Kiireesti eläinlääkäriin
Ota heti yhteys eläinlääkäriin, jos kissalla ilmenee jokin seuraavista:
- äkillinen törmäily, eksyminen tutussa huoneessa tai näön menetys;
- silmän voimakas siristely, selvä kipu tai nopeasti muuttunut ulkonäkö;
- hengitysvaikeus, kouristelu tai romahtaminen;
- nopeasti paheneva silmäoire yhdessä voimakkaan velttouden ja syömättömyyden kanssa.
Löydät hoitopaikan eläinlääkärioppaasta.
Yleiskuvaus
Suonikalvo ja verkkokalvo huolehtivat silmän ravinnonsaannista ja valosignaalien vastaanottamisesta. Niiden tulehtuessa hiussuoniverenkierto häiriintyy, ja syntyy verenvuotoja, turvotusta ja rappeumamuutoksia, jotka uhkaavat näköä. Kissoilla korioretiniitti on harvoin erillinen sairaus – useimmiten se on yleisinfektioiden tai immuunihäiriöiden komplikaatio.
Suonikalvo kuuluu silmän keskimmäiseen, verisuonia sisältävään kerrokseen eli suonikalvostoon. Sen tulehdusta kutsutaan uveiitiksi. Kun tulehdus sijaitsee silmän takaosassa ja ulottuu verkkokalvoon, puhutaan korioretiniitistä. Tulehdusta voi samalla olla silmän etuosassa. Näiden alueiden erottaminen tutkimuksessa auttaa valitsemaan hoidon, sillä silmätipat eivät yksin riitä silmän takaosan tulehdukseen.
Verkkokalvo muuttaa valon hermoston käsiteltäviksi viesteiksi. Tulehdus voi vaurioittaa sitä paikallisesti tai laajalti. Pieni silmänpohjan muutos ei siksi aina näy kotona selvänä näköhaittana. Silmän ulkonäköä katsomalla ei myöskään voi ratkaista, kuinka hyvin verkkokalvo toimii.
Syyt
Kissan korioretiniitin tärkeimmät syyt:
- tartuntataudit: FIP, FeLV, FIV, toksoplasmoosi, bartonelloosi, sieni-infektiot;
- autoimmuuniprosessit;
- koko elimistön tulehdussairaudet (myös kroonisessa munuaistulehduksessa ja verisuonitulehduksissa);
- silmävammat ja kallonsisäiset vauriot;
- kasvaimet (lymfooma, melanooma).
Mahdollisten syiden luettelo ei tarkoita, että jokainen mainittu sairaus olisi kissalla yhtä tavallinen tai yhtä varmasti osoitettu korioretiniitin aiheuttaja. Munuais- tai muu yleissairaus ei yksin selitä tulehduslöydöstä. Myös vamman merkitys arvioidaan tapahtumien ja silmätutkimuksen perusteella. Osalla uveiittipotilaista aiheuttaja jää tutkimuksista huolimatta tuntemattomaksi.
Bartonelloosin yhteys silmätulehdukseen vaatii erityisen varovaista tulkintaa. Bakteeria tai sen vasta-aineita voidaan löytää myös terveiltä kissoilta. Positiivinen tulos ei siten yksin osoita, että juuri bartonella aiheuttaa verkkokalvon muutokset.
Riskitekijät
- kissat, joilla on krooninen virusinfektio;
- löytöeläinkotien kissat ja ulkokissat;
- pennut ja nuoret kissat (alttiimpia toksoplasmoosille ja FIP:lle);
- iäkkäät kissat, joilla on syöpä- tai autoimmuunisairauksia.
Ikä ja elinympäristö auttavat valitsemaan tutkimuksia, mutta ne eivät vahvista diagnoosia. Ulkoilevan kissan altistumiset voivat poiketa sisäkissan altistumisista. Nuorellakin kissalla on useita mahdollisia silmäsairauden syitä. Kissojen korioretiniitin kaikkien lueteltujen riskitekijöiden merkityksestä ei ole yhtä kattavaa tietoa, joten tutkimuksia ei rajata pelkän iän tai asumismuodon perusteella.
