Koiran hiivatulehdus eli Malassezia-ihotulehdus

Yleiskuvaus

Malassezia on hiivasieni, jota voi löytyä terveen koiran iholta, limakalvoilta ja korvakäytävistä. Tulehdus voi rajoittua esimerkiksi yhteen ihopoimuun tai ulottua useille kehon alueille. Malassezia-ihotulehdus on pinnallinen ihosairaus, jossa hiiva elää pääasiassa ihon uloimmassa sarveiskerroksessa. Iholla hiivat voivat olla osa normaalia mikrobistoa myös sen jälkeen, kun tulehdus on saatu hallintaan.

Ihon hiivatulehdus ja korvakäytävän hiivatulehdus voivat esiintyä samalla koiralla. Oireiden voimakkuus ei aina vastaa mikroskoopissa näkyvää hiivojen määrää. Terveiltä basset houndeilta on löydetty iholta osin yhtä suuria hiivamääriä kuin rasvoittavasta ihotaudista kärsiviltä saman rodun koirilta.

Syyt

Ihon olosuhteiden muuttuminen

Ihon suojakerroksen vaurioituminen voi helpottaa hiivan runsastumista. Ihon pinnan rasvojen muuttuminen voi edistää hiivan kasvua, sillä Malassezia käyttää kasvuunsa rasvoja. Ihopoimuihin jäävä kosteus tekee niistä otollisen paikan hiivojen lisääntymiselle. Jatkuva nuoleminen lisää ihon kosteutta ja voi näin suosia hiivan kasvua. Raapiminen voi rikkoa ihon suojaa, jolloin hiivalla on aiempaa suotuisammat kasvuolosuhteet. Runsas talineritys voi liittyä suurempaan Malassezia-hiivojen määrään ihon pinnalla.

Tulehdus ja herkistyminen hiivalle

Hiiva voi voimistaa atooppista ihotulehdusta lisäämällä ihosolujen tulehdusvälittäjäaineiden tuotantoa. Joillakin atooppisilla koirilla hiiva toimii allergeenina eli immuunijärjestelmän yliherkkyysreaktion käynnistäjänä. Hiivalle herkistyneellä koiralla melko pienikin määrä hiivaa voi ylläpitää kutinaa ja tulehdusta. Joillakin koirilla hiivatulehdukselle ei löydy tutkimuksissa altistavaa sairautta.

Riskitekijät

Atooppisilla koirilla ihon tulehdus ja hiivan liikakasvu esiintyvät usein samaan aikaan. Hiivatulehdusta on kuvattu myös koirilla, joilla kilpirauhasen vajaatoimintaan liittyy ihon rasvoittumista. Myös Cushingin tautia sairastavalla koiralla voi olla samanaikainen hiivatulehdus ja ihon rasvoittumista. Ihon sarveistumishäiriöt voivat muuttaa ihon pintaa hiivan kasvulle suotuisaksi. Runsaspoimuisen koiran tulehdus voi kehittyä etenkin hankaaviin ihopoimuihin.

Valkoisilla länsiylämaanterriereillä ja basset houndeilla on todettu tavallista suurempi hiivatulehduksen riski. Myös amerikancockerspanieleilla on todettu suurentunutta riskiä ihon hiivatulehdukseen. Valkoisilla länsiylämaanterriereillä hiivatulehdukseen voi liittyä laaja-alainen ihon paksuuntuminen, tummuminen ja voimakas kutina. Koiran ikään tai sukupuoleen liittyvää johdonmukaista riskieroa ei ole havaittu. Koirille voi kertyä ihopoimuja myös ylipainon vuoksi, ja näihin poimuihin voi kehittyä paikallinen tulehdus.

Tyypilliset oireet

Oireita näkyy usein varvasväleissä, huulten ympärillä, kainaloissa, nivusissa tai kaulan ihopoimuissa.

