Ehrlichioosi eli erlichioosi koiralla

Yleiskuvaus

Euroopassa keskeinen koiran ehrlichioosin muoto on monosyytteihin eli eräisiin valkosoluihin kohdistuva infektio. Tauti voi olla akuutti, vähäoireinen tai krooninen. Akuutin vaiheen oireita voi tulla 1–3 viikon kuluessa tartunnasta. Itämisajaksi ilmoitetaan myös 8–20 päivää.

Akuutti oirevaihe kestää tavallisesti noin 1–3 viikkoa. Oireettomalta vaikuttava vaihe voi jatkua viikkoja tai kuukausia. Osalla koirista tauti etenee pitkäaikaiseksi, vaikka alkuvaiheen oireet olisivat jo helpottaneet. Krooninen vaikea tauti on ennusteeltaan huono erityisesti silloin, kun kaikki verisolulinjat vähenevät.

Syyt

Bakteeri kulkeutuu puutiaisesta koiraan

Tartuntaa levittää etenkin ruskea koiranpunkki eli Rhipicephalus sanguineus. Bakteeri on solunsisäinen: se tarvitsee lisääntyäkseen isännän eläviä soluja. Koirassa se lisääntyy valkosoluissa ja muodostaa pieniä bakteeriryhmiä, joita kutsutaan moruloiksi. Tämän jälkeen bakteeria leviää elimistön puolustusjärjestelmän solujen mukana maksaan, pernaan ja imusolmukkeisiin.

Ruskean koiranpunkin toukat, nymfit ja aikuiset voivat saada bakteerin ruokaillessaan tartunnan saaneessa koiraeläimessä. Bakteeri voi säilyä puutiaisessa sen siirtyessä kehitysvaiheesta seuraavaan. Infektio voi myös talvehtia tartunnan saaneissa puutiaisissa. Tartunta on mahdollinen verensiirrossa, jos luovutettu veri sisältää bakteeria.

Koira on bakteerin tärkein isäntä, mutta myös muut koiraeläimet voivat ylläpitää tartuntaa luonnossa.

Verenvuototaipumuksella on useita syitä

Bakteeri voi häiritä verihiutaleiden toimintaa sekä lisätä niiden tuhoutumista ja poistumista verenkierrosta. Verihiutaleet ovat veren hyytymistä auttavia solunkappaleita. Verenvuotoja voi siksi tulla myös koiralle, jonka verihiutalemäärä on vain lievästi pienentynyt. Kroonisessa taudissa luuytimen toiminta voi heikentyä ja verisolujen tuotanto vähentyä.

Kroonisessa taudissa eri elimiin voi kertyä immuunikomplekseja eli vasta-aineiden ja niiden kohteiden muodostamia rakenteita.

Riskitekijät

Altistuminen ruskealle koiranpunkille on keskeinen tartuntariski. Euroopassa koirien tartuntoja on raportoitu esimerkiksi Ranskassa, Italiassa, Portugalissa, Kreikassa ja Espanjassa. Tartuntoja on todettu myös Saksassa, Sveitsissä ja Britanniassa. Siksi ulkomaanmatkat ja aiempi asuminen riskialueilla kuuluvat koiran tartuntariskin arviointiin.

Suomeen palaavan tai tuotavan koiran turkissa voi kulkeutua ruskeita koiranpunkkeja. Ruskea koiranpunkki pystyy selviytymään Suomen sisätiloissa. Krooninen ehrlichioosi voi tulla mille tahansa koiralle. Pitkäaikainen tauti ei ole sidottu tiettyyn vuodenaikaan samalla tavoin kuin tuore puutiaisaltistus.

Sairauden vaikeuteen vaikuttavat bakteerikanta ja koiran oman immuunipuolustuksen vaste.

Tyypilliset oireet

Akuutissa taudissa kotona voidaan havaita etenkin yleisvoinnin ja ruokahalun muutoksia.

• Kuumeinen koira on vaisu, väsynyt ja tavallista voimattomampi.

