Kirput koiralla: tunnistaminen ja tartunnan hoito

Yleiskuvaus

Kirppu on siivetön ja sivuilta litistynyt hyönteinen. Sen vahvat takajalat mahdollistavat hyppäämisen eläimen turkkiin. Aikuinen kirppu on noin 2–6 millimetrin pituinen. Euroopassa lemmikkien tavallisin kirppulaji on kissankirppu, Ctenocephalides felis.

Nimestään huolimatta kissankirppu voi elää myös koirassa. Koirilla tavataan myös koirankirppua, Ctenocephalides canis. Suurin osa kodin kirppupopulaatiosta on munia ja muita nuoruusvaiheita eläimen ulkopuolella. Suomeen tuodun koiran mukana kulkeutuvat kirput voivat selviytyä suomalaisissa sisätiloissa.

Vähäinen tartunta voi aiheuttaa vain satunnaista raapimista. Allergisella koiralla kirpun purema voi sen sijaan aiheuttaa voimakkaan iho-oireen.

Syyt

Tartunta alkaa usein, kun ympäristöstä kuoriutunut aikuinen kirppu löytää koiran. Suora siirtyminen eläimestä toiseen on myös mahdollista. Lisääntymisen aloittanut kissankirppu pysyy yleensä samalla isännällä. Ihminen voi kuljettaa kirppuja kotiin vaatteiden tai kenkien mukana.

Elämänkierto jatkuu myös kodissa

Naaras munii eläimen turkkiin, josta munat putoavat makuualustoille, mattoihin ja maahan. Munat ovat helmenvalkoisia ja noin 0,5 millimetrin pituisia. Munat kuoriutuvat tavallisesti noin 1–6 päivässä. Kuoriutuneet toukat syövät ympäristön eloperäistä ainesta ja aikuisten kirppujen ulostetta.

Toukat välttelevät valoa ja hakeutuvat esimerkiksi syvälle maton kuituihin. Toukkavaihe kestää yleensä 5–11 päivää. Epäedullisemmissa oloissa toukkavaihe voi jatkua 2–3 viikkoa. Täysikasvuinen toukka kehrää suojakotelon, jonka sisällä se koteloituu.

Kotelossa oleva aikuinen voi odottaa sopivaa isäntää suojaisassa paikassa jopa 30 viikkoa. Lämpö, liike ja uloshengityksen hiilidioksidi voivat käynnistää aikuisen kirpun esiin tulon. Tavallisissa kotioloissa kissankirpun koko elämänkierto kestää yleensä 3–8 viikkoa.

Aikuinen alkaa imeä verta lähes heti, noin 5 minuutissa eläimeen päästyään. Naaras voi munia tuotannon huipussa 40–50 munaa päivässä. Kirpun syljen sisältämät aineet voivat toimia sekä ärsyttäjinä että allergeeneina.

Ensimmäinen veriateria käynnistää lisääntymisen, ja muninta alkaa yleensä 24–48 tunnin kuluessa. Kotelon sisällä kehitys aikuiseksi vie tavallisesti 1–2 viikkoa ennen mahdollista odotusvaihetta. Toukan kehräämään suojakoteloon tarttuu maton kuituja ja ympäristön roskia. Toukat ovat pieniä, noin 1–5 millimetrin mittaisia vaaleita eliöitä.

Riskitekijät

Saman kodin hoitamattomat koirat ja kissat voivat ylläpitää tartuntaa. Eläimen pääsy kirppujen kehitysvaiheita sisältävään ympäristöön lisää uuden tartunnan riskiä. Eläinsuojat, kennelit ja monen eläinlajin kodit kuuluvat suuren jatkuvan altistuksen ympäristöihin.

