Juveniili selluliitti pennulla – ihon ja imusolmukkeiden tulehdus

Yleiskuvaus

Taudin toinen nimi on steriili granulomatoottinen ihotulehdus ja imusolmuketulehdus, joka kuvaa sen tulehdusreaktiota. Steriili tarkoittaa tässä, ettei alkuvaiheen ihomuutoksista ole todettu tautia aiheuttavaa mikrobia.

Vanha nimitys pentujen pyoderma voi siksi johtaa harhaan, jos sairaus tulkitaan pelkäksi bakteeri-infektioksi. Muutokset painottuvat tavallisesti kasvoihin, korviin ja leuan alla sijaitseviin imusolmukkeisiin.

Sairaus on harvinainen: pitkässä lähetepotilaiden seurannassa sen osuus oli 0,1 % koirien ihotautikäynneistä 30 vuoden aikana. Tätä osuutta ei voi sellaisenaan pitää Suomen kaikkien koiranpentujen sairastumisriskinä, koska kyse oli ihotautien lähetepotilaista.

Useimmat pennut paranevat kokonaan, kun oikea hoito aloitetaan nopeasti.

Syyt

Steriili tulehdus ei ole sama asia kuin märkäinen infektio

Sairauden tarkka alkuperä on edelleen tuntematon. Immuunivälitteistä mekanismia tukevat steriilit tulehduslöydökset ja hyvä vaste immuunivastetta hillitsevään hoitoon.

Ehjistä ihomuutoksista, tulehtuneista imusolmukkeista ja nivelistä otetut viljelyt voivat olla bakteerien ja sienten suhteen negatiivisia. Märkäiseltä näyttävä erite ei tämän vuoksi automaattisesti tarkoita, että bakteeri olisi sairauden alkuperäinen aiheuttaja.

Avoimiin ihorikkoihin voi kuitenkin myöhemmin liittyä erillinen bakteeritulehdus. Perinnöllistä osuutta epäillään, koska joissakin roduissa ja sukulinjoissa tapauksia esiintyy tavallista enemmän.

Samasta emästä tai isästä on kuvattu useita pentueita, joissa on ollut sairastuneita pentuja. Rokotuksen ja sairauden puhkeamisen välille ei ole osoitettu johdonmukaista yhteyttä.

Tautia esiintyy myös niin nuorilla pennuilla, ettei niitä ole vielä rokotettu. Sairastuminen ei sellaisenaan osoita pennun huonoa hoitoa: tutkitussa penturyhmässä ei todettu huonoa ravitsemusta tai hygieniaa.

Riskitekijät

Tavallisin ikävaihe on noin 3 viikosta 4 kuukauteen, mutta tätä vanhempi pentu voi sairastua. Juveniilia selluliittia voi kuitenkin esiintyä vielä noin 6 kuukauden ikäisellä pennulla.

Kultainennoutaja, mäyräkoira ja gordoninsetteri kuuluvat usein mainittuihin alttiusrotuihin. Minkä tahansa rodun tai sekarotuinen pentu voi silti sairastua.

Samasta pentueesta voi sairastua useita yksilöitä, mutta kaikki pennut eivät välttämättä oireile. Selvää yleistä sukupuolialttiutta ei ole vakiintuneesti osoitettu, vaikka yksittäisissä ryhmissä uroksia on ollut enemmän.

Samantapaista steriiliä tulehdussairautta on todettu myös aikuisilla koirilla.

Tyypilliset oireet

Tavallinen alku on nopeasti ilmaantuva kasvojen turvotus, jota seuraavat ihon näpyt ja rakkulat.

• Kuono, huulet ja silmäluomet turpoavat.

• Kasvoille nousee näppyjä ja märkärakkuloita tavallisesti 24–48 tunnissa alkuoireiden jälkeen.

• Rakkulat rikkoutuvat, erittävät ja muuttuvat rupisiksi alueiksi.

• Korvalehdet ja korvakäytävät punoittavat ja paksuuntuvat.

• Leuan alle tulee suurentuneita, arkoja imusolmukkeita.

