Kiireesti eläinlääkäriin
Synnynnäistä pienisilmäisyyttä ei pidä käyttää selityksenä uudelle kivulle tai näön äkilliselle muutokselle:
- Kissa alkaa törmäillä äkillisesti tai ei enää löydä tuttuja kulkureittejä.
- Silmä pysyy kiinni, vuotaa runsaasti tai kissa hankaa sitä tassulla.
- Silmä punoittaa voimakkaasti, samenee nopeasti tai siinä näkyy verta.
- Silmään on osunut terävä esine tai silmän koko muuttuu selvästi.
Ota yhteys eläinlääkäriin heti oireen ilmaantuessa. Lähimmän avun löydät eläinlääkärioppaasta.
Yleiskuvaus
Silmä muodostuu sikiökehityksen aikana kohdussa. Jos tämä prosessi häiriintyy varhaisvaiheessa, silmämuna voi jäädä vajaasti kehittyneeksi. Joskus mikroftalmiaan liittyy muita kehityshäiriöitä – kolobooma, harmaakaihi tai anoftalmia (silmän puuttuminen). Kissalla voi olla yksi pienentynyt silmä (toispuoleinen muoto) tai molemmat (molemminpuoleinen muoto).
Kolobooma tarkoittaa silmän jonkin rakenteen synnynnäistä kudospuutosta. Kaihissa puolestaan mykiö eli silmän sisäinen linssi samenee. Nämä ovat eri muutoksia kuin itse silmämunan pienikokoisuus, mutta niitä voi esiintyä samalla eläimellä. Myös pieneltä näyttävän silmän sisäosat on siksi tutkittava.
Anoftalmia ja mikroftalmia eivät tarkoita samaa asiaa: ensimmäisessä silmä puuttuu, toisessa silmä on olemassa mutta pieni. Hyvin pieni silmä voi olla vaikea nähdä tavallisessa tarkastelussa. Lisäksi pieneksi jääneen silmän näkökyky voi vaihdella huomattavasti. Osa kissoista näkee sillä, vaikka ulkonäkö poikkeaa tavallisesta.
Syyt
- Perinnölliset tekijät – periytyvät mutaatiot, joita esiintyy joissakin kissalinjoissa.
- Tiineen kissan virusinfektiot (kissarutto eli panleukopenia, herpesvirus).
- Myrkylliset vaikutukset (lääkkeet, myrkyt tiineyden aikana).
- Sikiön vajaa kehitys aineenvaihduntahäiriöiden vuoksi.
- Sikiön silmän vammat tai tulehdus.
Synnynnäinen ei tarkoita automaattisesti perinnöllistä. Kehityshäiriö voi liittyä geeneihin, sikiöaikaiseen altistukseen tai näiden yhteisvaikutukseen, ja syy voi jäädä tuntemattomaksi. Luettelosta ei voi päätellä, mikä aiheutti yksittäisen kissan silmämuutoksen, eikä omistajan pidä olettaa tehneensä jotain väärin.
Panleukopenian yhteydessä tunnetaan sikiöaikaisia verkkokalvon kehityshäiriöitä ja muita silmäpoikkeamia. Herpesvirus puolestaan voi vaurioittaa kissan silmän pintaa ja aiheuttaa esimerkiksi kiinnikkeitä tai sarveiskalvotulehdusta. Todettu herpesinfektio ei siksi yksin todista synnynnäisen mikroftalmian syytä. Tiineyden aikaiset lääkkeet ja altistukset käydään läpi tapauskohtaisesti.
Riskitekijät
- Kissat, joilla on synnynnäisiä kehityshäiriöitä.
- Perinnöllisiä näkövikoja kantavien kissojen jälkeläiset.
- Tiineet kissat, jotka ovat sairastaneet infektioita tai myrkytyksiä.
- Tietyt rodut, joilla on perinnöllinen alttius (kuvattu persialaisilla ja eksoottisilla lyhytkarvoilla).
