Hedelmättömyys koiralla – syyt, tutkimukset ja hoito

Yleiskuvaus

Tiinehtyminen ja tiineyden jatkuminen ovat eri vaiheita

Pentueen syntyminen edellyttää munasolujen irtoamista, hedelmällisiä siittiöitä ja niiden kohtaamista oikeaan aikaan. Nartun on lisäksi pystyttävä ylläpitämään noin 2 kuukautta kestävä tiineys. Tiinehtymättömyys ja jo alkaneen tiineyden menetys erotetaan siksi toisistaan.

Munasarjojen munarakkuloissa kehittyvät munasolut vapautuvat ovulaatiossa. Ovulaation jälkeen muodostuva keltarauhanen tuottaa progesteronia. Sen pitoisuutta seurataan siksi lisääntymisen ajoittamisessa, vaikka kyse ei ole varsinaisesta tiineyshormonista.

Ranskalaisessa laajassa tutkimuksessa odotettu penikointiosuus oli 81,9 %. Luku ei ole pysyvän hedelmättömyyden osuus. Pysyvästä hedelmättömyydestä ei voida päätellä pelkän epäonnistuneen astutuksen perusteella, sillä ajoitus ja toteutuminen tarkistetaan ensin.

Syyt

Ajoitus, munasarjat ja kohtu

Munasolu ei ole hedelmöittymiskykyinen heti irrottuaan. Hedelmöittymiskyky saavutetaan tavallisesti 48–83 tunnin kuluttua ovulaatiosta. Astutuksen ajoittaminen automaattisesti kiimavuodon 12.–14. päivään voi osua ohi yksilöllisen hedelmällisen vaiheen.

Ovulaatio voi jäädä tapahtumatta, vaikka ulkoisia kiiman merkkejä olisi. Munasarjakysta tai -kasvain voi puolestaan ylläpitää pitkittynyttä kiimaa. Kohdun limakalvon kystinen liikakasvu heikentää alkion kiinnittymiselle sopivaa ympäristöä. Myös kohdun limakalvon tulehdus voi liittyä lisääntymisen epäonnistumiseen.

Ovulaatioton kierto koskee arviolta noin 1 %:a kiimoista. Se ei tavallisesti heikennä seuraavan kiiman hedelmällisyyttä. Emättimen synnynnäinen väliseinä tai ahtauma voi estää onnistuneen astumisen. Myös koirien huomattava kokoero voi vaikeuttaa luonnollista astutusta.

Uroksen siittiöt ja astumiskyky

Uroksen ongelma voi liittyä siittiöiden tuotantoon, kuljetukseen tai varastointiin. Kives- ja eturauhassairaudet voivat heikentää siemennesteen laatua. Myös kipu voi estää astumisen, vaikka sukuvietti olisi tallella. Esimerkiksi lonkka- tai polvivaiva voi vaikeuttaa asentoa. Siittimen liikettä rajoittava synnynnäinen poimu eli pysyvä frenulum voi aiheuttaa poikkeavaa taipumista ja kipua.

Riskitekijät

Ikääntyminen voi heikentää nartun hedelmällisyyttä ja pienentää pentuekokoa. 240 nartun tutkimuksessa kohdun limakalvon kystistä liikakasvua oli alle 7 %:lla alle 2-vuotiaista ja yli 60 %:lla yli 6-vuotiaista. Luvut koskevat limakalvomuutosta, eivät kaikkien näiden ikäryhmien hedelmättömyyttä.

Uroksen ikääntyminen voi heikentää siittiöiden liikkuvuutta, rakennetta ja elävyyttä. Ylipainoon on yhdistetty heikompi tiinehtyminen ja pienemmät pentueet. Alipainoisilla nartuilla voi olla epäsäännöllisiä kiimoja. Sukusiitokseen on joissakin roduissa yhdistetty pienempi pentuekoko, mutta vaikutus ei ole samanlainen kaikissa roduissa.

Tyypilliset oireet

Hedelmällisyysongelma voi näkyä lisääntymistuloksessa ilman muita selviä sairausoireita. Selvittelyyn johtavia havaintoja ovat esimerkiksi:

• Narttu ei tule tiineeksi astutuksesta huolimatta.
• Kiimat ovat epäsäännölliset tai näyttävät jäävän kokonaan pois.
• Kiiman merkit jatkuvat poikkeuksellisen pitkään eivätkä pääty tavanomaiseen tapaan.
• Uros ei halua astua tai ei onnistu astumaan.
• Siemennesteessä näkyy verta.
• Kivesten koko muuttuu tai ne aristavat.

