Vaginaalihyperplasia eli emättimen liikakasvu koiralla

Yleiskuvaus

Liikakasvussa emättimen turvonnut limakalvo pullistuu ensin sen sisätilaan. Voimakkaampi pullistuma voi tulla näkyviin ulkosynnyttimien välistä.

Muutoksen vaikeusaste luokitellaan 3 kliiniseen tyyppiin.

Yleisyydestä esitetty arvio yltää jopa 8–10 %:iin nartuista. Intialaisissa eläinsairaaloissa todettiin 94 tapausta 9236 gynekologisen sairaustapauksen joukossa eli 1,02 %. Jälkimmäinen luku kuvaa siis gynekologisia sairaustapauksia eikä kaikkia alueen narttuja.

Vaginaalihyperplasia voi jäädä myös emättimen sisäiseksi muutokseksi ilman ulospäin näkyvää pattia. Varsinainen emättimen prolapsi on harvinaisempi, esimerkiksi synnytysvaikeuksiin liittyvä tila.

Syyt

Estrogeenin vaikutus saa emättimen limakalvon turpoamaan juoksujen aikana. Vaginaalihyperplasiassa tavallinen verekkyyden ja turvotuksen lisääntyminen on korostunut. Muutoksen tarkkaa syntymekanismia ei kuitenkaan tunneta.

Sairastuneen nartun veren estrogeenipitoisuus ei välttämättä ole tervettä koiraa suurempi. Kudoksen poikkeava herkkyys estrogeenille on yksi mahdollinen selitys. Turvotus alkaa emättimen pohjasta virtsaputken suun edestä.

Alueen limakalvon ja sen alla olevan kudoksen paksuuntuminen lisää pullistumaa. Alkuvaiheen sisäinen pullistuma voi edetä osittaiseksi tai koko ympäryksen ulostyöntymiseksi. Oireita voi ilmaantua myös synnytyksen lähellä hormonitasapainon muuttuessa.

Tavallinen juoksuihin liittyvä verinen vuoto on peräisin kohdusta. Juoksuvuotoa aiheuttava estrogeeni muodostuu munasarjojen munarakkuloissa.

Yksittäinen prolapsitapaus on kuvattu myös kiimaa käynnistävän estrogeenilääkityksen jälkeen.

Riskitekijät

Vaiva on tavallisin nuorilla nartuilla ensimmäisten juoksujen aikaan. Kuvatuista tapauksista 73–86 % liittyi nartun ensimmäiseen, toiseen tai kolmanteen juoksuun. Tyypillinen potilas on leikkaamaton narttu, jolla munasarjojen hormonitoiminta jatkuu.

Lyhytkuonoisia rotuja on todettu tavallista enemmän potilaiden joukossa. Myös boksereita ja suurikokoisia koiria esiintyy usein tapauskuvauksissa. Tarkkaa rotukohtaista alttiutta ei kuitenkaan ole osoitettu vertailututkimuksissa.

Intialaisen 94 potilaan ryhmästä 48,94 % oli labradorinnoutajia. Mopseja oli samassa potilasryhmässä 24,47 %. Potilaista 43,62 % oli 1–2-vuotiaita. Yli 4-vuotiaita oli samasta potilasryhmästä 13,83 %.

Samasta 94 koiran ryhmästä 35,11 % oli tutkimushetkellä esikiimassa. Varsinaisessa kiimassa oli 60,64 % koirista. Jälkikiimassa oli 4,25 % potilaista.

Leikkausvertailussa oli 7 nartun koeryhmä ja 6 nartun vertailuryhmä. Leikatuista nartuista 8 oli ensimmäisessä juoksussaan. Myöhemmissä juoksuissa tutkituilla 5 nartulla pullistuma oli oireillut jo aiemman kiiman aikana.

Tyypilliset oireet

Omistaja voi huomata esimerkiksi seuraavat oireet:

• Ulkosynnyttimien välistä työntyy näkyvä pullistuma tai kudosmassa juoksujen aikana.

• Koira yrittää nuolla esillä olevaa limakalvoa ja voi vahingoittaa sitä.

• Virtsaaminen muuttuu hankalaksi, jos pullistunut kudos haittaa virtsan poistumista.

• Narttu ei halua astutusta, vaikka sen kiimavaihe muuten näyttäisi sopivalta.