Lämmitetyt sisätilat voivat mahdollistaa kirppujen kehityksen vuodenajasta riippumatta. Ulkona toukat kehittyvät parhaiten suojaisissa, varjoisissa ja kosteissa paikoissa. Nuoret, vanhat ja heikkokuntoiset eläimet ovat erityisen alttiita runsaan tartunnan aiheuttamalle anemialle. Matkailu ja eläinten tuonti voivat siirtää ulkoloisia uusille alueille.

Pitkäaikainen alle 50 %:n suhteellinen ilmankosteus on kirpun toukille hengenvaarallinen. Kuivassakin kodissa toukkia voi suojata maton syvempien kerrosten pieni kostea elinympäristö. Metsästyskoiralla voi olla jatkuva uuden tartunnan riski ympäristöaltistuksen vuoksi.

Tyypilliset oireet

Oireiden voimakkuus riippuu sekä kirppujen määrästä että koiran herkkyydestä niiden syljelle. Kirppuja voi olla turkissa, vaikka niitä ei helposti näkisi.

• Raapiminen: koira kutisee ja raapii ihoaan tavallista enemmän.
• Takapään pureskelu: koira kääntyy äkisti näykkimään takaselän tai hännäntyven aluetta.
• Mustat muruset: alaselän karvoissa voi näkyä kirpun ulostetta.
• Karvattomat kohdat: turkki voi harventua tai muuttua rikkonaiseksi.
• Punoitus ja näppylät: iholle voi tulla pieniä kohoumia ja rupisia läiskiä.
• Rikkoutunut iho: koiralla voi olla raapimisesta syntyneitä haavoja tai tulehtuneita ihoalueita.

Kostea ihotulehdus painottuu usein ristiselkään ja hännän alueelle. Ihomuutokset voivat ulottua myös reisiin ja vatsan alueelle.

Komplikaatiot ja seuraukset

Runsas veren imeminen voi johtaa raudanpuuteanemiaan. Erittäin vaikea tartunta voi olla nuorelle eläimelle hengenvaarallinen. Raapimisen vaurioittamaan ihoon voi kehittyä toissijainen bakteeritulehdus. Pitkittyneessä allergisessa ihotulehduksessa iho voi paksuuntua.

Kirppu toimii Dipylidium caninum -heisimadon väli-isäntänä. Koira saa tämän matotartunnan niellessään infektoituneen kirpun turkkiaan hoitaessaan. Kirput voivat purra myös kodin ihmisiä. Ihmisellä puremajälkiä näkyy usein nilkoissa tai käsivarsissa.

Myös lapsi voi saada Dipylidium-heisimadon niellessään loista kantavan kirpun. Ihmisen ihottuman laajuuteen vaikuttavat puremien määrä ja yksilöllinen herkistyminen.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Eläinlääkäri tarkastaa ihon ja turkin aikuisten kirppujen sekä niiden ulosteen varalta. Tiheällä kirppukammalla kampaaminen on herkin tapa löytää turkista tartuntaan viittaavaa materiaalia. Kammasta saadut tummat muruset voidaan siirtää kostealle valkoiselle paperille. Kirpun ulosteen ympärille leviää punainen kehä sen sisältämän sulamattoman veren vuoksi.

Elävien kirppujen puuttuminen tutkimushetkellä ei sulje pois kirppuallergiaa. Voimakas turkin nuoleminen ja pureskelu voi poistaa kirput ennen niiden löytämistä. Allergisen ihotulehduksen arvioon kuuluu myös muiden mahdollisten syiden poissulkeminen. Oireiden helpottuminen toimivan kirpputorjunnan jälkeen tukee diagnoosia.

Kirppuallergialle ei ole yhtä yleisesti hyväksyttyä varmistavaa allergiatestiä. Samalla koiralla voi olla myös atopiaa tai ruoka-allergiaa. Dipylidium-heisimadon löytyminen voi viitata nykyiseen tai äskettäiseen kirpputartuntaan.

