Kaikki polvilumpion liikkuminen tutkimuksessa ei kuitenkaan merkitse oireita aiheuttavaa sijoiltaanmenoa. Kissoilla lumpion sivusuuntainen liikkuvuus voi olla normaaliakin. Löydöksen merkitys arvioidaan suhteessa ontumiseen, kipuun ja koko takaraajan tutkimukseen. Pelkkä kotona havaittu loikka ei myöskään varmista diagnoosia.
Kiireesti eläinlääkäriin
Varaa ontuvalle kissalle tutkimus, ja hakeudu kiireellisesti hoitoon, jos jokin seuraavista merkeistä ilmenee:
- kissa ei lainkaan varaa painoa takajalalle;
- takajalan oire alkaa äkillisesti ja siihen liittyy voimakas kipu;
- kissa ei pysty seisomaan tai vetää takajalkoja perässään;
- ontuminen alkaa putoamisen tai liikenneonnettomuuden jälkeen;
- jalassa on selvä haava tai nopeasti lisääntyvä turvotus.
Älä yritä painaa polvilumpiota paikalleen. Hoitopaikan löydät eläinlääkärioppaasta.
Yleiskuvaus
Polvilumpiolla on tärkeä tehtävä takajalkojen liikkeiden mekaniikassa. Normaalisti se liukuu tukevasti reisiluun nivelnastojen välisessä uurteessa. Patellaluksaatiossa polvilumpio siirtyy pois uurteesta, mikä häiritsee polvinivelen toimintaa. Kissoilla esiintyy sekä synnynnäisiä muotoja (useammin roduilla, joilla on raajojen poikkeamia) että hankinnaisia muotoja, jotka syntyvät vammojen tai nivelsairauksien jälkeen.
Mediaalisessa luksaatiossa lumpio siirtyy polven sisäsivulle, lateraalisessa ulkosivulle. Näillä sanoilla kuvataan suuntaa, ei kivun voimakkuutta. Myös molempien polvien tutkiminen on tarpeen, sillä muutos voi olla molemminpuolinen. Kissan liikkumisen epäsymmetria ei aina kerro, kumpi puoli on kipeämpi.
Polven toimintaan osallistuvat lumpion lisäksi reisilihaksisto, jänteet, nivelsiteet ja luuston linjaus. Tutkimuksessa selvitetään siksi, onko kyse ensisijaisesti lumpion ohjautumisen ongelmasta vai laajemmasta vamman tai rakenteen häiriöstä. Lonkkanivelenkin sairaus voi aiheuttaa takajalan oireita.
Syyt
- Raajojen synnynnäiset kehityshäiriöt (reisiluun tai sääriluun muodon poikkeamat).
- Vammat (putoamiset, iskut, liikenneonnettomuudet).
- Polvinivelen siteiden häiriöt.
- Nivelrikko ja rappeumamuutokset.
Nivelrikkoa esiintyy sijoiltaanmenon yhteydessä usein seurauksena nivelpintojen poikkeavasta kuormituksesta. Pelkkä nivelrikon löytyminen ei siis osoita, että se olisi alun perin aiheuttanut lumpion siirtymisen. Vamman jälkeen voidaan joutua arvioimaan samanaikaisia luu- ja pehmytkudosvaurioita, eikä aiempi patellaluksaatio selitä automaattisesti uutta ontumista.
Riskitekijät
- Rotualttius: kissoilla sitä on kuvattu devonrexeillä ja abessiinialaisilla; sijoiltaanmeno on yleensä mediaalinen (sisäänpäin) ja usein molemminpuolinen.
- Nuoret kissat, joilla on synnynnäisiä poikkeamia.
- Aktiiviset kissat, joilla on suuri vammojen riski.
- Iäkkäät kissat, joilla on nivelten rappeumasairauksia.