• Esillä olevan kudoksen pintaan tulee ärtymistä, vaurioita tai tulehdusmuutoksia.

Virtsaamisvaikeus on tavallisessa liikakasvussa melko harvinainen oire. Pienempi muutos voi jäädä kokonaan ulkosynnyttimien sisäpuolelle. Näkyvän kudoksen muoto voi vaihdella kielimäisestä pullistumasta rengasmaiseen massaan.

Kudosvaurioon voi liittyä paikallista kipua, etenkin tulehduksen tai vamman pitkittyessä.

Komplikaatiot ja seuraukset

Ulkona oleva limakalvo voi vaurioitua hankautumisesta tai koiran omasta käsittelystä. Vaurioituneeseen kudokseen voi kehittyä toissijainen infektio. Vakava verenkiertohäiriö voi johtaa ulostyöntyneen kudoksen kuolioon.

Yksittäisellä koiralla on kuvattu myös virtsarakon siirtyminen taaksepäin prolapsin yhteydessä. Lievä vaiva voi rauhoittua juoksukierron edetessä ilman toimenpidettä. Spontaanisti rauhoittuneen vaivan uusiutumisesta on esitetty 66–100 %:n arvioita.

Vaginaalihyperplasia itsessään ei yleensä vuoda verta, mutta vaurioitunut kudos voi vuotaa.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Diagnoosi perustuu oirehistorian, kliinisen tutkimuksen ja tarvittavien laboratoriokokeiden yhdistelmään. Eläinlääkäri selvittää oireiden suhteen nartun juoksukiertoon. Tutkimuksessa arvioidaan, tuleeko ulos limakalvopoimu vai jokin muu kudosmuutos.

Muutoksen vaikeusaste

Tyypissä I emättimen pohjan turvonnut kudos pysyy ulkosynnyttimien sisäpuolella. Tyypissä II pohjan ja sivuseinämien kudos tulee näkyviin kielen tai päärynän muotoisena. Tyypissä III koko ympärys pullistuu ulos renkaaksi, jonka keskellä on aukko.

Virtsaputken ulkosuu sijaitsee pullistuneen kudoksen alapuolisella pinnalla. Virtsaamisvaikeus huomioidaan hoitoa suunniteltaessa. Kudoksen tulehdus ja mahdollinen kuolio vaikuttavat kirurgisen hoidon tarpeeseen.

Solunäyte ja muiden sairauksien erottaminen

Emättimen solunäytteessä näkyvä pintasolujen sarveistuminen kertoo estrogeenivaikutuksesta. Myös kiimalle ominaiset verensekaiset eritteet tukevat kiimavaiheen tunnistamista. Kiimakäyttäytyminen on toinen hormonivaiheen arvioinnissa käytettävä havainto.

Emättimen kasvain on keskeinen samanlaista pullistumaa aiheuttava erotusdiagnoosi. Myös suurentunut klitoris tai kohdun esiinluiskahdus voi näyttää ulkosynnyttimien alueen massalta. Siksi pelkkä ulospäin näkyvä kudospatti ei vielä määritä muutoksen alkuperää.

Solunäytteestä voidaan erottaa myös tulehdussoluja tai kasvaimeen viittaavia poikkeavia soluja. Vaginoskopia eli emättimen tähystys auttaa paikantamaan kudoksen pinnan vauriot. Tähystyksessä voidaan selvittää myös, tuleeko verenvuoto emättimestä vai kohdunkaulan suunnasta.

Tarvittaessa ultraäänellä tutkitaan kohdun ja munasarjojen mahdolliset muutokset. Veriseen vuotoon liittyvää anemiaa voidaan arvioida täydellisen verenkuvan avulla. Samassa tilanteessa verikemia voi auttaa muiden yleissairauksien selvittelyssä.

Paikallinen tunnustelu voi paljastaa emättimen ahtauman tai poikkeavan sidekudosjuosteen. Selvästi toispuoleinen muutos herättää myös epäilyn paikallisesta kasvaimesta. Leiomyooma eli sileälihaskasvain voi tulla esiin juoksuturvotuksen vähentyessä.