• Ruoka ei maistu tai koira alkaa laihtua.

• Koira oksentaa tai sen yleisvointi heikkenee ilman selvää paikallista vaivaa.

• Koiralla on nenäverenvuotoa tai pieniä pistemäisiä verenpurkaumia iholla ja limakalvoilla.

• Ikenet näyttävät kalpeilta tai iholle syntyy tavallista herkemmin mustelmia.

• Koira on jäykkä, ontuu tai ei halua lähteä kävelylle.

Taudin pitkittyessä silmistä tai sieraimista voi tulla märkäistä eritettä. Takaraajoihin ja uroksen kivespussiin voi tulla turvotusta. Hermostoon kohdistuvassa sairaudessa koira voi aristaa kosketusta ja sen liikkeiden hallinta voi heikentyä. Vähäoireisessa vaiheessa koira voi puolestaan vaikuttaa täysin terveeltä verimuutoksista huolimatta.

Hermoston tulehdukseen voi liittyä myös niskakipua. Silmät voivat liikkua tahattomasti nykien, mitä kutsutaan silmävärveeksi.

Komplikaatiot ja seuraukset

Anemia tarkoittaa punasolujen vähyyttä ja voi liittyä ehrlichioosiin. Pitkittynyt infektio voi vähentää yhtä aikaa punasoluja, valkosoluja ja verihiutaleita eli aiheuttaa pansytopenian. Luuydinvaurioon liittyvät vaikeat verimuutokset heikentävät ennustetta. Voimakas verenvuoto voi johtaa verensiirtoa vaativaan anemiaan.

Krooninen ehrlichioosi voi aiheuttaa silmän etuosan tulehduksen eli uveiitin. Silmän verkkokalvon verenvuoto tai irtoaminen voi johtaa näön menetykseen. Munuaisten suodatusrakenteet voivat tulehtua, jolloin virtsaan vuotaa valkuaista. Myös lihasten, nivelten ja verisuonten tulehduksia voi esiintyä.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Verenkuva ja elinten toiminta

Eläinlääkäri selvittää ensin puutiaisaltistukset ja tarkastelee oireita yhdessä verenkuvan ja biokemiallisten tutkimusten kanssa. Verenkuvassa todetaan usein verihiutaleiden vähyyttä ja lievää anemiaa, jossa luuydin ei korvaa puutosta riittävästi. Verikokeissa voidaan havaita myös maksaentsyymien ja veren globuliinien lisääntymistä. Virtsan valkuainen ja veren albumiinin väheneminen voivat kuulua laajempaan laboratoriolöydösten kokonaisuuteen.

Verisivelyssä voidaan joskus nähdä solujen sisäisiä bakteeriryhmiä eli moruloita. Tavallinen verisively on kuitenkin epäherkkä menetelmä, joten negatiivinen löydös ei riitä poissulkuun. Valkosolukerrokseen tai imusolmukenäytteeseen kohdistuva tutkimus voi lisätä toteamisherkkyyden noin 60–66 %:iin. Verisolumuutoksia esiintyy myös muissa vektorivälitteisissä taudeissa, joten aiheuttaja selvitetään erillisillä testeillä.

Valkosolujen kokonaismäärä voi joillakin sairastuneilla koirilla olla tavallista suurempi, vaikka tautiin liittyy usein verisolujen vähyyttä. Verisivelyn morulat eivät erota Ehrlichia canis- ja Ehrlichia chaffeensis -infektioita toisistaan. Akuutin taudin kaltaisia löydöksiä voivat aiheuttaa myös leptospiroosi, sydämen sisäkalvon tulehdus ja immuunivälitteinen verihiutaleiden väheneminen. Pitkäaikaisen taudin verimuutosten vaihtoehtoihin kuuluvat myös luuytimeen vaikuttavat sairaudet ja eräät lääkemyrkytykset.

