kasvin osa.

Tyypilliset oireet

Samalla koiralla voi näkyä pinnallisen tulehduksen eri vaiheita yhtä aikaa. Punoittava näppylä voi muuttua karvatupen kohdalla pieneksi märkäpääksi. Märkäpään rikkouduttua sen ympärille voi jäädä hilseilevä rengas.

• Ihoon voi ilmaantua pieniä punaisia näppylöitä.
• Osa näppylöistä on vaaleita, märkää sisältäviä rakkuloita.
• Iholle voi muodostua rupia ja hilseileviä reunoja.
• Turkki voi harventua useasta pienestä kohdasta.
• Syvä tulehdus voi aiheuttaa kipeitä kyhmyjä ja turvotusta.
• Syvästä tulehduspesäkkeestä voi erittyä veristä märkää.

Pinnallisen karvatupentulehduksen muutoksia näkyy usein vartalolla ja vatsan puolella. Lyhytkarvaisella koiralla useat pienet karvattomat alueet voivat tehdä turkista laikukkaan. Syvä tulehdus voi aristaa, vaikka koira ei raapisi tai nuolisi kohtaa. Turkin käsittelyn jälkeisen syvän karvatupentulehduksen oireet voivat alkaa 24–48 tunnissa pesun ja ihoa vaurioittavan käsittelyn jälkeen.

Syvä ihotulehdus voi suurentaa lähellä olevia imusolmukkeita. Syvän bakteeritulehduksen alue voi haista epämiellyttävältä.

Komplikaatiot ja seuraukset

Syvä ihotulehdus voi levitä ihonalaisiin kudoksiin. Vakavassa syvässä tulehduksessa bakteereita voi päästä verenkiertoon. Pitkään tulehtuneeseen kohtaan voi jäädä arpea. Arpeutuneelta ihoalueelta voi puuttua karvaa pysyvästi.

Jos altistava ihosairaus jää hoitamatta, bakteeritulehdus voi uusiutua. Metisilliinille vastustuskykyistä S. pseudintermedius -bakteeria kutsutaan MRSP:ksi. MRSP:n aiheuttama tulehdus voi olla vaikeampi hoitaa, koska tehoavia antibiootteja on vähemmän.

Suomessa vuonna 2024 koirien tulehdusnäytteistä eristetyistä S. pseudintermedius -kannoista noin 5 % oli MRSP-kantoja. Samassa seurannassa 298 tutkitusta S. pseudintermedius -kannasta 81 % tuotti penisillinaasia. Penisillinaasi on bakteerin tuottama entsyymi, jonka vuoksi tietyt antibiootit eivät tehoa kyseiseen kantaan. Seurannan luvut kuvaavat tulehdusnäytteistä eristettyjä bakteereita, sillä kantajuuden seulontanäytteet jätettiin pois.

Arpeutunut iho voi jäädä normaalia hauraammaksi. Vaikeimmillaan bakteerien leviäminen verenkiertoon voi johtaa vakavaan yleisinfektioon.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Solunäyte varmistaa tulehduksen luonteen

Eläinlääkäri arvioi muutosten tyypin ja sijainnin, jotta tulehduksen syvyyttä voidaan arvioida. Punoitus tai märkäpää voi liittyä myös muuhun ihosairauteen, joten bakteeriperäinen tulehdus varmistetaan solunäytteellä. Solunäyte otetaan ihomuutoksesta ennen mikrobilääkkeen valintaa. Mikroskoopilla tulehdussolujen sisältä löytyvät bakteerit tukevat bakteeritulehduksen diagnoosia. Samalla näytteessä voidaan nähdä tulehdusta ylläpitävää Malassezia-hiivaa.

Pinnallisessa tulehduksessa näyte voidaan ottaa ehjästä märkäpäästä, ruven alta tai hilserenkaan reunalta. Kuivan tai rasvaisen muutoksen pinnalta voidaan ottaa teippinäyte. Syvään kyhmyyn saatetaan tarvita ohutneulanäyte tai kudospala. Pitkään nuollun raajan ihomuutoksessa pintaviljely vastasi syvältä löytyneitä bakteereita vain 8 koiralla 22:sta.

