Kirppuallergia koiralla eli kirpunpurema-allergia

Yleiskuvaus

Kirppuallergiasta käytetään myös englanninkielistä lyhennettä FAD. Tavallinen kirpun purema voi ärsyttää ihoa ilman allergiaakin. Allergisessa koirassa elimistön puolustusjärjestelmä reagoi syljen aineisiin tavallista voimakkaammin. Allergian voimakkuus vaikuttaa oireisiin kirppujen määrän ohella.

Oireilevasta koirasta ei välttämättä löydy eläviä kirppuja. Kutina voi olla kohtalaista tai hyvin voimakasta. Kirppujen torjunta vähentää yleensä merkittävästi allergisen ihotulehduksen oireita. Pelkkä kutinan hillitseminen ei korvaa kirppujen häätöä.

Kissankirppu voi käyttää isäntänään myös koiraa. Munat, toukat ja kotelot sijaitsevat eläimen elinympäristössä. Suomeen tuodun koiran mukana kulkeutuvat kirput voivat selviytyä suomalaisissa sisätiloissa.

Syyt

Verta imevä kirppu ruiskuttaa sylkeä koiran ihoon pureman yhteydessä. Syljen valkuaisaineet voivat toimia allergisen reaktion käynnistävinä antigeeneina. Sylki sisältää myös ihoa ärsyttäviä entsyymejä ja histamiinin kaltaisia yhdisteitä. Samalla koiralla voi kehittyä sekä välittömiä että viivästyneitä yliherkkyysreaktioita.

Aiemmin altistumattomilla, ajoittain puremia saaneilla koirilla välitön reaktio voi tulla 15 minuutissa. Samassa tilanteessa viivästynyt reaktio voi ilmaantua 24–48 tunnin kuluttua. Herkistyneille koirille voi muodostua kirpun aineisiin kohdistuvia IgE- ja IgG-vasta-aineita.

Uusi tartunta tulee usein ympäristöstä esiin nousevista aikuisista kirpuista. Hoitamaton eläin voi levittää ympäristöön munia ja ylläpitää altistusta. Suojakotelossa odottava aikuinen voi selvitä kuukausia ilman isäntää. Isännän lähestyminen voi saada kirpun tulemaan nopeasti esiin kotelosta.

Aikuinen kissankirppu aloittaa veren imemisen noin 5 minuutissa isäntään päästyään. Lisääntymishuipussa naaras voi munia 40–50 munaa päivässä. Munat putoavat turkista koiran makuualustoille ja muuhun ympäristöön. Toukat hakeutuvat valolta suojaan esimerkiksi mattojen syvempiin kerroksiin.

Riskitekijät

Kirppuallergia voi alkaa minkäikäisellä koiralla tahansa. Oireet voivat alkaa esimerkiksi 3–5 vuoden iässä koiran herkistyttyä kirpun syljelle. Selvää rotualttiutta ei tunneta. Myöskään sukupuoleen liittyvää alttiutta ei ole osoitettu.

Muita allergioita sairastava koira voi olla erityisen herkkä kirpun puremille. Kontaktit suojaamattomiin eläimiin lisäävät epäilyä altistumisesta. Myös kulku villieläinten käyttämissä ulkotiloissa voi lisätä altistusta.

Tapaukset painottuvat usein loppukesään kirppumäärien kasvaessa. Lämmitetyissä kodeissa kirppuihin liittyvä ongelma voi jatkua ympäri vuoden.

Altistumisen riski kasvaa, jos saman kodin muiden eläinten suojaus jää puutteelliseksi. Myös turkin pesut voivat vähentää joidenkin paikallisvalmisteiden suojaa ja helpottaa uutta tartuntaa.

Tyypilliset oireet

Kirppuallergian tyypillinen kutina painottuu selän takaosaan, hännäntyveen ja takareisiin. Koira voi ilmaista kutinaa myös hankaamalla tai vetämällä takapuoltaan alustaa vasten.