Yli 70 %:n sarveistuneiden pintasolujen osuus sopii merkittävään estrogeenivaikutukseen. Solukuvan estrogeenivaikutus voi olla peräisin munasarjoista tai ulkoisesti saadusta hormonista. Verisen vuodon alkuperä voi olla myös virtsateissä. Myös veren hyytymishäiriö voi aiheuttaa samantapaista vuotoa.

Emättimen ja ulkosynnyttimien kasvaimia ilmenee keskimäärin 7–10 vuoden iässä. Vuodon jatkuvuus ja voimakkuus selvitetään osana oirehistoriaa.

Hoito

Hoito valitaan pullistuman laajuuden ja nartun lisääntymiselimistön tilanteen perusteella. Tavoitteena on pitää esillä oleva limakalvo puhtaana ja suojassa uusilta vaurioilta. Kauluri estää koiraa nuolemasta ja vaurioittamasta kudosta.

Lievän muutoksen hoito

Vähäinen sisäinen muutos voi rauhoittua ilman kirurgista toimenpidettä. Turvotus vähenee usein, kun estrogeeni ei enää hallitse juoksukiertoa. I- ja II-asteiset muutokset voivat pienentyä itsestään hormonivaikutuksen vähentyessä.

Eläinlääkäri voi tarvittaessa käyttää paikallista antibioottivoidetta. Joissakin ennen ovulaatiota todetuissa tapauksissa voidaan harkita ovulaation käynnistämistä hormonaalisesti. Tähän voidaan käyttää gonadotropiinien vapauttajahormonia tai istukkagonadotropiinia eläinlääkärin valitsemana hoitona.

Kirurginen hoito ja uusiutumisen ehkäisy

Virtsaamista estävä tai kuolioitunut kudos voi vaatia kirurgisen poiston. II-asteisessa muutoksessa voidaan poistaa limakalvonalaista liikakudosta. Vaikean III-asteisen muutoksen hoidossa voidaan poistaa ulostyöntynyt kudos ympäri koko renkaan.

Pelkkään paikalliseen kudoksen poistoon voi liittyä uusiutuminen seuraavassa kierrossa. Munasarjojen poisto poistaa uusiutumista ylläpitävän hormonivaikutuksen. Turvotus rauhoittuu munasarjojen poiston jälkeen tavallisesti 7–10 päivässä.

III-asteisessa muutoksessa kudoksen poisto yhdistetään munasarjojen poistamiseen. Munasarjat voidaan poistaa yksinään tai kohdun poiston yhteydessä. Pelkkä kohdunpoisto voi sen sijaan jättää munasarjojen hormonitoiminnan ennalleen.

Kudoksen käsin palauttamista ja aukon ympärille asetettua kiristävää ommelta on käytetty hoitona. Menetelmää ei suositella sen aiheuttaman kivun ja ulkosynnytinalueen vaurioiden vuoksi. Jos prolapsi ei pysy paikallaan, voidaan harkita kohdun kiinnitysleikkausta.

Juoksujen aikana tehtävään munasarja- ja kohdunpoistoon liittyy tavallista suurempi verenvuotoriski. Pian tällaisen leikkauksen jälkeen tapahtuva astutus voi vaurioittaa emättimen leikkauskohtaa. Leikkaustavan valinnassa huomioidaan myös mahdollinen samanaikainen kohtusairaus.

Pelkkä munasarjojen poisto voidaan yleensä tehdä pienemmästä haavasta kuin niiden ja kohdun yhteinen poisto. Munasarjojen poistossa on myös vähemmän mahdollisia verenvuotokohtia. Pelkkä munasarjojen poisto voi vähentää myös virtsanjohtimen tahattoman sulkemisen riskiä.

Kivunhoito ja tulehduksen tutkiminen

Kudostrauman aiheuttamaa kipua voidaan hoitaa eläinlääkärin määräämällä tulehduskipulääkkeellä. Joissakin vaikeasti kivuliaissa tapauksissa voidaan tarvita myös opioidikipulääkettä. Tulehdukseen liittyvän eritteen bakteeriviljely auttaa kohdentamaan tarvittavaa mikrobilääkitystä.

Ennaltaehkäisy

Munasarjojen poisto ehkäisee hormonikiertoon liittyvää uusiutumista. Täydellisen munasarja- ja kohdunpoiston jälkeen vaginaalihyperplasia ei yleensä uusiudu. Vaivaa sairastanutta koiraa ei suositella käytettäväksi jalostukseen.