• Iho voi aristaa selvästi, vaikka pentu ei raapisi sitä.

Muutoksia voi levitä myös tassuihin, peräaukon ympärille tai ulkosynnyttimien alueelle. Joskus tulehdus muodostaa ihon alle erillisiä kyhmyjä, jotka voivat olla kipeitä tai avautua erittäviksi käytäviksi.

Erittävistä ihokäytävistä voi tulla märän lisäksi verensekaista eritettä. Leuanalussolmukkeiden lisäksi myös lapojen edessä sijaitsevat imusolmukkeet voivat suurentua.

Harvoin imusolmukkeiden voimakas turvotus huomataan jo ennen selviä ihomuutoksia. 18 pennun tutkimuksessa korvalehtien muutoksia todettiin 61 %:lla.

Samassa ryhmässä ihomuutokset olivat levinneet laajalle 33 %:lla pennuista, mikä osoittaa, ettei tauti aina jää kasvoihin. Väsymystä esiintyy noin 50 %:lla sairastuneista pennuista.

Pienessä 18 pennun tutkimuksessa väsymystä oli kuitenkin vain 17 %:lla. Samassa ryhmässä kuumetta oli 22 %:lla pennuista, joten kuumeen puuttuminen ei sulje sairautta pois.

Komplikaatiot ja seuraukset

Hoitamaton tulehdus voi jättää pysyviä arpia erityisesti kasvoihin. Arpeutuneen alueen karva voi jäädä pysyvästi puuttumaan, vaikka aktiivinen ihotauti paranee.

Pysyviä kasvoarpia todettiin 6 koiralla 18 pennun tutkimusryhmässä. Toissijainen bakteeri-infektio voi pahimmillaan johtaa sepsikseen eli vakavaan koko elimistön tulehdusreaktioon.

Suurentunut imusolmuke voi avautua iholle ja jättää erittävän käytävän leuan alle. Varhain aloitetun asianmukaisen hoidon jälkeen täydellisen toipumisen ennuste on yleensä erittäin hyvä.

Pentumuodon uusiutuminen on tavallisesti harvinaista, mutta sitä voi tapahtua lääkityksen liian varhaisen lopettamisen jälkeen. Seuratuilla 10 pennulla ei todettu uusiutumista 1 kuukaudesta 10 vuoteen ulottuneen seurannan aikana.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Tyypillinen ulkonäkö ohjaa tutkimuksia

Eläinlääkäri arvioi pennun iän, oireiden nopean etenemisen ja kasvojen sekä imusolmukkeiden löydökset yhdessä. Myös aiemmat lääkkeet selvitetään, koska lääkeainereaktiot voivat kuulua samannäköisen ihottuman erotusdiagnooseihin.

Ennen ihotautilääkärin tutkimusta antibioottihoitoa oli saanut tuloksetta 83 % 18 pennun tutkimusryhmästä. Raapenäytteellä etsitään esimerkiksi karvatuppipunkkeja, jotka voivat aiheuttaa nuorelle koiralle kasvojen iho-oireita.

Silsaa voidaan selvittää sieniviljelyllä, sillä sekin voi muistuttaa juveniilia selluliittia. Ihon solunäytteessä voidaan nähdä granulomatoottista tai pyogranulomatoottista tulehdusta ilman taudinaiheuttajia.

Pyogranulomatoottisessa tulehduksessa näytteessä on muun muassa neutrofiilejä ja makrofageja eli erityyppisiä tulehdussoluja. Varhaisessa, vielä steriilissä vaiheessa bakteeriviljely voi jäädä negatiiviseksi.

Bakteerien löytyminen ihorikosta voi puolestaan kertoa samanaikaisesta lisäinfektiosta alkuperäisen sairauden rinnalla. Suurentuneesta imusolmukkeesta voidaan tarvittaessa ottaa ohutneulanäyte sen tulehdustyypin arvioimiseksi.

Ihokoepala auttaa varmistamaan diagnoosin ja sulkemaan pois samannäköisiä muita ihosairauksia. Koepalassa tulehdusta voidaan todeta ihon lisäksi ihonalaiskudoksessa ja karvatuppeja ympäröivillä alueilla.

