Emätintulehdus eli vaginiitti koiralla

Yleiskuvaus

Vaginiitti tarkoittaa emättimen tai sen eteisen tulehdusta. Emättimen eteinen on ulkosynnyttimien ja varsinaisen emättimen välinen alue. Virtsatiet ja sukuelimet avautuvat samaan emättimen eteiseen.

Emätin jatkuu eteisestä kohdunkaulaan asti. Keskikokoisen nartun emättimen keskipituus on noin 10 cm. Tulehduksella voi olla myös muu kuin tartunnallinen syy.

Juveniili eli nuoren koiran vaginiitti ilmenee ennen sukukypsyyttä, tavallisesti alle 1-vuotiaalla nartulla. Se voidaan huomata sattumalta tavallisen terveystarkastuksen yhteydessä. Aikuisen koiran muoto alkaa ensimmäisten juoksujen jälkeen.

Syyt

Nuoren koiran tulehduksen tarkka syy jää usein löytymättä. Sukuelimistön ja puolustusjärjestelmän kypsymättömyys voi altistaa pennun tulehdukselle. Aikuisella nartulla virtsankarkailu voi jättää virtsaa ärsyttämään emättimen aluetta.

Emättimen ahtauma voi estää virtsan ja eritteiden normaalia poistumista. Poikkeavasti sijaitseva virtsajohdin voi olla yksi tulehdukselle altistava rakenneongelma. Myös ulosteen pääsy ulkosynnyttimien alueelle voi liittyä tulehdukseen.

Emättimeen joutunut vierasesine voi aiheuttaa paikallista ärsytystä. Astutukseen liittyvä limakalvovaurio on toinen mahdollinen syy. Kasvain voi häiritä eritteiden poistumista samalta alueelta.

Tulehdukseen voi liittyä esimerkiksi kolibakteerin tai streptokokkien lisääntymistä. Koiran herpesvirus voi aiheuttaa sukuelinten alueen tulehduksen. Brucella canis on harvinainen mutta huomioitava emätintulehduksen tartunnallinen syy.

Myös kemiallinen ärsytys voi käynnistää emättimen limakalvon tulehduksen. Emättimen verenpurkauma voi olla tulehduksen taustalla esimerkiksi vaurion jälkeen. Paikallinen paise eli märkäkertymä on toinen mahdollinen tulehduksen lähtökohta.

Emätintulehdus voi liittyä myös synnytyksen jälkeiseen kohdun tulehdukseen tai kohtukannon paiseeseen.

Riskitekijät

Emätintulehdusta voi esiintyä kaikenikäisillä ja -rotuisilla nartuilla. Myös sekä leikattu että leikkaamaton narttu voi sairastua. Aikuisiän vaginiittia todetaan tavallisesti steriloiduilla nartuilla.

Ulkosynnyttimien jääminen ihopoimujen peittoon voi altistaa vaginiitille. Tällainen rakenneongelma ei liity vain yhteen tiettyyn koirarotuun. Ihopoimuihin peittyviä ulkosynnyttimiä esiintyy tavallista enemmän leikatuilla keskikokoisilla, suurilla ja jättikokoisilla koirilla.

Ylipaino voi lisätä ulkosynnyttimiä peittävien poimujen haittaa. Poimuihin kerääntyvät virtsa ja eritteet luovat kostean kasvupaikan mikrobeille. Samanaikainen virtsatieinfektio on yksi vaginiitin mahdollisista taustatekijöistä.

Tyypilliset oireet

Kotona havaittavia oireita ovat esimerkiksi seuraavat:

• Ulkosynnyttimistä erittyy limaa tai märkäistä eritettä, jota näkyy karvoissa tai makuupaikalla.

• Koira nuolee takapäätään tavallista enemmän ja kiinnittää alueeseen jatkuvasti huomiota.

• Koira pyytää ulos tai käy virtsaamisasennossa tavallista useammin päivän aikana.

• Koira hankaa tai vetää takapäätään lattiaa vasten yrittäessään helpottaa ärsytystä.

• Ulkosynnyttimien alue näyttää punoittavalta tai turvonneelta tavallisen ulkonäön sijaan.

• Urokset voivat kiinnostua nartusta, vaikka kyse ei olisi sen normaalista juoksuajasta.

