LemmikkipäiväkirjaPäiväkirja
Pää ja aistit

Kuulon heikkeneminen kissoilla: syyt, oireet ja ehkäisy

Kuulon heikkeneminen tarkoittaa kissan kyvyn osittaista tai täydellistä menetystä havaita ääniä, ja se johtuu kuuloelimen toiminnan häiriöstä. Häiriöt jaetaan kahteen tyyppiin: johtumistyyppinen kuulovika (ulko- tai välikorvan sairaus) ja sensorineuraalinen kuulovika (sisäkorvan tai kuulohermon vaurio). Kissoilla esiintyy sekä synnynnäistä että hankinnaista kuuroutta – infektioiden, vammojen tai ikääntymisen seurauksena.

8 min lukuaikaLähteet

Kiireesti eläinlääkäriin

Kuulon muutoksen yhteydessä tarvitaan kiireellinen arvio, jos ilmenee seuraavia oireita:

  • äkillinen tasapainon menetys, kaatuilu tai kyvyttömyys kävellä;
  • voimakas korvakipu tai märkäinen, pahanhajuinen korvavuoto;
  • pään vamma tai äkillinen kuulon katoaminen vamman jälkeen;
  • oksentelu ja kyvyttömyys syödä tai juoda tasapainohäiriön vuoksi.

Pelkkä vähitellen havaittu huonokuuloisuus voidaan tutkia ajanvarauksella, mutta äkillisestä muutoksesta kysytään hoito-ohje heti. Hoitopaikan löydät eläinlääkärioppaasta.

Yleiskuvaus

Kuulo on kissalle tärkeä, sillä se auttaa suunnistamaan ja metsästämään. Kun kuulo heikkenee, kissa reagoi ääniin huonommin ja muuttuu arastelevammaksi tai päinvastoin ei reagoi käskyihin ja ääniin. Joillakin kissoilla (erityisesti valkoisilla sinisilmäisillä) synnynnäinen sensorineuraalinen kuurous on yleisempää ja voi liittyä perinnöllisiin tekijöihin.

Ääni kulkee korvakäytävästä tärykalvolle. Sen värähtely välittyy välikorvan pienten kuuloluiden kautta sisäkorvan simpukkaan, jossa ärsyke muuttuu hermoston viestiksi. Tukos äänen kulkureitillä ja sisäkorvan aistinsolujen vaurio voivat molemmat heikentää kuuloa, mutta niiden hoitomahdollisuudet eroavat.

Toinen korva voi kuulla normaalisti, vaikka toinen olisi täysin kuuro. Tällöin kissa saattaa näyttää arjessa tavalliselta ja reagoida kutsuun. Molempien korvien tutkiminen erikseen on siksi olennaista, jos epäillään synnynnäistä kuulovikaa tai suunnitellaan jalostuskäyttöä.

Syyt

  • Synnynnäiset poikkeamat – useammin valkoisilla sinisilmäisillä kissoilla (perinnöllinen alttius).
  • Korvan infektiot (krooninen korvatulehdus, virusinfektiot).
  • Pään tai kuuloelimen vammat.
  • Ikämuutokset (vanhuuden huonokuuloisuus).
  • Korvalle haitalliset eli ototoksiset lääkkeet (jotkin antibiootit, nesteenpoistolääkkeet).
  • Korvakäytävän tai aivojen kasvaimet.
  • Vahatulpat tai vierasesineet korvakäytävässä.

Tulehdus voi aiheuttaa tilapäisen äänen johtumisen häiriön esimerkiksi eritteiden vuoksi. Sisäkorvaan edennyt sairaus voi sen sijaan vaurioittaa aistinsoluja pysyvästi. Korvakäytävän polyyppi eli tulehduksellinen kudoskasvannainen voi estää äänen kulkua olematta pahanlaatuinen kasvain. Pelkkä kuulon heikkeneminen ei siis kerro, mikä näistä mekanismeista on kyseessä.