Kissojen mikroftalmian yleisyydestä ja rotukohtaisista riskeistä on vähän luotettavaa tietoa. Persialaisilla ja eksoottisilla lyhytkarvoilla todetut muut silmäsairaudet eivät sellaisinaan osoita juuri mikroftalmia-alttiutta. Yksittäinen tapaus tai pieni potilasaineisto ei riitä vahvistamaan rodun riskiä. Poikkeama voi löytyä myös maatiaiskissalta.
Tyypilliset oireet
- selvästi pieni silmä tai silmämunien epäsymmetria;
- kapea silmärako;
- joskus sarveiskalvon tai mykiön samentuma;
- heikentynyt näöntarkkuus tai sokeus;
- silmävärve (nystagmus) molemminpuoleisessa muodossa.
Näön heikkeneminen voi näkyä hyppyjen epäröintinä, tavallista varovaisempana liikkumisena tai vaikeutena löytää siirretty ruokakuppi. Kissa saattaa kulkea seinän vieressä ja säikähtää kosketusta huonommin näkevältä puoleltaan. Tutussa kodissa hyvä suunnistaminen ei yksin todista normaalia näköä, koska kissa oppii reitit ja käyttää muitakin aistejaan.
Silmävärve tarkoittaa tahattomasti toistuvaa silmien liikettä. Kaikkia pienisilmäisen kissan käytösmuutoksia ei kuitenkaan voi nimetä näkövian oireeksi. Kerro eläinlääkärille myös muista havainnoista ja siitä, ovatko ne olleet pennusta asti vai alkaneet vasta myöhemmin.
Komplikaatiot ja seuraukset
- osittainen tai täydellinen näön menetys;
- lisääntynyt toissijaisten silmäsairauksien riski (glaukooma, harmaakaihi);
- muut synnynnäiset silmän kehityshäiriöt (kolobooma, verkkokalvon dysplasia).
Samanaikainen kehityshäiriö ei aina ole mikroftalmian myöhemmin aiheuttama komplikaatio. Näköön vaikuttavat erityisesti verkkokalvon, mykiön ja muiden sisärakenteiden toiminta. Jos luomi kääntyy sisään pienen silmän vähäisen tuen vuoksi, karvat voivat hangata sarveiskalvoa. Tällainen ärsytys voi vaatia hoitoa, vaikka itse pienikokoisuus ei muuttuisi.
Diagnoosi eläinlääkärissä
- silmätutkimus;
- rakolamppututkimus ja silmänpohjan tähystys;
- silmämunan ultraääni (koon ja sisärakenteiden arviointi);
- geenitestaus, jos epäillään perinnöllistä syytä.
Tutkimuksen tavoite
Molemmat silmät tutkitaan, vaikka ulkonäön ero näkyisi vain toisella puolella. Eläinlääkäri tarkastelee silmien ja luomien rakennetta, silmän pintaa sekä valoon ja lähestyvään kohteeseen liittyviä vasteita. Tarvittaessa näköä arvioidaan liikkumisen avulla erilaisessa valaistuksessa. Yhtä vastetta ei käytetä yksin koko näkökyvyn mittarina.
Fluoreseiinivärjäyksellä etsitään sarveiskalvon pinnan haavaumaa. Kyyneltesti auttaa arvioimaan silmän pinnan kosteutta, ja silmänpaineen mittauksella selvitetään mahdollista painehäiriötä. Rakolampulla nähdään silmän etuosan yksityiskohtia, kun taas silmänpohjan tutkimus kohdistuu muun muassa verkkokalvoon ja näköhermon lähtökohtaan.
Ultraäänellä voidaan arvioida silmän kokoa ja rakenteita etenkin silloin, kun sameus estää suoran näkyvyyden silmän sisään. Tutkimusten tarve ja mahdollinen rauhoitus ratkaistaan kissan voinnin ja löydösten mukaan. Erikoistutkimus ei korvaa esitietoja siitä, miltä silmä näytti aiemmin.
Synnynnäinen pieni silmä vai myöhempi muutos?