Pennulla vuoto voi olla vähäistä, kirkasta tai sameaa ja tahmeaa. Tavalliseen pentuiän vaginiittiin liittyy harvoin yleisoireita. Veren näkyminen vuodossa on emätintulehduksessa harvinaisempaa kuin limainen tai märkäinen vuoto.

Komplikaatiot ja seuraukset

Vaiva voi uusiutua, jos tulehdukselle altistavaa rakenneongelmaa ei korjata. Korjaamattomaan sukuelinten poikkeavuuteen liittyvä tulehdus voi nousta kohtuun. Tällaiset pitkittyvät sukuelinten tulehdukset voivat heikentää nartun hedelmällisyyttä.

Monen koiran oireet rauhoittuvat 2–3 viikossa hoidon aloittamisesta. Pitkittyneessä tai rakennepoikkeavuuteen liittyvässä vaginiitissa ennuste riippuu ongelman vaikeudesta ja kestosta. Brucella canis -tartunta voi puolestaan aiheuttaa luomisia ja pentujen kuolemia.

Sukuelinten herpesvirusinfektioon voi liittyä alkioiden varhaista kuolemaa ja sikiöiden imeytymistä. Brucella canis voi tarttua myös koirasta ihmiseen. Oireettomasta koirasta tarttumisen riski perusterveelle ihmiselle on kuitenkin hyvin vähäinen.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Tutkimus alkaa oirehistorian ja kliinisten löydösten arvioinnista. Eläinlääkäri tarkistaa ulkosynnyttimien rakenteen ja niitä ympäröivät ihopoimut. Emättimen käsin tehtävä tutkimus voi paljastaa ahtauman, poikkeavan kalvorakenteen tai kasvaimen.

Virtsanäyte ja solututkimus

Virtsarakon tulehdus selvitetään, koska se voi esiintyä samanaikaisesti. Virtsanäyte voidaan ottaa neulalla suoraan rakosta eli kystosenteesillä. Suomessa koiran akuutin virtsatieinfektion selvittelyyn kuuluu kystosenteesinäytteen viljely ja herkkyysmääritys.

Emättimen solunäytteestä etsitään tulehdussoluja ja muita poikkeavia soluja. Solukuvaa tulkittaessa huomioidaan myös kiimakierron vaihe. Juoksujen jälkeiseen vaiheeseen voi normaalistikin liittyä runsaasti neutrofiileiksi kutsuttuja valkosoluja.

Bakteerikasvu oireettoman koiran emätinnäytteessä ei vielä tarkoita infektiota. Vaginiittia sairastavan koiran bakteerilajisto voi muistuttaa emättimen tavallista mikrobistoa. Herkkyysmääritys auttaa valitsemaan sopivan antibiootin silloin, kun lääkitys on tarpeen.

Tavalliset veri- ja virtsakokeet voivat olla vaginiittia sairastavalla koiralla normaalit. Tulehtuneen ihopoimun solunäyte tai ihoraapenäyte voi täydentää ulkosynnytinalueen tutkimusta. Verenkuvalla ja verikemialla voidaan selvittää samanaikaisen sairauden tai munuaisongelman merkkejä.

Bakteeriperäisessä tulehduksessa neutrofiileissä voi näkyä hajoamisen merkkejä. Pitkittyneen tulehduksen solunäytteessä voi olla enemmän lymfosyyttejä ja makrofageja.

Brucella canis huomioidaan erityisesti, jos vuotoon liittyy luomisia tai muita lisääntymisongelmia. Oireettoman brusellatartunnan seulontaan käytetään ensisijaisesti vasta-ainemääritystä. Oireinen tartunta voidaan varmistaa esimerkiksi veri- tai kohtueritenäytteen bakteeriviljelyllä.

Tähystys ja muut jatkotutkimukset

Vaginoskopiassa emättimen sisäpintaa tutkitaan kameralla. Tähystyksessä voidaan paikantaa vierasesine, kasvain tai limakalvon haavauma. Kivulias tulehdus voi edellyttää koiran rauhoittamista tutkimusta varten.

Tähystyksessä selvitetään myös, tuleeko erite kohdusta, emättimestä vai sen eteisestä. Emättimen kapean etuosan läpimitta on noin 5–7 mm. Tutkimusvälineen on siksi oltava riittävän pieni tutkittavan koiran kokoon nähden.

