Leptospiroosi koiralla: oireet, tartunta ja ehkäisy

Yleiskuvaus

Leptospiroosin taudinkuva vaihtelee oireettomasta tartunnasta hengenvaaralliseen yleissairauteen. Akuutti munuaisvaurio on tavallinen ilmenemismuoto koiralla. Munuaisvaurion lisäksi voi kehittyä maksasairaus. Harvinaisemmassa vaikeassa muodossa keuhkoihin vuotaa verta. Sairaus on siis muutakin kuin ohimenevä kuume.

Leptospiroosia esiintyy maailmanlaajuisesti. Se on tavallisempi lämpimillä ja kosteilla alueilla. Suomessa eläinlääkärien ilmoitusten perusteella todettiin 12 koiran leptospiroositapausta vuonna 2024. Ilmoitettu tapausmäärä ei sisällä kaikkia mahdollisia oireettomia tartuntoja.

Leptospirabakteereilla on erilaisia pintarakenteisiin perustuvia serovareja eli bakteerimuunnoksia. Niiden esiintyminen vaihtelee maantieteellisesti. Tämä vaikuttaa myös rokotteiden valintaan.

Syyt

Tartunnan saaneen eläimen virtsa on tärkeä bakteerin levittäjä. Luonnossa jyrsijät ja päästäiset ylläpitävät tartuntaa. Ne voivat erittää bakteereita virtsassaan sairastumatta itse näkyvästi. Myös muut luonnonvaraiset eläimet ja kotieläimet voivat levittää tartuntaa.

Bakteeri pääsee elimistöön limakalvojen tai rikkoutuneen ihon kautta. Altistus voi tapahtua juodessa saastunutta vettä. Myös virtsan saastuttama maa, ruoka tai makuualusta voi välittää tartuntaa. Suora kosketus erittävän eläimen virtsaan on toinen tartuntareitti.

Lämpimät, kosteat olot ja seisovat pintavedet edistävät bakteerin säilymistä. Sopivissa oloissa bakteerit voivat säilyä ympäristössä viikoista kuukausiin. Itämisaika on noin 2–14 päivää. Bakteerit leviävät elimistössä ja voivat häiritä verisuonten sisäpinnan toimintaa.

Bakteerit voivat jäädä munuaisten tiehyisiin ja erittyä sieltä myöhemmin virtsaan. Bakteerin muodostama pintaan kiinnittyvä biofilmi auttaa sitä säilymään munuaisissa ja ympäristössä.

Riskitekijät

Minkä tahansa ikäinen, rotuinen tai sukupuolinen koira voi sairastua. Riski ei rajoitu suuriin uroksiin tai pääasiassa ulkona eläviin koiriin. Tartuntoja on todettu myös kaupungeissa asuvilla pienillä koirilla. Sairastuneita pentuja on kuvattu jo 11 viikon iässä.

Seisovissa vesissä kahlaaminen sekä kosketus jyrsijöihin lisäävät altistumismahdollisuuksia. Runsaat sateet ja tulvat voivat lisätä tartuntariskiä myös Suomessa. Tautia esiintyy lähialueilla esimerkiksi Baltian maissa ja luoteis-Venäjällä. Matkustaminen vaikuttaa siksi riskinarvioon.

Puutteellisesti suojattu komposti tai huono hygienia voi lisätä jyrsijöiden määrää kodin lähellä. Tartuntaryppäitä on kuvattu myös koirien päivähoidossa ja kenneleissä. Kylmä sää heikentää bakteerin säilymistä ulkoympäristössä. Suoran eläinkontaktin kautta tartuntoja voi silti tulla huonoinakin ympäristöolosuhteina.

Leptospiroosia epäillään myös ennestään munuaissairaan koiran munuaistoiminnan äkillisesti huonontuessa. Myös vanha koira voi sairastua.

Tyypilliset oireet

Alkuvaiheen kuumeinen sairaus voi olla epämääräinen. Omistaja voi havaita esimerkiksi seuraavia muutoksia:

• Kuume ja selvästi huonontunut yleisvointi.
• Ruokahaluttomuus.
• Oksentelu tai ripuli.
• Janon ja virtsaamisen lisääntyminen.
• Väsymys, heikkous tai haluttomuus liikkua.
• Lihasarkuus, jäykkyys tai vapina.
• Silmien tai ikenien kellertävyys.