Silmän myöhempi kutistuminen eli phthisis bulbi on eri asia kuin synnynnäinen mikroftalmia. Se voi olla vaikean silmäsairauden tai vaurion lopputulos. Aiemmat valokuvat, sairauskertomukset ja tieto mahdollisesta vammasta auttavat erottelussa. Aikaisemmin normaalikokoisen silmän pienenemistä ei pidä pitää uutena synnynnäisenä ominaisuutena.
Geenitestaus voi auttaa vain, jos epäiltyyn perinnölliseen muutokseen on sopiva, luotettava testi. Perinnöllisyysepäily ei tarkoita, että mikroftalmian syy pystyttäisiin aina varmistamaan DNA-näytteestä. Silmätutkimus ja suvun tiedot säilyvät olennaisina myös silloin, kun geenitestejä tehdään.
Hoito ja seuranta
Hoitoa ei ole, joka kasvattaisi synnynnäisesti vajaakehittyneen silmän normaaliksi. Tämä ei silti tarkoita, ettei kissaa voisi auttaa. Eläinlääkäri arvioi erikseen, onko silmä kivuton, onko siinä näköä ja liittyykö siihen hoidettava luomivirhe, haavauma, tulehdus tai paineongelma. Lääkitys kohdistetaan todettuun sairauteen.
Pelkkä pieni koko ei tarkoita, että silmä pitäisi poistaa. Jos silmä on pysyvästi sokea ja kivulias eikä kipua saada muuten hallintaan, poistoleikkaus voi parantaa hyvinvointia. Ratkaisu perustuu tutkimukseen ja kissan oireisiin. Sokeus yksin ei myöskään ratkaise kissan elämänlaatua.
Älä kokeile vanhoja silmätippoja tai ihmiselle tarkoitettuja valmisteita. Esimerkiksi kortisonia sisältävä silmälääke voi pahentaa sarveiskalvon haavaumaa. Jos kissa hankaa silmää, eläinlääkäri voi ohjata suojaavan kaulurin käyttöön. Kontrollissa tarkistetaan hoidetun muutoksen paraneminen, vaikka näkyvät oireet olisivat jo vähentyneet.
Turvallinen arki
Pidä ruokailu-, lepo- ja hiekkalaatikkopaikat samoina. Vältä kulkureiteille jääviä tavaroita ja suuria äkillisiä muutoksia kalusteiden järjestyksessä. Anna kissan tutkia ympäristöä omaan tahtiin sen sijaan, että nostelisit sitä jatkuvasti paikasta toiseen. Älä jätä sitä korkealle tasolle, jolta alas pääseminen voi olla vaikeaa.
Puhu kissalle ennen koskettamista, jotta se tunnistaa lähestymisesi. Aluksi rajattu tuttu tila voi helpottaa uuteen kotiin sopeutumista. Suojaa vaaralliset portaat ja estä pääsy avoimelle parvekkeelle. Huonosti näkevän kissan ulkoilu järjestetään suljetussa, turvallisessa tilassa valvotusti. Tarjoa myös leikkiä ja tutkittavaa, sillä näkörajoite ei poista toiminnan tarvetta.
Ennusteen arviointi
Seuraa ruokahalua, leikkiä, liikkumisen varmuutta ja silmän arkuutta. Arvioi muutosta kissan omaan tavanomaiseen käytökseen verraten. Uusi piiloutuminen, silmän kiinni pitäminen tai kosketuksen välttely voi kertoa kivusta, vaikka kissa olisi oppinut elämään näkörajoitteen kanssa. Seurantakäyntien tarve sovitaan mukana olevien silmämuutosten perusteella.
Ehkäisy
- Synnynnäisiä silmäpoikkeamia kantavia kissoja ei käytetä jalostukseen.
- Tiineen kissan terveyttä seurataan ja infektioita ehkäistään.
- Tiineyden aikana vältetään myrkyllisiä valmisteita.
- Rotujalostuksessa jalostuseläimet valitaan vastuullisesti.
