Diaphragmahernia kissoilla: syyt, oireet ja ennaltaehkäisy

Traumaattisen pallearepeämän korjaava hoito on leikkaus. Ensin pyritään vakauttamaan hengitys ja verenkierto sekä hoitamaan kipua ja mahdollisia muita vammoja. Tämä ei tarkoita, että jokaista leikkausta siirretään samalla tavoin: nopeasti huononeva tai mahalaukun siirtymisestä vaikeasti oireileva kissa voi tarvita kiireellisen toimenpiteen.

Leikkauksessa siirtyneet elimet palautetaan vatsaonteloon ja pallean aukko suljetaan. Samalla arvioidaan elinten verenkiertoa ja vaurioita. Rintaonteloon voidaan jättää väliaikainen dreeni, putki ilman tai nesteen poistamista varten. Toimenpiteen laajuus riippuu repeämästä, kiinnikkeistä ja muista vammoista.

Oireettoman PPDH-löydöksen kohdalla voidaan joissakin tilanteissa valita seuranta leikkauksen sijaan. Päätöksessä huomioidaan löydöksen rakenne, mahdolliset oireet ja anestesiariski. Seuranta ei sulje aukkoa, ja uusien oireiden ilmaantuminen voi muuttaa suositusta. Oireilevan synnynnäisen tyrän korjausta arvioidaan erikseen.

Kissa tarvitsee sairaalaseurantaa, jossa tarkkaillaan hengitystä, hapensaantia, kipua ja mahdollista dreeniä. Pitkään puristuksissa olleen keuhkon laajentuessa siihen voi kehittyä nestettä eli keuhkopöhöä. Tämän vuoksi onnistunut aukon sulkeminen ei vielä yksin ratkaise kotiutumisen ajankohtaa.

Kotona lepo ja liikkumisen rajoittaminen toteutetaan kirurgin ohjeen mukaan. Kissan piristyminen ei tarkoita, että hyppiminen tai vapaa ulkoilu olisi jo turvallista. Järjestä toipumispaikka, jossa tarpeettomia hyppyjä voidaan estää ja ruoka, vesi sekä hiekkalaatikko ovat helposti saavutettavissa.

Pidä leikkaushaava kuivana ja estä sen nuoleminen ja raapiminen. Haavaan ei levitetä voiteita tai desinfiointiaineita ilman erillistä ohjetta. Lisääntyvä punoitus, turvotus, erite, haavan aukeaminen tai verenvuoto ovat syitä ottaa yhteys eläinlääkäriin. Uusi hengitysvaikeus vaatii päivystysarvion, eikä sitä tulkita tavalliseksi toipumisväsymykseksi.

Pyydä kotiutuessa kirjalliset lääke- ja kontrolliohjeet. Seuraa ruokahalua, liikkumista, yleisvointia ja hengitystä levossa. Jos kissa on vaikeasti heräteltävissä, ei pysty normaaliin toimintaan tai sen vointi huononee, ota yhteys hoitopaikkaan. Lääkkeiden muutoksista sovitaan hoitavan eläinlääkärin kanssa.

• älä aseta kissaa kyljelleen äläkä paina sitä – kuljeta se rinnallaan makaamassa kuljetuslaatikossa, jonka kansi on irrotettu;
• älä anna ruokaa tai vettä;
• pidä kissa rauhallisena ja viileässä äläkä pidättele sitä väkisin – stressi ja rimpuilu pahentavat hengenahdistusta;
• lähde klinikalle heti ja soita mieluiten etukäteen, että tuot hengenahdistuksesta kärsivän kissan.

Kissan annetaan säilyttää asento, jossa se hengittää helpoimmin. Rinnallaan olevaa kissaa ei pakoteta kyljelleen, mutta myöskään sen valitsemaa asentoa ei muuteta väkisin. Kuljetuksen aikana vältetään rintakehän ja vatsan puristamista.

Viileällä tarkoitetaan tässä ylikuumenemisen välttämistä, ei loukkaantuneen kissan jäähdyttämistä. Traumapotilas voi myös kylmettyä, mikä pahentaa sen tilaa. Älä käytä jäitä tai kylmäpakkauksia hengitysvaikeuden hoitoon. Noudata puhelimessa saamiasi yksilöllisiä kuljetusohjeita.

Ensiapu hengenahdistukseen vamman jälkeen

• älä aseta kissaa kyljelleen äläkä paina sitä – kuljeta se rinnallaan makaamassa kuljetuslaatikossa, jonka kansi on irrotettu;
• älä anna ruokaa tai vettä;
• pidä kissa rauhallisena ja viileässä äläkä pidättele sitä väkisin – stressi ja rimpuilu pahentavat hengenahdistusta;
• lähde klinikalle heti ja soita mieluiten etukäteen, että tuot hengenahdistuksesta kärsivän kissan.