Tyypilliset oireet
Kissan korioretiniittiin liittyy silmä- ja yleisoireita:
- näön heikkeneminen jopa täydelliseen sokeuteen asti;
- laajentuneet tai erikokoiset pupillit;
- silmänpohjan samentuma tähystyksessä;
- verkkokalvon turvotus tai verenvuodot;
- silmänpohjan verisuonten tulehdus;
- valonarkuus, silmävärve;
- yleisinfektioissa kuume, velttous, laihtuminen.
Omistaja voi huomata ensin epäröintiä hypätessä tai vaikeuksia löytää tuttu reitti. Toisen silmän hyvä näkö voi peittää toisen silmän vaurion. Kaikki silmän takaosan tulehdukset eivät aiheuta ulospäin näkyvää punoitusta, joten rauhallisen näköinen silmä ei sulje tulehdusta pois. Luettelon silmänpohjalöydökset todetaan eläinlääkärin tutkimuksessa, eivät kotona silmän pintaa katsomalla.
Silmänpohjassa näkyvä muutos voi olla aktiivinen tulehduspesäke tai aiemmin sairastetun tulehduksen arpi. Eläinlääkäri arvioi muun muassa muutoksen rajautumista ja verkkokalvon ulkonäköä. Vanha arpi ei yksin todista parhaillaan jatkuvaa infektiota.
Komplikaatiot ja seuraukset
Hoitamattomana korioretiniitti voi johtaa:
- pysyvään näön menetykseen;
- verkkokalvon irtaumaan;
- glaukoomaan;
- krooniseen uveiittiin;
- perussairauden (FIP, toksoplasmoosi ym.) etenemiseen.
Näköhaittaan vaikuttavat tulehduksen laajuus ja sijainti. Näköhermon alueen vaurio tai laaja verkkokalvon irtauma voi olla huomattavasti merkittävämpi kuin pieni paikallinen arpi. Tulehduksen rauhoittuminen ja näön palautuminen eivät ole sama asia: jo syntynyt kudosvaurio saattaa jäädä pysyväksi.
Diagnoosi eläinlääkärissä
Diagnoosiin käytetään:
- silmätutkimusta ja silmänpohjan tähystystä;
- fluoreseiiniangiografiaa (verkkokalvon verisuonten arviointi);
- verikokeita (biokemia, toksoplasmoosin, FeLV:n ja FIV:n vasta-ainetestit);
- PCR:ää infektioiden toteamiseen;
- silmän ultraääntä (jos silmän väliaineet ovat sameat);
- neurologista tutkimusta, jos epäillään yleissairautta.
FeLV:n ensitutkimuksessa etsitään tavallisesti viruksen antigeenia eli viruksen osaa, kun taas FIV:n seulonta perustuu yleensä vasta-aineisiin. Näitä ei siis tulkita samanlaisina vasta-ainetesteinä. Epäselvä tulos voi edellyttää lisätutkimuksia tai uusintanäytettä kissan tilanteen mukaan.
Toksoplasman vasta-aineet voivat kertoa aiemmasta tartunnasta. Oireisiin sopiva tuore tai muuttuva vasta-ainelöydös antaa erilaista tietoa kuin vakaana pysyvä vanhan altistumisen merkki. Myöskään koronaviruksen vasta-aineet eivät yksin vahvista FIP:tä. PCR:n merkitys riippuu etsittävästä taudinaiheuttajasta, näytteestä ja muista löydöksistä. Yksittäinen testitulos yhdistetään siksi aina kissan oireisiin.
Kerro vastaanotolla oireiden alkamisajankohta, aikaisemmat silmäsairaudet, käytössä olevat lääkkeet ja mahdolliset vammat. Myös tieto muiden kissojen sairastumisesta auttaa kokonaisuuden arvioinnissa.
