Korvapunkki koiralla

Yleiskuvaus

Korvapunkki on pituudeltaan noin 0,3–0,4 mm. Korvan tähystyksessä se voi erottua liikkuvana valkoisena pisteenä. Punkki elää korvakäytävän ihon pinnalla, josta se saa ravinnokseen ihosolukkoa ja kudosnestettä. Korvapunkki pysyy ihon pinnalla eikä kaivaudu ihoon. Korvapunkkia esiintyy myös Suomessa elävillä koirilla. Naaras kiinnittää munansa ihoon tai karvoihin, joten kehittyvät punkit pysyvät isäntäeläimen pinnalla. Hedelmöittynyt naaras munii elämänsä aikana yleensä 15–20 munaa. Munasta kuoriutuva toukka käy läpi 2 nymfivaihetta ennen aikuistumista.

Munasta kehittyy aikuinen punkki noin 3 viikossa. Koko kierto munasta seuraavan sukupolven munaan kestää noin 18–28 päivää. Aikuisen korvapunkin arvioidaan elävän enimmillään noin 8 viikkoa.

Syyt

Korvapunkki leviää tavallisimmin läheisessä kontaktissa toiseen eläimeen. Korvapunkki voi elää koiran ja kissan lisäksi fretissä ja ketussa. Tartunta voi siirtyä myös yhteisten makuualustojen tai turkinhoitovälineiden välityksellä. Punkki voi vaeltaa eläimen iholta korvakäytävään. Se voi siirtyä myös saman koiran korvasta toiseen. Loinen voi siirtyä suoraan uuteen isäntäeläimeen, sillä se ei tarvitse väli-isäntää kehittyäkseen.

Punkin liikkuminen ja ravinnonotto ärsyttävät korvakäytävän ihoa. Koira voi herkistyä punkin eritteille, jolloin vähäinenkin punkkimäärä aiheuttaa voimakasta kutinaa. Punkin eritteiden aiheuttama ihoreaktio voi kehittyä pitkäaikaiseksi korvakäytävän tulehdukseksi. Korvassa näkyvä erite syntyy, kun irronnut ihosolukko sekoittuu korvavaikkuun, vereen ja punkin ulosteisiin.

Riskitekijät

Tartuntoja esiintyy myös aikuisilla koirilla, vaikka niitä tavataan usein nuorilla eläimillä. Pennut voivat altistua punkille emon kanssa jo imetysaikana. Tiiviissä koira- tai kissaryhmässä korvapunkki voi levitä nopeasti eläimestä toiseen. Vähäoireinen tai oireeton lemmikki voi kantaa korvapunkkeja, joten tartunnan lähde voi jäädä aluksi huomaamatta.

Luppakorvat ovat yksi ulkokorvatulehdukselle altistava tekijä. Korvan muodon yhteydestä juuri korvapunkkitartuntaan ei ole varmaa näyttöä.

Kreikkalaisessa korvatulehdustutkimuksessa korvapunkki oli tulehduksen ensisijainen syy 7 koiralla 100:sta. Brasilialaisella ihotautiklinikalla punkkeja löytyi 15 koiralta 250:stä eli 6 %:lta, vaikka koirat oli tuotu tutkittavaksi muista syistä kuin korvaoireiden vuoksi. Albanialaisilla pieneläinklinikoilla tutkittiin 602 kotikoiraa, joista 2,8 %:lla todettiin korvapunkkeja.

Tyypilliset oireet

• Koira raapii korvaa, koska korvakäytävä kutisee.
• Koira voi hangata korvaansa yrittäessään helpottaa kutinaa.
• Koira ravistelee päätään toistuvasti korvan ärtyessä.
• Korvakäytävään voi kertyä kuivaa ja murenevaa, kahvinporoja muistuttavaa tummaa eritettä.
• Korvalehden sisäpinta tai korvakäytävän näkyvä osa voi punoittaa tulehduksen vuoksi.
• Raapiminen voi rikkoa korvalehden ihoa.