Lääkkeiden haittoja arvioitaessa tarvitaan valmisteiden nimet, käyttöajankohdat ja tieto mahdollisista korvatipoista. Ototoksisuus tarkoittaa korvan kuulo- tai tasapainorakenteisiin kohdistuvaa haittaa. Kaikki saman sairauden lääkkeet eivät ole yhtä haitallisia, eikä tarpeellista lääkitystä lopeteta omin päin. Epäillystä muutoksesta ilmoitetaan määränneelle eläinlääkärille.

Riskitekijät

  • Valkoiset sinisilmäiset kissat (perinnöllinen alttius synnynnäiseen kuurouteen).
  • Iäkkäät kissat.
  • Kissat, jotka ovat sairastaneet kroonisia tai hoitamattomia korvatulehduksia.
  • Kissat, jotka ovat saaneet ototoksisia lääkkeitä.

Valkoinen turkki tai siniset silmät eivät yksin osoita kuuroutta. Myös muunväriset silmät omaava valkoinen kissa voi olla kuuro, eikä jokainen sinisilmäinen kissa kuulu samaan perinnölliseen riskiryhmään. Kuulo tutkitaan yksilöltä ulkonäöstä riippumatta.

Perinnöllisen kuurouden yleisyys vaihtelee tutkittujen kissapopulaatioiden välillä. Yhdessä pienessä rotukissojen tutkimuksessa silmien värin ja kuurouden yhteyttä ei pystytty osoittamaan, vaikka yhteys tunnetaan laajemmasta aineistosta. Ulkonäön perusteella laskettu tarkka prosentti ei siksi luotettavasti kerro yksittäisen pennun kuulosta.

Tyypilliset oireet

  • kissa ei reagoi ääniin (kutsuun, taputuksiin, meluun);
  • kissa nukkuu sikeästi eikä herää tavallisiin ääniin;
  • sekavuus ja lisääntynyt arkuus;
  • kova naukuminen (kissa ei kuule omaa ääntään);
  • vaikeudet oppia ja tulla kutsuttaessa;
  • toispuoleisessa kuuroudessa pään kallistelu ja suunnistamisvaikeudet.

Pään kallistuminen ei ole pelkän toispuoleisen kuurouden tavallinen seuraus. Se voi liittyä samanaikaiseen tasapainoelimen sairauteen, esimerkiksi sisäkorvatulehdukseen. Toispuoleisesti kuuro kissa voi sen sijaan etsiä äänen suuntaa väärältä puolelta tai kompensoida puutetta niin hyvin, ettei omistaja huomaa mitään.

Naukumisen voimakkuus vaihtelee: osa kuuroista kissoista ääntelee tavallista kovempaa, osa vähän. Ääntely tai kutsun sivuuttaminen ei yksin varmista kuulovikaa. Korvan raapiminen, pään ravistelu, haju ja erite puolestaan viittaavat tutkittavaan korvasairauteen, eivät pelkästään äänen havaitsemisen vaikeuteen.

Komplikaatiot ja seuraukset

  • suunnistamisvaikeudet erityisesti ulkona (vammojen vaara);
  • heikentynyt metsästyskyky;
  • käytösongelmat (arkuus tai aggressiivisuus);
  • hankinnaisissa muodoissa täydellisen kuurouden riski ilman hoitoa.

Kuulon puute ei itsessään merkitse kipua, mutta sen aiheuttava korvatulehdus tai vamma voi olla kivulias. Säpsähtävä kissa saattaa puolustautua, jos sitä kosketetaan yllättäen. Tätä voidaan ehkäistä muuttamalla lähestymistapaa. Pysyvä kuurous ei yksin estä leikkimistä, läheistä suhdetta ihmiseen tai hyvää elämänlaatua.

Diagnoosi eläinlääkärissä

  • korvan tähystys (korvakäytävän tutkiminen);
  • neurologinen tutkimus;
  • kuulotutkimus (BAER-testi – kuurouden toteamisen kultainen standardi);
  • kokeet ja viljelyt kroonisessa korvatulehduksessa;
  • ohimoluun röntgen tai tietokonetomografia kasvaimissa tai vammoissa.