Yli 21 päivää jatkuva, solunäytteillä vahvistettu kiima luokitellaan pitkittyneeksi. Toisaalta hiljaisessa kiimassa hormonikierto voi toimia ilman havaittavaa vuotoa tai turvotusta. Tällöin omistaja voi erehtyä pitämään normaalia kiertoa puuttuvana.

Nuoren nartun ensimmäinen kiima voi myös katketa lyhyen alun jälkeen ja alkaa uudelleen päivien tai viikkojen kuluttua. Tämä niin sanottu jakautunut kiima erotetaan jatkuvasti pitkittyvästä kiimasta.

Komplikaatiot ja seuraukset

Taustasairaus ratkaisee terveysriskin

Kohdun limakalvon kystinen liikakasvu voi altistaa kohtutulehdukselle. Kohdun tulehdus voi johtaa varhaiseen tiineyden menetykseen. Vaikean kives- tai lisäkivestulehduksen jälkeen kives voi surkastua tai arpeutua. Tällaisen pysyvän kivesvaurion seurauksena uroksen siittiötuotanto ja lisääntymiskyky voivat heikentyä pysyvästi.

Brucella canis aiheuttaa yleensä pitkäaikaisen, usein elinikäisen tartunnan. Se heikentää nartun tiinehtyvyyttä. Se voi aiheuttaa myös sikiökuolemia. Tartunta voi siirtyä myös ihmiseen. Kyseessä on siten lisääntymistulosta laajempi tartuntatautiongelma.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Molemmat osapuolet tutkitaan

Esitiedoissa käydään läpi aikaisemmat pentueet, astutukset ja molempien koirien sairaudet sekä lääkitys. Uroksen aiempi onnistunut jalostuskäyttö selvitetään erikseen. Yleistutkimukseen kuuluu myös astumista haittaavan kivun etsiminen. Nartulta tutkitaan emättimen rakenne sekä kohdun ja munasarjojen tila. Urokselta arvioidaan muun muassa kivekset, siitin ja esinahka.

Kohdun limakalvon tulehduksessa ainoa havaittu ongelma voi olla tiinehtymättömyys. Kiiman jälkeisessä vaiheessa näkyvä kohtuontelon neste ultraäänessä voi tukea tulehdusepäilyä. Tarkempaan selvittelyyn voidaan tarvita kohdusta otettu solu- tai kudosnäyte. Emättimestä otettu viljely ei kerro luotettavasti, mitä kohdussa on.

Kiimaseuranta ja tiineyden toteaminen

Emättimen solunäyte auttaa arvioimaan kierron vaihetta. Progesteronin toistuvat mittaukset auttavat paikantamaan ovulaatiota. Mittausmenetelmät antavat kuitenkin erilaisia tuloksia samasta näytteestä. Tulkinnassa huomioidaan siksi käytetyn menetelmän viitearvot ja pitoisuuden muutos ajan myötä. Ultraäänellä voidaan seurata munarakkuloiden kasvua ja irtoamista.

Tiineys voidaan tarkistaa ultraäänellä noin 30 vuorokauden kuluttua astutuksesta. Relaksiinihormoni voi näkyä verikokeessa 22–27 päivän kuluttua astutuksesta. Liian aikainen negatiivinen tulos voi olla virheellinen. Progesteronia muodostuu puolestaan myös ilman tiineyttä, joten kiimaseurannan hormonitulos ei osoita pentujen olemassaoloa.

Relaksiinia ei muodostu valeraskaudessa, jossa istukkaa ei kehity. Positiivinen relaksiinitulos ei kuitenkaan osoita kehittyvien pentujen olevan elossa. Tiineyden alkaminen ja sen jatkuminen arvioidaan siksi tarvittaessa erillisillä tutkimuskerroilla.