Korvaerite voi olla myös vahamaista tai juoksevampaa. Osalla tartunnan saaneista koirista korvakäytävässä ei näy poikkeavaa eritettä. Herkistyneellä koiralla korva voi kutista voimakkaasti, vaikka punkkeja on vain vähän. Toisinaan loisia löytyy korvien ulkopuolelta, esimerkiksi niskasta, hännän alueelta tai takaselästä. Tartunta voi olla yhdessä tai molemmissa korvissa. Luonnollisesti tartunnan saaneiden 24 koiran ryhmässä punkkeja näkyi kummassakin korvassa 23 koiralla.

Komplikaatiot ja seuraukset

Punkin aiheuttamaan korvatulehdukseen voi liittyä bakteerien liikakasvua ärtyneessä korvakäytävässä. Myös hiivasienitulehdus voi pahentaa korvapunkin aiheuttamia oireita. Raapiminen ja pään ravistelu voivat aiheuttaa verikorvan. Verikorvassa verta kertyy korvalehden sisälle, jolloin korvalehti turpoaa. Turvonnut korvalehti voi peittää osan korvakäytävän aukosta. Pitkäaikainen tulehdus voi paksuntaa korvakäytävän ihoa niin, että käytävä ahtautuu. Kroonisen ulkokorvatulehduksen yhteydessä voi kehittyä myös välikorvatulehdus. Välikorvan tulehdus voi näkyä kuulon heikkenemisenä tai kipuna suuta avatessa. Sisäkorvaan asti edennyt tulehdus voi häiritä koiran tasapainoa.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Korvien tutkiminen ja näytteenotto

Vastaanotolla selvitetään koiran oireiden lisäksi, onko sillä ollut läheistä kontaktia muihin eläimiin. Eläinlääkäri arvioi myös muun ihon oireita, jotka voivat viitata esimerkiksi allergiaan. Eläinlääkäri arvioi korvakäytävien ihon, eritteen määrän ja mahdollisuuksien mukaan tärykalvon kunnon. Runsas erite tai korvakäytävän turvotus voi estää tärykalvon näkymisen tavallisessa tähystyksessä. Hyvin kivuliaan korvan tutkiminen voidaan tehdä rauhoituksessa.

Korvaeritenäyte otetaan ennen korvakäytävän puhdistusta. Parafiiniöljyyn sekoitettua eritettä tarkastellaan mikroskoopissa elävien punkkien tai niiden munien löytämiseksi. Punkin tunnistuksessa hyödynnetään sen rakennetta, kuten ruumiin reunan yli ulottuvia raajoja. Värjätystä eritenäytteestä voidaan etsiä bakteereja, hiivoja ja tulehdussoluja.

Miksi näyte voi jäädä negatiiviseksi?

Punkkeja voi olla vaikea havaita, jos ne jäävät paksun märkäeritteen peittoon. Tarvittaessa eläinlääkäri voi kerätä vaikkua pienellä kauhamaisella välineellä eli kyretillä mikroskopointia varten. Näytteenottotapoja verrattiin 30 korvassa, joissa oli todettu korvapunkkitartunta. Tutkimuksessa oli mukana 5 koiraa ja 12 kissaa. Tavallisella tähystyksellä punkki löytyi 20 korvasta 30:stä eli 67 %:sta. Kyretillä otettu näyte paljasti punkit 28 korvasta 30:stä eli 93 %:sta. Pumpulipuikolla otettu näyte paljasti punkit 17 korvasta 30:stä eli 57 %:sta. Tähystyksen ja kyrettinäytteen yhdistelmä tunnisti 100 % tutkimuksen tartunnoista, kun tulos tähystyksen ja puikkonäytteen yhdistelmällä oli 86 %.

