Kiireesti eläinlääkäriin
Hakeudu nopeasti hoitoon, jos kissalla ilmenee jokin seuraavista:
- se ei äkillisesti pysty kävelemään tai varaamaan painoa raajalle,
- kipu on niin voimakasta, ettei kissa syö tai pääse hiekkalaatikolle,
- raaja turpoaa nopeasti tai liikkuminen muuttuu selvästi kivuliaammaksi,
- kissa lyyhistyy tai sen hengitys vaikeutuu.
Äkillistä muutosta ei pidä selittää automaattisesti tutulla perinnöllisellä sairaudella. Hoitopaikan etsimisessä auttaa eläinlääkäriopas.
Yleiskuvaus
Laskoskorvilla korvien taittumisen aiheuttava geeni vaikuttaa samalla rustokudoksen kehitykseen. Tämän vuoksi nivelten, välilevyjen ja luiden normaali muodostuminen häiriintyy. Sairaus voi ilmetä jo pennuilla ja edetä iän myötä.
Osteokondrodysplasia ei ole pelkkä ulkonäköön liittyvä vika vaan vakava sairaus, joka johtaa ontumiseen, krooniseen kipuun ja kissan liikuntakyvyn menetykseen.
Vaikeusaste vaihtelee, eivätkä kaikki kissat menetä liikuntakykyään samalla tavalla tai samassa iässä. Tyypilliset luumuutokset painottuvat raajojen ääriosiin ja häntään. Nivelten ympärille voi muodostua ylimääräistä luuta, joka rajoittaa liikettä. Nivelrikko ja tulehdus lisäävät kipua.
Hiljainen tai vähän liikkuva kissa ei välttämättä ole vain rauhallinen luonteeltaan. Kipu voi vähentää sen halua liikkua, ja kissa saattaa välttää ponnistuksia omistajan huomaamatta. Sairauden arvioinnissa erotetaan perinnöllinen rustohäiriö, kuvissa näkyvät luumuutokset ja kissan kokema kipu toisistaan, vaikka ne liittyvät samaan ongelmaan.
Syyt
- Geenimutaatio: korvien taittumisen määräävä geeni on vallitseva, ja se vaikuttaa haitallisesti rusto- ja luukudokseen.
- Kahden laskoskorvan risteyttäminen (Fold × Fold) johtaa jälkeläisillä sairauden vaikeisiin muotoihin.
- Myös laskoskorvan ja suorakorvan (Fold × Straight) jälkeläisillä sairauden riski säilyy, vaikka oireet ovat yleensä lievempiä.
Sairauteen liittyvä TRPV4-geenin variantti voi olla kissalla yhtenä tai kahtena kopiona. Kahden kopion kantajilla muutokset ovat yleensä vaikeita, mutta yhden kopion kantajankin oireet voivat olla merkittäviä. Kahden laskoskorvan yhdistelmä voi tuottaa kahta kopiota kantavia pentuja; kaikkien pentujen perimä ja oireiden vaikeus eivät kuitenkaan ole keskenään samanlaiset. Suorakorvaisen kumppanin käyttäminen ei poista laskoskorvaisen jälkeläisen sairausriskiä.
Riskitekijät
- skotlanninlaskoskorva-rotu;
- vallitsevan laskoskorvageenin periytyminen;
- rodun sisäiset astutukset ilman geneettisen tilan seurantaa.
Kyse on nimenomaan sairauteen liittyvän variantin periytymisestä, ei pelkästä sukusiitoksesta. Kantajuus ja oireiden vaikeus ovat eri asioita.
Tyypilliset oireet
- raajojen nivelten paksuuntumat ja epämuodostumat;
- hännän lyheneminen ja paksuuntuminen sekä sen liikkuvuuden heikkeneminen;
- ontuminen, haluttomuus liikkua ja hypätä;
- nivelten arkuus tunnusteltaessa;
- liikkumisen rajoittuminen, jäykkä kävely;
- vaikeissa muodoissa selvät epämuodostumat ja liikuntakyvyn menetys.
Varhaisia vihjeitä voivat olla aiempaa matalammalle hyppääminen, portaiden välttäminen, vähentynyt leikki tai vaikeus löytää mukava lepoasento. Turkki voi jäädä huonommin hoidetuksi, jos kipeään kohtaan yltäminen on hankalaa. Jotkut kissat nuolevat arkaa aluetta tavallista enemmän tai vastustavat koskettamista.
Selvän ontumisen puuttuminen ei sulje kipua pois. Omistajan kannattaa verrata kissaa sen omaan aiempaan käytökseen, sillä molemminpuoliset nivelvaivat voivat näkyä yleisenä jäykkyytenä. Häntää tai niveliä ei taivutella kotona kivun kokeilemiseksi.
Komplikaatiot ja seuraukset
- krooninen kipu;
- etenevä ontuminen;
- raajojen ja hännän epämuodostumat;
- nivelrikko;
- elämänlaadun heikkeneminen.
