Kosketusihottuma ja kosketusallergia koiralla

Yleiskuvaus

Kosketusihottumassa tulehdus painottuu kohtaan, jossa aine pääsee iholle, ja sijainti voi siksi paljastaa altistumistavan. Vatsallaan käsitellyllä nurmikolla tai matolla makaavan koiran ihottuma voi esimerkiksi sijoittua vatsan alapuolelle.

Ihoa suoraan ärsyttävä reaktio ei edellytä sitä, että koira olisi ensin allergisoitunut kyseiselle aineelle. Allerginen muoto puolestaan perustuu immuunijärjestelmän aikaisemmin kehittyneeseen herkistymiseen aineelle.

Molemmat muodot voivat näyttää samankaltaisilta, joten silmämääräinen ihotutkimus ei aina erota niitä. Kun aiheuttaja tunnistetaan ja kosketus siihen voidaan estää, ennuste on usein hyvä.

Syyt

Ärsytys ja allerginen tulehdus syntyvät eri tavoin

Ärsyttävässä muodossa aine vahingoittaa ihon pintaa suoraan ja voi aiheuttaa muutoksia jo ensimmäisellä kosketuskerralla. Kosketusallergiassa pieni kemiallinen yhdiste voi sitoutua ihon omaan proteiiniin ja tehdä siitä immuunijärjestelmän tunnistaman kohteen.

Tulehdus syntyy tällöin erityisesti soluvälitteisen immuunivasteen kautta, ei pelkästä aineen syövyttävyydestä. T-lymfosyytit eli puolustussolut osallistuvat tähän reaktioon ja käynnistävät paikallista tulehdusta ylläpitäviä tapahtumia.

Herkistymisvaihe voi kestää noin 6 kuukaudesta 2 vuoteen ennen näkyvää kosketusallergiaa. Siksi pitkään ongelmitta käytetty valmistekin voi myöhemmin alkaa aiheuttaa allergista ihottumaa.

Altisteita voivat olla esimerkiksi pesuaineiden, muovisten tarvikkeiden tai iholle käytettävien lääkkeiden kemialliset yhdisteet. Myös nikkeli on tunnettu mahdollinen kosketusallergeeni, joten metallinen tarvike voi joskus olla selvittelyn kohteena.

Korvalehdessä reaktion voi aiheuttaa korvalääke tai ihon kautta annettavan valmisteen apuaine.

Riskitekijät

Vähäkarvaiset kohdat altistuvat suoraan ympäristön aineille helpommin kuin paksun turkin suojaama iho. Tassuvälit, kainalot, nivuset ja vatsan alapuoli ovat siksi tavallisia oirealueita kosketuksen laadusta riippuen.

Toistuva kosketus samaan kemikaaliin on allergisessa muodossa olennaisempi taustatieto kuin tuotteen uutuus. Jos useat saman kodin eläimet oireilevat saman aineen käsittelyn jälkeen, suora ärsytys on mahdollinen yhteinen selitys.

Atooppisilla koirilla on epäilty tavallista suurempaa kosketusallergian alttiutta, mutta tätä ei pidä käyttää diagnoosina. Luotettavasti vahvistettua yleistä rotukohtaista alttiuslistaa ei ole, vaikka yksittäisissä kuvauksissa mainitaan eri rotuja.

Korvalehden sisäpinta on herkkä kosketusreaktion paikka, koska sen karvapeite on yleensä niukka.

Tyypilliset oireet

Oireet voivat aaltoilla sen mukaan, missä ja milloin koira koskettaa aiheuttavaa ainetta.

• Kosketusalueen iho punoittaa ja näyttää tulehtuneelta.

• Iholle nousee pieniä punaisia näppyjä tai tiiviimpiä koholla olevia läiskiä.

• Koira raapii, nuolee, hankaa tai pureskelee oirealuetta toistuvasti.

• Turkki harvenee tai alueelle jää paljasta ihoa.

• Iholle kertyy hilsettä ja rupia, ja pitkittynyt alue voi näyttää aiempaa tummemmalta.