Erillisessä koiratutkimuksessa sekä videotähystys että eritenäytteen mikroskopia paljastivat punkit samoissa 41 korvassa 69 tutkitusta. Tavallisella tähystimellä havaittiin samassa tutkimuksessa punkkeja 27 korvassa 69:stä. Jos punkkeja ei löydy, eläinlääkäri selvittää myös muita korvatulehduksen syitä, kuten allergiaa tai vierasesinettä. Kroonisesti ahtautuneen korvakäytävän tarkempaan tutkimiseen voidaan tarvita nukutuksessa tehtävä videotähystys. Saman talouden oireettoman lemmikin tutkiminen voi joskus auttaa löytämään tartunnan lähteen.

Hoito

Loislääke ja tulehtuneen korvan hoito

Tartunta hoidetaan eläinlääkärin valitsemalla korvapunkkeihin tehoavalla lääkkeellä. Korvan ulkopuolellakin eläviin punkkeihin voidaan käyttää koko elimistöön vaikuttavaa valmistetta. Sopivan valmisteen valintaan vaikuttavat koiran ikä ja tulehduksen vaikeusaste. Joidenkin valmisteiden teho munavaiheeseen on heikompi kuin liikkuviin punkkeihin. Mahdollisen uusintahoidon tarve riippuu valitusta valmisteesta ja kontrollin löydöksistä.

Korvasta poistetaan erite, joka voi estää paikallista lääkettä pääsemästä kosketuksiin ihon kanssa. Tärykalvon kunto vaikuttaa turvallisen puhdistusaineen ja korvalääkkeen valintaan. Samanaikaisen bakteeri- tai hiivatulehduksen hoito valitaan korvanäytteen perusteella. Kun korvaeritteessä näkyy sauvabakteereja tai tulehdus toistuu, bakteeriviljely voi auttaa valitsemaan tehoavan mikrobilääkkeen. Pelkkä mikrobien runsas määrä ilman tulehdussoluja ei yleensä edellytä mikrobilääkettä.

Hoitovaste ja uusintatarkastus

Kenttätutkimuksessa 17 eläinklinikkaa vertasi imidaklopridin ja moksidektiinin yhdistelmää selamektiiniin kotikoirilla. Monikoiraisesta taloudesta valittiin tuloksen arviointiin yksi koira, jos useampi koira täytti tutkimuksen punkkimäärävaatimuksen. Punkkeja ei enää todettu 28 päivän tarkastuksessa 71 %:lla ensimmäisen ryhmän koirista ja 69 %:lla selamektiiniryhmän koirista. Tutkimuspäivänä 56 punkittomien koirien osuudet olivat vastaavasti 82 % ja 74 %. Toisessa tutkimuksessa fluralaneerilla hoidettujen koirien punkkimäärän geometrinen keskiarvo oli 28 päivän kohdalla 99,8 % pienempi kuin verrokeilla. Samana päivänä huuhtelunäytteestä löytyi yhä eläviä punkkeja, vaikka hoidettujen koirien tähystyksissä niitä ei näkynyt. Hoidettujen koirien korvissa oli 28 päivän kohdalla entistä vähemmän vaikkua, mutta sitä oli edelleen jäljellä.

Uusintatarkastuksessa arvioidaan, onko korvakäytävän tulehdus parantunut. Kutina voi helpottaa ennen kuin tulehdus on kokonaan rauhoittunut. Korvien tilanne voidaan tarkistaa 30 vuorokauden kuluessa loishäädöstä.

Ennaltaehkäisy

Kun yhdellä lemmikillä todetaan korvapunkki, samassa taloudessa elävien koirien ja kissojen samanaikainen hoito ehkäisee uutta tartuntakierrosta. Myös yhteiset makuualustat ja turkinhoitovälineet on syytä puhdistaa, koska punkki voi siirtyä niiden mukana. Eläimen ulkopuolella punkki säilyy pidempään viileässä kuin lämpimässä. Kissoista kerätyt korvapunkit selvisivät laboratoriossa 10 °C:ssa enimmillään 15–17 päivää. Tässä kokeessa ilman suhteellinen kosteus oli 95 %. Kun lämpötila oli 34 °C, samassa tutkimuksessa punkit selvisivät enimmillään 5–6 päivää. Laboratorion ulkopuolisessa kokeessa pisin havaittu elinaika ilman isäntäeläintä oli 12 päivää lämpötilan vaihdellessa välillä 12,3–14,2 °C.

