Kirsun ja anturoiden hyperkeratoosi koiralla

Yleiskuvaus

Kirsu on kuonon karvaton nenäpinta, johon tavallinen nenän hyperkeratoosi painottuu. Sarveisaine voi kasvaa erityisesti kirsun yläreunalla tai anturoiden reunoilla kuivina ulokkeina.

Idiopaattisessa muodossa taustalle ei ole tunnistettu muuta sairautta ja koira on yleensä muuten terve. Yhdysvaltalaisen eläinsairaalan vuosien 1988–1998 seurannassa tunnistettiin 35 idiopaattista tapausta.

Tapaukset vastasivat 0,4 %:a sairaalan koirien ihotautipotilaista ja 0,1 %:a kaikista koirapotilaista. Pelkkä kirsu oli muuttunut 71,4 %:lla koirista.

Sekä kirsussa että anturoissa oli muutoksia 28,6 %:lla koirista. Sairaalaluvut kuvaavat kyseisiä tutkittuja potilaita, eivät hyperkeratoosin yleisyyttä Suomen koko koirakannassa.

Syyt

Sarveistumisen häiriöt eivät ole sama sairaus

Ikään liittyvässä idiopaattisessa muodossa kuivaa sarveiskerrosta kertyy vähitellen tavallista enemmän kirsuun tai anturoihin. Irlanninterrierin ja kromfohrländerin perinnöllinen anturahyperkeratoosi eli HFH liittyy FAM83G-geenin muutokseen.

Tämä HFH-muoto periytyy autosomissa peittyvästi, joten sairastuminen liittyy molemmilta vanhemmilta saatuihin geenimuutoksiin. Labradorinnoutajan ja greyhoundin perinnöllisessä kirsun parakeratoosissa kyse on SUV39H2-geeniin liittyvästä solujen kypsymishäiriöstä.

Anturan sarveiskerros on normaalistikin erikoistunut kestämään suuria mekaanisia kuormia kävellessä. Perinnöllisessä HFH:ssa pinnan liiallinen paksuuntuminen vähentää joustavuutta ja altistaa halkeamille.

HFH:ssa anturan uloin sarveiskerros paksuuntuu, mutta sen pinnan solut ovat pääosin normaalisti kypsyneitä eikä sarveiskerroksessa näy tumia. Perinnöllisessä kirsun parakeratoosissa puolestaan solujen loppukypsyminen on häiriintynyt, minkä vuoksi sama ulkonäkö ei tarkoita identtistä kudosmuutosta.

Myös muu sairaus voi aiheuttaa karstaa

Sinkkiin reagoiva ihosairaus voi aiheuttaa kirsun karstoittumista ja pigmentin vähenemistä. Maksaan liittyvä iho-oireyhtymä voi puolestaan aiheuttaa samanaikaisia muutoksia kirsuun, anturoihin ja karvaiselle iholle.

Kirsun karstan taustalla voi olla myös infektio tai immuunivälitteinen ihosairaus.

Riskitekijät

Tavallista idiopaattista kirsun hyperkeratoosia todetaan etenkin vanhemmilla aikuisilla koirilla. Samassa sairaalatutkimuksessa oireiden alkamisiäksi tiedettiin 4–9 vuotta vain 9 koiralta 35:stä.

Englanninbulldoggin suhteellinen riski sairaalapotilaiden vertailussa oli 14,3. Kääpiövillakoiralla ja kääpiösnautserilla vastaava luku oli 9,5.

Amerikancockerspanielilla suhteellinen riski oli 7,5. Dobermannilla vastaava luku oli 2,6.

Sinkkiin reagoiva ihosairaus painottuu puolestaan pohjoisiin koirarotuihin ja alkaa usein jo nuorella aikuisella koiralla. Idiopaattisen hyperkeratoosin sairaalatutkimuksessa uroksille tai nartuille ei todettu selvää erityistä alttiutta.

Perinnöllinen HFH voi näkyä irlanninterrierillä tai kromfohrländerillä jo noin 4–5 kuukauden iässä. Labradorinnoutajan perinnöllinen kirsun parakeratoosi voi alkaa noin 6–12 kuukauden iässä.