Runsaassa tartunnassa aikuiset kirput voidaan havaita jo silmämääräisessä tutkimuksessa. Munia ja koteloita on vaikeampi löytää niiden pienen koon ja liikkumattomuuden vuoksi. Kirpun uloste on punamustaksi kuivunutta, aikuisen kirpun erittämää verta.

Hoito

Kaikki lemmikit huomioidaan

Eläinlääkäri suunnittelee torjunnan koiran ja sen elinympäristön perusteella. Aikuiset kirput hävitetään koiralle hyväksytyllä ulkoloisvalmisteella. Muut saman kodin lemmikit hoidetaan samanaikaisesti. Eläimen paino tarvitaan sopivan lääkevalmisteen valintaan.

Valmisteita on sekä iholle annettavina että suun kautta käytettävinä. Aikuisia tappavat aineet vähentävät lisääntyviä kirppuja. Kehityksen estäjät puolestaan häiritsevät munien tai toukkien kypsymistä. Kipeä, tulehtunut tai erittäin kutiava iho voi tarvita erillistä lääkehoitoa.

Ympäristön tartuntapaine vähenee vähitellen

Koiran oleskelupaikkojen imurointi poistaa ympäristöstä munia ja toukkia. Pestäviin tekstiileihin kuuluvat peitot, pienet matot ja kuljetuslaatikon alustat. Sohvan tyynyjen välit ja huonekalujen aluset voivat kerätä munia ja kirpun ulostetta. Myös autossa ja ulkorakennuksessa olevat tartuntapaikat voivat ylläpitää ongelmaa.

Voimakkaassa tartunnassa myös ympäristöön tarkoitettu torjuntavalmiste voi olla tarpeen. Tehokas eläimeen kohdistuva hoito voi joissakin tilanteissa hävittää tartunnan ilman erillistä kemiallista huonekäsittelyä. Pelkkä imurointi ja pesu vähentävät ympäristön kuormaa, mutta eivät aina hävitä sitä kokonaan.

Vakiintuneen kotitartunnan häviäminen vie tavallisesti 2–3 kuukautta ympäristössä olevien kehitysvaiheiden vuoksi. Hoidetussa eläimessä voidaan nähdä yksittäisiä uusia kirppuja vielä 8 viikon ajan tai kauemmin. Kaikki aikuisia kirppuja tappavat valmisteet eivät karkota uusia kirppuja. Ympäristöstä esiin tulevat aikuiset selittävät osan hoidon aikaisista havainnoista.

Kirppujen lääkeherkkyydessä voi olla eroja eri paikallisten populaatioiden välillä. Epäilty tehon heikkeneminen selvitetään tarkistamalla ensin valmisteen oikea käyttö ja ympäristön tartuntapaine. Kasvun säätelyyn vaikuttava valmiste voi estää munien kehitystä vielä aikuisia tappavan vaikutuksen heikennyttyä.

Ennaltaehkäisy

Ehkäisevä torjunta valitaan eläimen elintapojen ja paikallisen tartuntariskin mukaan. Vähän altistuvalla eläimellä säännöllinen turkin tarkastus ja kirppukampaus ovat osa seurantaa. Jatkuvasti suuren altistuksen oloissa ympärivuotinen suoja voi olla tarpeen. Kirppuallerginen koira tarvitsee pitkäjänteisen suunnitelman purema-altistuksen minimoimiseksi.

Ruokavirasto suosittelee tarkastamaan tuontikoirat ja Suomeen palaavat koirat erityisesti kirppujen varalta. Matkalle lähtevän koiran suojaus hyönteisiltä ja punkeilta kuuluu tartuntojen ehkäisyyn. Makuualustojen pesu 60 asteessa tai kuumemmassa tappaa kirppuja ja niiden munia. Aurinkoisen avoimen nurmikon laaja torjunta-aineruiskutus ei yleensä auta, koska kirput eivät kehity siellä.

