Irtoamattomat maitohampaat koiralla: oireet ja hoito

Yleiskuvaus

Koiralla on tavallisesti 28 maitohammasta ja 42 pysyvää hammasta. Maitohampaiden puhkeaminen alkaa noin 3–5 viikon iässä. Maitohampaat on mitoitettu pennun pieneen suuhun, joten ne ovat pysyviä hampaita pienempiä. Leukojen kasvaessa suuhun mahtuu suurempi pysyvä hampaisto.

Hampaiden vaihtuminen tapahtuu tavallisesti 3–7 kuukauden iässä. Ensimmäisinä vaihtuvat suun etuosan etuhampaat. Kulmahampaiden vaihto ajoittuu noin 5–6 kuukauden ikään. Tavallisimmin irtoamatta jäävä hammas on yläkulmahammas. Myös etuhampaita jää toisinaan irtoamatta pysyvien hampaiden tieltä. Väliposkihampaan kohdalla voi puolestaan olla maitohammas ilman näkyvää pysyvää vastinhammasta.

Maitohampaan ja pysyvän hampaan ei kuulu vallata samaa paikkaa yhtä aikaa. Kaikilla pysyvillä hampailla ei silti ole maitohammasvaihetta: takimmaiset poskihampaat puhkeavat suoraan pysyvinä. Valtaosalla pennuista pysyvä hampaisto on valmis 6–7 kuukauden iässä.

Syyt

Maitohampaan irtoaminen liittyy sen juuren resorptioon eli vähittäiseen häviämiseen. Kehittyvän pysyvän hampaan kruunun paine osallistuu tämän tapahtuman käynnistymiseen. Kun juuren tuki on hävinnyt, maitohampaan näkyvä kruunu irtoaa. Maitohammas voi jäädä tukevasti paikalleen, jos pysyvä hammas puhkeaa väärään kohtaan.

Pysyvän hampaan aihio voi olla alun perin perinnöllisesti väärässä paikassa. Myös kehitysvaiheen tapaturma voi siirtää hammasaihiota. Maitohammas voi lisäksi säilyä, jos sen tilalle ei kehity pysyvää hammasta lainkaan. Tällöin kyse ei ole kahden hampaan kilpailusta samasta tilasta. Pysyvän hampaan puuttuminen on erityisen tavallinen selitys suuhun jäävälle maitoväliposkihampaalle.

Maitohampaiden muodostuminen alkaa jo ennen pennun syntymää. Pysyvien hampaiden kruunut alkavat muodostua leukaluussa heti syntymän jälkeen. Kruunujen kovettuminen on tapahtunut noin 11 viikon ikään mennessä. Kruunua peittävä kiille on puhjetessa valmis. Uutta kiillettä ei muodostu enää myöhemmin elämän aikana.

Riskitekijät

Irtoamattomat maitohampaat ovat tavallisia etenkin pienillä koirilla ja kääpiöroduilla. Suurilla koirilla niitä esiintyy harvemmin. Lyhytkuonoisista roduista esimerkiksi mopsilla ja bostoninterrierillä on tavallista suurempi alttius. Poikkeava hampaiden lukumäärä tai järjestys voi vaikeuttaa maitohampaan tunnistamista lyhytkuonoisen koiran suussa.

Havannankoirilla varsinkin maitokulmahampaiden irtoamattomuus on melko yleinen ongelma. Perinnöllinen alttius liittyy myös hampaiden vaihtumisen ajankohtaan. Irtoamattomuuden tarkkaa periytymistapaa ei kuitenkaan tunneta. Pienen koon lisäksi merkitystä on siis suun rakenteella ja pysyvien hampaiden kehityksellä.

Alttius voi näkyä myös saman suvun koirilla toistuvana ongelmana.

Tyypilliset oireet

Tavallinen havainto on kaksi kulmahammasta aivan vierekkäin. Ongelma voi löytyä suuta katsomalla ennen kuin pentu vaikuttaa kipeältä. Maitohammas näyttää usein pysyvää hammasta valkoisemmalta ja hennommalta.

• Maitokulmahammas voi olla muodoltaan kaareva.
• Hammasväli on ahdas, ja hampaat ovat lähes kiinni toisissaan.
• Yläleuassa leveämpi pysyvä kulmahammas näkyy kapean maitohampaan etupuolella.
• Alaleuassa pysyvä kulmahammas tulee maitohampaan sisäpuolelle, kohti kieltä.
• Ahtaaseen hammasväliin voi kertyä ruokaa ja plakkia.
• Ikenet voivat tulehtua plakin kerääntyessä hampaiden väliin.

Ahtautumiseen liittyvä kiinnityskudossairaus voi näkyä punoittavina, turvonneina tai vuotavina ikeninä. Pureskelu voi muuttua toispuoleiseksi suun ollessa kipeä. Myös hampaan pinnalle kertyvä hammaskivi voi tulla omistajalle näkyviin.