Esitiedoissa selvitetään, onko muutos äkillinen vai vähittäinen ja onko mukana kipua, vuotoa, tasapainohäiriötä tai aiempia korvasairauksia. Korvakäytävän ja tärykalvon tutkimus auttaa löytämään hoidettavan tukoksen. Voimakkaasti kipeän korvan perusteellinen tutkiminen ja näytteenotto voivat vaatia rauhoituksen tai anestesian.

Mitä BAER-testi mittaa?

BAER tarkoittaa ääniärsykkeen synnyttämien kuulohermon ja aivorungon sähköisten vasteiden rekisteröintiä. Korvaan annetaan napsahdusääniä ja vasteita kerätään ihon alle asetetuilla pienillä elektrodeilla. Kummankin korvan vastaus arvioidaan erikseen. Testi ei edellytä, että kissa osaisi vastata käskyyn tai kääntyisi oikeaan suuntaan.

Tavallinen seulontatesti osoittaa erityisesti, syntyykö korvasta kuulovaste vai onko korva kuuro. Osittaisen kuulonaleneman tarkka mittaaminen ja eri äänitaajuuksien kuuleminen vaativat laajempaa arviointia. Testitulos tulkitaan yhdessä korvan tutkimuslöydösten kanssa; se ei yksin selitä kuulovian aiheuttajaa.

Kotihavainnot ja kuvantaminen

Kotona kannattaa kirjata, mihin tavallisiin ääniin kissa reagoi ja onko tilanne muuttunut. Näköhavainto, lattian värähtely tai toisen kissan reaktio voi kuitenkin paljastaa tapahtuman myös kuuroille korville. Toisaalta kuuleva mutta stressaantunut kissa ei välttämättä reagoi tutkimustilanteessa. Kovilla toistuvilla äänillä säikyttely ei korvaa kuulotestiä.

Kuvantamista tarvitaan valikoidusti esimerkiksi välikorvan muutoksen, vamman tai kasvaimen tutkimiseen. Tietokonetomografia näyttää luisten korvarakenteiden muutoksia. Tulehdusnäytteet ja bakteeriviljely valitaan löydösten perusteella, jotta mahdollinen mikrobilääkitys kohdistuu aiheuttajaan.

Hoito ja arjen tuki

Voiko kuulo palautua?

Vahatulpan, tulehduseritteen tai muun esteen hoitaminen voi parantaa äänen kulkua. Tarvittaessa poistetaan polyyppi tai hoidetaan korvan sairaus lääkkeillä tai leikkauksella. Bakteeritulehdukseen voidaan tarvita antibiootti, mutta kuuroutta itsessään ei hoideta antibiootilla. Tulehdushoidon onnistuminen ja kuulon palautuminen eivät aina tapahdu samanaikaisesti.

Menetettyjen sisäkorvan aistinsolujen palauttamiseen ei ole tavallista parantavaa hoitoa. Synnynnäinen sensorineuraalinen kuurous ja pitkälle edennyt sisäkorvavaurio ovat siksi yleensä pysyviä. Ennuste määritetään vauriokohdan ja taustasairauden mukaan. Omistajalle voidaan samalla suunnitella arkea helpottavat järjestelyt, vaikka kuulo ei palautuisi.

Turvallinen viestintä kotona

Lähesty kissaa sen näkökentästä ja käytä johdonmukaista käsimerkkiä saadaksesi sen huomion. Nukkuvaa kissaa voi herätellä koskettamalla varovasti makuualustaa sen sijaan, että tarttuu suoraan eläimeen. Myös lapsille opetetaan, ettei kissaa yllätetä takaapäin tai nosteta äkisti kesken unen.

Sisäelämä tai turvallisesti rajattu ulkotarha suojaa liikenteeltä ja muilta vaaroilta, joita kissa ei kuule. Mikrosiru ja ajantasaiset yhteystiedot auttavat, jos se karkaa. Kotona tarjotaan näköön ja liikkeeseen perustuvaa leikkiä sekä ruokapulmia. Kuulon puutetta ei tarvitse korvata yhä kovemmalla puheella.