Ultraääni tai varjoaineröntgen voi auttaa rakenteellisten poikkeavuuksien selvittämisessä. Kohtutulehdusepäilyssä kohdun ultraäänitutkimus auttaa varmistamaan diagnoosia. Epäilyttävästä kudosmuutoksesta otettu koepala voi erottaa tulehduksen kasvaimesta.

Suomalaisessa alempien virtsateiden tähystysryhmässä emätin tutkittiin 43 nartulta. Heistä kahdeksalla koiralla nähtiin emättimen muutoksia. Emättimen koepaloissa todettiin sekä tulehdusta että hyvänlaatuinen tulehduksellinen polyyppi.

Hoito

Hoidon valitsee eläinlääkäri todetun syyn perusteella. Vähäoireinen emätintulehdus ei aina tarvitse lääkehoitoa. Lieväoireisen koiran ulkosynnyttimien alue pidetään puhtaana, jotta vältetään toissijaisia bakteeritulehduksia.

Nuoren koiran seuranta ja sterilisaation ajoitus

Juveniili vaginiitti voi rauhoittua itsestään ensimmäisten juoksujen jälkeen. Jos vaginiitti todetaan ennen suunniteltua sterilisaatiota, leikkausta siirretään tulehduksen rauhoittumiseen asti. Jos oireet loppuvat ennen ensimmäisiä juoksuja, sterilisaatiota varten ei tarvitse odottaa juoksujen alkamista.

Taustasyyn hoitaminen

Ennen antibioottihoitoa selvitetään tai hoidetaan ahtaumat, virtsankarkailu ja mahdollinen kohtutulehdus. Tarvittava antibiootti valitaan bakteeriviljelyn ja herkkyystuloksen perusteella. Antibiootti voi samalla muuttaa emättimen normaalia bakteerikantaa.

Ulkopuoliseen puhdistukseen voidaan käyttää eläinlääkärin suosittelemaa mietoa pesuainetta. Emättimen sisäisiä huuhteluja ei yleensä suositella. Vierasesineen tai kasvaimen poistaminen voi vaatia kirurgista hoitoa.

Ihopoimujen korjausleikkaus

Ulkosynnyttimiä peittäviä ihopoimuja voidaan tarvittaessa poistaa vulvoplastialla eli episioplastialla. Leikkausta harkitaan erityisesti silloin, kun vakavan rakenneongelman epäillään kerryttävän virtsaa. Alueen aktiivinen ihotulehdus hoidetaan ennen leikkausta.

Ennen nukutusta verikokeilla voidaan arvioida puna- ja valkosolujen sekä verihiutaleiden määriä. Poikkeavat veriarvot voivat edellyttää lisäselvitystä tai hoitoa ennen suunniteltua korjausleikkausta.

Korjaus tehdään yleisanestesiassa eli nukutuksessa. Leikkauksessa poistetaan ylimääräistä ihoa ja tarvittaessa sen alla olevaa rasvaa. Haavan sulkeminen nostaa ihopoimua niin, että ulkosynnyttimien alue pääsee paremmin kuivumaan.

Poistettavat iho-ompeleet otetaan tavallisesti pois 10–14 päivän kuluttua. Liikuntaa rajoitetaan ensimmäiset 2 viikkoa korjausleikkauksen jälkeen. Kauluria käytetään yleensä 1–2 viikon ajan nuolemisen estämiseen.

Haavan aukeaminen on mahdollinen korjausleikkauksen komplikaatio. Jos ylimääräistä ihoa jää liikaa, alkuperäiset oireet voivat jatkua. Virtsankarkailu voi jatkua myös onnistuneen ulkosynnytinalueen korjauksen jälkeen.

Ihopoimujen korjausleikkauksen kipua ja turvotusta voidaan hoitaa eläinlääkärin määräämällä tulehduskipulääkkeellä. Liiallinen juokseminen ja hyppiminen voivat avata vielä paranevan leikkaushaavan. Pieni osa koirista tarvitsee uuden leikkauksen, jos ensimmäinen korjaus jää riittämättömäksi.

Ennaltaehkäisy

Vähäoireisen koiran ulkosynnytinalueen puhtaus vähentää toissijaisen bakteeritulehduksen vaaraa. Ylipainoisen koiran laihduttaminen voi helpottaa peittävien ihopoimujen aiheuttamaa ongelmaa. Korjausleikkauksen jälkeen koira pidetään normaalipainoisena uusien ylimääräisten poimujen ehkäisemiseksi.