• Koira saattaa nuolla tassujaan tai raapia kutisevaa ihoa toistuvasti.
• Iho voi punoittaa ja turkki tuntua rasvaiselta.
• Ihon pinnalle voi kertyä kellertävää, ruskeaa tai harmaata hilsettä.
• Iholla tai turkissa voi olla voimakas, epämiellyttävä haju.
• Pitkäkestoisesti tulehtunut iho voi tummua tai paksuuntua.
• Kynsien tyvi voi punoittaa ja turvota, jos tulehdus on kynsivalleissa.
• Kynsien pintaan voi kertyä punaruskeaa värjäytymää.

Jos hiiva lisääntyy korvakäytävässä, korva voi kutista ja sinne voi kertyä ruskeaa eritettä. Korvatulehduksen yhteydessä koira voi ravistella päätään tavallista enemmän. Huulitaipeen tulehdus voi näkyä lievänä punoituksena, vaikka koira raapii kuonoaan voimakkaasti.

Komplikaatiot ja seuraukset

Pitkittynyt tulehdus ja muut mikrobit

Kutisevaa ihoa nuolemalla ja raapimalla koira voi katkoa karvoja ja aiheuttaa karvattomia kohtia. Tulehtunut ihopoimu voi aristaa, kun poimua avataan tai puhdistetaan. Pitkittynyt hiivaan liittyvä korvatulehdus voi paksuntaa korvalehden sisäpinnan ihoa. Hiivan liikakasvun kanssa voi esiintyä samaan aikaan bakteeriperäinen ihotulehdus. Bulgarialaisessa vuosien 2019–2023 sairaalatutkimuksessa hiiva löytyi 12 ihomuutoksesta ja jokaisessa niistä kasvoi myös bakteereja. Näitä hiivalöydöksiä oli 4,11 %:ssa kasvua osoittaneista 292 ihonäytteestä. Tutkimuksen ihonäytteissä hiivan rinnalla tavattiin useimmiten stafylokokkeja. Jos ihon taustasairaus jää aktiiviseksi, hiivatulehdus voi palata hoidon jälkeen.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Sytologinen ihonäyte

Sytologia tarkoittaa ihon pinnalta otetun solunäytteen mikroskooppitutkimusta. Hilseilevältä tai rasvaiselta alueelta voidaan ottaa näyte teipillä. Kosteasta ja erittävästä ihomuutoksesta solut voidaan kerätä painamalla objektilasi ihoa vasten. Näyte otetaan ensisijaisesti oireilevalta ihoalueelta, esimerkiksi rasvaisesta ihopoimusta. Malassezia-solut voivat näyttää mikroskoopissa kengänpohjan muotoisilta. Hiivasoluun kiinnittynyt pieni silmu on merkki siitä, että solu lisääntyy. Yhdestä näytteestä voidaan etsiä hiivojen lisäksi bakteereja. Jos hiivaa ei löydy mutta oireet sopivat hiivatulehdukseen, eläinlääkäri voi ottaa näytteitä useammasta kohdasta. Näytettä voidaan tarvittaessa myös viljellä, mutta tavallinen viljelyalusta ei sovellu kaikille Malassezia-lajeille. Pinnallinen raapenäyte on toinen tapa kerätä iholta soluja ja hiivoja, jos teippinäyte ei sovellu tutkittavaan kohtaan. Ihokoepala voi auttaa selvittämään epätavallisen tai hoitoon vastaamattoman ihomuutoksen taustasairautta.

Hiivaa löytyi kaikilta tutkimukseen osallistuneilta 50 terveeltä kultaiseltanoutajalta ja 50 terveeltä berninpaimenkoiralta. Hiivan määrä vaihteli samassa tutkimuksessa ihokohdan ja rodun mukaan. Kultaisillanoutajilla oli kaikissa tutkituissa ihokohdissa enemmän hiivoja kuin berninpaimenkoirilla. Kultaisistanoutajista 98 %:lla ihonäytteiden keskimääräinen hiivamäärä ylitti 1 hiivasolun mikroskoopin näkökenttää kohti öljyimmersiossa. Saman vertailuarvon ylitti 74 % niistä berninpaimenkoirista, joiden ihonäytteet voitiin arvioida. Korvakäytävän hiivamäärissä ei samassa tutkimuksessa todettu merkitsevää eroa rotujen välillä. Korvanäyte otettiin vanupuikolla, kun taas ihonäytteet kerättiin teipillä. Tulos tulkitaan suhteessa näytteenottopaikkaan, koiran oireisiin ja ihomuutoksiin.