Munuaisvaurion vaikeutuessa virtsamäärä voi myös vähentyä tai virtsaaminen loppua. Lisääntynyt juominen voi esiintyä ennen munuaisarvojen selvää nousua. Vatsakipu voi kuulua oirekuvaan. Verenvuoto voi näkyä pieninä pistemäisinä muutoksina ihossa tai limakalvoilla. Hengitysoireet voivat merkitä keuhkovauriota.

Harvinaisempana oireena voi olla silmän sisäinen tulehdus. Myös alilämpöisyys, turvotus tai silmä- ja sierainvuoto ovat mahdollisia.

Komplikaatiot ja seuraukset

Akuutista munuaisvauriosta toipuva koira voi palautua aiempaan toimintatasoonsa. Osalle jää krooninen munuaissairaus. Myös pitkäaikainen maksavaurio on mahdollinen. Vaikeat hyytymishäiriöt ja merkittävä elinvaurio voivat johtaa kuolemaan.

Leptospiraan liittyvässä keuhkoverenvuoto-oireyhtymässä kuolleisuus on ollut jopa 70 %. Luku koskee tätä vaikeaa oireyhtymää, ei kaikkia tartuntoja. Vaikean munuaisvaurion ennuste voi silti olla hyvä tehokkaan tukihoidon avulla. Eräässä 36 koiran tutkimuksessa yli 80 % toipui dialyysihoidolla, kun aiempi tavanomainen hoito ei ollut riittänyt. Tulos koskee dialyysiin valikoituneita koiria.

Kohonnut bilirubiini ja heikentynyt hyytyminen ovat huonoja ennustetekijöitä. Munuaiskudoksen korjaantuminen voi jatkua viikoista kuukausiin. Paraneminen ei siksi aina pääty sairaalasta kotiutumiseen.

Maksan akuutti sairaus voi esiintyä myös ilman samanaikaista munuaisvauriota. Lihaskipu voi liittyä verisuoni-, lihas- tai munuaistulehdukseen.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Eläinlääkäri selvittää oireiden alun, mahdolliset vesi- ja eläinaltistukset, matkustamisen sekä rokotushistorian. Tulokset tulkitaan oireiden, rokotustietojen ja muiden löydösten kokonaisuutena. Veri- ja virtsatutkimuksilla arvioidaan elinvaurioita. Veren urean ja kreatiniinin kaltaiset munuaisarvot voivat kohota. Maksasairauteen voi liittyä bilirubiinin ja maksaentsyymien nousu.

Virtsassa voi näkyä proteiinia, verta tai tulehdussoluja. Glukoosia voi erittyä virtsaan normaalista verensokerista huolimatta. Verenkuvassa voi näkyä verihiutaleiden vähenemistä. Hyytymistutkimuksia voidaan tarvita verenvuotojen selvittämiseksi.

PCR etsii bakteerin perimää verestä tai virtsasta. Näytteet otetaan mahdollisuuksien mukaan ennen antibioottia. Akuuttivaiheessa tutkitaan mielellään sekä veri että virtsa. Negatiivinen PCR ei poissulje tautia. Virtsan bakteerieritys voi olla ajoittaista.

MAT-testi mittaa leptospiraan kohdistuvia vasta-aineita. Alkuvaiheen tulos voi olla negatiivinen. Vasta-ainetason vähintään 4-kertainen nousu tukee tuoretta tartuntaa. Parinäytteiden väliksi suositellaan 7–14 päivää. Suomalaisen näytteenotto-ohjeen aikahaarukka on 1–3 viikkoa.

Rokotus tai aiempi oireeton tartunta voi selittää positiivisen vasta-ainetuloksen. Virtsan positiivinen PCR voi liittyä myös oireettomaan kantajuuteen. Keuhkokuvaus voi paljastaa verenvuotoon sopivia muutoksia.