Toistuvien virtsatieinfektioiden ehkäisyssä olennaista on selvittää niiden taustasyy. Bruselloosin ehkäisyssä Suomessa tutkitaan erityisesti tuontikoiria ja jalostukseen käytettäviä ulkomaisia koiria. Brucella canis -tartuntariski on Suomessa vähäinen.

Tarpeettomasti ennalta annetut antibiootit voivat vähentää limakalvon suojaavaa mikrobistoa. Toistuva tai pitkä antibioottien käyttö voi myös suosia vastustuskykyisten bakteerien aiheuttamia infektioita.

Tärkeää koiranomistajalle

Kirjaa vuodon alkaminen, väri, määrä ja haju sekä se, näkyykö eritettä jatkuvasti vai vain ajoittain. Merkitse muistiin viimeisimpien juoksujen ja mahdollisen sterilisaation ajankohta. Kerro vastaanotolla myös astutuksista, pentueista, aiemmista virtsatieinfektioista ja kaikista käytetyistä lääkkeistä.

Seuraa, kuinka usein koira virtsaa, kasteleeko se makuupaikkansa ja onko vedenkulutus muuttunut. Ota kuva näkyvästä vuodosta tutkimuskäyntiä varten. Kysy, mistä vuodon arvioidaan tulevan ja tarvitaanko erillinen virtsa- tai emätinnäyte. Sovi, miten lievän pentuiän vaivan seuranta toteutetaan ja milloin tilanne tutkitaan uudelleen.

Pelkkä vuodon puuttuminen ei sulje pois suljettua kohtutulehdusta. Kohtutulehduksen oireet alkavat tavallisimmin 4–8 viikon kuluttua juoksuista.

Usein kysyttyä

Paraneeko pennun emätintulehdus itsestään?

Lievä juveniili vaginiitti paranee usein ensimmäisten juoksujen jälkeen. Vähäoireinen tulehdus ei aina tarvitse lääkehoitoa. Pennun yleisoireet ovat tavallisessa juveniilissa muodossa harvinaisia. Alue pidetään puhtaana, jotta paikallinen ärsytys ei altista uusille bakteeritulehduksille.

Tarvitaanko emätintulehdukseen aina antibiootti?

Antibiootti ei ole automaattinen hoito vähäoireiselle koiralle. Oireettoman koiran emättimessä todettu bakteerikasvu voi kuulua normaaliin mikrobistoon. Jos lääkitystä tarvitaan, valintaa ohjaavat viljely ja herkkyysmääritys. Samalla selvitetään esimerkiksi virtsankarkailun ja emättimen ahtaumien mahdollinen osuus oireisiin.

Voiko steriloidulla koiralla olla emätintulehdus?

Kyllä, aikuisiän vaginiittia todetaan tavallisesti leikatuilla nartuilla. Taustalla voi olla virtsankarkailu tai ihopoimujen peittämä ulkosynnytinalue. Pelkkä sterilisaatio ei siis poista kaikkia emättimen tulehdukselle altistavia paikallisia tekijöitä. Virtsarakon samanaikainen tulehdus tutkitaan osana koiran oireiden selvittelyä.

Miten emätintulehdus eroaa kohtutulehduksesta?

Vaginiitissa tulehdus on emättimessä tai sen eteisessä. Kohtutulehduksessa tulehdus sijaitsee kohdussa. Kohtutulehdus vaatii kiireellistä eläinlääkärin hoitoa. Kohtutulehdukseen voi liittyä juomisen lisääntymistä, oksentelua ja voimakasta väsymystä. Suljetussa kohtutulehduksessa ulospäin näkyvää vuotoa ei välttämättä ole lainkaan.

Miksi emätintulehdus uusiutuu hoidon jälkeen?

Uusiutuminen on tavallista, jos alkuperäinen altistava ongelma jää korjaamatta. Virtsan ja eritteiden kertymistä voivat ylläpitää ahtauma tai virtsankarkailu. Tällöin hoito kohdistetaan myös todettuun taustasyyhyn. Vaikea ulkosynnyttimiä peittävä ihopoimu voidaan tarvittaessa korjata kirurgisesti.