Altistavan sairauden selvittäminen

Toistuva hiivatulehdus voi johtaa koiran allergiatutkimuksiin. Eläinlääkäri voi etsiä kutinan syyksi myös ulkoloisia, sillä ne voivat aiheuttaa samannäköisiä ihomuutoksia. Jos ruoka-allergiaa epäillään, sitä voidaan selvittää ruokavaliokokeella. Koiran ruokavaliokoe voi kestää 4–12 viikkoa ennen kuin ihon vastetta arvioidaan altistuskokeella. Ruokavaliokokeessa koira saa vain valittua koeruokaa, jotta oireiden muutosta voidaan arvioida luotettavasti. Jos iho-oireet helpottavat kokeen aikana, ruoka-allergia voidaan varmistaa palauttamalla aiempi ruoka eläinlääkärin suunnitelman mukaan. Näytteen bakteeri- ja hiivalöydökset ohjaavat sitä, kumpaa mikrobiryhmää vastaan hoitoa tarvitaan.

Hoito

Paikallinen hoito ja tarvittaessa hiivalääke

Eläinlääkäri määrää hiivatulehduksen hoidon sen sijainnin, laajuuden ja vaikeusasteen perusteella. Mikonatsolia ja klooriheksidiiniä sisältävä lääkeshampoo on tutkittu vaihtoehto koiran ihon hiivatulehdukseen. Shampoopesu voi samalla irrottaa iholta rasvaista eritettä ja hilsettä. Pienelle ihoalueelle eläinlääkäri voi valita paikallisen hoitopyyhkeen koko koiran pesun sijaan. Vaikean tai laajan hiivatulehduksen hoidossa voidaan tarvita myös suun kautta annettavaa hiivalääkettä, kuten itrakonatsolia. Suun kautta annettava hiivalääke voi vaikuttaa maksan toimintaan, joten eläinlääkäri voi seurata maksa-arvoja verikokein. Pinnallisen bakteeritulehduksen yhteydessä eläinlääkäri voi usein käyttää paikallishoitoa myös bakteerien vähentämiseen. Voimakasta kutinaa voidaan lievittää erillisellä tulehdusta rauhoittavalla hoidolla sillä välin, kun hiivalääke alkaa vaikuttaa.

Satunnaistetussa vertailussa mikonatsolia ja klooriheksidiiniä saaneista 32 koirasta 91 % saavutti vähintään 50 %:n kliinisen vasteen. Pelkkä klooriheksidiinishampoo voi myös tehota hiivatulehdukseen. Klooriheksidiinishampoolla hoidetuista koirista 4:llä todettiin ohimenevä lievä haittavaikutus. Kutina voi helpottaa jo ensimmäisen hoitoviikon aikana.

Hoitovasteen arviointi

Paikallishoidon vastetta arvioidaan tavallisesti 3–4 viikon kuluttua hoidon alusta, jolloin tarkastetaan iho ja tutkitaan uusi näyte. Suun kautta annettavan hiivalääkkeen vastetta voidaan arvioida 2–4 viikon kuluttua hoidon aloittamisesta. Jos hiivalöydös korjaantuu mutta iho oireilee yhä, eläinlääkäri tutkii, mikä muu ihosairaus ylläpitää tulehdusta. Oireiden helpottuminen yhdessä hiivalöydöksen vähenemisen kanssa tukee sitä, että hiivalla oli merkitystä ihotulehduksessa. Jos hiivamäärä ja ihomuutokset pysyvät ennallaan, eläinlääkäri arvioi muun muassa, onko paikallishoito saatu levitettyä kaikille tulehtuneille alueille. Jos oikein toteutettu hoito ei vähennä hiivaa, eläinlääkäri voi arvioida myös lääkeherkkyyden muuttumisen mahdollisuutta. Tulehtuneeseen korvaan valitaan erikseen korvakäytävään sopiva hoito näytteen ja tutkimuslöydösten perusteella.