Tyypilliset oireet

Oirekuva riippuu siitä, onko muutos pelkkä sarveistuma vai onko siihen tullut halkeamia ja tulehdusta.

• Kirsun pinnalle kasvaa kuivia, kovia tai sormimaisia ulokkeita.

• Anturoiden reunoihin kertyy tavallista paksumpaa sarveiskudosta.

• Anturan pinta menettää joustavuuttaan ja halkeilee.

• Koira välttelee epätasaista alustaa tai alkaa ontua.

• Kirsun perinnölliseen parakeratoosiin voi liittyä hilseilyä, karstaa ja pigmentin vähenemistä.

• Perinnöllisessä anturamuodossa kynnet voivat olla tasapaksut ja siksi vaikeammat leikata.

• HFH:ssa kynnet voivat myös kovettua ja vaikuttaa kasvavan tavallista nopeammin.

• Joillakin perinnöllistä anturamuotoa sairastavilla myös turkin laatu on poikkeava.

Joissakin tapauksissa sarveistuma kattaa koko kirsun tai koko anturan pinnan eikä rajoitu pelkästään reunoihin. Myös perinnöllistä kirsun parakeratoosia sairastava nuori koira on tavallisesti muuten terve ilman yleissairauden oireita.

Idiopaattinen kirsumuutos painottuu usein yläpinnalle, kun sieraimet ja kirsun etupinta säilyvät ennallaan. Perinnöllisen kirsun parakeratoosin vaikeus voi vaihdella ajan myötä, mutta muutokset rajoittuvat tavallisesti kirsuun.

HFH:ssa muutos voi koskea kaikkia anturoita eikä vain yksittäistä rasittunutta kohtaa.

Komplikaatiot ja seuraukset

Halkeamat muuttavat hoidon tarvetta

Tavallinen tulehdukseton kirsun hyperkeratoosi voi olla täysin kivuton. Syvä halkeilu voi kuitenkin altistaa bakteerien tai Malassezia-hiivan aiheuttamalle toissijaiselle tulehdukselle.

Ihon vaurioituminen voi aiheuttaa kipua ja haavautumista aiemmin oireettomaan sarveistumaan. Perinnöllinen anturahyperkeratoosi voi heikentää koiran liikkumista, jos muutosta ei saada hallintaan.

Idiopaattinen muutos ei tavallisesti häviä itsestään, vaikka se saattaa pysyä pitkään samanlaisena. Pitkäaikaista seurantatietoa saatiin 25 koirasta 35:stä, joten kaikkien tutkimuksen koirien myöhempää tilannetta ei tunnettu.

Sairaalatutkimuksen seurannassa muutos pysyi vakaana 1 kuukaudesta 8 vuoteen. Perinnöllinen kirsun parakeratoosi on elinikäinen, mutta sen ennuste on yleensä hyvä asianmukaisessa hoidossa.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Kirsun ja koko ihon tutkimus

Tutkimuksessa selvitetään muutoksen alkamisikä ja alkuperäinen ulkonäkö, koska karsta voi peittää alleen ensimmäisen oireen. Eläinlääkäri tarkistaa myös, esiintyykö samanlaisia muutoksia muualla iholla tai anturoissa.

Pigmentin katoaminen, punoittaminen ja kirsun normaalin mukulakivimäisen pinnan häviäminen voivat viitata tulehdukselliseen sairauteen. Pelkän värin vaalenemisen yhteydessä kirsun pintarakenne voi sen sijaan säilyä, kuten vitiligossa.

Erityisesti kuivan kirsun yhteydessä tutkitaan myös korvat, koska korvatulehdus voi vaurioittaa nenän erittämiseen liittyvää hermotusta. Kirsun kuivuus ei siksi automaattisesti tarkoita sarveiskerroksen liikakasvua.

Näytteet ja geenitutkimukset

Solunäytteillä voidaan etsiä bakteereja, hiivoja ja muita ihomuutokseen liittyviä soluja. Viljely ja herkkyysmääritys auttavat tarvittaessa valitsemaan tulehdukseen sopivan mikrobilääkkeen.