Jalostusta suunniteltaessa silmätutkimus ja suvussa todettujen poikkeamien kirjaaminen täydentävät geenitietoa. Geneettinen seuranta ei siis tarkoita pelkkää testipakettia. Epäillystä synnynnäisestä silmäviasta kerrotaan kasvattajalle, jotta lähisukulaisten tutkimustarve ja jalostusvalinnat voidaan arvioida.
Tiineyttä suunniteltaessa tarkistetaan emon terveys, lääkitykset ja rokotussuoja. Rokottaminen järjestetään mahdollisuuksien mukaan ennen tiineyttä; tiineen kissan rokotteen tarve ja soveltuvuus ratkaistaan eläinlääkärissä. Myös tavallisen lääkkeen turvallisuus voi olla tiineyden aikana erilainen, joten uusia valmisteita ei aloiteta omin päin.
Tärkeää kissanomistajalle
Mikroftalmia on synnynnäinen vika, jota ei voi parantaa. Muista: tällainen kissa voi elää täysipainoista elämää, kun ympäristö sopeutetaan sille (turvallinen tila, valvottu ulkoilu). Jos mikroftalmiaan liittyy muita vikoja, kissaa on seurattava säännöllisesti silmäsairauksiin perehtyneellä eläinlääkärillä. Kasvattajille tärkein ehkäisykeino on geneettinen seuranta ja tällaisten eläinten jättäminen jalostuksen ulkopuolelle.
Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa eläinlääkärin hoitoa. Jos huomaat kissallasi sairauden oireita, ota yhteys eläinlääkäriin.
Usein kysyttyä
Onko pieni silmä aina sokea?
Ei. Näkö voi olla säilynyt, heikentynyt tai puuttua kokonaan. Silmän koko ja ulkonäkö eivät yksin kerro sen toimintaa.
Voiko mikroftalmia kehittyä aikuiselle kissalle?
Mikroftalmia on synnynnäinen kehityshäiriö. Aiemmin normaalilta näyttäneen silmän pieneneminen vaatii tutkimuksen esimerkiksi myöhemmin syntyneen vaurion tai sairauden vuoksi.
Onko silmä pakko poistaa?
Ei pelkän pienikokoisuuden vuoksi. Poistamista harkitaan erityisesti silloin, kun silmä on sokea ja kivulias eikä muu hoito auta riittävästi.
Voiko huonosti näkevä kissa leikkiä?
Voi. Turvallinen tuttu ympäristö ja ääneen, tuoksuihin tai kosketukseen perustuva tutkiminen auttavat osallistumaan. Leikki sovitetaan kissan omaan rohkeuteen ja toimintakykyyn.
Tassusen toimitus
Lähteet
- Epidemiology and clinical presentation of feline presumed hereditary or breed-related ocular diseases in France: retrospective study of 129 cats, Journal of Feline Medicine and Surgery, luettu 2026-11-03.
- ECVO Manual: Chapter 5 – Definitions, European College of Veterinary Ophthalmologists, luettu 2026-11-03.
- Understanding blindness in cats, Irish Veterinary Journal, luettu 2026-11-03.
- Blind Cats: How to Look After Blind Cats, Cats Protection, luettu 2026-11-03.
- Blindness in cats, PDSA, luettu 2026-11-03.
- Congenital and Inherited Disorders Affecting Multiple Body Systems of Cats, Merck Veterinary Manual, luettu 2026-11-03.
- Physical Examination of the Eye in Animals, Merck Veterinary Manual, luettu 2026-11-03.
- Disorders of the Retina, Choroid, and Optic Disk (Ocular Fundus) in Cats, Merck Veterinary Manual, luettu 2026-11-03.
- Corneal Ulcers in Cats, VCA Animal Hospitals, luettu 2026-11-03.
- 2024 guidelines for the vaccination of dogs and cats, WSAVA / Journal of Small Animal Practice, luettu 2026-11-03.
- Iris melanoma associated with unilateral phthisis bulbi in a 13-year-old domestic shorthair female cat, Veterinary Quarterly, luettu 2026-11-03.
- Information for Animal Owners & Breeding Clubs, European College of Veterinary Ophthalmologists, luettu 2026-11-03.
