Esinahantulehdus koiralla – erite, oireet ja hoito

Yleiskuvaus

Esinahan erite ja varsinainen tulehdus

Esinahka on siitintä suojaava ihopoimu koiran vatsan alapuolella. Sen ontelon sisäpintaa verhoaa limakalvo. Balaniitti tarkoittaa siittimen limakalvon tulehdusta. Postiitti tarkoittaa esinahan limakalvon tulehdusta. Muutokset voivat esiintyä samanaikaisesti.

Esinahan tavallista eritettä kutsutaan smegmaksi. Se sisältää muun muassa irronneita pintasoluja ja kertyneitä nesteitä. Pelkkä vähäinen erite ei yleensä aiheuta koiralle havaittavia oireita. Varsinaiseen tulehdukseen liittyy limakalvon tulehdusmuutoksia, kuten punoitusta ja arkuutta. Tavallinen smegma ei tarvitse antibioottihoitoa.

Vähäinen erite voi näyttää myös kellertävältä tai harmahtavalta. Väriä arvioidaan siksi yhdessä eritteen määrän, limakalvon muutosten ja koiran oireiden kanssa.

Syyt

Paikallinen ärsytys ja taustasairaudet

Esinahan normaalit bakteerit voivat lisääntyä liikaa ja osallistua tulehdukseen. Mukana voi olla siittimen vamma tai esinahkaan joutunut vierasesine. Esimerkiksi heinän vihne voi kulkeutua limakalvon alle. Myös siittimen tai esinahan kasvain voi ylläpitää tulehdusta.

Virtsatietulehdus ja virtsakivet ovat mahdollisia taustasyitä. Joillakin koirilla samanaikainen ongelma on eturauhassairaus tai atooppinen ihotulehdus. Kutinaan liittyvä itsensä vaurioittaminen voi tulehduttaa limakalvoa.

Verinen erite voi tulla myös virtsaputken tulehduksesta tai ulosluiskahduksesta. Veren hyytymishäiriö kuuluu muihin mahdollisiin syihin. Selvittelyssä paikannetaan siis, tuleeko vuoto esinahan limakalvolta vai muualta virtsateistä.

Erityksen määrään vaikuttavat myös sukupuolihormonit: androgeenit lisäävät talieritystä. Huuhtelu tai antibiootti ei muuta erittävien rauhasten toimintaa. Tämän vuoksi pelkkään runsaaseen eritykseen kohdistuva puhdistuksen vaikutus voi jäädä tilapäiseksi.

Ahtaus tai ilman selvää syytä alkava tulehdus

Fimoosissa esinahan aukko on niin ahdas, ettei siitintä saada esiin. Esinahkaan kertyvä virtsa voi tällöin ylläpitää tulehdusta. Tulehdus voi olla myös ensisijainen, ilman tunnistettua muuta sairautta. Tällaista syyltään tuntematonta muotoa kutsutaan idiopaattiseksi.

Riskitekijät

Limakalvon tulehdusta tavataan erityisesti kastroimattomilla uroksilla. Yleistä rotualttiutta ei ole osoitettu. Esinahan anatominen poikkeavuus voi altistaa ongelmalle. Siittimen vaurio ja vierasesine ovat muita paikallisia altistavia tekijöitä.

Suomalaisten rhodesiankoirien vuoden 2018 terveyskyselyssä ilmoitettiin 27 siittimen tai esinahan tulehdusta. Kyse on yhden rodun omistajakyselystä, ei kaikkien suomalaisten urosten sairastumisriskistä. Esinahan alueelle kertyvä erite voi takertua pitkään karvaan ja vaikeuttaa puhtaanapitoa. Ahtaan esinahan taustalla voi olla synnynnäinen rakenne tai myöhemmin vamman ja tulehduksen jälkeen syntynyt muutos.

Myös puutteellinen immuunipuolustus voi altistaa esinahan limakalvon tulehtumiselle. Tällöin normaalistikin esiintyvä bakteeri voi aiheuttaa infektion puolustuskyvyn heikennyttyä.