Pelkkä mikrobin löytyminen ei osoita sitä alkuperäiseksi syyksi, koska sekundaarinen kasvu on tavallista tulehtuneessa kirsussa. Ihokoepala on hyödyllinen, kun kliininen ulkonäkö ei riitä erottamaan keratinisaatiohäiriötä muista kirsusairauksista.

Näyte pyritään ottamaan aktiivisesta varhaisesta muutoksesta, sillä vanha haava voi menettää diagnoosiin tarvittavat kudospiirteet. Kirsun epäselvästä muutoksesta voidaan ottaa esimerkiksi 2 pientä, läpimitaltaan 4–6 millimetrin koepalaa kudostutkimukseen.

Näytteen pitää sisältää sairasta ihoa, koska pelkän syvän haavan pohjasta ihon pintakerros voi jo puuttua kokonaan. Tietyissä perinnöllisissä muodoissa geenitesti täydentää oireiden ja kudosnäytteen tutkimusta.

Jos epäillään maksaperäistä iho-oireyhtymää, tutkimuksiin voi kuulua vatsan ultraäänikuvaus sekä veri- ja virtsakokeita.

Hoito

Oireeton muutos ja pehmittävä paikallishoito

Eläinlääkäri määrää hoidon ja mahdollisen lääkityksen todetun syyn, ihon kunnon ja koiran muun terveydentilan perusteella. Oireeton iäkkään koiran kirsuhyperkeratoosi ei yleensä tarvitse lääkehoitoa vain ulkonäkönsä vuoksi.

Jos sarveiskerros aiheuttaa haittaa, hoidon tavoitteena on pehmentää sitä ja poistaa liiallista keratiinia hallitusti. Pehmittävänä aineena voidaan käyttää eläinlääkärin valitsemaa vaseliinipohjaista valmistetta tai muuta tarkoitukseen sopivaa paikallistuotetta.

Perinnöllisessä kirsun parakeratoosissa varhain aloitettu pehmittäminen voi vähentää syvien halkeamien kehittymistä. Liiallista sarveiskasvua voidaan joutua lyhentämään sen jälkeen, kun kuiva kudos on ensin pehmennetty.

Terävien välineiden käyttö tai kuivan kerroksen repiminen kotona ei kuulu omatoimiseen hoitoon. Hoitava eläinlääkäri näyttää, mitä iholle tehdään turvallisesti ja mikä osa jätetään koskematta. Hoidon voimakkuus sovitetaan löydöksen vaikeuteen, sillä lievä reunamuutos ja laajasti halkeileva pinta tarvitsevat erilaisen hoitokokonaisuuden.

Tulehdus ja muu taustasairaus hoidetaan erikseen

Bakteeritulehduksen hoitoon voidaan tarvita paikallinen tai koko elimistöön vaikuttava mikrobilääke. Mikrobilääke valitaan viljelyn tai muiden diagnostisten löydösten perusteella aina kun se on mahdollista.

Immuunivälitteinen sairaus voi vaatia immuunijärjestelmää hillitsevää hoitoa, kun diagnoosi on ensin varmistettu. Sinkkihoitoa harkitaan siihen reagoavassa ihosairaudessa, jonka selvittelyyn kuuluu myös kudostutkimus.

Varmistettuun sinkkiin reagoivaan ihosairauteen annetun hoidon täysi vaste voi tulla vasta viikkojen tai kuukausien kuluessa. Sarveiskerroksen pehmentäminen ei korvaa esimerkiksi maksaperäisen iho-oireyhtymän syyn selvittämistä ja hoitoa.

Parakeratoosin ja idiopaattisen hyperkeratoosin ylläpitohoitoa voidaan tarvita koko koiran elämän ajan. Pehmennetyn ja lyhennetyn sarveiskerroksen kasvu voi uusiutua, jolloin paikallista hoitoa jatketaan koiran tarpeen mukaan.

Ennaltaehkäisy

Perinnöllisen anturahyperkeratoosin torjunnassa jalostukseen liittyvää riskiä voidaan selvittää DNA-testillä. Irlanninterrierien näyttelyarvioinnissa tuomarin kuuluu tarkistaa vähintään 1 jalan anturat, jotta poikkeava sarveiskasvu voidaan havaita.

