Kiireesti eläinlääkäriin
Hakeudu nopeasti hoitoon, jos kissalla ilmenee:
- silmän voimakasta siristelyä tai jatkuvaa kiinnipitämistä;
- nopeasti lisääntyvää sameutta tai näkyviä vaurioita silmän pinnassa;
- selvää silmäkipua ja silmän hankaamista;
- äkillistä näön heikkenemistä tai silmävamman jälkeisiä oireita.
Älä odota verisuonten kasvamista, jos silmä on jo kipeä. Hoitopaikan löydät eläinlääkärioppaasta.
Yleiskuvaus
Sarveiskalvo on silmän läpinäkyvä kerros, joka taittaa valoa. Verisuonten puuttuminen tekee siitä täysin kirkkaan. Kroonisessa ärsytyksessä tai vauriossa elimistö kuitenkin kiihdyttää verisuonten kasvua sarveiskalvoon hapen ja ravinteiden tuomiseksi. Tätä kutsutaan uudissuonitukseksi.
Vaikka verisuonet auttavat tilapäisesti tulehtuneen tai vaurioituneen kudoksen paranemista, ne heikentävät sarveiskalvon läpinäkyvyyttä ja näköä. Siksi uudissuonitusta pidetään aina sairauden merkkinä.
Suonet voivat kuitenkin liittyä myös käynnissä olevaan haavan paranemiseen, eivätkä ne yksin osoita jatkuvaa infektiota. Niitä voi jäädä näkyviin, vaikka haava on jo sulkeutunut. Uusi löydös tutkitaan, mutta hoidon tarve ratkaistaan samalla sen perusteella, onko sarveiskalvossa yhä vaurio, tulehdus tai muu ärsytyksen aiheuttaja.
Terve sarveiskalvo saa ravintoa kyynelnesteestä ulkopinnaltaan ja silmän etukammion nesteestä sisäpinnaltaan. Se ei siis normaalisti tarvitse omia verisuonia. Läpinäkyvyyteen vaikuttavat suonten lisäksi esimerkiksi turvotus, tulehdussolut, pigmentti ja arpikudos. Sameuden voimakkuutta ei siksi voi arvioida pelkästään punaisia juovia laskemalla.
Syyt
- Krooninen sarveiskalvotulehdus (keratiitti).
- Sarveiskalvon haavaumat (vamman, infektion tai viruksen aiheuttamat).
- Virusinfektiot (kissan herpesvirus on yksi tärkeimmistä syistä).
- Mekaaniset vammat (naarmut, vierasesineet).
- Kuiva silmä eli kuiva keratokonjunktiviitti (kyyneleitä erittyy liian vähän).
- Silmän pinnan kasvaimet.
- Kemialliset syöpymät tai ärsytys.
Sama näkyvä suonitus voi liittyä eri sairauksiin. Esimerkiksi pinnallinen haava, syvempi tulehdus ja krooninen luomen hankaus tarvitsevat erilaisen hoidon. Jos hankaava luomen reuna tai vierasesine jää paikalleen, pelkkä lääke ei välttämättä ratkaise ongelmaa. Uudissuonitus ei itsessään kerro, mikä luettelon syistä on kyseessä.
Kissoilla verisuonia voi näkyä myös sarveiskalvon sekvesterin ympärillä. Sekvesteri on kuollutta kudosta, joka näyttää ruskealta tai mustalta alueelta. Toisenlainen sairaus on eosinofiilinen keratokonjunktiviitti, jossa tietyt tulehdussolut kertyvät silmän pinnalle. Siinä voi esiintyä vaaleita tai vaaleanpunaisia kohoumia ja verisuonia. Näiden erottaminen tavallisesta haavasta vaikuttaa lääkkeiden ja mahdollisen leikkauksen valintaan.
Riskitekijät
- krooniset virusinfektiot (erityisesti kissan herpesvirus);
- silmävammat ulkoilevilla ja tappelevilla kissoilla;
- synnynnäiset tai hankinnaiset silmäluomien viat (esimerkiksi luomen sisäänkääntymä);
- silmäsairauksien hoidon viivästyminen.