Kipu voi estää myös tavallisia toimintoja, kuten kiipeämistä, turkin puhdistamista ja hiekkalaatikolle pääsemistä. Laatikon ulkopuolelle tehtyjä tarpeita ei siksi pidä tulkita heti käytösongelmaksi. Pitkittyvän kivun arvioinnissa huomioidaan sekä liikkuminen että se, pystyykö kissa toteuttamaan arjen tarpeitaan.
Diagnoosi eläinlääkärissä
- kliininen tutkimus (raajojen ja hännän epämuodostumat);
- röntgenkuvaus (tyypilliset luu- ja nivelmuutokset, paksuuntumat);
- tietokonetomografia vaikeissa tapauksissa;
- sukutaulun ja perinnöllisen alttiuden arviointi.
Tutkimuksessa arvioidaan kävelyä, asentoa, nivelten liikettä ja kipureaktioita. Omistajan kotivideo voi näyttää vaikeuksia, jotka eivät tule vastaanotolla esiin. Kuvaukseen kannattaa ottaa kissan koko vartalo ja tavallinen liikesarja ilman pakottamista.
Röntgenkuvissa etsitään muun muassa luun uudismuodostusta ja luuston epämuodostumia. Kuvalöydöksen voimakkuus ei yksin kerro, kuinka paljon kissa kärsii. Kivun arviointi tarvitsee myös esitiedot ja kliinisen tutkimuksen. Geenitesti voi täydentää perimää koskevaa tietoa, mutta sen tulos ei ennusta varmasti yksilön tulevaa liikkumiskykyä. Lisäkuvantaminen valitaan sen mukaan, muuttaako tieto hoitosuunnitelmaa.
Hoito
Parantavaa hoitoa ei ole, vaan hoidolla lievitetään kipua ja hidastetaan taudin etenemistä:
- tulehduskipulääkkeet (eläinlääkärin määräämät);
- nykyaikainen kivunhoito: kerran kuukaudessa annettava hermokasvutekijän vasta-aine (frunevetmabi), joka on Suomessa saatavilla; vaikeissa tapauksissa kipua voidaan lievittää sairaiden nivelten sädehoidolla;
- fysioterapia, hieronta, kuntoutusvoimistelu;
- painonhallinta (lihavuus lisää nivelten kuormitusta);
- vaikeissa epämuodostumissa leikkaus (vaikutus on rajallinen).
Hoidon keskeinen tavoite on kivun lievittäminen ja toimintakyvyn tukeminen. Vahvaa näyttöä siitä, että oirehoidot pysäyttäisivät perinnöllisen luu- ja rustohäiriön etenemisen, ei ole. Parempi liikkuminen lääkityksen aikana ei tarkoita, että epämuodostumat olisivat korjaantuneet.
Frunevetmabin hyväksytty käyttöaihe on kissan nivelrikkoon liittyvän kivun lievittäminen. Se ei korjaa TRPV4-muutosta, eikä sen käyttöä voi pitää tämän perinnöllisen sairauden parantavana hoitona. Valmisteeseen liittyy ikää ja terveydentilaa koskevia rajoituksia. Sopivuus ja hoidon jatkaminen arvioidaan kissan yksilöllisen vasteen perusteella.
Sädehoidosta on kuvattu kivun lievittymistä pienissä potilassarjoissa. Se on oireita lievittävä erikoishoito, jonka hyötyä ja haittoja arvioidaan tapauskohtaisesti; tuloksia ei voi luvata samanlaisiksi kaikille. Leikkauskaan ei muuta taustalla olevaa perimää. Kuntoutuksen liikkeet ja käsittely sovitetaan kissan kipuun ja rakenteellisiin muutoksiin.
Sairautta ei voi parantaa kokonaan, joten hoito on oireenmukaista ja tukevaa.
Kotihoito ja elämänlaatu
Järjestä ruoka, vesi ja hiekkalaatikko helposti saavutettaviksi. Mieluiseen tähystyspaikkaan voi rakentaa loivan kulkureitin tai välitasoja, jotta kissa pääsee sinne pienemmin ponnistuksin. Pehmeä, lämmin makuupaikka ja lyhyet kulkumatkat helpottavat arkea. Ympäristön muokkaaminen tukee lääkitystä, mutta ei korvaa kivunhoitoa.
Kirjaa muutamia kissalle tärkeitä toimintoja, kuten pääseekö se suosikkipaikalleen, peseytyykö se ja osallistuuko se leikkiin. Samoista tilanteista otetut videot auttavat seuraamaan muutosta. Ilmoita eläinlääkärille, jos sovitut tavoitteet eivät täyty tai lääkkeen antaminen ei onnistu. Ihmisille tarkoitettuja kipulääkkeitä ei anneta omin päin.
Ennuste
Sairaudella ei ole yhtä kaikille kissoille sopivaa etenemisaikataulua. Ennusteessa painavat kivun hallinta, liikuntakyky ja päivittäisten tarpeiden onnistuminen. Oireita seurataan myös silloin, kun kissa vaikuttaa tottuneen rajoitteisiinsa. Jos kipua ei saada hallintaan, eläinlääkärin kanssa arvioidaan hoitovaihtoehdot ja elämänlaatu uudelleen.
