Babesia koiralla: babesioosin oireet ja hoito

Yleiskuvaus

Babesioosi voi jäädä oireettomaksi tai edetä äkilliseksi, krooniseksi tai erittäin nopeasti hengenvaaralliseksi taudiksi. Taudin vaikeuteen vaikuttavat loislaji ja koiran puolustuskyky. Kliininen paraneminen ei aina tarkoita loisen poistumista elimistöstä.

Euroopassa koirien taudinaiheuttajiin kuuluvat esimerkiksi Babesia canis, Babesia vogeli, Babesia gibsoni ja Babesia vulpes. Babesia canis -loisen levinneisyysalue on ulottunut Keski-Euroopasta myös Baltiaan. Suomessa todettiin esimerkiksi syksyllä 2022 Venäjältä saapuneen koiran tartunta.

Babesia vogeli -infektio on yleensä lievempi kuin Babesia gibsonin tai muiden pienten babesioiden aiheuttama tauti. Babesia vulpes voi aiheuttaa vaikean taudin, vaikka verinäytteessä olisi vain vähän loisia.

Koiran babesialajeja ei ole todettu ihmisten taudinaiheuttajina. Ihmisten babesioosia aiheuttavat muut lajit, eikä esimerkiksi Babesia vulpes ole sama loinen kuin Babesia microti.

Syyt

Loinen rikkoo punasoluja

Punkin syljen mukana koiraan siirtyvät loiset tunkeutuvat veren punasoluihin. Punasolujen sisällä loiset lisääntyvät jakautumalla. Solun hajotessa vapautuneet loiset siirtyvät uusiin punasoluihin.

Punasolujen hajoamista kutsutaan hemolyysiksi. Myös koiran oma puolustusjärjestelmä voi poistaa loisen vaurioittamia punasoluja. Kun punasoluja häviää liikaa, veren hapenkuljetus heikkenee ja kehittyy anemia. Punasoluista vapautuva väriaine voi tummentaa virtsan.

Punkit ja muut tartuntareitit

Babesia canis -loista levittää Euroopassa Dermacentor reticulatus -puutiainen. Babesia vogeli liittyy ruskeaan koirapunkkiin eli Rhipicephalus sanguineus -lajiin. Ruskea koirapunkki voi selviytyä ja lisääntyä myös sisätiloissa.

Babesia gibsoni voi siirtyä myös puremahaavan verikontaktissa koirasta toiseen. Tartunta voi kulkea saastuneen verensiirron tai veren likaaman hoitovälineen kautta. Joidenkin lajien, kuten Babesia gibsonin, tarttumista emolta pennuille istukan kautta on myös todettu.

Suuret babesiat voivat siirtyä punkkinaaraan munien mukana sen jälkeläisille. Siksi myös punkin toukkavaiheet voivat olla joidenkin suurten babesioiden tartunnanlähteitä.

Riskitekijät

Ulkomaanmatka alueelle, jolla loista ja sen välittäjäpunkkia esiintyy, lisää altistumisen mahdollisuutta. Riski kasvaa, kun punkkeja on paljon eikä tehokasta punkkisuojausta käytetä. Punkki voi kulkeutua kotiin myös toisesta maasta saapuneen koiran mukana.

Pernan poistaminen voi pahentaa oireettomankin kantajan infektiota. Puolustuskykyä heikentävä sairaus tai lääkitys voi aktivoida piilevän tartunnan uudelleen. Babesia vogeli -tartunta voi olla erityisen vakava pennulla.

Puremahaavat lisäävät etenkin Babesia gibsonin verikontaktiin liittyvää tartuntariskiä. Samanaikainen Ehrlichia canis -tartunta voi vaikuttaa oirekuvaan ja babesioosin hoitovasteeseen.

Tyypilliset oireet

Babesia canis -infektion oireet alkavat tavallisesti 1–3 viikon kuluessa tartunnasta. Babesioosin itämisajaksi on kuvattu myös 10–28 päivää. Punkki voi olla jo irronnut ennen oireiden alkamista.