Siemenneste ja tartuntatutkimukset

Spermatutkimuksessa arvioidaan siittiöiden määrä, liikkuvuus ja rakenne. Siittiöiden puuttuessa selvitetään ensin, onnistuiko siemensyöksy. Syynä voi olla siittiötuotannon häiriö tai kulkureitin tukos. Harvinaisessa taaksepäin suuntautuvassa siemensyöksyssä siittiöitä päätyy virtsarakkoon.

Pelkkä emättimen tai siemennesteen positiivinen bakteeriviljely ei osoita hoidettavaa infektiota. Näytettä arvioidaan yhdessä oireiden ja solututkimuksen kanssa. Bruselloosin oireettoman tartunnan seulontaan käytetään ensisijaisesti vasta-ainetutkimusta.

Siemennesteen hyvään hedelmöitystulokseen on yhdistetty yli 65 % eteenpäin liikkuvia siittiöitä. Normaalirakenteisten siittiöiden osuudeksi on puolestaan esitetty yli 60–70 %. Raja-arvot ovat suuntaa antavia lisääntymistulokseen liittyviä havaintoja, eivät varma hedelmällisyyden todistus. Yksittäistä testosteronitulosta on vaikea tulkita, koska hormonin tuotanto vaihtelee vuorokauden aikana.

Taaksepäin suuntautuvaa siemensyöksyä selvitettäessä voidaan tutkia siemennesteen keruun jälkeinen virtsanäyte. Runsas siittiöiden määrä virtsarakossa tukee tätä epäilyä.

Hoito

Korjataan osoitettu syy

Eläinlääkäri valitsee hoidon tutkimuksissa todetun syyn mukaan. Väärään ajoitukseen liittyvässä ongelmassa hoidon ydin on ovulaation seuranta ja astutuksen suunnittelu sen perusteella. Tuoreet normaalit siittiöt voivat säilyä nartun sukuelimissä 7–9 vuorokautta. Pakastetun siemenen käytössä ajoitus on erityisen tarkka.

Todettuun hormonitoiminnan häiriöön voidaan valita munasarjojen toimintaa säätelevä hormonihoito. Kohdun limakalvon tulehdukseen ei ole yhtä vakiintunutta hoitomenetelmää. Kystinen limakalvon liikakasvu voi heikentää ennustetta, koska hoitovaihtoehdot ovat rajalliset.

Bakteeri-infektion antibiootti valitaan taudinaiheuttajan tutkimisen perusteella. Mykoplasman löytyminen terveeltä urokselta ei sellaisenaan osoita hedelmättömyyden syytä. Pitkittyneen eturauhastulehduksen hoidossa on hoidettava myös siihen liittyvä eturauhasen liikakasvu. Suuri eturauhaspaise voi tarvita kirurgisen tyhjennyksen.

Todettu emättimen väliseinä voidaan joissakin tapauksissa poistaa tähystyksen yhteydessä. Uroksen siemennesteen keruu voidaan uusia sopivammassa ympäristössä, jos ensimmäinen näyte jäi puutteelliseksi. Hoidossa erotetaan näin todellinen siittiötuotannon häiriö tilanteesta, jossa siittiöitä ei vain saatu tutkittavaan näytteeseen.

Hoidon ja jalostuskäytön tavoitteet

Bruselloosin hoidosta huolimatta bakteerien erittyminen ja oireet voivat palata. Tartunnan saanutta koiraa ei käytetä jalostukseen, vaan tartunnan leviämisen estäminen ohjaa jatkotoimia. Kennelliiton mukaan keinosiemennystä ei tule käyttää korvaamaan koiran haluttomuutta tai kyvyttömyyttä normaaliin astutukseen. Lääketieteellinen mahdollisuus saada pentuja ja soveltuvuus jalostukseen arvioidaan siten erikseen.

Ennaltaehkäisy

Ennen jalostuskäyttöä arvioidaan molempien koirien terveys ja kyky lisääntyä luonnollisesti. Nartun sopivaksi kuntoluokaksi suositellaan 4–5:tä 9-portaisella asteikolla. Kiimaseuranta auttaa vähentämään ajoitusvirheitä.

Tuontikoirien ja siitokseen käytettävien ulkomaisten koirien brusellavasta-aineet tulisi tutkia. Suomessa tämän tartunnan riski on vähäinen. Rokotusten ja muun perusterveydenhoidon ajantasaisuus tarkistetaan ennen astutusta. Perinnöllinen hedelmällisyyden heikkeneminen huomioidaan jalostusvalinnoissa.

