Jännetulehdus koiralla – oireet, tutkimukset ja hoito

Yleiskuvaus

Jänne välittää lihaksen voiman luuhun

Jänne yhdistää lihaksen luiseen lähtö- tai kiinnityskohtaansa. Se välittää lihassupistuksen voiman luuhun ja saa nivelen liikkumaan. Jänne voi vaurioitua venähtämällä, repeämällä, viiltymällä tai irtoamalla kiinnityskohdastaan. Vaurion tarkka laatu vaikuttaa siis siihen, millaista hoitoa tarvitaan.

Jännetupen tulehduksessa eli tenosynoviitissa tulehtuu jännettä ympäröivä nivelkalvotyyppinen kudos. Jännetuppi voi laajentua nesteen lisääntyessä. Hauisjänteen tulehduksessa oireileva kohta sijaitsee olkapään alueella.

Hauisjänteen vaiva voi olla pitkäaikaisen etujalan ontumisen syy. Samankaltaisia oireita voi kuitenkin olla muissakin olkapään sairauksissa. Siksi hoitoa ei valita pelkän omistajan havaitseman ontumisen perusteella.

Pitkäaikaisen hauisjännevaivan 32 koiran ryhmässä ontuma oli jatkunut ennen hoitoa 6–18 kuukautta. Oireiden keston keskiarvo oli 12,5 kuukautta ja mediaani 13,35 kuukautta. Tämä kuvaa pitkittyneitä hoitoon valittuja tapauksia, ei odotusaikaa ennen tutkimuksiin hakeutumista.

Syyt

Rasitus, vaurio ja olkanivelen sairaudet

Hauisjänteen tulehduksen taustalla voi olla toistuvaa rasitusvauriota, äkillinen vamma tai olkanivelen rappeumasairaus. Myös olkanivelen osteokondroosista irronnut luu-rustokappale voi ärsyttää hauisjänteen ympäristöä. Vaikean olkanivelen osteokondroosin seurauksiin voi kuulua hauisjänteen tulehdus.

Toistuvan ylikuormituksen on esitetty aiheuttavan verenvuotoa jännettä ympäröivään nivelkalvoon ja paikallista turvotusta. Heikentynyt kudoksen hapensaanti voi edistää rappeutumis- ja kalkkeutumismuutoksia. Kudoksen hapenpuute voi edistää ruston kaltaisten alueiden kehittymistä jänteen kudokseen.

Hitaasti korjautuva kudos

Jänteen ulkopuolelta saapuva verenkierto muodostaa vain pienen osuuden jänteen koko verenkierrosta. Jänteen verenkierto tulee pääosin lihas-jänneliitoksesta ja luisesta kiinnityskohdasta. Jännetupen sisällä kulkeva jänne saa ravintoa myös nivelnesteestä. Arpeutuessa kollageenisäikeet järjestyvät aiempaa epäsäännöllisemmin. Korjaantunut kudos voi siksi olla alkuperäistä jännettä heikompi.

Riskitekijät

Hauisjänteen tulehdusta on kuvattu etenkin keskikokoisilla ja suurilla, keski-ikäisillä tai vanhemmilla koirilla. Selvää sukupuolialttiutta ei ole osoitettu. Voimakas tai toistuva olkapään kuormitus kuuluu mahdollisiin taustatekijöihin. Yksittäinen laukaiseva syy voi silti jäädä tuntemattomaksi.

Pitkäaikaisen hauisjännevaivan 32 koiran ryhmään valittiin 2,5–7-vuotiaita koiria. Koirien painot olivat 15–31 kiloa.

Saman 32 koiran potilasryhmän keskipaino oli 22,82 kiloa ja painon mediaani 22 kiloa. Nämä ovat tutkitun potilasryhmän ominaisuuksia, eivät ikä- tai painorajoja, joiden ulkopuolella jännetulehdusta ei voisi esiintyä.

Tyypilliset oireet

Hauisjänteen tulehduksessa ontuma voi olla etenevää tai toistuvasti palaavaa. Tyypillisiä havaintoja ovat:

• Etujalan ontuminen, joka korostuu rasituksen jälkeen.
• Ontuman lievittyminen levossa.
• Olkapään liikkeen vähentyminen.
• Olkapään alueen lihasten vähittäinen pienentyminen.
• Kipu, kun olkapään aluetta tai hauisjännettä tutkitaan.