• Koira on tavallista väsyneempi eikä jaksa liikkua normaalisti.

• Ruokahalu heikkenee tai ruoka ei maistu lainkaan.

• Koiralla on kuumetta.

• Ikenet ja muut limakalvot vaalenevat.

• Limakalvot voivat muuttua myös kellertäviksi.

• Virtsa tummuu ruskeaksi tai muuttuu punertavaksi.

• Hengitys tihenee tai muuttuu raskaaksi.

• Koira voi oksentaa.

Kroonisessa sairaudessa kuume voi aaltoilla ja koira vaikuttaa lievästi alakuloiselta. Myös lihas- tai niveltulehdukseen liittyviä oireita voi esiintyä.

Komplikaatiot ja seuraukset

Anemia ja elinvauriot voivat olla hengenvaarallisia

Vaikea anemia voi johtaa kuolemaan. Babesioosi voi vaikeutuessaan aiheuttaa akuutin munuaisten vajaatoiminnan. Maksavaurio ja nesteen kertyminen keuhkoihin kuuluvat mahdollisiin vakaviin seurauksiin. Aivotkin voivat vaurioitua vaikeassa tautimuodossa.

DIC tarkoittaa laaja-alaista hyytymishäiriötä, jossa hyytyminen aktivoituu hallitsemattomasti eri puolilla elimistöä. Vaikeaan babesioosiin voi liittyä DIC ja verenvuotoja. Osa koirista menehtyy tehohoidosta huolimatta.

Tartunta voi jäädä piileväksi

Babesia voi säilyä koiran elimistössä koko loppuelämän hoidon jälkeenkin. Piilevä infektio voi myöhemmin aiheuttaa uuden oirejakson puolustuskyvyn heiketessä. Aiemmin sairastettu tauti ei estä uutta tartuntaa.

Tartuntaa kantavan koiran veri voi välittää loisen toiselle koiralle verensiirrossa. Babesiapositiivista koiraa ei siksi käytetä verenluovuttajana.

Babesia canis -infektion uusiutuvat jaksot voivat hoitamattomina johtaa sokkiin ja vaikeaan munuaisvaurioon.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Oireet ja matkustushistoria ohjaavat tutkimuksia

Eläinlääkäri selvittää koiran aiemmat oleskelumaat ja mahdollisen punkkialtistuksen. Babesioosin oireet voivat muistuttaa immuunivälitteistä punasolujen tuhoutumista. Oirekuvan perusteella näitä syitä ei voida luotettavasti erottaa toisistaan.

Verikokeissa voidaan havaita anemian lisäksi verihiutaleiden vähyyttä eli trombosytopeniaa. Myös tiettyjen valkosolujen määrä voi olla alentunut. Samanaikainen muu punkkitauti voi tehdä oirekuvasta vaikeamman tulkita.

Babesioosiin liittyvä anemia on usein regeneratiivinen eli luuydin tuottaa uusia soluja menetettyjen tilalle. Veren albumiinipitoisuus voi laskea. Toinen valkuaisaineiden ryhmä, globuliinit, voi puolestaan lisääntyä veressä. Eläinlääkäri voi todeta tutkimuksissa myös pernan suurentumisen.

Punasoluihin kohdistuvaa immuunireaktiota selvittävä Coombsin koe voi olla positiivinen myös babesioosissa. Myös punasolujen poikkeavaa kasautumista voidaan havaita.

Verisively ja PCR täydentävät toisiaan

Tuoreessa verisivelyssä loisia voidaan nähdä suoraan punasolujen sisällä mikroskoopilla. Näyte korvanlehden tai hännänpään pienestä verisuonesta voi parantaa Babesia canis -loisten löytymistä. Verisively valmistetaan heti näytteenoton yhteydessä, koska säilytys voi vaikeuttaa loisten tunnistamista.

Babesia canis näkyy sivelyssä suurina päärynämäisinä loisina yksittäin tai pareittain punasolun sisällä. Babesia gibsoni ja Babesia vulpes näyttävät tavallisesti pieniltä pyöreiltä loisilta.