Bakteeriviljely ja taustasyyn tutkiminen

Viljelyllä tunnistetaan hoidettavasta muutoksesta kasvavat bakteerit. Herkkyysmääritys auttaa selvittämään, mitkä antibiootit voivat tehota löydettyyn bakteeriin. Viljely ja herkkyysmääritys ovat erityisen tärkeitä syvässä tai toistuvassa pyodermassa, jos tarvitaan koko elimistöön vaikuttavaa antibioottia. Terveeltäkin iholta voi kasvaa viljelyssä stafylokokkeja, joten tulos tulkitaan yhdessä solunäytteen ja ihomuutosten kanssa.

Ihon raapenäytteellä voidaan etsiä sikaripunkkeja, jotka voivat ylläpitää karvatupen tulehdusta. Karva- tai sieninäytteellä voidaan selvittää, aiheuttaako ihosieni samantapaisia muutoksia. Jos taustasyy ei selviä ihonäytteistä ja oireista, eläinlääkäri voi tarvita veri- tai virtsatutkimuksia.

Hoito

Paikallishoito pinta- ja pinnallisessa tulehduksessa

Hoidon ja mahdollisen lääkityksen määrää eläinlääkäri. Pinta- ja pinnallisessa pyodermassa paikallinen mikrobeja vähentävä hoito on ensisijainen. Paikallishoidossa antiseptinen aine, kuten klooriheksidiini, valitaan yleensä ennen paikallista antibioottia. Laajalle levinneisiin ihomuutoksiin shampoo voi soveltua paremmin kuin pienen alueen hoitoon tarkoitettu pyyhe tai voide. Paikallishoidon tehoa voidaan tukea poistamalla ihon pinnalta eritettä ja rupia.

Pintapyoderman kliininen rauhoittuminen ja solunäytteen normalisoituminen voidaan tavallisesti todeta 7–14 päivässä. Pinnallisen karvatupentulehduksen ihomuutokset ovat paikallishoidon tutkimuksissa alkaneet helpottaa 1–2 viikossa. Useimmilla näistä koirista muutokset hävisivät 3–4 viikon kuluessa. Pinnallisen tulehduksen vastetta paikallishoitoon arvioidaan tavallisesti 2–3 viikon kohdalla.

Pitkää tai takkuista karvaa voidaan lyhentää, jotta paikallishoito saadaan suoraan iholle. Pinnallisen bakteeriperäisen karvatupentulehduksen hoidossa paikallishoito tehosi 12:ssa 13 julkaistusta kliinisestä tutkimuksesta.

Syvä tulehdus ja hoitovasteen seuranta

Syvässä pyodermassa tarvitaan yleensä myös koko elimistöön vaikuttava antibiootti. Ruokaviraston suosituksessa syvän ihotulehduksen antibiootti valitaan viljelyn ja herkkyysmäärityksen perusteella. Vakavassa infektiossa eläinlääkäri voi aloittaa hoidon näytteenoton jälkeen ennen viljelyvastauksen valmistumista. Syvän tulehduksen hoitoon voi kuulua myös ihon paikallishoito, kun alue ei enää ole liian kivulias käsiteltäväksi. Kivuliaasta syvästä tulehduksesta kärsivä koira voi tarvita kipulääkitystä.

Myös pinnallisessa tulehduksessa antibioottia voidaan harkita, jos paikallishoito ei onnistu tai sillä ei saada riittävää vastetta. Jos syvät muutokset lakkaavat paranemasta, eläinlääkäri voi ottaa uuden solunäytteen arvioidakseen, onko tulehdus edelleen bakteeriperäinen. Uusi viljely voi olla tarpeen, jos solunäytteessä nähdään edelleen solunsisäisiä bakteereita. Punertava iho ei aina merkitse jatkuvaa bakteeritulehdusta, sillä tulehdusreaktio voi jatkua sen jälkeen, kun infektio on hoidettu.

Ennaltaehkäisy

Toistuvaa pyodermaa ehkäistään hoitamalla sitä ylläpitävä sairaus, kuten allergia. Säännöllinen ulkoloisten torjunta vähentää loisten aiheuttamaa ihoärsytystä, joka voi altistaa uudelle tulehdukselle. Jos uusiutumisen syy jää epäselväksi, taustasyiden arvio voidaan toistaa 6–12 kuukauden välein oireiden perusteella.