Normaaliinkin hampaiden vaihtumiseen voi liittyä kuolaamista. Pentu saattaa syödä tavallista haluttomammin suun ollessa arka. Pureskelun tarve on vaihtumisvaiheessa hyvin tavallinen. Näistä merkeistä ei voi päätellä, onko jokin maitohammas jäänyt paikalleen, vaan suuhun on katsottava.

Komplikaatiot ja seuraukset

Hampaiden väliin jäävä plakki voi johtaa parodontiittiin eli hampaan kiinnityskudosten tulehdukseen. Kiinnityskudoksiin kuuluvat ikenet, hammasta kiinnittävät säikeet ja sitä ympäröivä luu. Pitkälle edennyt kiinnityskudossairaus voi johtaa hampaan ennenaikaiseen menetykseen. Purentavirheessä toisiaan vasten hankaavat hampaat voivat kulua ja heiketä.

Väärä hammaskontakti voi lukita leuat toisiinsa ja häiritä niiden kasvua. Suulakeen painuva pysyvä alakulmahammas voi pahimmillaan aiheuttaa yhteyden suuontelosta nenäonteloon. Purentavirhe voi syntyä jo 2 viikossa pysyvän hampaan puhjettua maitohampaan viereen. Poiston jälkeinen ennuste on yleensä erinomainen.

Maitohampaan murtumassa paljastunut hammasydin voi tulehtua ja kuolioitua. Tulehdus voi levitä juuren kärjen kautta vieressä kehittyvään pysyvään hammasaihioon. Seurauksena voi olla pysyvän hampaan kruunun epämuodostuma. Harmaaksi kuolioituneen maitohampaan juuren kärkeen voi kehittyä paise.

Yläkulmahampaan siirtyminen liian eteen voi kaventaa tilaa, johon alakulmahampaan kärjen pitäisi asettua suun sulkeutuessa. Yläetuhampaiden jääminen liian taakse voi puolestaan muuttaa normaalin saksipurennan tasapurennaksi.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Eläinlääkäri tutkii pennun suun ja purennan jo ensimmäisestä tarkastuksesta alkaen. Purentavirheessä leuat eivät kohtaa normaalisti tai hammas puhkeaa väärään kulmaan. Tutkimuksessa arvioidaan myös hampaiden mahdollisesti aiheuttamaa pehmytkudosvauriota. Suussa näkyvä poikkeuksellisen pieni väliposkihammas voi vaatia röntgenkuvan maitohampaan tunnistamiseksi.

Hammasröntgen näyttää poistettavan maitohampaan juuren rakenteen. Samalla paikannetaan sen lähellä kehittyvä pysyvä hammas. Jos pysyvää hammasta ei näy suussa, kuvalla selvitetään, puuttuuko se vai onko se leukaluussa puhkeamattomana. Puhkeamattoman hampaan ympärille voi muodostua leukaluuta vaurioittava kysta eli nestettä sisältävä ontelo.

Tavallista hampaiden vaihtumista ja hammasvauriota erotetaan toisistaan myös kruunun ulkonäön perusteella. Harmaa tai vaaleanpunainen värimuutos voi viitata hampaan sisäiseen sairauteen. Hammasytimessä kulkevat hampaan hermot ja verisuonet. Ytimen tulehdus voidaan todeta hammasröntgenillä ja nukutuksessa tehdyllä tutkimuksella. Ikenien ja hampaiden kuntoa voidaan lisäksi arvioida mittaamalla instrumentilla nukutetun koiran suussa.

Hoito

Hoidon ja kipulääkityksen määrää eläinlääkäri. Maitohammas poistetaan, kun vastaava pysyvä hammas alkaa puhjeta sen viereen. Poisto tehdään yleisanestesiassa eli nukutuksessa. Hoitoa ei yleensä pidä siirtää myöhempään kastraatioon tai sterilisaatioon asti. Jos pysyvä hammas on jo ehtinyt vakiintua väärään paikkaan, se voi tarvita oikomishoitoa.

Maitokulmahampaan juuri on pitkä ja ohut, joten se katkeaa helposti poistossa. Eläinlääkäri valitsee poistotavan juuren rakenteen ja hampaan liikkuvuuden perusteella. Poiston jälkeen otettava röntgenkuva varmistaa, että koko juuri on poistunut. Poistossa voi vaurioitua lähellä sijaitseva pysyvä hammas. Vastapuhjenneen hampaan juuri jatkaa kehitystään vielä useita kuukausia.

Terve maitohammas voidaan joskus jättää suuhun, jos pysyvää vastinhammasta ei ole eikä maitohammas ahtauta muita hampaita. Poistohaava suljetaan tarvittaessa sulavilla ompeleilla. Paranemisen ajan, noin 2 viikkoa, suositellaan pehmeää ruokaa. Kovia puruleluja ja luita vältetään, jotta ompeleet eivät aukeaisi.

Poisto voi olla tarpeen jo ennen tavanomaista vaihtumisikää, jos maitohammas vaurioittaa suun pehmytkudoksia. Suulakeen osuvan maitohampaan poistaminen poistaa sen aiheuttaman kipukontaktin. Purennan kehittyminen voi silti vaatia jatkohoitoa pysyvien hampaiden puhjetessa. Murtunut maitohammas suositellaan poistettavaksi mahdollisimman pian.