Tyypilliset oireet

Huomiota kiinnittävät etenkin runsas erite ja koiran oma jatkuva kiinnostus alueeseen. Kotona voi näkyä esimerkiksi seuraavia muutoksia:

• Esinahan aukosta valuu tavallista enemmän eritettä.
• Eritettä kertyy myös takaraajojen karvoihin.
• Koira nuolee esinahkaa toistuvasti ja pitkään.
• Erite on paksua, kellertävää tai vihertävää.
• Eritteen haju on epämiellyttävä tai mukana on verta.
• Alue näyttää punoittavalta tai koira aristaa sitä.

Selvä kivulias turvotus on tavallisessa balanopostiitissa harvinainen. Se liittyy useammin esimerkiksi vammaan tai vierasesineeseen. Virtsaamisvaikeus muuttaa tilanteen kiireellisyyttä, vaikka omistaja olisi huomannut ensin vain eritteen.

Komplikaatiot ja seuraukset

Pitkittyvä ärsytys ja ahtautuminen

Tulehtunut limakalvo vaurioituu herkemmin jatkuvan nuolemisen seurauksena. Pitkittyneessä tulehduksessa pinta voi paksuuntua ja muuttua kyhmyiseksi imukudoksen liikakasvun takia. Vaikea hoitamaton tulehdus voi arpeuttaa ja ahtauttaa esinahan aukkoa.

Siittimen ja esinahan väliin voi syntyä kiinnikkeitä. Ne voivat vaikeuttaa siittimen saamista esiin ja tehdä astumisesta kivuliasta. Vaikeissa tapauksissa esinahan tai terskan alueelle voi muodostua paise. Lieväoireisista ja keskivaikeista tapauksista moni rauhoittuu paikallisella hoidolla. Ongelma voi kuitenkin uusiutua.

Esinahan ulkopuolelle juuttuneessa siittimessä aukon reuna voi puolestaan haitata verenkiertoa. Kyse on erillisestä parafimoosista, jonka edetessä voidaan tarvita myös leikkaushoitoa. Tämä eroaa tilanteesta, jossa siitin pysyy normaalisti suojassa ja ainoa havainto on erite.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Tutkimuksessa etsitään eritteen alkuperä

Eläinlääkäri tutkii siittimen ja koko esinahaontelon sen pohjukkaan asti. Tutkimiseen voidaan tarvita rauhoitus tai nukutus. Pienet limakalvon käytävät voivat paljastaa muuten piilossa olevan vierasesineen. Ultraääni voi auttaa löytämään vierasesinekäytävän, verenpurkauman tai massan.

Tutkimuksessa voidaan käyttää tähystintä, mutta myös korvatähystin voi auttaa esinahaontelon sisäpinnan tarkastamisessa.

Solunäyte ja bakteeriviljely

Eritteen solunäytteestä arvioidaan tulehdussoluja ja bakteereja. Bakteereja sisältävät vaurioituneet neutrofiilit eli puolustussolut tukevat bakteeritulehduksen epäilyä. Viljelyn tulkintaa vaikeuttaa se, että esinahassa on bakteereja myös normaalisti. Poikkeava bakteerilaji tai yhden lajin hallitseva kasvu voi viitata mikrobiston tasapainon häiriöön.

20 uroksen tutkimuksessa eritettä havaittiin 15:ssä kaikkiaan 40 lisääntymiselinten tutkimuskerrasta. Bakteerien määrässä ei ollut merkitsevää eroa erittävien ja erittämättömien koirien välillä. Tulos havainnollistaa, miksi pelkkää bakteerimäärää ei tulkita tulehdusdiagnoosiksi.

Fysiologisessakin eritteessä voi olla runsaasti neutrofiilejä eli tulehdusreaktioon osallistuvia valkosoluja. Siinä on kuitenkin tyypillisesti vain vähän bakteereja eikä solunsisäisiä bakteereja. Siksi solunäytteessä erotetaan, ovatko bakteerit vapaana näytteessä vai puolustussolujen sisällä. Esinahan bakteereihin voi kuulua esimerkiksi kolibakteereja, stafylokokkeja ja streptokokkeja.