Vasta-aineet ja PCR täydentävät toisiaan

Vasta-aineita alkaa tavallisesti näkyä 1–4 viikon kuluttua tartunnasta. Siksi aivan tuore infektio voi jäädä vasta-ainetestissä negatiiviseksi. Toisaalta vasta-aineita voi säilyä kuukausia tai vuosia, vaikka positiivinen tulos ei enää osoittaisi nykyistä sairautta. Eri ehrlichia- ja anaplasmalajien vasta-aineet voivat reagoida ristiin testissä.

Epäselvässä akuuttitilanteessa määrällinen vasta-ainetutkimus voidaan uusia 2–4 viikon kuluttua. Vähintään 4-kertainen vasta-ainetason nousu tukee diagnoosia. Pelkkä laadullinen pikatesti ei sovellu tällaisen pitoisuusmuutoksen mittaamiseen. PCR-tutkimus etsii bakteerin DNA:ta ja voi tunnistaa infektion jo ennen vasta-aineiden muodostumista.

PCR voi jäädä negatiiviseksi, jos bakteereja on näytteessä vähän tai koira on jo saanut mikrobilääkettä. Näytteeksi voidaan ottaa verta tai tilanteen mukaan kudosnäyte esimerkiksi imusolmukkeesta tai luuytimestä. PCR pystyy myös erottamaan bakteerilajeja toisistaan. Negatiivinen PCR-tulos ei siis kaikissa tilanteissa sulje tartuntaa pois.

Hoito

Antibiootti ja tarvittava tukihoito

Ehrlichioosin ensisijainen antibiootti on doksisykliini.

Sen käyttö perustuu muun muassa hyvään pääsyyn solujen sisään, missä bakteeri elää. Eläinlääkäri voi tarvittaessa käyttää minosykliiniä, jos ensisijaista lääkettä ei ole saatavana. Vahvassa tartuntaepäilyssä hoito voidaan aloittaa ennen tutkimustulosten valmistumista. Alkuvaiheen negatiivinen vasta-ainetesti ei ole peruste hoidon lopettamiselle, koska vasta-aineet voivat puuttua vielä sairauden alussa.

Oikein hoidetun akuutin ehrlichioosin kuumeen odotetaan helpottavan 24–48 tunnissa hoidon aloittamisesta. Kroonisen taudin verimuutoksia voi kuitenkin olla jäljellä vielä 3–6 kuukauden ajan. Kuumeinen, vuotava tai pitkälle laihtunut koira voi tarvita muuta tukihoitoa antibiootin lisäksi. Vaikeassa verenvuodossa voidaan tarvita kokoveri- tai verihiutalesiirto.

Kaikki laboratoriolöydöksiä parantavat antibiootit eivät välttämättä poista bakteeria elimistöstä. Esimerkiksi rifampisiini paransi kokeellisissa tartunnoissa veritutkimusten löydöksiä mutta ei hävittänyt Ehrlichia canis -infektiota.

Hoitovasteen varmistaminen

Kroonista tautia sairastaneen koiran vasta-ainetaso ja kokoveren PCR voidaan tarkistaa 6 kuukauden kohdalla hoidon onnistumisen arvioimiseksi. Jos vasta-ainetaso on matalana positiivinen vielä silloin, sitä voidaan seurata uudelleen seuraavan 6 kuukauden kuluttua. Heti hoidon jälkeen positiivinen PCR voi joskus johtua kuolleiden bakteerien jäljellä olevasta DNA:sta. Siksi jälkitutkimuksen ajankohta vaikuttaa tuloksen tulkintaan.

Ennaltaehkäisy

Tartuntaa ehkäistään ensisijaisesti suojaamalla koira puutiaisilta. Matkalle lähtevälle koiralle tarvitaan kohdealueen hyönteis- ja puutiaisriskiin sopiva suoja. Puutiaissuoja aloitetaan valmisteen ohjeen mukaisesti ennen saapumista puutiaisalueelle. Punkkeja voi jäädä turkkiin huomaamatta, vaikka koira tarkastettaisiin huolellisesti.