Synnytyksen jälkeen kohdun palautuminen kestää noin 84 vuorokautta eli lähes 3 kuukautta. Lyhyt kiimaväli voi siksi edellyttää 1–2 kiiman jättämistä väliin ennen seuraavan pentueen suunnittelua. Kennelliiton rekisteröintiohjeessa tavallinen pentueiden synnytysten väli on vähintään 10 kuukautta. Astutushetkellä alle 8-vuotiaalle nartulle sallitaan kerran tätä lyhyempi synnytysväli.

Tärkeää koiranomistajalle

Mukaan kiimakalenteri ja molempien koirien tiedot

Kirjaa kiimojen alkamiset, kestot, astutuspäivät ja aiemmat tiineystutkimukset. Ota mukaan mahdolliset hormonitulokset mittauspäivineen sekä tiedot käytetyistä laboratorioista. Kuvaa astutuksen toteutuminen ja uroksen mahdollinen kipu tai haluttomuus. Astumisen jälkeinen kiinnijääminen ei ole välttämätön tiinehtymiselle. Se ei myöskään todista astutuksen onnistuneen. Koiria ei pidä väkisin irrottaa toisistaan niiden ollessa kiinni.

Kennelliiton rekisteröintiohjeissa jalostuksen alaikäraja on urokselle 12 kuukautta ja nartulle 18 kuukautta. 8 vuotta täyttäneen nartun astutus vaatii eläinlääkärintodistuksen terveydestä ja hyvästä kunnosta. Todistus annetaan ennen astutusta, ja se saa olla astutushetkellä enintään 6 kuukautta vanha. Sovi tutkimusten tavoite: onko tarkoitus hoitaa koiran sairautta, korjata ajoitusta vai arvioida, tulisiko jalostuskäytöstä luopua.

Astutushetkellä 10 vuotta täyttäneen nartun pentuetta ei rekisteröidä Kennelliittoon.

Usein kysyttyä

Tarkoittaako yksi tyhjäksi jääminen pysyvää hedelmättömyyttä?

Ei välttämättä. Nartun tiinehtymättömyyden tavallisin syy on astutuksen väärä ajoitus. Ensin selvitetään astutuksen toteutuminen ja kiimaseuranta. Sen jälkeen arvioidaan nartun lisäksi uroksen hedelmällisyys, sillä ongelma voi liittyä kumpaan tahansa osapuoleen.

Kannattaako tutkia vain narttu?

Molempien lisääntymisterveys selvitetään. Uroksen siemennesteestä arvioidaan siittiöiden määrä, liikkuminen ja rakenne. Myös astumiseen liittyvä kipu voi estää onnistumisen, vaikka nartun kierto ja tutkimustulokset olisivat normaalit ja uroksella olisi aikaisempia pentueita.

Osoittaako progesteronitulos tiineyden?

Progesteroni auttaa kiimaseurannassa ovulaation ajoittamisessa. Sitä muodostuu keltarauhasesta myös ilman tiineyttä. Alkaneen tiineyden ja kehittyvien pentujen olemassaolo varmistetaan erikseen esimerkiksi eläinlääkärin tekemällä ultraäänitutkimuksella, joten pelkkää kohonnutta progesteronitulosta ei pidetä tiineyden todisteena.

Tarvitaanko positiiviseen bakteeriviljelyyn aina antibiootti?

Ei automaattisesti. Myös normaalin siemennesteen omaavan uroksen viljely voi olla positiivinen. Tulos arvioidaan oireiden ja solututkimuksen yhteydessä. Näin lääkitys kohdistetaan tutkimuksissa todettuun infektion aiheuttamaan ongelmaan eikä pelkkään näytteessä esiintyvään bakteeriin.

Ratkaiseeko keinosiemennys kaikki astutusongelmat?

Ei ratkaise. Hedelmöitystulos riippuu ajoituksen lisäksi käytetyn siemenen laadusta. Kennelliitto edellyttää jalostuskoirilta kykyä ja halua luonnolliseen astutukseen. Keinosiemennystä ei käytetä tämän vaatimuksen kiertämiseen tilanteessa, jossa koira on haluton tai kykenemätön normaaliin astutukseen.