Mykoplasmoja löytyi myös uroksilta, joilla ei ollut siittimen tulehdusmuutoksia. Niiden toteaminen ei siis automaattisesti tarkoita sairautta, jota pitäisi lääkitä.

Muut tutkimukset oireiden mukaan

Limakalvon poikkeavasta muutoksesta voidaan ottaa solu- tai koepala. Verisen eritteen selvittelyyn voivat kuulua verenkuva sekä virtsan tutkimus ja bakteeriviljely. Tarvittaessa tutkitaan myös eturauhanen. Ihon kutina tai muut hermoston oireet voivat puolestaan ohjata ihotautien tai neurologisen syyn selvittelyyn.

Yleistutkimuksessa arvioidaan koiran hengitys, ruumiinlämpö ja verenkierron tila. Lisääntymiselinten tutkimus voi ulottua myös kivesten ja lisäkivesten tunnusteluun. Niistä arvioidaan muun muassa koko, symmetria, lämpö ja kipu. Bakteeritutkimuksen näytemateriaali valitaan epäillyn tulehduspaikan mukaan: vaihtoehtoja ovat esinahan erite, siemenneste ja kudoksesta otettu näyte.

Röntgenkuvaus voi olla tarpeen, jos epäillään siitinluun murtumaa. Jalostusuroksen tutkimusta voidaan laajentaa siemennesteen arviointiin silloin, kun ongelmana on myös heikentynyt hedelmällisyys.

Hoito

Paikallishoito ja syyn poistaminen

Eläinlääkäri valitsee hoidon tulehduksen syyn ja vaikeuden perusteella. Hoitoon kuuluu esinahaontelon puhdistaminen ja huuhtelu sille sopivalla miedolla antiseptisella liuoksella tai steriilillä keittosuolaliuoksella. Huuhtelu poistaa mekaanisesti kertynyttä eritettä ja muuta ainesta. Se vähentää samalla paikallista bakteerikuormaa.

Esinahan aukon ympäriltä voidaan lyhentää pitkää karvaa puhtaanapidon helpottamiseksi. Kauluri estää voimakasta nuolemista hoidon aikana. Tulehduskipulääke voi olla tarpeen kivun ja tulehduksen rauhoittamiseen. Mahdollinen paise avataan eläinlääkärissä.

Milloin antibiootti tai leikkaus tarvitaan?

Paikallista antibioottia voidaan harkita vaikeassa tulehduksessa, kun bakteeriviljely vahvistaa infektion. Koko elimistöön vaikuttava antibioottihoito on harvoin tarpeen. Vaikeissa, uusiutuvissa tai hoitoon huonosti vastaavissa tapauksissa lääkkeen valintaa ohjaa viljely ja herkkyystutkimus. Tarpeeton antibioottien käyttö suosii vastustuskykyisten bakteerikantojen syntymistä.

Jos tulehdukseen liittyy virtsaamista haittaava esinahan ahtaus, aukkoa voidaan suurentaa leikkauksella. Kastraatio voi vähentää sukuelinten eritteitä, mutta ei välttämättä lopeta eritystä.

Paikallishoidon turvallisuus

Limakalvo voi ärtyä myös hoitotuotteesta: eräässä huuhtelututkimuksessa 5 koiralla 20:stä todettiin lievää siittimen ja esinahan punoitusta toistetun jodipohjaisen käsittelyn jälkeen. Tämä oli tietyn käsittelyn havainto, ei kaikkien huuhtelujen haittavaikutusosuus. Valmisteen soveltuvuus limakalvolle ja eläinlääkärin antama käyttöohje ratkaisevat, miten paikallishoito toteutetaan.

Ennaltaehkäisy

Pitkään karvaan kertyvän eritteen poistumista voidaan helpottaa pitämällä esinahan aukon ympäristö siistinä. Voimakkaan nuolemisen estäminen vähentää limakalvon jatkuvaa vaurioitumista. Todetut rakenteelliset ja muut altistavat ongelmat hoidetaan uusiutuvan ärsytyksen vähentämiseksi.