• Ärsyttävässä reaktiossa voi olla rakkuloita tai haavaumia, jotka tuntuvat erityisesti kivuliailta.

Korvalehden sisäpinnan reaktiossa iho voi lisäksi turvota, ja kutinan tai kivun voimakkuus vaihtelee. Korvalääkityksen aloittamiseen liittyvä ihottuma voi ilmaantua 1–7 päivän kuluessa hoidon alusta.

Ärsytysreaktiossa kipu voi olla hallitsevampi oire kuin kutina.

Komplikaatiot ja seuraukset

Raapiminen ja paikallinen tulehdus voivat altistaa ihon toissijaiselle bakteeritulehdukselle. Pitkittyneessä kosketusihottumassa iho voi paksuuntua ja pigmentoitua, mikä muuttaa oirealueen ulkonäköä.

Avoimet ihorikot voivat infektoitua, ja jatkuva kutina heikentää koiran mukavuutta jo ilman syvää tulehdusta. Syvä bakteeritulehdus voi ulottua verinahkaan ja lisätä bakteerien verenkiertoon leviämisen riskiä.

Uusia ihomuutoksia voi tulla, jos aiheuttava aine jää osaksi koiran arkea eikä kosketusta saada vältettyä.

Samanaikainen infektio voi heikentää kutinaa rauhoittavan lääkityksen vastetta ja vaikeuttaa hoitotuloksen arviointia.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Altistushistoria yhdistetään ihon tutkimiseen

Selvittelyssä käydään läpi kaikki koiralle käytetyt lääkkeet, shampoot ja muut iholle päätyvät kemikaalit. Myös mattojen pesu, hajunpoistoaineet sekä sisä- ja ulkotilojen käsittelyt voivat olla ratkaisevia altistumistietoja.

Ihomuutosten alkuperäinen sijainti ja myöhempi leviäminen kirjataan, jotta niitä voidaan verrata koiran kosketuksiin eri pinnoilla. Ensin tutkitaan tavallisempia kutinan syitä, kuten loisia, ihon bakteereja ja hiivoja.

Ihon ja tarvittaessa korvan solunäyte näyttää mikroskoopissa tulehdussoluja sekä mahdollisia mikrobeja. Raapenäytteillä etsitään esimerkiksi karvatuppipunkkeja tai syyhypunkkeja, joiden aiheuttama kutina voi muistuttaa allergiaa.

Silsan mahdollisuutta voidaan selvittää sieniviljelyllä tai muulla eläinlääkärin valitsemalla sienitutkimuksella. Koepala voi olla tarpeen, kun halutaan sulkea pois esimerkiksi pemfigus tai ihon kasvainsairaus.

Kutinapotilaan ihon ja korvien tutkimus tehdään koko keholle, vaikka omistaja olisi huomannut vain yhden punoittavan läiskän. Voimakkaasti kivulias tai tutkimista vastusteleva koira voidaan joutua rauhoittamaan riittävän perusteellista ihotutkimusta varten.

Välttämiskokeilu ja tarvittaessa lapputesti

Kosketusihottuman epäily vahvistuu, jos iho rauhoittuu epäillyn aineen poistamisen jälkeen ja oireilee uudessa kosketuksessa. Tarkoituksellista uutta altistusta ei aina tehdä, koska se voi palauttaa koiran kivun ja muut oireet.

Lapputestissä epäiltyä ainetta pidetään eläinlääkärin valvonnassa läheisessä kosketuksessa ehjään ihoon. Testialueena käytetään esimerkiksi rintakehän sivua, jonka karvat leikataan noin 24 tuntia ennen suunniteltua koetta.

Suljetun testin ensimmäinen ihoreaktio tarkastetaan tavallisesti 48 tunnin kosketuksen jälkeen. Testitulkinnassa erotetaan mahdollisuuksien mukaan allerginen reaktio aineen suorasta ärsyttävyydestä.

