Kiireesti eläinlääkäriin
Ota heti yhteys eläinlääkäriin, jos kissalla ilmenee jokin seuraavista:
- silmä pysyy kiinni tai kissa siristää ja hankaa sitä;
- silmä samentuu nopeasti tai sen pinnassa näkyy kuoppa, pullistuma tai tumma alue;
- silmään on osunut kynsi, terävä esine tai kemikaali;
- silmän ulkonäkö muuttuu äkillisesti tai kissa näyttää menettäneen näkönsä.
Etsi apua eläinlääkärioppaasta.
Yleiskuvaus
Sarveiskalvo on silmän läpinäkyvä kerros, joka päästää valon läpi ja osallistuu kuvan tarkentamiseen. Kun sen pintasolukko tai sidekudoskerros vaurioituu, kudoksen eheys rikkoutuu, ja syntyy tulehdus, kipua ja jälkitulehdusten vaara. Sarveiskalvon haavaumat voivat olla pinnallisia (rajoittuvat pintasolukkoon) tai syviä (ulottuvat sidekudoskerroksiin, jopa puhkeamaan asti).
Pinnan epiteeli toimii suojana, ja sen alla oleva strooma antaa sarveiskalvolle lujuutta. Pienenkin pintavaurion kautta mikrobit voivat päästä syvempiin kerroksiin. Syvyys on hoidon kannalta ratkaiseva, eikä sitä voi päätellä pelkän silmävuodon määrästä.
Jos tukikerros ohenee lähes kokonaan ja jäljellä on vain syvin suojakalvo, syntyy niin sanottu descemetoseele. Se on puhkeamisvaarassa oleva vaurio. Silmän sulkeminen tai vähäinen näkyvä haava ei tee tilanteesta turvallista, vaan rakenne arvioidaan tutkimuksessa.
Syyt
- virusinfektiot (herpesvirus FHV-1 on yksi tärkeimmistä syistä);
- vammat (kynsien naarmut, vierasesineet);
- silmän bakteeri- ja sieni-infektiot;
- kuivasilmäisyys (kuiva keratokonjunktiviitti);
- silmäluomien epämuodostumat (luomen sisäänkääntymä eli entropion, distikiaasi);
- side- ja sarveiskalvon krooniset tulehdukset;
- kemialliset syöpymät.
Herpesvirus voi jäädä tartunnan jälkeen kissan hermosoluihin piileväksi ja aktivoitua myöhemmin uudelleen. Siksi aikuisenkin kissan silmäoire voi liittyä vanhaan tartuntaan eikä aina äskettäiseen kohtaamiseen sairaan kissan kanssa. Uusiutuminen ei kuitenkaan ole jokaisen haavauman väistämätön seuraus.
Sarveiskalvoa vasten hankautuva luomi tai karva voi ylläpitää vauriota, vaikka silmään annetaan lääkkeitä. Tällöin myös mekaaninen syy on korjattava. Bakteerit voivat puolestaan vaikeuttaa jo syntynyttä haavaumaa; bakteerilöydös ei välttämättä tarkoita, että ne olivat ensimmäinen vaurion aiheuttaja.
Riskitekijät
- pennut ja nuoret kissat, joilla on herpesvirusinfektio;
- kissat, joilla on kroonisia silmäsairauksia;
- ahtaissa oloissa elävät kissat (kasvattamot, löytöeläinkodit);
- lyhytkuonoiset rodut (persialaiset, brittiläiset lyhytkarvat – alttiimpia sarveiskalvon vammoille).
Rotualttius liittyy tiettyihin silmän rakenteisiin ja sarveiskalvosairauksiin, mutta luettelon rotuja ei voi asettaa samanlaiseen riskiluokkaan ilman tarkempia tietoja. Etenkin erillisen rodun riskin suuruudesta on rajallisesti tietoa. Haavaumia syntyy myös maatiaiskissoille, ja vastaanotolla arvioidaan yksilön luomien asentoa sekä silmän pintaa.
Tyypilliset oireet
- kyynelvuoto, silmävuoto;
- silmäluomien kouristus (kissa siristää tai sulkee silmänsä);
- valonarkuus;
- sidekalvon punoitus ja turvotus;
- sarveiskalvon samentuma tai karheus;
- tutkittaessa näkyvä haavauma;
- syvissä haavaumissa tai puhkeamassa näön menetys.