Pitkäaikainen kipu voi näkyä myös lyhenevinä lenkkeinä tai portaiden ja hyppyjen välttelynä. Kaikki koirat eivät lopeta liikkumista kivun vuoksi. Levossa helpottava ontuma ei siis tarkoita, että rasitukseen voisi palata ilman vaivan selvittämistä.

Pitkittyneeseen kipuun voi liittyä myös levottomuutta makuupaikan etsimisessä ja tavallista useampia asennonvaihtoja. Osa koirista välttelee kosketusta.

Komplikaatiot ja seuraukset

Kiinnikkeet, repeämä ja pitkittyvä ontuma

Jänteen ja jännetupen väliset kiinnikkeet voivat rajoittaa kivuliaasti raajan käyttöä. Tulehdusprosessi voi heikentää jänteen mekaanista kestävyyttä. Pahimmillaan jänne voi revetä.

Ontuma voi palata, kun liikuntaa lisätään hoidon jälkeen. Lihasten surkastuminen voi liittyä pitkäaikaiseen olkapäävaivaan. Voimistuva tulehdus voi aiheuttaa jännettä ympäröivän nivelkalvon liikakasvua ja paksuuntumista. Siksi kuormitukseen palataan vaiheittain hoitosuunnitelman mukaisesti.

Krooninen kipu voi herkistää kivuntuntoa niin, että tavallinenkin kosketus aiheuttaa kipua. Kaikki kuvantamisessa näkyvät jännemuutokset eivät häviä kokonaan toipumisen edetessä.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Ontumatutkimus paikallistaa kivun

Eläinlääkäri arvioi, liittyykö ontuma hauisjänteeseen vai johonkin muuhun olkapään rakenteeseen. Hauisjänteen painaminen olkaniveltä koukistettaessa ja kyynärpäätä ojennettaessa voi tuottaa selvää kipua. Samalla arvioidaan olkapään liikerataa ja lihasten surkastumista. Kivuliaita testejä ei ole tarpeen toistaa kotona.

Jänteen vaurio voidaan nähdä ultraäänellä, tähystyksellä tai magneettikuvauksella. Olkanivelen tähystys mahdollistaa koko nivelen tarkastelun. Se voi siten näyttää myös muun samanaikaisen nivelen sisäisen ongelman.

Mitä eri kuvat kertovat?

Röntgenkuvissa voi näkyä jänteen kalkkeutumista tai sen tupessa olevia mineralisoituneita irtokappaleita. Myös olkaluun jänneuran reunan luupiikkejä voidaan havaita. Ultraäänessä arvioidaan jänteen rakennetta ja sitä ympäröiviä kudoksia.

Ultraäänellä voidaan tunnistaa paksuuntunutta jännettä, jännetupen nestelisää ja jänteen sisäisiä osarepeämiä. Lisääntynyt neste ei kuitenkaan ole pelkästään hauisjänteen tulehdukselle ominainen löydös. Ultraäänitutkimuksen rajoitus on olkanivelen sisäsivun rakenteiden puutteellinen näkyminen.

Tarvittaessa nivelnestenäyte auttaa sulkemaan pois infektiota tai immuunivälitteistä nivelsairautta. Näyte ei aina anna yksiselitteistä vastausta. Löydösten kokonaisuus ratkaisee, mikä rakenne oireilee ja millaista hoitoa se tarvitsee.

Ultraäänitutkimus voidaan usein tehdä ilman anestesiaa tai rauhoitusta. Se voi soveltua myös jänteen rakenteen muutosten seuraamiseen hoidon aikana. Kuvan kehitystä verrataan koiran liikkumiseen ja omistajan kipuhavaintoihin.

Hoito

Kivun lievitys ja kuormituksen vähentäminen

Lievän ja tuoreen hauisjänteen tulehduksen hoito voidaan aloittaa levolla ja eläinlääkärin määräämällä tulehduskipulääkkeellä. Pieneläinten jännetupen tulehduksen hoitoon kuuluu myös kuntoutus. Sopiva hoito valitaan tutkimuksessa todetun vaurion mukaan.