Testikohdan punoitus, pienet näpyt ja rakkulat voivat olla positiivisen reaktion merkkejä, joita verrataan muihin tutkimustietoihin. Pienessä tutkimuksessa lapputesti oli positiivinen 9 koiralla 22 allergisesti oireilevasta koirasta eli 41 %:lla.

Vain 4 positiivisen testituloksen saanutta koiraa hyötyi kliinisesti epäillyn allergeenin välttämisestä. Positiivinen reaktio vaatii siksi yhteyden todelliseen altistukseen ja oireiden kulkuun ennen kuin se selittää ihottuman.

Myöskään negatiivinen testitulos ei varmasti sulje kosketusallergiaa pois.

Hoito

Altistus poistetaan ja tulehtunut iho rauhoitetaan

Eläinlääkäri määrää ihon hoidon ja mahdollisen lääkityksen sekä arvioi, miten epäilty altiste voidaan poistaa turvallisesti. Tärkein hoitotoimi on katkaista kosketus tunnistettuun ärsyttävään tai allergisoivaan aineeseen.

Turkkiin jääneet ainejäämät voivat ylläpitää oireita, joten koira voidaan tarvittaessa pestä eläinlääkärin ohjeella ennen välttämiskokeilua. Jos kasvikosketusta epäillään, ihon suojaaminen sopivalla paidalla tai tassusuojilla voi auttaa altistuksen rajoittamisessa.

Voimakkaan tulehduksen hallintaan voidaan käyttää eläinlääkärin valitsemaa paikallista tai systeemistä kortikosteroidia. Korvalääkkeeseen reagoivalle koiralle tarvitaan tarvittaessa eri vaikuttavat aineet ja apuaineet sisältävä vaihtoehto, jotta korvatulehdus voidaan hoitaa loppuun.

Samanaikainen pinnallinen bakteeritulehdus voidaan useimmiten hoitaa paikallisesti ilman rutiininomaista suun kautta annettavaa antibioottia. Syvä ihotulehdus tarvitsee yleensä systeemistä antibioottia, jonka valintaa ohjaavat viljely ja herkkyystutkimus.

Hiivatulehdus hoidetaan erikseen, jos solunäyte ja oireet tukevat sen merkitystä. Myös antiseptisen ihovalmisteen toistuva käyttö voi harvoin aiheuttaa kosketusihottumaa, joten uusi paheneminen hoidon aikana tutkitaan.

Heti antiseptin levityksen jälkeen alkanut punoitus tai kutina voi olla ohimenevä paikallinen ärsytysreaktio. Kortikosteroidilääkitys voi lisätä ruokahalua, juomista ja virtsaamista, minkä vuoksi muutoksista kerrotaan hoitavalle eläinlääkärille.

Pitkään jatkuva paikallinen kortikosteroidin käyttö voi ohentaa ihoa, joten hoidon kestoa ja tarvetta arvioidaan seurannassa. Lievän ihottuman näkyvä paraneminen voi alkaa 3–7 päivässä asianmukaisen hoidon alettua.

Keskivaikean reaktion rauhoittuminen voi viedä noin 1–2 viikkoa, etenkin jos tarvitaan lääkitystä. Aiheuttajan välttämisen jälkeen oireiden häviämiseen on kuvattu myös noin 10–14 päivän kesto.

Pitkittyminen ja bakteerikomplikaatio voivat hidastaa paranemista, joten aikataulu tarkistetaan ihon todellisen vasteen mukaan.

Klooriheksidiiniliuoksia ei päästetä silmiin tai roiskumaan niiden lähelle, sillä ne voivat vaurioittaa sarveiskalvoa.

Jos hoitovaste jää osittaiseksi tai puuttuu, solunäyte voidaan uusia ennen seuraavan hoidon valitsemista.

Ennaltaehkäisy

Kun aiheuttava aine tunnetaan, uusiutumista ehkäistään poistamalla se koiran kosketusympäristöstä. Jos ongelma liittyy käsiteltyyn mattoon tai tiettyyn kasviin, altistuksen poistaminen voi vaatia maton tai kasvin siirtämistä pois koiran ulottuvilta.