Taustalla epäillään perinnöllistä alttiutta, koska tapauksia esiintyy samoissa sukulinjoissa. Vaginaalihyperplasia ei silti itsessään välttämättä tee nartusta hedelmätöntä. Boerboelnartuille suositellaan vaginaalihyperplasian arviointia rotukohtaisena terveystutkimuksena ennen jalostuskäyttöä.

Myös sisarusten, vanhempien ja jälkeläisten terveydestä kerätään tietoa jalostusvalintojen tueksi.

Boerboelien terveystutkimuksista suositellaan julkaistavaksi avoimesti myös epätäydelliset tulokset.

Tärkeää koiranomistajalle

Merkitse muistiin juoksujen alkaminen ja se, missä vaiheessa pullistuma tuli näkyviin. Kirjaa, onko samanlaista ilmennyt aiempien juoksujen tai synnytysten yhteydessä. Ota kuva muutoksen koon seuraamiseksi ilman kudoksen turhaa käsittelyä. Kerro vastaanotolla, virtsaako koira normaalisti ja pääseekö se nuolemaan aluetta.

Kysy, mistä kudoksesta muutos muodostuu ja onko siinä pinnallisia vaurioita. Sovi, milloin kontrolli tehdään ja mitä muutoksia kotona seurataan. Käy läpi sekä nykyisen pullistuman hoito että seuraavan juoksukierron suunnitelma. Jos koiralla on jo tehty sterilisaatio, ota leikkauskertomus mukaan munasarjojen tilanteen selvittämiseksi.

Juoksujen loppuessa pienenevä pullistuma voi palata seuraavien juoksujen yhteydessä. Eläinlääkärin määräämä suojaus estää koiran itse aiheuttamia vaurioita paranemisen aikana.

Usein kysyttyä

Onko emättimen liikakasvu sama kuin kasvain?

Vaginaalihyperplasia on estrogeenivaikutukseen liittyvä turvotus- ja liikakasvumuutos. Emättimen kasvain voi kuitenkin näkyä samantapaisena ulostyöntyvänä pattina. Tutkimuksessa selvitetään myös esimerkiksi klitoriksen suurenemisen ja kohdun prolapsin mahdollisuus. Solunäyte voi auttaa tulehduksen ja poikkeavien kasvainsolujen tunnistamisessa.

Voiko pullistuma hävitä itsestään juoksujen jälkeen?

Lievät I- ja II-asteiset muutokset voivat pienentyä estrogeenivaikutuksen vähentyessä. Vaiva voi kuitenkin uusiutua seuraavassa juoksukierrossa. Esillä oleva kudos pidetään puhtaana ja suojataan koiran omalta vaurioittamiselta. Pelkkä paikallinen kudoksen poisto ei aina estä myöhempää uusiutumista.

Miksi eläinlääkäri kysyy virtsaamisesta?

Virtsaputken ulkosuu sijaitsee pullistuneen kudoksen alapinnalla. Virtsaamisvaikeus on melko harvinainen oire. Pullistuma voi kuitenkin estää virtsan normaalin poistumisen. Virtsaamista estävä muutos voi edellyttää kirurgista hoitoa. Kudoksen verenkierron häiriöt huomioidaan samassa hoitoarviossa. Samalla arvioidaan kudoksen mahdollinen kuolio.

Parantaako sterilisaatio vaginaalihyperplasian?

Munasarjojen poistaminen estää hormonivaikutukseen liittyvää uusiutumista. Turvotus voi rauhoittua noin 7–10 päivässä toimenpiteestä. Vaikea III-asteinen kudosmuutos tarvitsee samalla myös ulostyöntyneen massan poiston. Pelkkä kohdun poistaminen voi säilyttää munasarjojen hormonitoiminnan.

Voiko sairastuneella nartulla teettää pentuja?

Vaiva ei välttämättä estä tiinehtymistä, jos muita lisääntymiselinten sairauksia ei ole. Sairastunutta koiraa ei silti suositella jalostukseen. Perinnöllistä alttiutta epäillään suvuttaisen esiintymisen vuoksi. Lisäksi vaiva voi uusiutua seuraavien juoksujen aikana.