Kuivasilmäisyys koiralla: oireet, tutkimukset ja hoito

Yleiskuvaus

Kyyneleet pitävät sarveiskalvon eli silmän läpinäkyvän etupinnan kosteana. Ne poistavat silmän pinnalle päätyvää roskaa ja taudinaiheuttajia. Kyynelkalvo osallistuu myös sarveiskalvon ravitsemiseen. Tasainen kostea pinta auttaa säilyttämään silmän optisen kirkkauden.

Kyynelkalvo sisältää vettä, rasvaa ja limaa. Tavallisessa määrällisessä kuivasilmäisyydessä kyynelten vesiosan tuotanto vähenee. Laadullisessa kuivasilmäisyydessä ongelma on rasva- tai limaosassa, vaikka vettä muodostuisi normaali määrä. Tällöin kyynelkalvo ei pysy vakaana silmän pinnalla.

Sairaus on tavallisesti molemmissa silmissä. Toinen silmä voi oireilla aiemmin tai voimakkaammin kuin toinen. Useimmat koirat hyötyvät hoidosta, kun se aloitetaan ennen laajaa kyynelrauhaskudoksen tuhoutumista. Pitkälle edenneet sarveiskalvomuutokset voivat kuitenkin jättää pysyvän näköhaitan.

Vetistä kyynelnestettä erittyy sekä silmäkuopan kyynelrauhasesta että kolmannen silmäluomen rauhasesta. Rasvaosa muodostuu luomireunojen Meibomin rauhasissa. Se hidastaa kosteuden haihtumista silmän pinnalta. Limaa tuottavat puolestaan sidekalvon pikarisolut. Lima edistää kyynelkalvon levittäytymistä tasaisesti silmän pinnalle.

Syyt

Tavallisin syy on immuunivälitteinen kyynelrauhastulehdus: koiran puolustusjärjestelmä vaurioittaa omaa kyynelrauhaskudosta. Kyynelrauhasen lisäksi vaurio voi koskea kolmannen silmäluomen rauhasta. Tuhoutuminen etenee usein vähitellen kuukausien tai vuosien aikana. Jo tuhoutunutta rauhaskudosta ei saada lääkkeellä palautettua.

Muita mahdollisia syitä ovat kilpirauhasen vajaatoiminta ja diabetes. Kuivasilmäisyys voi liittyä myös penikkatautiviruksen aiheuttamaan infektioon. Tietyt lääkkeet, kuten sulfonamidiryhmän antibiootit, voivat vaurioittaa kyynelten tuotantoa. Myös silmän alueen sädehoito kuuluu mahdollisiin taustatekijöihin. Joskus koiralta puuttuu synnynnäisesti kyynelrauhaskudosta.

Hermoperäisessä kuivasilmäisyydessä kyynelrauhasen hermotus on vaurioitunut. Taustalla voi olla sisäkorvasairaus, kasvain tai tapaturma. Aina hermovaurion syytä ei pystytä tunnistamaan. Myös rauhasen kirurginen poistaminen vähentää käytettävissä olevaa kyynelten tuotantoa.

Laadullisen kuivasilmäisyyden taustalla voi olla krooninen luomireunan ja Meibomin rauhasten tulehdus. Pitkäaikainen sidekalvotulehdus voi vähentää limaa tuottavien pikarisolujen määrää. Silloin silmän pintaa suojaavan nesteen koostumus muuttuu, vaikka vetisen kyynelerityksen määrä pysyisi normaalina.

Riskitekijät

Kuivasilmäisyyttä voi esiintyä missä rodussa tahansa. Sitä esiintyy erityisesti pienikokoisilla koirilla ja kääpiöroduilla. Alttiita rotuja ovat esimerkiksi amerikancockerspanieli, lhasa apso, mopsi ja shih tzu. Myös cavalier kingcharlesinspanieli ja valkoinen länsiylämaanterrieri kuuluvat alttiisiin rotuihin. Useilla roduilla sairaudella epäillään olevan perinnöllinen tausta.

Sairaus voi alkaa missä iässä tahansa, mutta on tavallisimmillaan keski-ikäisillä koirilla. Synnynnäisen kyynelrauhaspuutoksen yhteydessä yorkshirenterrieri on yliedustettu. Aiempi kolmannen silmäluomen rauhasen poisto on tärkeä tieto riskin arvioinnissa.