Muovisen ruoka-astian tai pannan kemikaali voi olla altiste, jolloin kyseisen esineen vaihtaminen kuuluu yksilölliseen välttämissuunnitelmaan. Suojaava vaate voi vähentää ihon ja epäillyn kasvin välistä kosketusta ulkoilun aikana.

Altisteiden tarkistuksessa huomioidaan myös lelut, sillä nikkeliä voi olla koiran lelujen materiaaleissa.

Tärkeää koiranomistajalle

Tee aikajana ensimmäisistä oireista ja kodin muutoksista: lattianpesu, tekstiilien pesu, puutarhan käsittely, uudet tai vanhat ihovalmisteet sekä käyntipaikat. Ota mukaan pakkaus tai ainesosaluettelo epäillystä tuotteesta. Kerro myös, ovatko muut kodin eläimet oireilleet.

Kuvaa ihottuman sijainti ennen puhdistusta ja seuraa, mitä tapahtuu sovitun välttämiskokeilun aikana. Merkitse kutinan ja kivun voimakkuus, nuoleminen sekä koiran nukkuminen. Älä järjestä kotona koetta syövyttävällä aineella tai levitä epäiltyä tuotetta uudelleen kipeälle iholle.

Säilytä lista lääkkeistä ja ihonhoitotuotteista. Jos iho pahenee uuden korva- tai iholääkkeen aloituksen jälkeen, ota nopeasti yhteyttä hoitopaikkaan korvaavan suunnitelman saamiseksi. Kerro, jos lääkkeen antaminen tai kosketuksen välttäminen ei käytännössä onnistu.

Usein kysyttyä

Onko kaikki kosketusihottuma allergiaa?

Ei ole, sillä ärsyttävä reaktio syntyy ilman allergista herkistymisvaihetta. Allergisessa muodossa immuunijärjestelmä on herkistynyt aineelle aiemmassa kosketuksessa. Näiden muotojen näkyvät ihomuutokset voivat kuitenkin muistuttaa toisiaan, joten historia ja muut tutkimukset ovat olennaisia erottelussa.

Voiko tuttu shampoo alkaa aiheuttaa oireita?

Pitkään käytetty tuote voi aiheuttaa allergisen reaktion myöhemmin kehittyneen herkistymisen seurauksena. Myös iholle levitettävä hoitoaine voi itsessään ärsyttää tai herkistää ihoa. Älä arvioi sopivuutta pelkän aiemman käyttöhistorian perusteella, jos iho pahenee toistuvasti käsittelyn jälkeen.

Varmistaako positiivinen lapputesti diagnoosin?

Testituloksen pitää sopia koiran todelliseen altistukseen ja oireiden kulkuun. Pienessä koiratutkimuksessa vain osa testipositiivisista hyötyi epäillyn aineen välttämisestä. Lapputestin tulos käydään siksi läpi ihopäiväkirjan, käytettyjen tuotteiden ja välttämiskokeilun vasteen kanssa.

Tarvitaanko ihottumaan aina antibiootti?

Kosketusihottuman päähoito on aiheuttavan aineen välttäminen ja tarvittaessa tulehduksen rauhoittaminen. Bakteeritulehdus tutkitaan erikseen, ja pinnallinen infektio voidaan useimmiten hoitaa paikallisella hoidolla. Pelkkä punainen iho ei ole peruste aloittaa toisen koiran vanhaa antibioottia.

Kuinka nopeasti ihon pitäisi rauhoittua?

Lievässä tapauksessa paranemista voi näkyä 3–7 päivässä hoidon aloituksesta. Kohtalainen reaktio voi tarvita noin 1–2 viikkoa rauhoittuakseen. Pitkittynyt ihotauti tai samanaikainen bakteeritulehdus voi hidastaa vastetta. Jos iho pahenee tai koira on kivulias, arvio tarvitaan jo ennen sovittua kontrollia.