Virtsan väkevöitymiskyky voi heiketä. Veren kalium voi olla liian matala tai liian korkea. Myös veren happamoitumista voidaan todeta. Vatsan kuvantamisessa voi näkyä suurentuneet munuaiset. Myös maksa voi olla suurentunut. Rokotuksen aiheuttamat vasta-aineet eivät itsessään tee PCR-testiä positiiviseksi.

Hoito

Eläinlääkäri määrää hoidon ja lääkityksen. Leptospiroosia hoidetaan antibiootilla ja vaurioituneiden elinten tukihoidolla. Vahvassa epäilyssä hoitoa ei lykätä varmistavien testitulosten odottamiseksi. Doksisykliiniä käytetään myös munuaisiin jäävän bakteerikantajuuden poistamiseen. Oksentelevalla koiralla voidaan aloittaa suonensisäisellä penisilliiniryhmän lääkkeellä.

Alkuvaiheessa tarvitaan usein sairaalahoitoa ja suonensisäistä nesteytystä. Neste-, suola- ja happo-emästasapainoa korjataan yksilöllisesti. Pahoinvointia, kipua ja ravitsemusta hoidetaan tarpeen mukaan. Verenpainetta seurataan ja hoidetaan. Hengitysvajaus voi vaatia happea tai hengityskonehoitoa.

Liiallinen nesteytys voi pahentaa elinvaurioita, erityisesti keuhko-oireisella koiralla. Siksi virtsantuotantoa, painoa ja hengitystä seurataan tarkasti. Vaikea munuaisvaurio voi vaatia dialyysiä. Tavallisesti dialyysitukea ei tarvita yli 1–2 viikkoa.

Sairaalassa munuais- ja maksa-arvoja sekä suolatasapainoa voidaan tarkistaa 24 tunnin välein. Kotiutumisen jälkeen uusintatutkimus suositellaan viimeistään 1 viikon kuluessa. Kontrolliin kuuluu veri- ja virtsatutkimuksia. Munuaisarvot palautuvat hoidossa usein noin 10–14 päivässä viitealueelle. Osalla vaurio jää pysyväksi.

Hyytymistekijöiden puutosta voidaan korjata plasmasiirrolla. Verenkuvaa voidaan seurata sairaalassa 48 tunnin välein. Punasolujen osuutta voidaan puolestaan tarkistaa 24 tunnin välein. Virtsankeräysjärjestelmä auttaa mittaamaan virtsantuotantoa. Kun munuaisarvot vakaantuvat ja nestetasapaino säilyy, suonensisäinen nesteytys lopetetaan vähitellen.

Ennaltaehkäisy

Ehkäisyssä vähennetään kosketusta seisovaan veteen, kosteikkoihin ja bakteeria levittäviin eläimiin. Jyrsijöiden torjunta kodin ja eläinsuojien ympäristössä pienentää riskiä. Sairasta koiraa pidetään erossa muista koirista ja koirapuistoista. Tavallinen hygienia kuuluu myös oireettomien eläinten käsittelyyn.

Suomessa Ruokavirasto suosittelee rokotusta koirille, jotka matkustavat yleisen tartunnan alueille. Kansainvälisesti rokottamista suositellaan myös kaikille koirille niiden elämäntavasta ja rodusta riippumatta. Oma rokotustarve arvioidaan paikallisen riskin ja matkasuunnitelmien mukaan. Muista myös muut koiran rokotukset.

Rokotteet suojaavat vähintään 12 kuukautta. Suoja kohdistuu ensisijaisesti rokotteen sisältämiin seroryhmiin. Rokotus vähentää kliinisen taudin ja bakteerierityksen riskiä. Se ei kuitenkaan takaa täydellistä suojaa kantajuudelta. Myös sairastaneen koiran rokotustarve arvioidaan, koska elinikäisen suojan syntymistä ei tunneta.

Leptospirarokotteiden vakavien haittavaikutusten määrä ei ole ollut muita tavallisia koirarokotteita suurempi. Rotu ja koko voivat vaikuttaa rokotusreaktion riskiin rokotteen antigeenista riippumatta.

Kennelliiton leptospirarokotuksia koskevat määräykset noudattavat viranomaislinjaa. Kokeellisissa tutkimuksissa 21 rokotevalmisteen yhteenlaskettu suoja kliinistä tautia vastaan ylitti 80 %. Kyse oli kokeellisesta altistuksesta, eikä prosentti kuvaa suoraan kaikkien kotikoirien suojaa luonnollisessa ympäristössä.