Poistossa suuhun jäänyt juurenpala voi haitata pysyvän hampaan puhkeamista. Tulehtunut juurenpala voi vaatia uuden poistotoimenpiteen. Hampaan poiston kivunlievityksessä voidaan käyttää paikallista hermopuudutusta. Samalla kertyneen hammaskiven poistaminen voi kuulua hoitoon.

Vaikeassa purentavirheessä voidaan joutua poistamaan valikoidusti muitakin hampaita, jotta suuhun saadaan kivuton purenta. Oikomishoidossa hampaiden asentoa voidaan korjata erityisillä oikomislaitteilla. Hammashoitoon perehtyneen eläinlääkärin arvio voi olla tarpeen, jos pysyvien hampaiden asento on jo selvästi virheellinen.

Jos pysyvään hampaaseen syntyy poiston yhteydessä pinnallinen kiillevaurio, sitä voidaan myöhemmin suojata paikka-aineella. Poiston jälkeinen suun puhdistus eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti auttaa ehkäisemään paranemisvaiheen tulehduksia.

Ennaltaehkäisy

Pennun suu tarkastetaan kotona viikoittain noin 7–8 kuukauden ikään asti. Purennan arviointi kuuluu myös rokotuskäynteihin. Hampaiden puhjetessa ikenet ovat herkät, joten puhdistus tehdään hellästi. Päivittäinen harjaaminen kuuluu suun säännölliseen kotihoitoon. Se ei korvaa suuhun jääneen, pysyvää hammasta ahtauttavan maitohampaan poistoa.

Kovia purtavia välttämällä voidaan vähentää hampaiden murtumavaaraa. Puruluu ei ole turvallinen tapa yrittää irrottaa tiukasti kiinni olevaa maitohammasta. Älä vedä hammasta itse: se voi katketa niin, että juuri jää ikenen alle. Perinnöllisen taustan vuoksi koiraa, jolla on irtoamattomia maitohampaita, ei suositella jalostukseen, ellei syyksi tiedetä tapaturmaa.

Tärkeää koiranomistajalle

Ota suusta kuva, kun huomaat maitohampaan viereen puhkeavan uuden hampaan. Merkitse havaintopäivä ja se, missä kohdassa suuta hammas sijaitsee. Kerro vastaanotolla myös mahdollisesta suun tapaturmasta. Kuvista voi näyttää, miten hampaiden asento on muuttunut käyntien välillä. Älä pakota kipeää suuta auki kuvaamista varten.

Pyydä poiston yhteydessä tieto poistetuista hampaista ja siitä, jäikö suuhun seurattavia maitohampaita. Tarkista kotihoito-ohjeesta ruokavalio, ompeleiden hoito ja sovittu seurantakäynti. Jos pysyvä hammas puhkeaa myöhemmin poikkeavan näköisenä, kerro aiemmasta poistosta: kehittyvän hampaan vaurio voi näkyä kiilteen puutoksena.

Usein kysyttyä

Milloin koiran maitohampaiden pitäisi irrota?

Maitohampaiden vaihtuminen pysyviksi hampaiksi ajoittuu tavallisesti pennun ollessa 3–7 kuukauden ikäinen. Pysyvän hampaan viereen jäänyttä maitohammasta ei kuitenkaan odoteta tämän ikärajan loppuun asti, vaan se kuuluu poistettavaksi pysyvän hampaan alkaessa puhjeta.

Voiko maitohammas irrota vielä myöhemmin itsestään?

Joskus maitohammas irtoaa vielä yli 6 kuukauden iässä. Jos pysyvä hammas on jo kokonaan puhjennut ja maitohammas pysyy paikallaan, itsestään irtoaminen on epätodennäköistä. Pysyvän hampaan asento voi silloin jo tarvita korjausta.

Miksi irronneita maitohampaita ei löydy mistään?

Pentujen maitohampaat päätyvät usein nieltyinä ruoansulatuskanavaan ilman haittaa. Siksi lattialta löytyneiden hampaiden määrä ei ole hyvä tapa laskea jäljellä olevia maitohampaita. Tarkista sen sijaan suussa näkyvät hampaat ja pyydä tarvittaessa apua niiden tunnistamiseen vastaanotolla.

Poistetaanko jokainen aikuisen suuhun jäänyt maitohammas?

Ei välttämättä. Jos pysyvä hammas puuttuu, terve maitohammas voi jäädä käyttöön, kun se ei ahtauta muuta hampaistoa. Ennen päätöstä röntgenkuvilla tarkistetaan muun muassa juuren kunto ja mahdollinen puhkeamaton pysyvä hammas.

Miksi maitohampaan poistoon tarvitaan nukutus?

Irtoamattoman maitohampaan poisto tehdään koiran ollessa nukutettuna, jotta myös ikenen alla oleva juuri saadaan kokonaan pois. Erityisesti kulmahampaan juuri on pitkä ja helposti katkeava. Vieressä kehittyvää pysyvää hammasta täytyy suojata poistossa vaurioilta.