Vastaanotolla tutkitaan silmien lisäksi kissan yleisvointi. Silmänpaineen mittaus auttaa havaitsemaan uveiittiin liittyvän matalan paineen tai komplikaationa kehittyvän glaukooman. Sarveiskalvon värjäystestillä voidaan etsiä haavaumaa; se on eri tutkimus kuin silmänpohjan verisuonten angiografia. Tarvittavat lisätutkimukset valitaan löydösten perusteella, eikä koko tutkimusluettelo kuulu automaattisesti jokaisen kissan tutkimukseen.
Hoito ja seuranta
Hoidossa pyritään hillitsemään silmän tulehdusta, lievittämään mahdollista kipua ja hoitamaan sen aiheuttaja. Todettu infektio tarvitsee siihen sopivan lääkityksen. Immuunivälitteinen tulehdus voi vaatia toisenlaista hoitoa kuin infektio. Silmän takaosan sairaudessa tarvitaan usein koko elimistöön vaikuttavaa lääkitystä. Lääkkeet ja niiden yhdistelmät valitsee eläinlääkäri.
Kortisonilääkityksen soveltuvuus arvioidaan ennen aloittamista, sillä tunnistamatta jäänyt infektio voi pahentua puolustusreaktiota vaimentavassa hoidossa. Kortisonia sisältävät silmätipat eivät sovi sarveiskalvohaavaumaan. Älä aloita vanhoja silmälääkkeitä uuden oireen perusteella: samannäköinen silmäoire voi tällä kertaa johtua eri sairaudesta.
FIP ei nykyisin automaattisesti merkitse, ettei hoitoa olisi saatavilla. Sairauteen on tehokkaita viruslääkkeitä, ja eläinlääkäri arvioi hoitomahdollisuudet myös silmäoireiselle kissalle. Näön ennuste arvioidaan erikseen silmän vaurioiden perusteella.
Kontrolleissa arvioidaan tulehdusmuutosten kehitystä, silmänpainetta ja yleissairauden vastetta hoitoon. Lääkitystä ei lopeteta pelkän ulkonäön paranemisen perusteella. Ilmoita hoitopaikkaan uudesta siristelystä, näön huononemisesta tai yleisvoinnin laskusta, jotta suunnitelmaa voidaan tarkistaa.
Kotiympäristö näön heikentyessä
Pidä ruokailupaikka, vesikuppi, hiekkalaatikko ja huonekalut tutuilla paikoillaan. Poista kulkureiteiltä tavarat ja suojaa portaat sekä muut putoamispaikat. Älä nosta huonosti näkevää kissaa korkealle tasolle, jolta sen pitäisi itse löytää alas. Lähesty puhuen, jotta kosketus ei säikäytä sitä.
Turvallinen sisäympäristö ja suojattu ulkoilu ehkäisevät näköhaittaan liittyviä vaaroja. Tarjoa kissalle tuttuja leikkejä ja mahdollisuuksia liikkua omaan tahtiin. Muutokset liikkumisessa kannattaa kirjata: havainto auttaa kuvaamaan toimintakykyä kontrollissa, vaikka omistaja ei pysty arvioimaan silmänpohjan tulehdusta kotona.
Ehkäisy
- Rokota kissa tärkeimpiä virustauteja vastaan (FHV-1, FCV ja riskikissoilla FeLV).
- Huolehdi loisten torjunnasta (toksoplasma, bartonellat).
- Eristä sairaat eläimet, jos epäillään FIP:tä tai virusinfektiota.
- Vie kroonisesti sairas kissa säännöllisesti silmätutkimuksiin.
- Tue vastustuskykyä hyvällä ruokinnalla ja hoidolla.
Rokotteet ehkäisevät niihin kuuluvia tauteja, mutta ne eivät suojaa kaikilta korioretiniitin syiltä. Myös rokotettu kissa voi saada hengitystievirusinfektion. Rokotussuunnitelma, mukaan lukien FeLV-suojan tarve, tehdään yksilöllisen altistumisriskin perusteella.