• Raapiminen: koira rapsuttaa samoja ihoalueita toistuvasti.
• Nuoleminen ja pureskelu: takapään turkin jatkuva käsittely voi katkaista karvoja.
• Karvanlähtö: hännäntyveen tai takaselkään voi syntyä selvästi harventuneita kohtia.
• Punoitus: ärtynyt iho näkyy etenkin hännän tyven päällä.
• Näppylät ja ruvet: iholla voi olla pieniä rupipintaisia tulehdusmuutoksia.
• Kosteat vauriot: raavittu tai pureskeltu alue voi muuttua märäksi ihotulehdukseksi.

Vaikea tai pitkäaikainen allergia voi levitä oireilemaan koko vartalolle. Myös kasvot ja korvat voivat silloin oireilla.

Komplikaatiot ja seuraukset

Raapiminen ja allerginen tulehdus voivat yhdessä altistaa pinnalliselle bakteeritulehdukselle. Vaikeammissa tapauksissa bakteeritulehdus ulottuu syvemmälle ihoon. Malassezia-hiiva voi aiheuttaa samanaikaisen, erikseen hoidettavan ihotulehduksen. Toissijaiset infektiot lisäävät koiran kutinaa.

Pitkittyneessä sairaudessa vaurioalue voi muuttua kokonaan karvattomaksi. Sairastunut iho voi myös tummua pigmentin lisääntyessä. Ihon paksuuntuminen ja korostunut uurteisuus ovat kroonisen tulehduksen muutoksia. Pitkään oireilleen koiran takaselkään voi muodostua pieniä kutinaan liittyviä kyhmyjä.

Kirppujen tehokas häätö voi poistaa oireet tai vähentää niitä huomattavasti. Jos koiralla on samalla atopiaa tai ruoka-allergiaa, kokonaisoireisto voi olla monimutkaisempi.

Kirput voivat samalla välittää koiralle Dipylidium caninum -heisimadon. Matotartunta saadaan nielemällä infektoitunut kirppu turkin hoitamisen yhteydessä.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Diagnoosi perustuu oireiden, esitietojen ja ihotutkimuksen kokonaisuuteen. Eläinlääkäri selvittää kutinan alkamisiän, vuodenaikaisuuden ja aiemman loistorjunnan. Tutkimuksessa katsotaan myös korvat, ihopoimut ja tassut. Turkki kammataan tiheällä kirppukammalla.

Karvojen jakaminen vastakarvaan voi paljastaa nopeasti liikkuvan kirpun tai sen ulostetta. Kirpun uloste on usein tummaa ja muodoltaan pientä pellettiä tai pilkkua muistuttavaa. Kostealla paperilla se liukenee punaruskeaksi väriksi. Löydetty kirppu voidaan ottaa läpinäkyvään teippiin tunnistamista varten.

Kirppujen puuttuminen näytteestä ei sulje pois purema-allergiaa. Hoitoon saatu vaste voi siksi toimia osana diagnostista arviota. Kirpun sylkeen kohdistuvia ihotestejä ja IgE-verikokeita ei suositella rutiiniksi niiden rajallisen tarkkuuden vuoksi.

Ihon solunäytteellä etsitään bakteereita ja Malassezia-hiivaa. Raapenäytteillä selvitetään samanaikaisia muita ulkoloisia. Erotusdiagnooseihin kuuluvat esimerkiksi kapi, demodikoosi ja muut allergiset ihotaudit. Vaikeassa kirpputartunnassa verenkuva voi auttaa toteamaan anemian.

Korvat tutkitaan myös silloin, kun omistaja ei ole huomannut niiden kutisevan. Koko ihon tutkiminen voi vaatia rauhoitusta, jos koira on kovin kipeä tai vastustelee käsittelyä. Tarvittaessa sieniviljely auttaa selvittämään muuta ihotautia oirekuvan ja altistustietojen perusteella.