Oireettoman koiran säännöllisten ennaltaehkäisevien esinahkahuuhtelujen lääketieteellistä hyötyä ja pitkäaikaisvaikutuksia ei ole osoitettu. Välitön bakteerimäärän väheneminen huuhtelun jälkeen ei siten osoita, että terve koira välttyisi tulehdukselta. Tavallista smegmaa ei tarvitse yrittää poistaa antibiootilla.

Huuhtelu ei tee esinahan limakalvosta pysyvästi bakteeritonta. Pienessä 4 beaglen seurannassa bakteerilajien määrä vaihteli, eikä 14 päivän kohdalla havaittu enää yhtenäistä kehityssuuntaa. Havainto kuvaa bakteeriston vaihtelua, ei ajankohtaa, jolloin koiran huuhtelu pitäisi uusia.

Tärkeää koiranomistajalle

Mitä seurataan kotona?

Kirjaa, milloin eritettä alkoi tulla, onko se lisääntynyt ja kuinka paljon koira nuolee itseään. Ota vastaanotolle tiedot aiemmista samanlaisista jaksoista sekä nykyisestä lääkityksestä ja iho-oireista. Sairaushistoriaan kuuluvat aiemmat sairaudet ja käytetyt lääkkeet. Oireiden toistuvuus auttaa selvittämään nuolemiseen ja siittimen esilläoloon liittyvää ongelmaa.

Jos erite on veristä, merkitse, liittyykö vuoto virtsaamiseen vai näkyykö sitä myös levossa. Eturauhassairaudessa veristä nestettä voi tippua esinahasta virtsaamisesta riippumatta. Kysy huuhtelun tarpeesta, juuri koiralle sopivasta liuoksesta ja käytännön toteutuksesta ennen kotihoitoa. Sovi samalla, millaiset muutokset vaativat uuden tutkimuksen. Hoidossa korjataan myös löydetty altistava sairaus, eikä pelkkä eritteen vähentäminen ratkaise kaikkia taustasyitä.

Usein kysyttyä

Onko vähäinen erite esinahasta aina tulehdus?

Ei ole. Monella sukukypsällä uroksella on vähäistä limaista eritettä ilman muuta havaittavaa merkittävää sairautta. Varsinaiseen tulehdukseen viittaavat limakalvon ärsytys ja kipu. Myös runsas erittäminen ja jatkuva nuoleminen ovat syitä alueen tutkimiseen.

Tarvitseeko koira aina antibiootin?

Tavallinen smegma ei tarvitse antibioottia. Paikallisen bakteeritulehduksen hoito valitaan löydösten ja tarvittaessa viljelyn perusteella. Koko elimistöön vaikuttavaa antibioottia tarvitaan harvoin. Pelkkä näkyvä erite ei siis ole automaattinen syy aloittaa lääkekuuri.

Poistaako kastraatio esinahan eritteet?

Kastraatio voi vähentää sukuelinten eritteitä, mutta eritys voi jatkua sen jälkeenkin. Jos taustalla on vierasesine, rakenteellinen poikkeavuus tai muu sairaus, myös se tarvitsee oman hoitonsa. Kastraation tarpeesta päätetään koiran kokonaistilanteen perusteella yhdessä eläinlääkärin kanssa.

Voiko esinahkaa huuhdella varmuuden vuoksi?

Oireettoman koiran ennaltaehkäisevien huuhtelujen lääketieteellistä hyötyä tai pitkäaikaisvaikutuksia ei ole osoitettu. Tulehduksen hoidossa huuhtelu voi sen sijaan kuulua eläinlääkärin valitsemaan paikallishoitoon. Kotiin tarvitaan eläinlääkärin yksilöllinen ohje juuri käytettävästä liuoksesta ja toteutuksesta.

Mitä jos siitin jää ulos esinahasta?

Siittimen jääminen esinahan ulkopuolelle on parafimoosi ja vaatii kiireellistä hoitoa. Paljastunut kudos voi nopeasti turvota, kuivua ja kipeytyä. Tilanne on eri asia kuin pelkkä vähäinen erite esinahan aukossa, joten ota heti yhteyttä päivystykseen.