MRSP leviää koirasta toiseen tavallisimmin kosketuksessa. Bakteeri voi siirtyä myös harjojen, kuppien ja muiden yhteisten välineiden kautta. Turhien antibioottihoitojen välttäminen auttaa hillitsemään vastustuskykyisten bakteerien yleistymistä.

Jos ihon vaurio liittyy toistuvaan paineeseen, pehmeä makuualusta voi vähentää ihon kuormitusta. Ylipainoisella koiralla painon vähentäminen voi pienentää ihon toistuvaa mekaanista rasitusta.

Tärkeää koiranomistajalle

Kerro käynnillä aiemmista antibioottihoidoista ja siitä, palaavatko muutokset samoihin kohtiin. Jos koiralla on todettu MRSP, ilmoita siitä aikaa varatessa, jotta vastaanotto voi ehkäistä tartunnan leviämistä. Estä tulehtuneen kohdan nuoleminen eläinlääkärin ohjeella, esimerkiksi sopivalla kaulurilla. Ota yhteyttä hoitopaikkaan, jos muutokset eivät vähene odotetusti, sillä silloin ihon tutkiminen uudelleen voi olla tarpeen.

Älä aloita aiemmasta hoidosta jäänyttä antibioottia omin päin: uusi tulehdus voi vaatia eri lääkkeen. Hoidon onnistumista arvioidaan sekä ihomuutosten paranemisen että tarvittaessa uuden solunäytteen perusteella.

Pese kädet käsiteltyäsi tulehtunutta ihoa, sillä vastustuskykyinen bakteeri voi kulkeutua käsien mukana.

Vältä klooriheksidiinin joutumista silmiin, sillä se voi vaurioittaa sarveiskalvoa. Käytä eläinlääkärin valitsemaa paikallishoitotuotetta niin, että aine yltää turkin läpi tulehtuneelle iholle.

Usein kysyttyä

Tarttuuko pyoderma toiseen koiraan?

Bakteeritulehdus alkaa usein koiran oman ihon bakteereista, kun jokin muu tekijä heikentää ihon suojaa. MRSP-bakteeri voi kuitenkin siirtyä eläinten välillä kosketuksesta. Bakteerin kantaminen ei tarkoita, että koiralla on ihotulehdus. Jos koiralla tiedetään olevan MRSP, ilmoita siitä jo ajanvarauksen yhteydessä.

Tarvitseeko märkäinen ihotulehdus aina antibioottia?

Pinnallisessa pyodermassa paikallinen antiseptinen hoito riittää usein. Eläinlääkäri harkitsee koko elimistöön vaikuttavaa antibioottia etenkin syvässä tulehduksessa tai silloin, kun pinnallinen tulehdus ei parane paikallishoidolla. Sopivan antibiootin valinnassa auttaa bakteerin herkkyysmääritys.

Miksi ihotulehdus palaa hoidon jälkeen?

Tulehdus voi uusiutua, jos sen taustalla oleva syy, kuten allerginen ihosairaus, jatkuu. Hoidon jälkeen iholla voi myös näkyä jälkiä, jotka eivät ole uutta bakteeritulehdusta. Uusi solunäyte auttaa erottamaan jatkuvan infektion muusta ihon tulehduksesta.

Voiko MRSP:n tunnistaa patin ulkonäöstä?

Ei, MRSP:n aiheuttamat ihomuutokset voivat näyttää samalta kuin lääkkeille herkemmän stafylokokin aiheuttamat muutokset. Metisilliiniresistenssi selvitetään bakteeriviljelyn ja herkkyysmäärityksen avulla. Pinnallisen MRSP-pyoderman hoito voi silti onnistua iholle annettavalla antiseptisellä hoidolla.

Milloin paikallishoidon pitäisi alkaa näkyä iholla?

Pinnallisen karvatupentulehduksen ihomuutokset ovat alkaneet helpottaa paikallishoidolla 1–2 viikon kuluessa. Eläinlääkäri arvioi hoitovastetta tavallisesti 2–3 viikon kohdalla. Jos iho pahenee tai koira on kipeä, arvioon kannattaa hakeutua aiemmin.