Koiran turkki tutkitaan lenkkien jälkeen ja löytyneet puutiaiset poistetaan varovasti. Puutiaisalueella kannattaa välttää polkujen ulkopuolisia heinikoita ja lehtikariketta. Verensiirtoihin liittyvää riskiä vähennetään tutkimalla verenluovuttajakoirat tartunnan varalta. Aivan tuore tartunta voi silti jäädä luovuttajan ensimmäisessä seulonnassa havaitsematta.

Kiinnittyneen puutiaisen voi poistaa tarttumalla siihen hienokärkisillä pinseteillä aivan ihon läheltä ja vetämällä sen suoraan ulos. Matkalta palanneen koiran tarkastus on tarpeen myös siksi, että sisälle kulkeutuneen ruskean koiranpunkin hävittäminen voi olla hankalaa.

Tärkeää koiranomistajalle

Kirjaa koiran aiemmat asuinmaat, matkat ja matkojen ajankohdat. Ota mukaan tiedot puutiaissuojasta ja aikaisemmista verikokeista. Jos koira on saanut antibioottia jo ennen näytteenottoa, kerro siitä vastaanotolla, sillä tieto kuuluu testitulosten arviointiin.

Aiempi mikrobilääkitys voi heikentää PCR-tutkimuksen herkkyyttä.

Seuraa ja kirjaa ruokahalua, painon muutosta, jaksamista ja mahdollisia verenvuotoja. Ota ihon tai ikenien verenpurkaumista kuva, jos se onnistuu koiraa rasittamatta. Pidä sovitut verikokeet ja jälkitarkastukset kalenterissa, vaikka yleisvointi olisi jo parempi.

Kroonisen taudin kliininen vointi voi korjaantua ennen kuin verenkuva palautuu.

Usein kysyttyä

Voiko koira olla tartunnan saanut mutta oireeton?

Kyllä: vähäoireinen vaihe voi kestää viikkoja tai kuukausia, ja koira voi näyttää sen aikana terveeltä. Verikokeissa voidaan silti todeta anemiaa, verihiutaleiden vähyyttä tai globuliinien lisääntymistä. Osa koirista sairastuu myöhemmin krooniseen muotoon.

Tarkoittaako positiivinen vasta-ainetesti aina nykyistä sairautta?

Ei: vasta-aineita voi olla veressä kuukausia tai vuosia aiemman altistumisen jälkeen. Lisäksi eri ehrlichia- ja anaplasmalajien välillä esiintyy ristireaktioita. Eläinlääkäri tulkitsee tuloksen yhdessä koiran oireiden, verenkuvan ja tarvittaessa PCR-tutkimuksen kanssa.

Voiko ensimmäinen testi olla negatiivinen tartunnasta huolimatta?

Voi: vasta-aineiden muodostumiseen kuluu 1–4 viikkoa, joten tuore tartunta voi olla vielä seronegatiivinen. Myös PCR:n herkkyys heikkenee, jos bakteerimäärä on pieni tai koira on jo saanut antibioottia. Siksi vahva epäily voi edellyttää uusintatutkimusta.

Kuinka nopeasti koiran pitäisi voida paremmin?

Akuutin ehrlichioosin kuume helpottaa asianmukaisen hoidon alettua yleensä 24–48 tunnissa. Kroonisen taudin verenkuvamuutosten korjautuminen voi kestää 3–6 kuukautta. Yleisvoinnin koheneminen tapahtuu usein jo aiemmin, joten hoitotulosta seurataan myös laboratoriotutkimuksilla.

Tarttuuko ehrlichioosi suoraan koirasta ihmiseen?

Ehrlichia canis -bakteeria ei pidetä varsinaisena zoonoosin aiheuttajana. Jotkin muut ehrlichialajit voivat tartuttaa ihmisiä, mutta ne tarvitsevat tavallisesti välittäjäksi puutiaisen. Koiran tartunta voi kertoa samassa ympäristössä olevasta ihmisen puutiaisaltistuksen riskistä.