Hoito

Kirput torjutaan ja kutinaa helpotetaan

Eläinlääkäri valitsee torjuntavalmisteen ja ihon tarvitseman tukihoidon koiran tilanteen mukaan. Torjunnan perustana on aikuisia kirppuja tehokkaasti tappava valmiste. Isoksatsoliiniryhmän lääkkeet ovat yksi keskeinen vaihtoehto allergisen koiran torjuntaan. Teho riippuu myös siitä, että valmiste annetaan oikein.

Kaikki saman kodin kontaktieläimet kuuluvat torjuntasuunnitelmaan. Voimakkaassa tartunnassa tarvitaan myös ympäristön torjuntatoimia. Kodin olemassa olevan kirppupopulaation hävittäminen voi viedä jopa 3 kuukautta. Lääkkeellinen kutinan lievitys voi parantaa koiran oloa torjunnan vaikutusta odotettaessa.

Glukokortikoideja voidaan käyttää allergisen tulehduksen ja siihen liittyvän kutinan hillitsemiseen. Myös oklasitinibiä voidaan käyttää kirppuallergisen kutinan lievittämiseen. Kutinalääkkeen tuoma helpotus ei poista tarvetta ehkäistä uusia puremia. Kirpun antigeenilla tehtävä siedätyshoito on ollut heikosti tuloksellista ja sitä käytetään harvoin.

Tulehtunut iho hoidetaan erikseen

Ihon solututkimus ohjaa bakteeri- ja hiivatulehduksen hoidon tarvetta. Rajattua pinnallista bakteeritulehdusta voidaan hoitaa paikallisella antiseptisellä valmisteella. Laaja tai syvä bakteeritulehdus voi lisäksi edellyttää systeemistä antibioottia. Aiemmat runsaat antibioottihoidot tai huono vaste lisäävät viljelyn ja lääkeherkkyystutkimuksen tarvetta.

Todettu Malassezia-tulehdus voidaan hoitaa paikallisella tai systeemisellä sienilääkkeellä eläinlääkärin arvion mukaan. Aktiivinen infektio voi heikentää kutinaa hillitsevän hoidon tehoa. Riittämättömässä hoitovasteessa ihon solututkimus voidaan joutua uusimaan.

Hoitoon saatua vastetta arvioidaan tavallisesti noin 14 päivän kuluttua aloituksesta. Jälkitarkastuksessa erotellaan ihotulehduksen ja allergisen kutinan paranemista. Jos toimiva hoitosuunnitelma lakkaa auttamasta, perustutkimukset ja esitiedot arvioidaan uudelleen.

Yksittäisiä uusia kirppuja voi näkyä hoidetussa eläimessä vielä 8 viikon ajan tai kauemmin. Osa tehokkaista systeemisistä valmisteista voi katkaista kotitartunnan ilman erillistä kemiallista huonekäsittelyä. Ympäristöön ja eläimeen annettaviksi on omiin käyttötarkoituksiinsa hyväksyttyjä valmisteita.

Ennaltaehkäisy

Kirppuallergisella koiralla tavoitteena on minimoida altistuminen kirpun syljelle. Pitkäjänteinen torjunta pitää kirppumäärän mahdollisimman pienenä. Allergisen koiran kanssa kontaktissa olevien eläinten suojausta jatketaan ympäri vuoden. Saman kodin muiden eläinten torjunnan unohtaminen voi ylläpitää ongelmaa.

Makuualustojen pesu ja mattojen imurointi vähentävät ympäristössä olevia kehitysvaiheita. Ympäristötoimet kohdistetaan erityisesti paikkoihin, joissa eläin viettää paljon aikaa. Myös auto ja eläimen käyttämät ulkorakennukset on huomioitava torjunnassa. Ruokavirasto suosittelee tarkastamaan Suomeen palaavat ja tuotavat koirat kirppujen varalta.

Imuroinnissa huomioidaan myös sohvan raot, tyynyjen välit ja huonekalujen aluset. Koiran käyttämän pihapiirin villieläimet voivat ylläpitää ulkona uutta tartuntalähdettä. Täysin avoimen aurinkoisen nurmikon ruiskutus ei yleensä auta kirpputorjunnassa.