Rotuun, ikään ja aktiivisuuteen liittyvien riskien suuruudesta on kissoilla rajallisesti tietoa. Sairautta todetaan myös maatiaiskissoilla, eikä aktiivinen elämä yksin aiheuta sitä. Aiempi saman raajan reisiluumurtuma tai polvileikkaus voi vaikuttaa myöhemmän korjausleikkauksen riskeihin. Nämä esitiedot ovat hyödyllisiä hoidon suunnittelussa, vaikka vamma olisi vanha.
Tyypilliset oireet
- äkillinen tai krooninen takajalan ontuminen;
- ”hyppivä kävely” – kissa kävelee normaalisti, nostaa sitten jalan ylös muutaman askeleen ajaksi ja alkaa taas varata sille;
- kipu liikkuessa;
- epävakaus, haluttomuus hypätä;
- tunnusteltaessa polvilumpion siirtyminen pois uurteesta.
Kotona oire voi näkyä myös portaiden välttelynä, hitaampana ylösnousuna tai muutoksena tavallisissa hyppyreiteissä. Kissa saattaa valita matalamman lepopaikan ja jättää leikin kesken. Tällaisia muutoksia kannattaa kuvata eläinlääkärille, vaikka vastaanotolla kävely näyttäisi normaalilta.
Lumpion siirtyminen tunnustellen on eläinlääkärin tutkimuslöydös, ei omistajalle tarkoitettu testiohje. Toistuva polven koukistelu tai lumpion työntäminen ei auta arvioimaan kipua kotona. Äkillisen ontuman taustalla voi olla myös kynsivaurio, puremapaise, murtuma, ristisidevamma tai verenkiertohäiriö. Näitä ei eroteta kävelyn loikkimisesta yksin.
Komplikaatiot ja seuraukset
- polvinivelen krooninen epävakaus;
- nivelrikon eteneminen;
- jatkuva ontuminen;
- raajan lihasten surkastuminen;
- aktiivisuuden ja elämänlaadun heikkeneminen.
Komplikaatioiden todennäköisyys vaihtelee löydöksen ja oireiden mukaan. Oireeton vähäinen liikkuvuus ei tarkoita väistämätöntä vaikeaa nivelrikkoa. Toisaalta lieväksi luokiteltu luksaatio voi aiheuttaa huomattavaa ontumista. Kissan toimintakykyä ja kipua ei siksi päätellä vain sijoiltaanmenon asteesta.
Diagnoosi eläinlääkärissä
- ortopedinen tutkimus ja polvinivelen tunnustelu;
- takajalkojen röntgenkuvaus (luun poikkeamien ja nivelrikon arviointi);
- ultraääni tai tietokonetomografia siteiden ja rustojen tarkempaan arviointiin;
- sijoiltaanmenon luokittelu asteisiin I–IV.
Perustutkimuksessa katsotaan kävely, tunnustellaan molemmat takaraajat ja paikannetaan kipu. Eläinlääkäri arvioi myös lihasmassaa, polven vakautta ja muiden nivelten löydöksiä. Arka tai jännittyvä kissa voi tarvita rauhoituksen, jotta tutkimus ja oikeassa asennossa otetut röntgenkuvat onnistuvat turvallisesti.
Ultraääni tai tietokonetomografia ei ole tavallisen patellaluksaation rutiininomainen varmistustutkimus. Diagnoosi perustuu erityisesti ortopediseen tutkimukseen. Tietokonetomografiasta voidaan saada lisätietoa luuston muodosta vaikean rakenteellisen poikkeaman leikkaussuunnitteluun. Siteiden ja ruston arviointiin valitaan tilanteen mukainen tutkimus sen sijaan, että sama kuvauspaketti tehtäisiin kaikille.
Mitä asteet I–IV tarkoittavat?
Luokitus kuvaa, kuinka helposti lumpio siirtyy ja palautuuko se paikalleen. Asteessa I se palautuu itsestään, kun tutkimuksessa tehty sivusuuntainen paine vapautetaan. Asteessa IV lumpio on jatkuvasti sivussa eikä sitä saada käsin normaaliin uraansa. Väliasteissa palautuvuus ja paikallaan pysyminen vaihtelevat. Kissan normaali liikkuvuus erotetaan varsinaisesta luksaatiosta.