Tärkeää koiranomistajalle

Kerro vastaanotolla, jos kotona asuu kissa, fretti tai muita koiria, koska tartunta voi levitä eläinlajista toiseen. Älä aloita edellisestä tulehduksesta jääneitä korvatippoja omin päin. Ihmisille tarkoitetut korvatipat eivät sovi koiran hoitoon ilman eläinlääkärin arviota. Älä käytä korvan puhdistukseen etikkaseoksia, sillä ne voivat lisätä turvotusta ja eritettä. Vanupuikko voi työntää eritteen syvemmälle korvakäytävään. Jos korvasta aiotaan ottaa näyte, jätä korvakäytävä puhdistamatta ennen vastaanottoa.

Jos eläinlääkäri on ohjeistanut puhdistamaan korvan kotona, pyyhi näkyvä erite hellävaraisesti vanulapulla. Keskeytä puhdistus, jos koira vaikuttaa kivuliaalta. Jos kuulo heikkenee tai koira alkaa horjua korvatippojen käytön jälkeen, keskeytä paikallishoito ja ota yhteyttä eläinlääkäriin.

Usein kysyttyä

Tarkoittaako tumma korvaerite aina korvapunkkia?

Kahvinporoja muistuttava erite sopii korvapunkkitartuntaan. Samannäköistä eritettä voi olla muustakin syystä tulehtuneessa korvassa. Koiralla ulkokorvan tulehduksen syynä voi olla esimerkiksi allergia tai korvaan joutunut vierasesine. Eläinlääkäri varmistaa tartunnan tunnistamalla punkin korvassa tai eritenäytteessä tähystyksen tai mikroskooppitutkimuksen avulla.

Voiko koira saada korvapunkin oireettomalta kissalta?

Kissa voi kantaa korvapunkkeja ilman näkyvää kutinaa tai muuta korvaoiretta. Läheinen kontakti tartuntaa kantavan eläimen kanssa voi siirtää punkit koiraan. Siksi tartunnan hoito suunnitellaan kaikille saman talouden koirille ja kissoille yhtä aikaa.

Voiko korvapunkkeja olla vain toisessa korvassa?

Korvapunkki voi löytyä yhdestä korvasta, vaikka toisesta ei tutkimuksessa löytyisi yhtään punkkia. Loinen voi liikkua iholla ja vaeltaa saman eläimen korvasta toiseen. Eläinlääkäri voi tutkia kummankin korvan ja ottaa tarvittaessa näytteen kummastakin.

Riittääkö korvan puhdistaminen korvapunkin hoitoon?

Puhdistus poistaa eritteitä, mutta se ei yleensä hävitä koiran kaikkia korvapunkkeja. Osa punkeista voi olla korvakäytävän ulkopuolella koiran iholla. Tartuntaan käytetään sopivaa loislääkettä, ja samassa taloudessa altistuneet eläimet hoidetaan myös.

Voiko koiran korvapunkki tarttua ihmiseen?

Ihmisillä on kuvattu yksittäisiä korvapunkkitartuntoja kodeissa, joissa lemmikillä on ollut korvapunkkeja. Harvinaisissa tapauksissa tartuntaan on liittynyt kutisevia näppylöitä ja joskus myös pieniä rakkuloita iholla. Suojakäsineitä voi käyttää tartunnan saaneen eläimen korvia käsiteltäessä harvinaisen ihmistartunnan ehkäisemiseksi.