Negatiivinen sively ei sulje tartuntaa pois, varsinkaan vähäoireiselta tai krooniselta kantajalta. PCR-tutkimuksella etsitään verestä loisen perimää. PCR on sivelyä herkempi etenkin kroonisen infektion tunnistamisessa.

PCR:nkin tulos voi olla negatiivinen, jos verenkierrossa on vain vähän loisia. Jo aloitettu lääkitys voi vähentää hetkellisesti tutkittavien loisten määrää. Lajin tunnistaminen auttaa valitsemaan sopivan hoidon ja arvioimaan ennustetta.

PCR-näyte kannattaa ottaa mahdollisimman varhain kliinisen sairauden aikana ennen loismäärän vähenemistä.

Kaikki PCR-menetelmätkään eivät erottele lajeja toisistaan.

Vasta-aineiden kehittyminen vie aikaa

Vasta-aineiden nousulle ilmoitetaan noin 10–14 päivää tartunnasta. Toinen käytetty arvio on vähintään 3–4 viikkoa. Siksi tuore tartunta voi jäädä varhaisessa vasta-ainetutkimuksessa havaitsematta.

Positiivinen vasta-ainetulos voi kertoa aiemmasta altistuksesta ilman tämänhetkistä sairautta. Eri babesialajit voivat aiheuttaa vasta-ainetesteissä ristireaktioita.

Vasta-aineita voidaan tutkia esimerkiksi ELISA- tai immunofluoresenssimenetelmillä.

Hoito

Lääkitys valitaan babesialajin mukaan

Eläinlääkäri aloittaa alkueläimeen kohdistuvan hoidon, kun babesioosidiagnoosi on varmistettu. Babesia canis -infektion hoidossa käytetään esimerkiksi imidokarbia. Babesia gibsonin kaltaiset pienet babesiat tarvitsevat usein erilaista hoitoa kuin suuret babesiat.

Pienten babesioiden hoidossa voidaan käyttää atovakonin ja atsitromysiinin yhdistelmää. Imidokarbin teho Babesia gibsoniin on heikompi eikä se tehoa Babesia vulpes -tartuntaan. Pelkkä oireiden helpottuminen ei varmista kaikkien loisten häviämistä.

Imidokarbi voi aiheuttaa kuolaamista, oksentelua, ripulia tai hengitysvaikeuksia. Lääkkeen haittavaikutuksia ehkäistään ja hoidetaan eläinlääkärin valitsemalla tavalla.

Tukihoito turvaa verenkiertoa ja hapenkuljetusta

Vakavasti aneeminen koira voi tarvita verensiirtoa. Nestehoitoa käytetään tilanteen mukaan kuivumisen ja verenkierron tukemiseen. Vaikeasti sairastunut koira voi tarvita tehohoitoa elinvaurioiden vuoksi.

Ilman maksan, munuaisten tai verenkierron komplikaatioita Babesia canis -potilaan vointi voi parantua 48 tunnissa hoidon aloittamisesta. Tämä koskee kliinistä toipumista eikä tarkoita tartunnan lopullista poistumista. Uusiutuvat oireet edellyttävät koiran ja mahdollisen kantajuuden uutta arviointia.

Ennaltaehkäisy

Tehokas punkkisuojaus vähentää tartuntariskiä taudin esiintymisalueella ja sinne matkustettaessa. Koiraan kiinnittyneet punkit poistetaan viipymättä. Punkki irrotetaan pinseteillä tai punkinpoistovälineellä välttäen sen sisällön joutumista iholle.

Naaraspunkin ensimmäisestä verenimennästä tartunnan siirtymiseen kuluu usein 24–48 tuntia. Koiraalla siirtyminen voi tapahtua nopeammin toistuvien veriaterioiden vuoksi. Siksi punkin poistamista ei lykätä oletetun turva-ajan perusteella.

Ruskean koirapunkin sisätiloihin muodostama kanta voi ylläpitää altistumista ympäri vuoden. Purematilanteiden välttäminen vähentää etenkin Babesia gibsonin suoraa verivälitteistä leviämistä. Verenluovutukseen suunnitellut koirat tutkitaan babesiatartunnan varalta.