Riskitekijät liittyvät ensisijaisesti suonitusta aiheuttavaan sairauteen. Jokainen herpesvirusta kantava tai ulkoileva kissa ei saa samaa silmämuutosta. Myös sisäkissan silmä voi vaurioitua tai luomi hangata sarveiskalvoa. Aikaisempi silmäsairaus ja sen hoitotiedot ovat siksi hyödyllisempiä kuin oletus, että tietynlainen elinympäristö sulkisi vaivan pois.
Tyypilliset oireet
- näkyvät punaiset verisuonet, jotka kasvavat sarveiskalvoon;
- sarveiskalvon samentuminen ja läpinäkyvyyden heikkeneminen;
- kyynelvuoto;
- valonarkuus (kissan on kivuliasta katsoa valoon);
- haavaumissa silmän siristely (blefarospasmi) ja eritteet;
- vaikeassa tai kroonisessa uudissuonituksessa näön heikkeneminen jopa menetykseen asti.
Silmän valkuaisessa tai sidekalvossa näkyvät suonet eivät ole sama asia kuin suonet läpinäkyvän sarveiskalvon päällä. Omistajan on kuitenkin vaikea erottaa silmän eri kerroksia, varsinkin kun pinta on samea. Kuva voi auttaa seuraamaan muutosta, mutta se ei näytä luotettavasti haavan syvyyttä tai silmän sisäistä tulehdusta.
Kipu voi näkyä valon välttelynä, silmän sulkemisena tai kasvojen hankaamisena. Kaikki kissat eivät kuitenkaan oireile yhtä näkyvästi. Seuraa, onko muutos toisessa vai molemmissa silmissä ja onko sameus tai tumma alue kasvanut. Kerro myös aiemmista vammoista, käytetyistä tipoista ja siitä, onko silmä ollut välillä täysin oireeton.
Komplikaatiot ja seuraukset
- sarveiskalvon samentumasta johtuva pysyvä näön heikkeneminen;
- krooninen kipu haavaumissa ja tulehduksissa;
- sarveiskalvon arpeutuminen;
- sokeus vaikeissa kroonisissa muodoissa.
Näön heikkenemiseen vaikuttavat vaurion sijainti, laajuus ja syvyys. Pieni reuna-alueen muutos ei välttämättä haittaa näkemistä samalla tavalla kuin keskellä sijaitseva tiivis arpi. Vakava haava voi ohentaa sarveiskalvoa ja pahimmillaan puhjeta, jolloin vaarassa on koko silmän säilyminen. Suonten ilmaantuminen ei siksi riitä todisteeksi siitä, että haava paranisi turvallisesti itsestään.
Diagnoosi eläinlääkärissä
- silmätutkimus rakolampulla;
- fluoreseiinikoe sarveiskalvon haavaumien toteamiseksi;
- silmänpaineen mittaus glaukooman poissulkemiseksi;
- solunäytteet tai bakteeriviljelyt, jos epäillään infektiota;
- Schirmerin koe kyynelnesteen erityksen arvioimiseksi.
Rakolamppu on suurentava tutkimuslaite, jonka avulla tarkastellaan sarveiskalvon kerroksia ja vaurion sijaintia. Eläinlääkäri arvioi samalla, liittyykö suonitukseen turvotusta, tulehdussoluja, pigmenttiä tai kudoksen ohenemista. Luomien asento ja kyky sulkea silmä tutkitaan, jotta jatkuvaa mekaanista vauriota ei jätetä hoitamatta.
Fluoreseiiniväri tarttuu vaurioituneeseen sarveiskalvon pintaan ja auttaa haavan toteamisessa. Haavan sulkeutumista voidaan seurata uusintavärjäyksillä. Kyynelnesteen tutkiminen ja silmänpaineen mittaus täydentävät arviota löydösten mukaan; paineen mittaaminen ei yksin selitä suonten kasvun syytä. Syvän vaurion tutkimus ja käsittely edellyttävät erityistä varovaisuutta.