Tyypillisessä pentutapauksessa kliininen kuva ja solunäyte voivat riittää hoitopäätöksen pohjaksi, mutta epäselvässä tilanteessa tarvitaan kudosnäyte. Aikuisella koiralla koepalan merkitys korostuu, koska vastaava oirekuva on sille epätavallisempi.

Verikokeet voivat näyttää esimerkiksi tulehdussolujen lisääntymistä, mutta normaali tulos ei sulje ihotautia pois. Jos nivelet ovat kivuliaat ja turvonneet, nivelestä voidaan tarvittaessa ottaa näyte tulehduksen tyypin selvittämiseksi.

Verinäytteessä voidaan todeta myös lievä anemia eli punasolujen määrän väheneminen. Korvakäytävät tutkitaan erikseen, jotta samalla esiintyvä erittävä korvatulehdus tulee huomioiduksi.

Hoito

Hoito kohdistuu haitalliseen immuunireaktioon

Eläinlääkäri määrää hoidon ja mahdollisen lääkityksen diagnoosin, ihovaurioiden ja pennun yleisvoinnin perusteella. Immuunivastetta hillitsevä glukokortikoidi on tavallinen ensisijainen hoito.

Nopea aloitus vähentää ihon vaurioita, epämukavuutta ja myöhempää arpeutumista. Pelkkä antibiootti ei yleensä rauhoita taudin alkuperäistä steriiliä tulehdusta.

Jos mukana on bakteeriperäinen lisätulehdus, myös se hoidetaan kohdennetusti. Pinnalliseen bakteeritulehdukseen voidaan usein valita paikallinen antibakteerinen hoito systeemisen antibiootin sijaan.

Pitkittyneissä tai huonosti hoitoon vastaavissa tapauksissa voidaan käyttää esimerkiksi siklosporiinia osana suunnitelmaa. Hellävarainen pesu ja eläinlääkärin valitsemat paikalliset käsittelyt voivat vähentää ihon epämukavuutta.

Käsittely ei saa muuttua kivuliaaksi voimankäytöksi, sillä vastustelu ja siitä aiheutuva stressi voivat haitata pennun oloa. Sairauden rauhoittuessa lääkitystä vähennetään eläinlääkärin suunnitelmalla, jotta uusiutumisriskiä voidaan pienentää.

Kokonaiskesto on monella pennulla noin 4–8 viikkoa ennen hoidon päättämistä. Pienessä 18 pennun sarjassa 17 hoidettua koiraa parani 7–21 päivän hoidon jälkeen.

Nämä toipumisajat eivät tarkoita samaa hoidon kestoa kaikille pennuille, sillä tauti voi olla lievä tai vaikea. Yksittäisessä vaikeammassa pennun tapauksessa iho parani kokonaan 28 päivässä hoidon aloittamisesta.

Kasvavaa pentua punnitaan kontrollikäynneillä, koska paino ja hoidon tarve muuttuvat kasvun aikana. Kortikosteroidi voi lisätä juomista, virtsaamista ja ruokahalua.

Liiallinen kortikosteroidivaikutus voi näkyä myös vatsan suurenemisena ja iho- tai karvapeitteen muutoksina. Hoidon seurannassa arvioidaan siksi yhtä aikaa ihon paranemista, kasvua ja mahdollisia lääkehaittoja.

Oireiden palaaminen lääkitystä kevennettäessä voi edellyttää tavallista pidempää hoitoa, vaikka se on pentumuodossa harvinaista.

Ennaltaehkäisy

Tarkkaa syykohtaista ehkäisyä ei tunneta, koska sairauden alkuperäinen käynnistäjä on epäselvä. Sairastuneen koiran jalostuskäyttöä ei yleensä suositella epäillyn perinnöllisen osuuden vuoksi.

Pelkkä ajallinen yhteys penturokotuksiin ei ole peruste tulkita tautia varmasti rokotteen aiheuttamaksi. Voimakkaan immunosuppressiivisen hoidon aikana rokotuspäätös tehdään yksilöllisesti ja tarvittaessa erikoiseläinlääkärin avulla.