Bartonellat ovat bakteereita, ja niiden leviämisen ehkäisyssä kirppujen torjunta on keskeistä. Toksoplasma puolestaan on alkueläin: altistumista vähennetään estämällä saalistaminen ja välttämällä raakaa tai riittämättömästi kypsennettyä lihaa. Tavallinen madotus ei ole näiden kaikkien tartuntojen yleinen ehkäisykeino.
Eristämisestä sovitaan todetun tai epäillyn taudinaiheuttajan mukaan. Pelkkä FIP-diagnoosi ei edellytä jokaisen kissan eristämistä muista, mutta samanaikainen tarttuva sairaus voi muuttaa ohjeita. Käsihygienia ja hiekkalaatikoiden puhtaanapito kuuluvat tavalliseen tartuntojen ehkäisyyn.
Tärkeää kissanomistajalle
Korioretiniitti on aina merkki vakavasta sairaudesta. Useimmiten se on vaarallisten yleissairauksien komplikaatio. Muista: kissan näön äkillinen heikkeneminen on syy hakeutua kiireesti eläinlääkäriin. Varhainen diagnoosi ja perussairauden hoito parantavat mahdollisuuksia säilyttää kissan näkö ja henki.
Löydös vaatii aina selvittelyä, mutta sen perusteella ei yksin voi päätellä, että kissalla olisi hengenvaarallinen yleissairaus. Myös epäselväksi jäävä tai silmään painottuva tulehdus on mahdollinen. Ennuste määräytyy todetun syyn, hoitovasteen ja silmävaurion laajuuden mukaan.
Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa eläinlääkärin hoitoa. Jos huomaat kissallasi sairauden oireita, ota yhteys eläinlääkäriin.
Usein kysyttyä
Voiko korioretiniitti olla vain toisessa silmässä?
Voi. Uveiitti voi olla toispuolinen tai molemminpuolinen. Molemmat silmät tutkitaan, sillä lievä muutos ei välttämättä näy kotona käyttäytymisessä.
Tarkoittaako positiivinen toksoplasmatesti silmän infektiota?
Ei yksinään. Vasta-aineet voivat liittyä aiempaan altistumiseen. Eläinlääkäri arvioi testityypin, muut löydökset ja sen, sopivatko oireet aktiiviseen toksoplasmoosiin.
Voiko kissa elää hyvin, jos näkö ei palaudu?
Kissa voi sopeutua näköhaittaan turvallisessa, tutussa ympäristössä. Hyvä elämänlaatu edellyttää samalla mahdollisen kivun ja taustasairauden hoitoa. Sokeutumisen syy selvitetään, vaikka kotiin olisi jo tehty tarvittavat muutokset.
Tassusen toimitus
Lähteet
- The Ocular Fundus in Animals, Merck Veterinary Manual, luettu 2026-11-05.
- Uveitis – Augenerkrankungen der Katze, Ludwig-Maximilians-Universität München, luettu 2026-11-05.
- Uveitis in Cats, VCA Animal Hospitals, luettu 2026-11-05.
- Guideline for Feline Infectious Peritonitis, ABCD, luettu 2026-11-05.
- Toxoplasma gondii, Companion Animal Parasite Council, luettu 2026-11-05.
- 2020 AAFP feline retrovirus testing and management guidelines, AAFP, Journal of Feline Medicine and Surgery, luettu 2026-11-05.
- GUIDELINE for Feline bartonellosis, ABCD, luettu 2026-11-05.
- Blind Cats, Cats Protection, luettu 2026-11-05.
- Initial Triage and Resuscitation of Small Animal Emergency Patients, Merck Veterinary Manual, luettu 2026-11-05.
- 2024 guidelines for the vaccination of dogs and cats, WSAVA, luettu 2026-11-05.