Irlanninterrierin suomalaisessa vuoden 2022 terveyskyselyssä todettiin geenitestillä 1 kantajakoira. Päkiänkovettumatauti on irlanninterrierillä peittyvästi periytyvä sairaus, joten myös oireeton vanhempi voi kantaa siihen liittyvää geenimuutosta.

Kirsun perinnölliselle parakeratoosille on oma geenitutkimuksensa, koska sen taustalla on eri geenimuutos kuin FAM83G:hen liittyvässä anturamuodossa. Kirsun pehmittävä hoito voi ehkäistä jo olemassa olevan perinnöllisen parakeratoosin vaikeaa halkeilua.

Tärkeää koiranomistajalle

Ota kirsusta ja anturoista selkeät kuvat ennen paikallishoitojen kokeilemista. Kirjaa koiran ikä oireiden alkaessa sekä se, oliko ensimmäinen muutos paksuuntuminen, punoitus, värin vaaleneminen vai haava.

Merkitse, ovatko kaikki anturat muuttuneet ja aristavatko tassut eri alustoilla. Kerro myös yleisvoinnista, syömisestä, juomisesta, silmä- ja korvaoireista sekä muista ihomuutoksista. Ota mahdollinen geenitestitulos mukaan vastaanotolle.

Uusi ontuminen, kipu tai samanlaiset muutokset muualla ihossa ovat syitä hoitosuunnitelman uudelleenarviointiin.

Sovi kontrollista, jos kasvu lisääntyy hoidosta huolimatta. Pyydä näyttämään, miltä turvallisesti hoidettava sarveiskerros näyttää ja miten mahdollinen haava tunnistetaan sen alta.

Usein kysyttyä

Onko koiran kuiva kirsu aina hyperkeratoosia?

Kuiva kirsu voi liittyä myös nenän eritykseen vaikuttavaan hermovaurioon, jonka taustalla on esimerkiksi korvatulehdus. Hyperkeratoosissa kirsuun kertyy näkyvää sarveiskasvua. Korvien tutkiminen voi siksi kuulua kuivan nenän selvittelyyn. Epäselvän ihomuutoksen selvittely voi vaatia koepalan, jotta muut kirsun sairaudet voidaan erottaa toisistaan.

Voiko oireeton nenän sarveistuma olla harmiton?

Vanhemman aikuisen koiran tulehdukseton kirsuhyperkeratoosi voi olla kivuton eikä yleensä tarvitse hoitoa. Jos pintaan syntyy halkeamia tai tulehdusta, tilanne muuttuu ja paikallishoito voi olla tarpeen. Syvät halkeamat voivat altistaa bakteerien tai hiivojen liikakasvulle.

Miksi pennun anturat kovettuvat ja halkeilevat?

Irlanninterrierillä ja kromfohrländerillä perinnöllisen anturahyperkeratoosin ensimmäiset merkit voivat näkyä jo 18–24 viikon iässä. Siinä anturan paksuuntunut pinta menettää joustavuuttaan ja halkeaa. Suomalaisen irlanninterrierijärjestön ohjeen mukaan perinnöllisen muodon selvittämiseen on käytettävissä DNA-testi.

Saako kirsun paksua pintaa leikata itse?

Älä aloita kovettuman leikkaamista tai repimistä itse, vaan sovi käsittelytavasta eläinlääkärin kanssa. Hoidossa käytetään kuivan sarveiskudoksen pehmittämistä ja tarvittaessa ylimääräisen kasvun lyhentämistä. Halkeillut tai haavautunut pinta voi olla kipeä ja tarvitsee tilanteeseen sopivan hoidon.

Parantaako rasvaaminen perinnöllisen sairauden?

Perinnöllinen kirsun parakeratoosi on pysyvä sairaus, johon paikallinen hoito ei tuo lopullista paranemista. Pehmittävä hoito voi silti vähentää vaikeaa halkeilua ja auttaa pitämään pinnan paremmassa kunnossa. Ennuste on yleensä hyvä pitkäaikaisesta hoitotarpeesta huolimatta.