Luokitus tukee suunnittelua, mutta hoitopäätös tehdään myös oireiden perusteella. Lyhyt kotivideo tavallisesta kävelystä tai portaiden käytöstä voi täydentää vastaanoton havaintoja. Kuvaa koko kissa ja liikesarja hyvässä valossa. Kipeää kissaa ei kuitenkaan pakoteta hyppäämään videota varten.
Hoito
Milloin seuranta voi riittää?
Kaikki kissat eivät tarvitse leikkausta. Vähäoireisessa tapauksessa voidaan seurata liikkumista, hallita kipua ja muokata arkea. Eläinlääkäri arvioi sopivan lääkityksen kissan muiden sairauksien ja tutkimustulosten mukaan. Kipulääke voi helpottaa oiretta, mutta ei muuta luuston linjausta tai pysyvästi korjaa mekaanista epävakautta.
Normaalipainon ylläpito vähentää nivelten kuormitusta. Mahdollinen painonpudotus suunnitellaan yksilöllisesti, eikä kissaa paastoteta. Nivelvaivoihin tarkoitettua ravintolisää ei pidä käyttää määrätyn kivunhoidon korvikkeena: lisien tehosta kissojen nivelrikossa on rajallisesti näyttöä. Ihmisten kipulääkkeitä ei anneta, sillä esimerkiksi ibuprofeeni voi olla kissalle hengenvaarallinen.
Milloin leikkausta harkitaan?
Jatkuva tai toistuva toimintaa rajoittava ontuminen, selvä kipu ja vaikea sijoiltaanmeno voivat puoltaa korjausta. Tavoitteena on saada lumpio kulkemaan toimivassa linjassa ja pysymään urassaan. Leikkauksessa voidaan muokata lumpiota ohjaavia pehmytkudoksia, reisiluun uraa tai lumpiojänteen kiinnityksen suuntaa. Menetelmä valitaan polven rakenteen mukaan.
Kissojen leikkaustulokset voivat olla hyviä, mutta täydellistä oireettomuutta ei voida luvata. Mahdollisia ongelmia ovat uusi sijoiltaanmeno, kiinnitysmateriaaliin liittyvä haitta ja uusintaleikkauksen tarve. Aikaisemmat murtumat ja leikkaukset sekä vaikea luksaatio huomioidaan riskiarviossa. Koirien tulosprosentit eivät ole suoraan kissan ennuste.
Toipuminen kotona
Leikkauksen jälkeen liikkumista rajoitetaan kirurgin antaman suunnitelman mukaan. Hyppääminen huonekaluille voi onnistua ennen kuin korjatut kudokset ovat valmiita kestämään kuormitusta. Paluu vapaaseen liikkumiseen sovitaan kontrollien ja tarvittaessa paranemista arvioivien röntgenkuvien perusteella.
Järjestä ruoka, vesi ja lepoalue helposti saavutettaviksi ja käytä matalareunaista hiekkalaatikkoa. Noudata haavan tai mahdollisen sidoksen hoito-ohjeita ja ilmoita lisääntyvästä ontumisesta, turvotuksesta tai eritteestä. Polven taivuttelu, lämpö- tai kylmähoito ja kuntoutusharjoitukset aloitetaan vain yksilöllisen ohjeen mukaan. Niiden voimakkuutta ei päätellä siitä, että kissa hetkellisesti kävelee paremmin.
Seurannassa arvioidaan myös arkea
Kirjaa, onnistuuko normaali kävely, portaiden käyttö ja hiekkalaatikkoon meneminen aiempaa helpommin. Samojen arkitoimintojen seuraaminen auttaa arvioimaan hoitovastetta. Ontumisen jatkuminen ei aina tarkoita uutta sijoiltaanmenoa: myös muut nivelet, kipu ja toipumisen vaihe tutkitaan. Paheneva tai äkillisesti palaava oire arvioidaan sovittua kontrollia aiemmin.