Solunäyte auttaa selvittämään tulehduksen luonnetta. Bakteeriviljely ja herkkyystutkimus voivat ohjata hoitoa etenkin syvässä tai infektoituneeksi epäillyssä haavassa. Herpesviruksen PCR voi tukea tutkimusta, mutta positiivinen tulos ei yksin osoita viruksen aiheuttavan kyseisen kissan oireita. Näytteet valitaan kliinisen epäilyn perusteella, eikä kaikkia testejä tarvita jokaiseen suonittuneeseen silmään.
Hoito
Hoidon tavoitteena on poistaa uudissuonituksen syy:
- viruslääkkeet herpesvirusinfektiossa;
- antibiootit tai sienilääkkeet tulehtuneissa haavaumissa;
- tulehdusta lievittävät lääkkeet (kortisoni- tai tulehduskipulääkkeet, vain eläinlääkärin määräyksestä);
- sarveiskalvoa suojaavat valmisteet ja keinokyyneleet;
- syvissä haavaumissa leikkaus (sarveiskalvon tai sidekalvon siirteet).
Kortisonia sisältäviä tippoja ei käytetä avoimeen sarveiskalvon haavaan omin päin: ne voivat estää paranemista ja aiheuttaa vakavia komplikaatioita. Ennen tällaista hoitoa eläinlääkäri varmistaa silmän pinnan kunnon. Myöskään antibioottia tai sienilääkettä ei valita pelkästään verisuonten näkyvyyden perusteella, vaan todetun tai epäillyn infektion mukaan.
Paranemista tukevat verisuonet eivät aina ole ensimmäinen asia, jota pyritään vähentämään. Haavan sulkeuduttua voidaan erikseen arvioida, tarvitaanko hoitoa jäljellä olevan tulehduksen tai suonten vähentämiseksi. Herpesvirukseen liittyvässä sairaudessa hoidetaan aktiivinen silmäongelma, vaikka viruksen kantajuus jäisi elimistöön. Kipua hoidetaan silmän vaurioon sopivalla lääkityksellä.
Syvässä haavassa leikkauksen tarkoitus on vahvistaa ohentunutta sarveiskalvoa ja estää sen puhkeaminen. Sidekalvosta tehty siirre voi tuoda vaurioon tarkoituksella verenkiertoa ja tukea. Tämä ei ole ristiriidassa hoidon kanssa: silmän rakenteen pelastaminen voi olla tärkeämpää kuin täydellinen kirkkaus heti toimenpiteen jälkeen. Siirteen tyyppi valitaan vaurion ja jäljellä olevan terveen kudoksen mukaan.
Varhainen hoito parantaa mahdollisuuksia palauttaa sarveiskalvon kirkkaus ja säilyttää näkö.
Kotihoito ja kontrollit
Anna vain kyseiselle kissalle määrättyjä silmälääkkeitä ja noudata niiden käyttöohjetta. Älä käytä aikaisemmasta vaivasta jääneitä kortisonitippoja uuden punoituksen hoitoon. Pese kädet ennen ja jälkeen käsittelyn, ja pidä pullon kärki irti silmästä ja luomista. Näin vähennetään likaantumista ja silmän koskettamisesta syntyvää lisävauriota.
Jos kissa hankaa silmää, käytä hoitopaikan suosittelemaa suojausta. Tippojen antamisen vaikeuksista kerrotaan eläinlääkärille, jotta hoito ei jää toteutumatta. Jos kipu, punoitus tai hankaus selvästi lisääntyy tippojen jälkeen, ota yhteys hoitopaikkaan ennen jatkamista. Pakkokäsittely, silmän painaminen tai tumman alueen irrottamisen yrittäminen ei kuulu kotihoitoon.
Kirjaa huomatut muutokset ja näytä sovituissa kontrolleissa, miten lääkitys on onnistunut. Oireen lievittyminen ei yksin varmista haavan sulkeutumista. Myös jäljelle jäänyt suonitus voi vaatia seurantaa ilman, että lääkitys jatkuu muuttumattomana. Lopettamisesta ja mahdollisesta hoidon vähentämisestä sovitaan löydösten perusteella.