Pennun rokotukset sovitetaan yhteen muun hoidon kanssa. Älä jätä rokotuksia tai määrättyä lääkitystä pois omalla päätökselläsi.

Tärkeää koiranomistajalle

Ota kuva pennun kuonosta, silmäluomista, korvista ja leuanalaisesta turvotuksesta, jotta eteneminen voidaan arvioida vastaanotolla. Kirjaa oireiden alkamisajankohta sekä se, tuliko turvotus ennen näppyjä vai niiden jälkeen. Merkitse myös ruokahalun, aktiivisuuden ja liikkumisen muutokset.

Kerro eläinlääkärille, onko muilla pentueen jäsenillä ollut samanlaisia oireita ja mitä lääkkeitä tai ihotuotteita pennulle on annettu. Älä purista ihokyhmyjä tai kaavi rupia irti. Jos leuan alta alkaa vuotaa eritettä tai pentu lakkaa syömästä, ota yhteyttä hoitopaikkaan saman päivän aikana.

Pidä kirjallinen lääkitys- ja kontrollisuunnitelma helposti saatavilla. Seuraa juomista, virtsaamista, ruokahalua ja kasvua ihokuvien rinnalla. Älä lopeta tai lisää kortikosteroidia itse. Tuo myös hoidon käytännön vaikeudet esiin ajoissa, jotta kivuliaat käsittelyt ja seurantakäynnit voidaan suunnitella pennulle sopiviksi.

Usein kysyttyä

Miksi antibiootti ei auta riittävästi?

Taudin alkuvaiheen tulehdus on steriili eikä johdu ensisijaisesti bakteerista. Siksi pelkkä antibiootti ei yleensä riitä paranemiseen. Hoito perustuu immuunivasteen hillitsemiseen, mutta samanaikainen bakteeritulehdus hoidetaan erikseen. Jos pentu ei parane alkuperäisellä hoidolla, diagnoosi ja hoitosuunnitelma tarkistetaan vastaanotolla.

Tarttuuko sairaus muihin pentuihin?

Juveniilin selluliitin tarttumisesta koirien välillä tai koirasta ihmiseen ei ole todettu näyttöä. Samassa pentueessa voi kuitenkin olla useita sairaita pentuja. Tämä sopii epäiltyyn perinnölliseen alttiuteen. Muiden pentujen ihomuutokset kannattaa näyttää eläinlääkärille, jotta niidenkin syy tutkitaan eikä kaikkea pidetä samana sairautena.

Kuinka pitkään pentu tarvitsee hoitoa?

Monella pennulla kokonaiskesto on noin 4–8 viikkoa. Pienessä tutkimusryhmässä hoidettuja pentuja parani myös 7–21 päivän aikana. Oireiden uusiutuminen lääkityksen vähentämisen yhteydessä voi pidentää hoitoa. Lopettamisesta sovitaan hoitavan eläinlääkärin kanssa ihon ja yleisvoinnin perusteella.

Voiko samanlainen sairaus tulla aikuiselle koiralle?

Vastaavaa steriiliä tulehdusta on kuvattu myös 90 aikuisen koiran tutkimusryhmässä. Koirien ikä vaihteli 1 vuodesta 11,4 vuoteen. Aikuisella koepala on erityisen tärkeä muiden sairauksien poissulkemiseksi. Aikuisten hoidon kestoa tai uusiutumisriskiä ei pidä siirtää suoraan tavalliseen pentumuotoon.

Jääkö pennun naamaan pysyvät arvet?

Syvät tai pitkään jatkuneet muutokset voivat jättää pysyviä arpia ja karvattomia alueita. Varhainen asianmukainen hoito vähentää taudin vaikeutta ja myöhempää arpeutumista. Nopeasti turpoava naama kannattaa siksi tutkituttaa heti oireiden alkuvaiheessa. Seurannassa arvioidaan myös pennun kipua ja mukavuutta, ei vain ihon ulkonäköä.