Punkkisuojausta täydennetään tarkistamalla koiran iho ja turkki säännöllisesti koko ulkomaanmatkan ajan. Punkkia irrottavan on hyvä käyttää suojakäsineitä. Punkin poistamisen jälkeen kädet pestään huolellisesti.

Babesioosirokotteen suoja kohdistuu vakavaan tautiin, eikä rokote estä varsinaista tartuntaa. Rokotussuojan teho voi vaihdella loislajin ja kannan ominaisuuksien mukaan.

Tärkeää koiranomistajalle

Kirjaa koiran matkustus- ja lähtömaat sekä ajankohdat, jolloin löysit punkkeja tai huomasit ensimmäiset oireet. Kerro vastaanotolla myös puremahaavoista, aiemmista verensiirroista, pernan poistosta ja puolustuskykyä heikentävistä lääkityksistä. Ota mukaan aikaisemmat laboratoriotulokset ja tiedot jo annetuista lääkkeistä.

Punkin puuttuminen tutkimushetkellä ei poista babesioosin mahdollisuutta, koska se voi irrota jo ennen oireita. Myös oireettomaksi toipunut koira voi jäädä pitkäaikaiseksi kantajaksi. Tartuntahistoria on siksi olennainen tieto mahdollista verenluovutusta tai puolustuskykyyn vaikuttavaa hoitoa suunniteltaessa.

Seuraa kotihoidon aikana vireyttä, ruokahalua, hengitystä, ikenien väriä ja virtsan ulkonäköä. Sovi eläinlääkärin kanssa, mitä kokeita uusitaan ja milloin palaat hoitoon oireiden uusiutuessa. Säilytä tieto babesiatartunnasta koiran muissa terveystiedoissa myös sen toivuttua.

Usein kysyttyä

Voiko koira sairastua, vaikka siinä ei näy punkkia?

Voi, sillä oireet alkavat usein vasta punkin irrottua. Babesia canis -infektion tavallinen itämisaika on 1–3 viikkoa. Lisäksi jotkin babesiat voivat siirtyä puremahaavan tai muun verikontaktin kautta ilman, että koirasta löydetään taudin alkaessa punkkia.

Onko tumma virtsa aina babesioosin merkki?

Ei, sillä babesioosin kaltaisia oireita voivat aiheuttaa muutkin sairaudet. Babesiaepäily varmistetaan tutkimalla loista tai sen perimää verestä. Tummaan virtsaan liittyvä heikkous tai kalpeat limakalvot vaativat nopeaa tutkimista vakavan anemian mahdollisuuden vuoksi.

Sulkeeko negatiivinen vasta-ainetesti tartunnan pois?

Ei, sillä vasta-aineiden kehittyminen vie aikaa ja akuutti infektio voi olla vielä serologisesti negatiivinen. Tällöin verisively tai PCR voi auttaa osoittamaan loisen. Tutkimustuloksia tulkitaan aina yhdessä koiran oireiden, aiempien matkojen ja mahdollisen punkkialtistuksen kanssa.

Paraneeko koira lääkityksellä kokonaan?

Oireet voivat korjaantua, mutta loinen saattaa jäädä elimistöön jopa loppuelämäksi. Puolustuskyvyn myöhempi heikkeneminen esimerkiksi muun sairauden tai lääkityksen yhteydessä voi laukaista uuden oirejakson. Myös uusi tartunta on mahdollinen, jos punkki- tai verikontaktialtistus jatkuu myöhemmin.

Voiko koiran babesioosi tarttua ihmiseen?

Koirien babesialajien ei ole todettu aiheuttavan ihmisille tartuntoja. Ihmisten babesioosia aiheuttavat muut Babesia-lajit. Punkkeja käsiteltäessä vältetään silti niiden sisällön joutumista iholle ja pestään kädet, sillä punkit voivat kantaa muitakin taudinaiheuttajia.