Aivoruhje kissoilla: syyt, oireet ja ehkäisy

• ota kaulapanta pois äläkä purista kaulaa millään – se haittaa veren poistumista aivoista;
• aseta kissa tasaiselle alustalle niin, että pää on hieman kehoa korkeammalla (noin 15–30°);
• älä anna ruokaa, vettä tai lääkkeitä, pidä kissa lämpimänä, mutta älä anna sen kuumentua liikaa;
• lähde heti eläinlääkäriin tai päivystykseen – aivoruhjeessa vointi voi huonontua ensimmäisten tuntien aikana.

Pään kohoasennossa kaulan on pysyttävä suorana ja neutraalina. Päätä ei pidä taivuttaa voimakkaasti tyynyn päälle eikä kissaa käsitellä niin, että mahdollinen niskavamma pahenee. Käytä siirtämisessä tukevaa alustaa ja noudata päivystävän eläinlääkärin puhelinohjetta. Hoitoon pääsyä ei viivytetä täydellisen kuljetusasennon järjestämiseksi.

Tajunnaltaan heikentynyttä kissaa ei yritetä juottaa tai syöttää. Älä anna myöskään vanhaa kipulääkettä tai rauhoittavaa valmistetta ennen arviota. Ne voivat olla kissalle sopimattomia ja vaikeuttaa voinnin arviointia. Kivulias tai sekava kissa voi purra, joten suojaa itsesi ja pidä käsittely mahdollisimman rauhallisena.

Hoidossa tuetaan aivojen hapensaantia ja verenkiertoa sekä korjataan sellaisia häiriöitä, jotka voivat pahentaa vauriota. Kissa voi tarvita lisähappea, hengityksen tukea ja yksilöllistä neste- tai verenkierron hoitoa. Lämpötilaa, verensokeria ja elektrolyyttejä seurataan. Kissan lämmittämisessä vältetään myös ylikuumenemista.

Kipu ja voimakas levottomuus hoidetaan, mutta lääkkeet valitaan niin, että hengitystä, verenkiertoa ja neurologista tilaa voidaan seurata. Kouristukset vaativat hoitoa, koska ne lisäävät aivojen aineenvaihdunnallista kuormitusta. Kallonsisäisen paineen nousuun voidaan tarvita sairaalassa annettavaa kohdennettua hoitoa. Tällaisia hoitoja ei voida korvata kotona annetuilla lääkkeillä.

Osa potilaista voi tarvita leikkauksen esimerkiksi painuneen kallonmurtuman tai tilaa vievän verikertymän vuoksi. Kaikkia aivoruhjeita ei kuitenkaan leikata. Päätös perustuu kuvantamiseen, neurologisiin löydöksiin ja siihen, miten potilas vastaa muuhun vakauttavaan hoitoon.

Kotiutus on mahdollinen vasta, kun eläinlääkäri arvioi voinnin ja seurannan järjestymisen riittävän vakaiksi. Omistajalle annetaan ohjeet lääkkeistä, aktiivisuuden rajoittamisesta ja oireista, joiden vuoksi pitää palata heti hoitoon. Huononeva reagointi, uusi kouristelu tai hengitysvaikeus eivät ole tavallista väsymystä, jota odotettaisiin seuraavaan kontrolliin.

Seuraa myös syömistä, juomista ja virtsaamista. Kasvojen ja leukojen samanaikaiset vammat voivat vaikeuttaa ravinnonsaantia, vaikka tajunnantaso olisi jo kohentunut. Ruokahaluttomuuden taustalta etsitään kipua, pahoinvointia ja muita syitä. Pakkosyöttämistä vältetään, ja tarvittaessa eläinlääkäri suunnittelee muun ravitsemustuen.

Järjestä kissalle rauhallinen lepopaikka ja estä korkeat hypyt niin kauan kuin tasapaino tai reagointi on poikkeavaa. Tutut ruoat, pehmeä makuualusta, puhdas laatikko ja vähäinen hälinä voivat helpottaa toipumista. Älä kokeile kissan palautumista nostamalla sitä korkealle tai pakottamalla hyppyihin.

Kuntoutuminen arvioidaan toistuvasti tavallisen arjen perusteella. Mahdollisista näön, liikkumisen tai käytöksen muutoksista kerrotaan kontrollissa. Ennustetta ei voida luvata pelkän vamman nimen tai yhden kuvauslöydöksen perusteella; myös muut vammat ja kissan vaste hoitoon vaikuttavat kokonaisuuteen.