Ennaltaehkäisy

Hiivatulehduksen uusiutumista pyritään ehkäisemään hoitamalla sitä ylläpitävää sairautta. Atooppisen koiran pitkäaikaishoito voi sisältää ihon suojakerrosta tukevia keinoja pahenemisjaksojen vähentämiseksi. Atooppisella koiralla esimerkiksi allergeenien välttäminen voidaan sovittaa sen oireisiin ja todettuihin pahentaviin tekijöihin. Ihopoimut pidetään puhtaina ja kuivina, jotta kosteus ei jää poimun pohjalle edistämään hiivojen ja bakteerien kasvua. Jos altistavaa syytä ei saada hallintaan, eläinlääkäri voi harkita paikallista ylläpitohoitoa. Säännöllisen shampoopesun tehosta hiivatulehduksen uusiutumisen ehkäisyssä on rajallisesti tutkimusnäyttöä.

Tärkeää koiranomistajalle

Kerro vastaanotolla, missä kohdissa koira kutisee ja milloin nuoleminen tai raapiminen alkoi. Huomioi raapimisen lisäksi hankaaminen ja tassujen pureskelu, jotka voivat myös kertoa kutinasta. Kerro eläinlääkärille myös aiemmista ihon hoidoista ja siitä, miten iho niihin reagoi. Pese kädet koiran ihon tai eritteiden käsittelyn jälkeen, sillä hiivaa voi kulkeutua käsille. Vie koira sovittuun kontrolliin, jotta ihon paranemista voidaan verrata hiivojen määrään uudessa näytteessä. Jos käytät eläinlääkärin määräämää lääkeshampoota, huuhtele se huolellisesti, jotta iholle ei jää pesuainejäämiä. Lääkeshampoon levittämisessä kannattaa aloittaa niiltä ihoalueilta, joissa oireet ovat voimakkaimmat. Kuivaa koiran iho ja turkki pyyhkeellä pesun jälkeen.

Usein kysyttyä

Tarttuuko koiran hiivatulehdus toiseen koiraan?

Tulehdus syntyy yleensä koiran omien iholla elävien hiivojen runsastuessa niille suotuisissa olosuhteissa. Ihon Malassezia-tulehduksen ei tiedetä tarttuvan koirasta toiseen. Ihmiseen hiiva voi siirtyä esimerkiksi käsiin, mutta sen aiheuttama sairaus on harvinainen.

Voiko hiivatulehduksen tunnistaa hajusta?

Tulehtunut iho voi haista voimakkaalta, etenkin jos iholla on rasvaista eritettä. Samoja ihomuutoksia voi esiintyä myös muissa ihosairauksissa. Eläinlääkäri arvioi hiivan merkitystä tutkimalla ihon pinnalta otetun näytteen ja vertaamalla löydöstä oireisiin.

Miksi hiivaa löytyy terveenkin koiran iholta?

Malassezia-hiivoja elää luonnostaan koiran iholla ja limakalvoilla. Hiivan määrä vaihtelee sekä koiran rodun että näytteenottopaikan mukaan. Tulehduksen arvioinnissa huomioidaan esimerkiksi ihon punoitus, kutina ja se, muuttuuko koiran vointi hiivahoidon aikana.

Miksi hiivatulehdus uusiutuu?

Hiivat voivat runsastua uudelleen, jos ihon tulehdusta ylläpitävä syy, kuten atopia, on edelleen aktiivinen. Toistuvassa hiivatulehduksessa hoito suunnitellaan niin, että hiivan vähentämisen lisäksi hoidetaan myös todettua ihon taustasairautta. Samoihin ihopoimuihin jäävä kosteus voi edistää uutta tulehdusta.

Hoidetaanko iho ja korvat samalla tavalla?

Ihon hoidossa voidaan käyttää lääkeshampoota tai rajatulle alueelle sopivaa hoitopyyhettä. Korvakäytävästä otetun näytteen avulla eläinlääkäri päättää erikseen, tarvitaanko korvaan puhdistusta tai paikallislääkettä. Korvan paraneminen tarkistetaan seurantakäynnillä, etenkin jos korva on tulehtunut toistuvasti.