Kuivasilmäisyydelle alttiilla roduilla voi esiintyä samanaikaisesti myös ylimääräisiä ripsiä tai luomen sisäänkiertymää. Nämä rakenteelliset ongelmat voivat ärsyttää sidekalvoa ja sarveiskalvoa kuivumisen lisäksi.

Tyypilliset oireet

Oireet kehittyvät usein hitaasti ja pahenevat vähitellen. Kuivasilmäisyys voi muistuttaa toistuvaa sidekalvotulehdusta. Kotona näkyviä merkkejä ovat seuraavat:

• Silmästä tulee paksua ja tarttuvaa rähmää.
• Rähmä voi olla harmaata, valkoista, vihreää tai keltaista.
• Silmän valkoinen osa punoittaa sidekalvon tulehduksen vuoksi.
• Koira räpyttelee tavallista enemmän tai pitää silmää kiinni.
• Silmän pinta näyttää himmeältä ja menettää kiiltonsa.
• Koira voi olla valoarka.
• Pitkittyneessä sairaudessa sarveiskalvolle voi ilmestyä tummanruskeaa pigmenttiä.

Hermoperäisessä muodossa vain toinen silmä on usein kuiva. Samalla puolella myös sierain voi olla kuiva. Kroonisessa kuivasilmäisyydessä sitkeä erite on usein selvimmin näkyvissä aamulla.

Komplikaatiot ja seuraukset

Kuiva pinta lisää sarveiskalvon ja luomien välistä kitkaa. Kyynelten puute heikentää myös silmän pinnan suojaa bakteereja vastaan. Sarveiskalvolle voi kehittyä kivulias haavauma. Tulehtunut haavauma voi syventyä sarveiskalvon sulamiseen ja puhkeamiseen asti.

Pitkittynyt ärsytys johtaa sarveiskalvon verisuonittumiseen, arpeutumiseen ja pigmentin kertymiseen. Nämä muutokset voivat peittää silmän läpinäkyvää pintaa ja heikentää näköä. Jo syntynyttä laajaa arpeutumista on vaikea korjata. Hoitamaton vaikea sairaus voi johtaa silmän menettämiseen.

Kyyneltuotanto lisääntyy siklosporiinihoidolla noin 80 %:lla koirista, joiden lähtötason kyyneltesti on vähintään 2 mm minuutissa. Alle 2 mm:n lähtötuloksella vaste on heikompi, noin 50 %. Luku kuvaa kyynelerityksen lisääntymistä, ei elinikäisestä hoidosta vapautumista. Useimmat koirat tarvitsevat hoitoa pysyvästi.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Eläinlääkäri selvittää oireiden keston, aiemmat silmäleikkaukset ja käytetyt lääkkeet. Silmät tutkitaan kokonaisuutena uuden oireen tai sairauden pahenemisen yhteydessä. Schirmerin kyyneltesti eli STT mittaa vetisen kyynelnesteen määrää. Mittaliuska asetetaan luomen alle 1 minuutiksi. Tulos kertoo, kuinka pitkälle liuska on kostunut kyynelnesteestä.

Normaali kyyneltestin tulos on noin 15–25 mm minuutissa. Alle 15 mm:n tulos voi viitata kuivasilmäisyyteen. Eläinlääkäri tulkitsee lukeman yhdessä silmän oireiden kanssa. Testi tehdään tavallisesti ilman silmän pintapuudutusta, jotta myös refleksikyynelten eritys voidaan arvioida.

Sarveiskalvo värjätään tarvittaessa fluoreseiinilla mahdollisen haavauman löytämiseksi. Laadullisessa kuivasilmäisyydessä kyyneltesti voi olla normaali. Kyynelkalvon hajoamisaika auttaa arvioimaan, kuinka hyvin kalvo pysyy ehjänä silmän pinnalla. Luomireunojen tutkimuksessa voidaan löytää rasvaeritykseen vaikuttava tulehdus.