Tärkeää koiranomistajalle

Kerro vastaanotolle epäillystä altistuksesta, matkakohteista ja muiden eläinten oireista. Ota mukaan rokotustiedot ja kirjaa juominen, virtsaaminen, oksentelu sekä oireiden alkamisaika. Noudata kotiutuksessa annettua seuranta- ja hygieniaohjetta. Uusi virtsaamisen väheneminen, hengitysvaikeus tai huomattava voinnin huononeminen vaatii yhteydenoton.

Käytä suojakäsineitä virtsaa siivotessasi ja pese kädet koiran käsittelyn jälkeen. Roiskeiden mahdollisuus edellyttää myös silmien suojaamista. Asianmukainen doksisykliinihoito vähentää virtsan bakteerieritystä nopeasti, noin 48 tunnissa. Jatka silti vastaanoton määräämiä varotoimia koko ohjeistetun ajan.

Koirasta ihmiseen tarttumisen riski on pieni, kun perustason varotoimia noudatetaan. Myös ihminen voi altistua samasta ympäristöstä kuin koira. Jos sairastut tai olet huolissasi virtsa-altistuksesta, ota yhteys omaan terveydenhuoltoon ja mainitse koiran sairaus. Suomessa eläinlääkäri ja laboratorio ilmoittavat leptospiroosiepäilystä viranomaiselle.

Usein kysyttyä

Voiko sisäkoira saada leptospiroosin?

Voi. Tauti ei rajoitu ulkona eläviin suuriin koiriin. Tartuntoja on kuvattu myös kaupungeissa asuvilla pienillä koirilla. Riskin arvioinnissa huomioidaan ulkoilureitit, vesi- ja jyrsijäkontaktit sekä matkustaminen, eikä koiran pieni koko sulje tautia pois.

Voiko leptospiroosi tarttua ihmiseen?

Kyllä, kyseessä on zoonoosi eli eläimestä ihmiseen tarttuva tauti. Tärkeä altistusreitti on tartunnan saaneen eläimen virtsa. Myös ihminen voi altistua samasta virtsan saastuttamasta ympäristöstä kuin koira. Virtsaa siivotessa käytetään käsineitä ja huolehditaan käsienpesusta.

Sulkeeko negatiivinen testi leptospiroosin pois?

Ei aina. Akuutin taudin alkuvaiheessa vasta-aineita ei ehkä vielä muodostu mitattavasti. Myöskään negatiivinen PCR ei poissulje tautia. Virtsan bakteerieritys voi olla ajoittaista. Eläinlääkäri yhdistää tutkimukset oirekuvaan ja päättää mahdollisista uusintanäytteistä.

Voiko rokotettu koira sairastua?

Voi, vaikka rokotus vähentää riskiä. Myös asianmukaisesti rokotetuilla koirilla on kuvattu tartuntoja. Rokotus ei estä kaikkea mahdollista kantajuutta. Oireista koiraa tutkitaan siksi rokotustiedoista riippumatta, ja rokotushistoria huomioidaan vasta-ainetestien tulkinnassa. Rokotus ei itsessään tee PCR-testiä positiiviseksi.

Toipuuko koira kokonaan?

Täysi toipuminen on mahdollista. Osalle koirista jää kuitenkin krooninen munuais- tai maksasairaus. Munuaiskudoksen korjaantuminen voi kestää viikoista kuukausiin. Elinvaurion vaikeus ja hoitovaste vaikuttavat ennusteeseen. Kotiutumisen jälkeiset kontrollit auttavat tunnistamaan jatkuvan hoidon tarpeen.

Tarvitsevatko kodin muut koirat tutkimuksia?

Saman kodin koirat voivat olla altistuneet samasta lähteestä. Eläinlääkäri arvioi muiden koirien tutkimisen ja mahdollisen ehkäisevän hoidon tarpeen. Niille ei aloiteta omatoimisesti sairastuneen koiran lääkkeitä tai ihmisten antibiootteja ilman eläinlääkärin antamaa yksilöllistä hoitopäätöstä.