Hauisjänteen vaivassa liikuntaa rajoitetaan tavallisesti vähintään 6 viikkoa. Jos ontuma häviää, rasitusta lisätään hyvin vähitellen seuraavien 4–6 viikon aikana. Oireet voivat kuitenkin uusiutua kuormituksen kasvaessa. Nämä ovat liikunnan rajoituksen vaiheita, eivät lääkehoidon kesto-ohjeita.

Kuntoutus ja paikalliset hoidot

Fysioterapian alussa tutkitaan liikerajoitukset, lihasten surkastuminen ja raajan vähentynyt painonvaraus. Harjoittelulle asetetaan koiran ongelmiin perustuvat tavoitteet, kuten lihasvoiman tai liikelaajuuden parantaminen. Omistaja saa yksilöllisen kotiharjoitusohjelman. Harjoitteiden vaativuus sovitetaan siis tutkittuun jännevaurioon ja sen paranemiseen.

Eläinlääkäri voi harkita myös nivelen sisäisiä hoitoja, esimerkiksi kortikosteroidia, hyaluronihappoa tai verihiutalerikasta plasmaa eli PRP:tä. Kortikosteroidia ja tulehduskipulääkettä ei käytetä samanaikaisesti. Lääkkeiden yhteensopivuus tarkistetaan hoitavan eläinlääkärin kanssa.

Jännevaivojen kuntoutuksessa voidaan käyttää myös laserhoitoa, paineaaltohoitoa ja käsin ohjattuja harjoitteita. Hoidon tulosta arvioidaan uudelleen kuntoutuksen aikana. Yksittäinen hoitokerta ei siten korvaa kuormitusta ohjaavaa kokonaisuutta.

Leikkaus pitkittyneessä vaivassa

Leikkausta voidaan harkita, jos pitkäaikainen hauisjännevaiva ei vastaa muuhun hoitoon tai jänteessä on todettu repeämä. Tenotomiassa jänne katkaistaan hallitusti. Tenodeesissa jänteen kiinnitys muutetaan olkaluun yläosaan. Myös nivelessä olevia luu-rustokappaleita voidaan poistaa.

Tähystys mahdollistaa hauisjänteen katkaisun suoran näköyhteyden avulla. Toipumisennuste on tavallisesti hyvä. Leikkausta ja konservatiivista hoitoa vertaileva näyttö on silti riittämätöntä yhden menetelmän yleisen paremmuuden osoittamiseen.

Kuinka pitkään toipuminen kestää?

Pienessä hauisjännepotilaiden seurannassa ontuma lievittyi 10:llä 11 konservatiivisesti hoidetusta koirasta 6 viikon kontrolliin mennessä. Ontuman häviäminen vaihteli kuitenkin 2 viikosta 7 kuukauteen. Tämä oli seurantasarjan tulos, ei yksittäiselle koiralle asetettava määräaika.

Toisessa seurantasarjassa hyvän tai erinomaisen leikkaustuloksen saavuttamiseen kului 2–9 kuukautta. Saman sarjan kliinisesti arvioiduista 12 leikatusta olkapäästä 8 arvioitiin erinomaisiksi ja 4 hyviksi. Tulokset olivat arvioita pienistä, ilman satunnaistettua vertailuryhmää hoidetuista potilasjoukoista.

Pienessä pitkäaikaisseurannassa 11 koiraa 13 konservatiivisesti hoidetusta saavutti hyvän tai erinomaisen toimintakyvyn. Toisessa sarjassa kliininen tulos oli hyvä tai erinomainen vain 7:ssä 17 arvioidusta konservatiivisesti hoidetusta olkapäästä. Nämä eri potilasjoukoissa saadut tulokset kuvaavat myös vasteen vaihtelua.

Kantasoluja ja PRP:tä saaneiden 32 koiran ryhmässä ultraäänimuutoksia seurattiin 4 kuukauden ajan. Hoidon aikana todettiin vähenevää ontumaa ja kipua sekä parantunutta raajan toimintaa. Vertailuryhmää ei ollut, joten muutosta ei voida tulkita osoitukseksi tämän hoidon paremmuudesta muihin vaihtoehtoihin nähden.