Kyynelkalvon hajoamiskokeessa seurataan, milloin värjätylle pinnalle syntyy kalvon rikkoutumisesta kertovia tummia alueita. Normaali hajoamisaika on vähintään 20 sekuntia. Alle 5 sekunnin hajoamisaika viittaa epävakaaseen kyynelkalvoon. Silmänpaine voidaan mitata muiden sairauksien, kuten glaukooman, selvittämiseksi. Kyynelteiden huuhtelulla voidaan tarvittaessa tutkia nesteen poistumisreitin avoimuutta.

Hoito

Lääkityksen valitsee ja määrää eläinlääkäri. Hoidolla pyritään sekä lisäämään omaa kyyneltuotantoa että korvaamaan puuttuvaa kyynelkalvoa. Tavallisia kyyneltuotantoa edistäviä lääkeaineita ovat siklosporiini ja takrolimuusi. Ne vähentävät samalla silmän pinnan tulehdusta. Hermoperäisessä muodossa voidaan käyttää eri mekanismilla vaikuttavaa pilokarpiinia.

Kostutustippoja, geelejä ja voiteita käytetään silmän pinnan voiteluun. Lisäkostutus on erityisen tärkeää alussa, kun kyynelrauhasen hoitovaste ei vielä ole kehittynyt. Hoidon vaikutuksen alkuun voi kulua 2–12 viikkoa. Jos kyyneltesti ei parane 2–3 kuukaudessa, eläinlääkäri arvioi lääkityksen muuttamisen.

Antibioottitipat eivät korvaa puuttuvaa kyyneltuotantoa, vaan niitä tarvitaan mahdollisen bakteeritulehduksen hoitoon. Kortisonia sisältäviä silmälääkkeitä voidaan harkita vain, jos sarveiskalvolla ei ole haavaumaa. Kuivasilmäisyyteen liittyvä haavauma voi vaatia tavallista tehokkaampaa hoitoa. Syvä haavauma voi tarvita silmän pintaa tukevan kudossiirteen.

Lääkitykseen huonosti vastaavassa vaikeassa sairaudessa voidaan harkita sylkirauhastiehyen siirtämistä silmän yhteyteen. Tällöin sylki kostuttaa silmää kyynelten sijasta. Sylki voi kuitenkin ärsyttää silmän pintaa tai silmänalusen ihoa. Osa koirista tarvitsee edelleen lääkitystä leikkauksen jälkeen.

Paksummat geelit haihtuvat hitaammin kuin ohuet keinokyynelliuokset. Säilöntäaineita sisältävät kostutusvalmisteet voivat ärsyttää kuivaa silmää. Eläinlääkäri valitsee valmisteen myös sen siedettävyyden perusteella.

Sylkirauhastiehyen siirron jälkeen silmän pinnalle voi muodostua valkoisia mineraalikertymiä. Siirretty tiehyt voi arpeutua umpeen. Vaikeassa, jatkuvasti kivuliaassa ja muuhun hoitoon vastaamattomassa tapauksessa silmän poistaminen voi olla tarpeen.

Hoidon alussa kyyneltesti tarkistetaan usein noin 1 kuukauden kuluttua lääkityksen aloittamisesta. Jos lääkehoito ei tuota vastetta 3–6 kuukaudessa, voidaan harkita kirurgista vaihtoehtoa.

Siklosporiini hillitsee kyynelrauhasen tulehdukseen osallistuvien T-solujen lisääntymistä. Pitkäaikainen käyttö voi vähentää sarveiskalvon pigmenttiä ja verisuonitusta myös ilman kyyneltuotannon lisääntymistä. Lääkityksen hyötyä arvioidaan siksi sekä kyyneltestillä että tutkimalla silmän pintamuutoksia.

Ennaltaehkäisy

Jos kuivasilmäisyyden epäillään olevan perinnöllistä, sairasta koiraa ei pidä käyttää jalostukseen. Kirsikkasilmän eli kolmannen silmäluomen rauhasen esiinluiskahduksen hoidossa rauhanen pyritään säilyttämään. Rauhasen täydellisen poiston jälkeen kuivasilmäisyys voi kehittyä myöhemmin noin 30–40 %:lle koirista.

Myös rauhasen paikalleen korjaamisen jälkeen kyyneltuotantoa on seurattava. Varhain aloitettu kuivasilmäisyyden hoito vähentää pysyvän silmävaurion riskiä. Jo todetun sairauden hyvässä hallinnassa säännöllinen hoito ja seuranta auttavat säilyttämään silmät kivuttomina.