Ehkäisy
- Ortopedisiä poikkeamia sairastavia kissoja ei käytetä jalostukseen.
- Ehkäise vammoja (turvallinen ympäristö kotona ja ulkona).
- Pidä kissan paino normaalina (lihavuus lisää nivelten kuormitusta).
- Vie alttiin rodun kissa säännöllisesti eläinlääkärin tarkastukseen.
Tärkeää kissanomistajalle
Polvilumpion sijoiltaanmeno voi näkyä vain vähäisenä ontumisena, mutta hoitamattomana se johtaa krooniseen kipuun ja nivelrikkoon. Muista: jos kissasi ajoittain ”loikkii” kolmella jalalla tai välttelee hyppäämistä, näytä se ortopediaan perehtyneelle eläinlääkärille. Varhainen toteaminen ja vaikeissa muodoissa leikkaus auttavat säilyttämään kissan aktiivisuuden ja hyvän elämänlaadun.
Kaikki hoitamattomat vähäiset löydökset eivät kuitenkaan etene samalla tavalla. Arvio erottaa seurattavan löydöksen kipua ja toimintavajetta aiheuttavasta sairaudesta. Hoidon tarve tarkistetaan, jos liikkuminen tai käyttäytyminen muuttuu.
Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa eläinlääkärin hoitoa. Jos huomaat kissallasi sairauden oireita, ota yhteys eläinlääkäriin.
Usein kysyttyä
Tarvitseeko jokainen patellaluksaatio leikkauksen?
Ei. Päätökseen vaikuttavat kivun ja ontumisen määrä, toimintakyky, löydöksen vaikeus ja muut sairaudet. Oireetonta tai vähäoireista kissaa voidaan joissakin tapauksissa seurata. Jatkuva tai paheneva oire tarvitsee uuden arvion, vaikka luokitus olisi lievä.
Voinko kokeilla itse, meneekö polvilumpio paikalleen?
Älä yritä. Polven käsittely voi aiheuttaa kipua, eikä kotikoe erota normaalia liikkuvuutta muusta viasta. Eläinlääkäri tutkii lumpion, polven vakauden ja muun raajan. Kotona hyödyllisempi havainto on se, milloin ontuminen ilmenee.
Voiko kissa ontua, vaikka röntgenkuva näyttää melko normaalilta?
Voi. Kipua ja toimintaa arvioidaan myös tutkimuksella ja kotihavainnoilla. Kuvan muutosten määrä ei aina vastaa kivun voimakkuutta. Röntgen auttaa arvioimaan luustoa ja nivelrikkoa, mutta se ei korvaa kokonaisarviota.
Tassusen toimitus
Lähteet
- Luxating Patella, Cornell Feline Health Center, luettu 2026-11-03.
- Evaluation of the Association between Medial Patellar Luxation and Hip Dysplasia in Cats, JAVMA / PubMed, luettu 2026-11-03.
- Clinical Signs and Results of Treatment in Cats with Patellar Luxation: 42 Cases, JAVMA / PubMed, luettu 2026-11-03.
- Patellar Luxation (Dislocating Kneecap) in Dogs, ACVS, luettu 2026-11-03.
- Complications Associated with Corrective Surgery for Patellar Luxation in 85 Feline Surgical Cases, Journal of Feline Medicine and Surgery / PubMed, luettu 2026-11-03.
- Chronic Pain Assessment in Cats, AAHA, luettu 2026-11-03.
- Arthritis in Cats: Signs, Treatment & Care, Cats Protection, luettu 2026-11-03.
- Limping and Stiffness in Cats, PDSA, luettu 2026-11-03.
- Obesity, Cornell Feline Health Center, luettu 2026-11-03.