Ennaltaehkäisy

Toistuvan ylikuormituksen vähentäminen on perusteltua, koska se kuuluu jännetulehduksen mahdollisiin syihin. Kuntoutus suunnitellaan niin, että liikerajoitus, lihasheikkous ja raajan kuormituksen epätasaisuus huomioidaan. Kuntoutuksen pitkän aikavälin tavoitteena voi olla rasitusvamman tai kiputilan uusiutumisen vähentäminen.

Liikuntaan paluuta ei kiirehditä ontuman lievittyessä. Kuormituksen kasvu voi palauttaa oireet. Kotiharjoitteet ja niiden aikataulu suunnitellaan yksilöllisesti. Yleistä kaikille jännevaurioille sopivaa harjoitusohjelmaa ei siten voi johtaa yhden koiran onnistuneesta toipumisesta.

Tärkeää koiranomistajalle

Kirjaa rasitus ja ontuman vaihtelu

Merkitse, millaisen liikunnan jälkeen ontuma pahenee ja miten lepo vaikuttaa siihen. Seuraa myös portaissa kulkemista, hyppäämistä ja lenkkien pituutta. Kerro, milloin oire alkoi ja onko se lisääntynyt. Näin kontrollissa voidaan arvioida toimintakyvyn muutosta samanlaisten arkitilanteiden perusteella.

Sairaan koiran fysioterapia toteutetaan eläinlääkärin lähetteellä tai suostumuksella. Kuntoutus tehdään yhteistyössä omistajan ja hoitavan eläinlääkärin kanssa. Ihmisille tarkoitettuja kipulääkkeitä ei anneta ilman eläinlääkärin ohjetta.

Selvästi heikentynyt jalan käyttö, uusi voimakas kipu tai yleistilan muutos arvioidaan nopeasti. Aiempi jännetulehdus ei tarkoita, että jokainen myöhempi ontuma olisi sama vaiva.

Usein kysyttyä

Mistä koiran hauisjänteen tulehduksen voi huomata?

Tavallinen oire on pitkään jatkuva tai palaava etujalan ontuma, joka pahenee rasituksessa ja helpottaa levossa. Olkapään liike voi vähentyä ja lihakset surkastua. Samanlaisia oireita on muissakin olkapään sairauksissa, joten diagnoosi varmistetaan tutkimuksilla.

Näkyykö jännetulehdus tavallisessa röntgenkuvassa?

Röntgenkuva voi näyttää kalkkeutumia, luupiikkejä tai jännetupen sisäisiä mineralisoituneita kappaleita. Jänteen vauriota voidaan tarkastella ultraäänellä, magneettikuvauksella tai tähystyksellä. Kuvantamismenetelmä valitaan sen perusteella, mitä rakennetta pitää selvittää. Röntgenlöydös yhdistetään siksi ontumatutkimuksen tuloksiin.

Kuinka kauan koiran jännevaiva paranee?

Hauisjänteen vaivassa rasitusta rajoitetaan usein vähintään 6 viikkoa. Ontuman hävittyä kuormitusta lisätään asteittain seuraavien 4–6 viikon aikana. Pienessä potilassarjassa ontuman häviäminen vaihteli 2 viikosta 7 kuukauteen. Oma aikataulu määräytyy siis vaurion ja kontrollitulosten mukaan.

Tarvitseeko jännetulehdus leikkauksen?

Lievän, tuoreen hauisjänteen tulehduksen hoito voi perustua lepoon, lääkitykseen ja kuntoutukseen. Pitkittynyt vaiva tai todettu jännerepeämä voi vaatia leikkausarviota. Leikkausmenetelmä riippuu löydöksistä. Eläinlääkäri voi harkita jänteen katkaisua tai sen kiinnityksen muuttamista.

Voiko koira liikkua, jos ontuma helpottaa levossa?

Hauisjänteen vaivaan voi kuulua nimenomaan levossa lievittyvä mutta rasituksessa paheneva ontuma. Kuormitusta lisätään vasta hoitosuunnitelman mukaisesti ja hyvin vähitellen. Oireet voivat palata rasituksen kasvaessa. Pelkkä hetkellinen hyvä liikkuminen ei siksi korvaa sovittuja rajoituksia ja paranemisen seurantaa.