Kyyneltuotanto voi vähentyä tilapäisesti myös nukutuksen jälkeen jopa 24 tunnin ajaksi. Eläinlääkärissä silmiä suojataan siksi kostutusvoiteella nukutuksen ja heräämisen aikana. Tämä tilapäinen kuivuminen erotetaan pitkäaikaisesta kyynelrauhassairaudesta. Kirsikkasilmän korjausleikkauksen jälkeenkin myöhempi KCS-riski on noin 20 %.

Pentua hankittaessa kannattaa selvittää rodun tavalliset silmäsairaudet ja myös suvussa esiintynyt kuivasilmäisyys.

Tärkeää koiranomistajalle

Pidä lista kaikista silmään annettavista lääkkeistä ja kostutusvalmisteista. Kirjaa, kumpaan silmään kutakin valmistetta käytetään, ja pyydä vastaanotolla näyttämään annostelutekniikka. Kerro heti, jos lääkkeen antaminen ei onnistu: se vaikuttaa hoidon toteutettavuuteen. Ota seurantakäynnille mukaan aiemmat kyyneltestitulokset ja tiedot lääkkeiden käytöstä.

Rähmä pehmennetään lämpimällä vedellä kostutetulla lapulla ennen sen hellää poistamista. Kauluri voi estää koiraa hankaamasta kipeää silmäänsä hoidon alussa. Merkitse muistiin myös uudet kipuoireet ja ota niistä heti yhteys hoitavaan eläinlääkäriin.

Hyvässä hoitotasapainossa olevan koiran silmät arvioidaan uudelleen yleensä 6–12 kuukauden välein. Hoidon alussa tai oireiden muuttuessa seuranta suunnitellaan erikseen. Kerro kontrollissa myös siitä, jos koira välttelee tippojen antamista tai jos jokin valmiste näyttää lisäävän ärsytystä.

Usein kysyttyä

Miksi kuiva silmä rähmii niin paljon?

Sitkeää limaista eritettä voi muodostua, vaikka vetistä kyynelnestettä on liian vähän. Rähmiminen ei siten tarkoita, että silmän kosteutus olisi riittävä. Eläinlääkäri erottaa kuivasilmäisyyden muista punoituksen ja rähmimisen syistä kyyneltestin ja silmätutkimuksen avulla.

Voiko kuivasilmäisyys olla vain toisessa silmässä?

Voi. Vain toisen silmän oireilu on tavallista etenkin hermotuksen häiriöön liittyvässä kuivasilmäisyydessä. Samalla puolella voi kuivua myös sierain. Tavallisessa molemminpuolisessa sairaudessa silmät voivat myös oireilla eri voimakkuudella, joten molemmat silmät on syytä tutkia.

Voiko hoidon lopettaa, kun koiran silmä näyttää normaalilta?

Tavallinen kuivasilmäisyys vaatii yleensä elinikäisen hoidon. Silmän ulkonäön korjaantuminen voi siis kertoa toimivasta hoidosta. Älä lopeta määrättyjä valmisteita omin päin, vaan noudata yhdessä sovittua seurantasuunnitelmaa ja anna eläinlääkärin arvioida kyyneltuotantoa uusintamittauksissa.

Voinko käyttää koiralle omia silmätippojani?

Kaikki ihmisille tarkoitetut kostutustipat eivät sovi koiralle. Käytä koirasi silmiin vain eläinlääkärin juuri sille hyväksymiä valmisteita. Erityisesti iholle tarkoitettuja takrolimuusi- tai pimekrolimuusivalmisteita ei saa laittaa silmään, vaikka samaa lääkeainetta käytettäisiin silmäsairauden hoidossa.

Miksi lääkitys ei auta heti ensimmäisinä päivinä?

Kyyneltuotantoa lisäävän lääkkeen vaikutuksen alku voi kestää 2–12 viikkoa. Kostutusvalmisteilla suojataan silmän pintaa tämän odotusajan yli. Lisääntyvä kipu tai uusi sameus kuuluu silti tutkittavaksi heti, eikä sitä pidä tulkita normaaliksi lääkkeen vaikutuksen odottamiseksi.