Uusien kotiin tulevien lemmikkien kirputtomuus vähentää tartunnan tuomista samaan talouteen. Mahdollisesti saastuneessa ympäristössä lasten altistumista on syytä vähentää. Hyvä henkilökohtainen hygienia kuuluu ulkoloisten välittämien tartuntojen ehkäisyyn.

Tärkeää koiranomistajalle

Seuraa turkkia erityisesti takaselästä ja hännäntyven päältä. Kirppukampaus auttaa arvioimaan, väheneekö tartunta hoidon aikana. Kirppushampoo ei yleensä ole tehokas ratkaisu tartunnan hävittämiseen. Turkin pesu tai uiminen voi heikentää joidenkin paikallisvalmisteiden tehoa.

Jos kirppuja näkyy edelleen, taustalla voi olla esimerkiksi hoitamatta jäänyt toinen lemmikki. Myös virheellinen annostelutapa voi johtaa torjunnan epäonnistumiseen. Uusi altistuminen saastuneessa ympäristössä voi tuoda kirppuja takaisin. Kun torjunta ei toimi odotetusti, eläinlääkäri arvioi jatkosuunnitelman.

Älä anna kissalle koiran kirppulääkettä: osa koirille tarkoitetuista valmisteista on kissoille erittäin myrkyllisiä. Permetriiniä sisältävät kotisuihkeet ovat vaarallisia myös kaloille ja linnuille. Ihmisellä kirpun puremajälki voi kutista, vaikka kirput eivät elä pysyvästi ihmisessä.

Kirpputorjunnassa on huomioitava myös eläimen käyttämät suojaisat ulkopaikat, kuten koppi ja kuistin alusta. Villieläimet ja muut tartuntaa kantavat eläimet voivat tuoda pihapiiriin jatkuvasti uusia kirppuja. Lyhytkin ulkoilu voi altistaa koiran uusille kirpuille käytetystä torjunnasta huolimatta.

Usein kysyttyä

Voiko koiralla olla kissankirppuja?

Voi, sillä kissankirppu käyttää isäntinään sekä koiria että kissoja. Se on Euroopassa lemmikkien tavallisin kirppulaji. Jos samassa kodissa on useita eläimiä, ne huomioidaan tartunnan hoidossa samanaikaisesti. Hoitamaton toinen lemmikki voi ylläpitää tartuntaa.

Mistä erotan kirpun ulosteen tavallisesta liasta?

Kampaa turkkia tiheällä kirppukammalla ja siirrä tummat muruset kostealle valkoiselle paperille. Kirpun ulosteen ympärille leviää punertava kehä sen sisältämästä verestä. Ulostetta voi löytyä, vaikka eläviä kirppuja ei havaittaisi. Turkin hoitaminen voi poistaa aikuisia kirppuja.

Miksi kirppuja näkyy hoidon jälkeenkin?

Ympäristössä olevista suojakoteloista voi tulla esiin uusia aikuisia hoidon aloittamisen jälkeen. Vakiintuneen kotitartunnan häviäminen vie tavallisesti 2–3 kuukautta. Uudet havainnot voivat johtua myös hoitamattomasta toisesta lemmikistä tai uudesta altistuksesta.

Voivatko kirput tarttua ihmiseen?

Kirput voivat purra ihmisiä, vaikka eivät elä pysyvästi ihmisessä. Kutisevia puremajälkiä voi näkyä etenkin nilkoissa ja käsivarsissa. Kodissa oleva tartunta on siksi huomioitava eläinten hoidon ohella. Uusia purevia aikuisia voi ilmaantua ympäristön koteloista.

Saako saman kirppulääkkeen antaa koiralle ja kissalle?

Samaa valmistetta ei pidä jakaa eläimille automaattisesti, koska osa koiran kirppulääkkeistä on kissalle erittäin myrkyllisiä. Eläinlääkäri suunnittelee torjunnan kullekin eläimelle sopivaksi. Saman kodin eläimet hoidetaan silti samanaikaisesti. Hoitamaton toinen eläin voi toimia tartunnan lähteenä.