Ehkäisy
- TRPV4-geenin mutaatio on vallitseva: jokaisella laskoskorvalla on jonkinasteinen osteokondrodysplasia, myös laskoskorvan ja suorakorvan jälkeläisillä; kahden laskoskorvan (Fold × Fold) pennuilla sairaus on vaikein;
- ainoa varma ehkäisykeino on olla jalostamatta laskoskorvia; useissa Euroopan maissa niiden jalostusta on rajoitettu tai se on kielletty niin sanottua kidutusjalostusta koskevilla laeilla, ja eläinlääkäri- ja kissajärjestöt kehottavat luopumaan siitä; Suomessa eläinten hyvinvointilaki edellyttää, ettei jalostus aiheuta jälkeläisille hyvinvointiongelmia, eikä FIFe, johon Suomen Kissaliitto kuuluu, hyväksy rotua;
- kasvattajille ja omistajille kerrotaan riskeistä;
- jos sinulla on laskoskorva, seuraa sen kävelyä ja häntää nuoresta pitäen ja hakeudu eläinlääkäriin kivunhoitoon heti, kun huomaat jäykkyyttä.
Perinnöllinen rustomuutos ei tarkoita, että jokaisella kissalla olisi samalla hetkellä yhtä voimakas ontuma. Tämä vaihtelu ei poista jalostukseen liittyvää hyvinvointiongelmaa. FIFen säännöt kieltävät osteokondrodysplasiaa sairastavien kissojen jalostuksen ja rekisteröinnin sekä ulottavat rajoituksia niiden jälkeläisiin.
Suomen lainsäädännössä keskeinen kielto koskee jalostuskäyttöä, josta aiheutuu todennäköisesti merkittävää hyvinvointihaittaa eläimelle tai jälkeläiselle. Järjestön rekisterisääntö ja lainsäädäntö ovat eri sääntökokonaisuuksia. Jalostusta koskevat säännökset koskevat myös roturisteytyksiä ja suunnittelematonta lisäämistä, joten rekisteröimättömyys ei poista omistajan velvollisuuksia. Myös suunnittelematon lisääntyminen on estettävä.
Tärkeää kissanomistajalle
Skotlanninlaskoskorvien osteokondrodysplasia on vakava perinnöllinen sairaus, joka liittyy suoraan rodun tunnuspiirteeseen. Muista: laskoskorvien viehättävään ulkonäköön liittyy suuri kipujen ja epämuodostumien riski. Vastuullinen lemmikin valinta ja ajoissa saatu eläinlääkärin apu pidentävät kissan elämää ja lievittävät sen kärsimystä.
Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa eläinlääkärin hoitoa. Jos huomaat kissallasi sairauden oireita, ota yhteys eläinlääkäriin.
Usein kysyttyä
Onko laskoskorvan rauhallisuus aina luonteenpiirre?
Ei välttämättä. Kipu voi vähentää liikkumista ja leikkimistä. Muutos aktiivisuudessa, hyppäämisessä tai turkinhoidossa kannattaa tutkia, vaikka kissa ei ontuisi selvästi.
Poistaako suorakorvainen vanhempi sairausriskin?
Ei. Yhdenkin sairauteen liittyvän varianttikopion perivä laskoskorvainen jälkeläinen voi saada luu- ja nivelmuutoksia. Oireiden vaikeus vaihtelee.
Voiko geenitesti kertoa, kuinka kivulias sairaudesta tulee?
Testi selvittää variantin kantajuutta, mutta ei yksin ennusta tulevaa kipua tai toimintakykyä. Niitä arvioidaan seurannassa, tutkimuksissa ja kissan arjen perusteella.
Parantaako kipulääke luuston epämuodostumat?
Ei. Kivunlievitys voi helpottaa liikkumista ja parantaa elämänlaatua, mutta perimä ja jo syntyneet rakenteelliset muutokset eivät korjaannu sen avulla.
Tassusen toimitus
Lähteet
- Scottish Fold Cats, Cats Protection, luettu 2026-11-03.
- Genetic Evidence of a Recent Decline and Crossbreed Distribution of TRPV4 c.1024G>T Variant in Domestic Cats, Animal Genetics, luettu 2026-11-03.
- SOLENSIA: pakkausseloste, Pharmaca Fennica, luettu 2026-11-03.
- Efficacy and Complications of Palliative Irradiation in Three Scottish Fold Cats with Osteochondrodysplasia, Journal of Veterinary Internal Medicine, luettu 2026-11-03.
- Chronic Pain Assessment in Cats, American Animal Hospital Association, luettu 2026-11-03.
- Degenerative Joint Disease in Cats, Feline Veterinary Medical Association, luettu 2026-11-03.
- Health & Welfare Rules, FIFe, luettu 2026-11-03.
- Eläinten hyvinvointi eläinjalostuksessa ja muussa eläinten lisäämisessä, Ruokavirasto, luettu 2026-11-03.
- Initial Triage and Resuscitation of Small Animal Emergency Patients, Merck Veterinary Manual, luettu 2026-11-03.
- Behavior and Environmental Needs: Senior Cats, AAHA/AAFP, luettu 2026-11-03.