Tärkeää koiranomistajalle

Kirjaa, mistä kutina alkoi ja mihin se on levinnyt. Merkitse myös, liittyykö paheneminen tiettyyn vuodenaikaan. Eläinlääkäri tarvitsee tiedot aiemmista hoidoista ja niiden vaikutuksista. Muiden lemmikkien tai ihmisten samanaikainen kutina on tärkeä tieto loistartuntaa selvitettäessä.

Kutinaa voidaan seurata esimerkiksi asteikolla 1–10, jossa 10 tarkoittaa jatkuvaa kutinaa. Myös nuoleminen, pureskelu, hankaaminen ja kieriminen voivat olla kutinan ilmaisua. Pelkkä hyvä vaste kortisonille ei paljasta kutinan varsinaista syytä.

Älä lopeta eri lääkkeitä omin päin samanaikaisesti, sillä hoitovasteen tulkinta vaikeutuu. Pesut ja uiminen voivat heikentää joidenkin paikallisten loistorjuntavalmisteiden tehoa. Oikeat käyttöohjeet ovat osa toimivaa kirpputorjuntaa.

Kaikki kirppuja tappavat valmisteet eivät karkota puremaan tulevia kirppuja. Oireetonkin toinen lemmikki voi kantaa kirppuja ilman voimakasta kutinaa. Kutinalääkityksen valintaan vaikuttavat myös sen mahdolliset haittavaikutukset.

Glukokortikoidit voivat lisätä koiran janoa ja virtsaamista. Niihin voi liittyä myös ruokahalun kasvua. Jos hoitojen toteuttaminen kotona on vaikeaa, suunnitelma sovitetaan koiran ja perheen mahdollisuuksiin.

Usein kysyttyä

Voiko koiralla olla kirppuallergia, vaikka kirppuja ei löydy?

Voi, sillä voimakas turkin hoitaminen voi poistaa kirput ennen tutkimusta. Allergiselle koiralle jo yksittäinen purema voi aiheuttaa useita päiviä kestävää kutinaa. Diagnoosia arvioidaan myös oirekuvan ja toimivaan loistorjuntaan saadun vasteen perusteella.

Todetaanko kirppuallergia verikokeella?

Kirpun sylkeen kohdistuvia IgE-verikokeita ja ihotestejä ei suositella rutiiniksi niiden rajallisen herkkyyden ja tarkkuuden vuoksi. Diagnoosi perustuu kokonaisarvioon, johon kuuluvat esitiedot, ihomuutokset ja muiden syiden selvittäminen. Verenkuvaa voidaan kuitenkin tarvita vaikean kirpputartunnan aiheuttaman anemian tutkimiseen.

Miksi myös kodin oireeton kissa tai toinen koira hoidetaan?

Hoitamaton lemmikki voi ylläpitää kirpputartuntaa ja levittää munia samaan ympäristöön. Siksi kaikkien kontaktieläinten torjunta kuuluu allergisen koiran hoitosuunnitelmaan. Myös makuualustojen pesu ja imurointi vähentävät ympäristön nuoruusvaiheita. Lämmitetyt sisätilat voivat ylläpitää kirppuja vuodenajasta riippumatta.

Riittääkö kortisoni kirppuallergian hoidoksi?

Kortisoni voi hillitä tulehdusta ja kutinaa, mutta se ei korvaa kirppujen torjuntaa. Hoidon perustana on olemassa olevan tartunnan poistaminen. Samanaikainen bakteeri- tai hiivatulehdus tarvitsee oman arvionsa ja hoitonsa. Nämä infektiot voivat itsessään lisätä kutinaa.

Miksi kutina ei loppunut heti kirppulääkkeen jälkeen?

Allerginen reaktio voi jatkua useita päiviä yhdenkin pureman jälkeen. Kodin olemassa olevan kirppukannan häviäminen voi kestää jopa 3 kuukautta. Lisäksi bakteeri- tai hiivatulehdus voi ylläpitää kutinaa. Myös samanaikainen muu allergia voi monimutkaistaa oirekuvaa.