Jos mukana on tasapainohäiriö, estetään pääsy portaisiin ja korkeille paikoille toipumisen ajaksi. Syömisen, juomisen ja kävelyn vaikeutumisesta ilmoitetaan hoitopaikkaan. Tällainen rajoittaminen liittyy tasapainoelimen sairauteen; pelkästään kuuroa, muuten normaalisti liikkuvaa kissaa ei tarvitse pitää liikkumattomana.

Ehkäisy

  • Vältä perinnöllisesti kuurojen kissojen käyttöä jalostukseen.
  • Hoida korvatulehdukset ja korvan infektiot ajoissa.
  • Älä käytä ototoksisia lääkkeitä ilman eläinlääkärin määräystä.
  • Käy säännöllisesti eläinlääkärin tarkastuksissa, varsinkin iäkkään kissan kanssa.
  • Tutkituta alttiiden rotujen pentujen kuulo.

Korvia ei puhdisteta varmuuden vuoksi jatkuvasti: terve kissa ei yleensä tarvitse rutiininomaista korvanpuhdistusta. Liiallinen käsittely voi ärsyttää korvakäytävää. Kipua, punoitusta tai vuotoa havaittaessa kysytään ohje ennen puhdistamista, jotta mahdollinen tärykalvovaurio voidaan huomioida.

Korvakäytävään ei työnnetä vanupuikkoja eikä kaadeta alkoholia, vetyperoksidia tai omia puhdistusseoksia. Ne voivat vaurioittaa tai ärsyttää kudoksia, ja puikko voi työntää eritettä syvemmälle. Eläinlääkäri valitsee tarvittaessa korvalle sopivan valmisteen ja näyttää käytön.

Tärkeää kissanomistajalle

Kissan kuulo voi heiketä synnynnäisesti tai myöhemmällä iällä. Muista: kuurokin kissa voi elää täysipainoista elämää oikealla hoidolla. Jos kuulo kuitenkin heikkenee äkillisesti, kissa on tutkittava pian, jotta korjattavissa olevat syyt (korvatulehdukset, vahatulpat) löydetään. Turvallisuuden vuoksi kuuroa kissaa pidetään sisällä tai valvotusti ulkona, ja ääniohjeiden sijaan käytetään näköön perustuvia merkkejä.

Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa eläinlääkärin hoitoa. Jos huomaat kissallasi sairauden oireita, ota yhteys eläinlääkäriin.

Usein kysyttyä

Voiko kissa olla kuuro vain toisesta korvasta?

Kyllä. Hyvin kuuleva toinen korva voi peittää ongelman arkielämässä. Kissan reaktio kutsuun ei siten varmista molempien korvien kuuloa. BAER-tutkimuksessa korvat voidaan tutkia erikseen.

Ovatko kaikki valkoiset sinisilmäiset kissat kuuroja?

Eivät. Tähän väritykseen liittyy lisääntynyt synnynnäisen kuurouden riski, mutta ulkonäkö ei ole diagnoosi. Myös valkoisen kissan muunväriset silmät voivat esiintyä yhdessä kuulovian kanssa, joten jalostusarviossa tarvitaan yksilön tutkimus.

Pitääkö huonokuuloisen kissan korvat pestä kotona?

Ei ilman syyn selvittämistä. Tukos voi olla hoidettavissa, mutta kuulo voi heiketä myös sisäkorvan vaurion vuoksi. Kipeän korvan huuhtelu tai väärä puhdistusaine voi pahentaa tilannetta. Noudata tutkimuksen jälkeen saamaasi yksilöllistä hoito-ohjetta.

Tassusen toimitus

Lähteet

Työkalut
Kissan oireetRokotusohjelmaMyrkyllistä vai ei?RotuluetteloMikä rotu sopii minulle?RuokalaskuriIkä ihmisvuosinaKaikki työkalut →