Ennuste
Ennuste riippuu taustasairaudesta ja siitä, onko kudokseen syntynyt pysyvää arpeutumista tai merkittävää ohenemista. Hoidolla voidaan säilyttää kivuton, toimiva silmä, vaikka kirkkaus ei palautuisi täysin. Sidekalvosiirre voi jäädä läpinäkymättömäksi. Uusiutuva herpesvirukseen liittyvä vaurio tai korjaamaton luomen hankaus voi vaatia pitkäaikaista suunnitelmaa uusien haavojen ehkäisemiseksi.
Ehkäisy
- Hoida silmätulehdukset ajoissa.
- Suojaa kissan silmiä vammoilta (erityisesti ulkoilevilla kissoilla).
- Rokota kissa herpesvirusta vastaan.
- Käytä kissaa säännöllisesti silmätutkimuksissa, jos sillä on kroonisia silmäsairauksia.
Herpesvirusrokotus vähentää taudin vakavuutta, mutta ei estä kaikkia tartuntoja tai myöhempiä uusiutumisia. Luomen rakenteellisen ongelman korjaaminen ja silmän pinnan sairauden asianmukainen hoito voivat olla olennaisempia kuin pelkkä puhdistaminen. Sovitut silmäkontrollit auttavat arvioimaan vaurion paranemista, vaikka kotona näkyvä erite olisi jo vähentynyt.
Tärkeää kissanomistajalle
Sarveiskalvon uudissuonitus ei ole itsenäinen sairaus vaan oire silmän kroonisesta tulehduksesta tai vauriosta. Muista: verisuonten ilmaantuminen sarveiskalvoon on hälytysmerkki, jonka vuoksi kissa on aina vietävä eläinlääkäriin, mieluiten silmäsairauksiin perehtyneelle. Ajoissa aloitettu hoito auttaa säilyttämään kissan näön ja ehkäisemään vakavat komplikaatiot.
Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa eläinlääkärin hoitoa. Jos huomaat kissallasi sairauden oireita, ota yhteys eläinlääkäriin.
Usein kysyttyä
Ovatko kaikki silmän punaiset suonet uudissuonitusta?
Eivät. Sidekalvossa ja silmän valkuaisessa on normaalisti verisuonia. Uudissuonituksessa suonet kasvavat tavallisesti verisuonettomaan sarveiskalvoon. Rakenteiden ja mahdollisen vaurion erottaminen vaatii silmätutkimuksen.
Miksi suonia näkyy vielä haavan parannuttua?
Paranemiseen osallistuneet suonet voivat jäädä näkyviin haavan sulkeuduttua. Kontrollissa arvioidaan, onko silmässä vielä aktiivista vauriota tai tulehdusta ja haittaako muutos näkemistä. Pelkkä punaisen juovan säilyminen ei yksin ratkaise lääkitystä.
Voiko kortisonitipoilla poistaa suonet?
Joissakin tilanteissa niitä voidaan käyttää eläinlääkärin valvonnassa vasta silmän pinnan kunnon varmistamisen jälkeen. Avoimessa haavassa ne voivat olla vaarallisia. Hoidon ensisijainen kohde on suonituksen aiheuttanut sairaus, ei pelkkä ulkonäkö.
Tassusen toimitus
Lähteet
- Corneal Ulcers in Cats, VCA Animal Hospitals, luettu 2026-11-05.
- Disorders of the Cornea in Cats, Merck Veterinary Manual, luettu 2026-11-05.
- The Cornea in Animals, Merck Veterinary Manual, luettu 2026-11-05.
- Corneal Surgery - When Eye Drops Don’t Cut It, American College of Veterinary Ophthalmologists, luettu 2026-11-05.
- Corneal Sequestrum, American College of Veterinary Ophthalmologists, luettu 2026-11-05.
- Eosinophilic Keratoconjunctivitis in Cats, Veterinary Clinics of North America: Small Animal Practice / PubMed, luettu 2026-11-05.
- GUIDELINE for Feline Herpesvirus infection, European Advisory Board on Cat Diseases, luettu 2026-11-05.
- Applying Eye Drops to Cats, VCA Animal Hospitals, luettu 2026-11-05.
- Corneal Ulcers, Cornell Feline Health Center, luettu 2026-11-05.