Kissa voi hangata silmää tassulla tai huonekaluun, ja kolmas silmäluomi voi tulla tavallista enemmän näkyviin. Hankaaminen voi pahentaa kudosvauriota. Haavauma voi olla niin pieni, ettei omistaja näe sitä, vaikka silmä olisi selvästi kipeä.
Samentuma voi johtua kudokseen kertyvästä nesteestä, tulehduksesta tai myöhemmin arpeutumisesta. Pelkkä valkoinen tai sinertävä väri ei kerro vaurion syvyyttä. Myöskään punoituksen perusteella ei eroteta pinnallista haavaumaa syvemmästä silmäsairaudesta.
Komplikaatiot ja seuraukset
- toissijaiset bakteeri-infektiot;
- syvät haavaumat, joihin liittyy sarveiskalvon puhkeamisen vaara;
- värikalvon esiinluiskahdus;
- arpien muodostuminen ja näön heikkeneminen;
- vaikeassa taudissa silmän menetys.
Komplisoituneessa haavaumassa sarveiskalvon tukikudos voi hajota ja pehmetä nopeasti. Tätä kutsutaan sarveiskalvon sulamiseksi. Tällainen vaurio voi tarvita kiireellistä tehostettua lääkehoitoa ja kirurgista tukea.
Kissoille voi muodostua myös sarveiskalvosekvesteri, ruskea tai musta kuolleen kudoksen alue. Se liittyy usein krooniseen huonosti paranevaan haavaumaan, mutta ei ole jokaisen haavauman seuraus. Tummaa kohtaa ei irroteta kotona: syvyys ja leikkaustarve arvioidaan silmätutkimuksessa.
Diagnoosi eläinlääkärissä
- silmätutkimus;
- sarveiskalvon fluoreseiinivärjäys (vaurion toteaminen);
- bakteeriviljely komplisoituneissa haavaumissa;
- silmän tähystys vaurion syvyyden arvioimiseksi;
- silmänpaineen mittaus (samanaikaisen glaukooman poissulkemiseksi).
Tutkimuksessa selvitetään oireiden alku, mahdollinen tappelu, kemikaalialtistus ja aiemmat silmävaivat. Eläinlääkäri tarkastaa myös luomien reunat, karvojen suunnan, silmän pinnan ja tarvittaessa kyynelnesteen tuotannon. Hoidon onnistuminen edellyttää, että jatkuvan ärsytyksen lähde löytyy.
Fluoreseiini on väriaine, joka tarttuu vaurioituneen pinnan paljastamaan kudokseen. Värjäys auttaa toteamaan haavauman ja seuraamaan sen sulkeutumista. Syvyys arvioidaan lisäksi suurennuksella ja kohdennetulla valolla, esimerkiksi rakolamppututkimuksessa. Luettelon silmän tähystyksellä tarkoitetaan tässä tarkkaa silmätutkimusta, ei tavallisesti silmän sisään vietävää tähystintä.
Painemittaus ei sovi automaattisesti jokaiseen haavaumasilmään. Syvä, infektoitunut tai puhkeamisvaarassa oleva sarveiskalvo voi vaurioitua jo kevyestä kosketuksesta. Eläinlääkäri arvioi ensin kudoksen kestävyyden ja valitsee turvalliset tutkimukset. Silmäluomia ei kotona pakoteta auki tai silmää paineta.
Syvässä tai infektoituneessa haavaumassa voidaan ottaa solunäyte ja bakteeriviljely, jotta mikrobilääkitys kohdistuu oikein. Herpesvirusta voidaan tutkia PCR-menetelmällä, joka osoittaa viruksen perimää. Positiivinen tulos ei yksin todista, että juuri virus aiheuttaa tämän haavauman, koska oireetontakin viruseritystä esiintyy.
Hoito
Hoito valitaan haavauman syvyyden, infektion ja taustasyyn mukaan. Pinnalliseen vaurioon voidaan määrätä paikallinen mikrobilääke, kosteuttava valmiste ja kissalle sopiva kivunlievitys. Herpesvirukseen liittyvässä sairaudessa voidaan tarvita viruslääkettä. Antibiootti ei itsessään hoida virusta tai korjaa sisäänpäin kääntynyttä luomea.
Syvä, sulava tai puhjennut haavauma voi tarvita silmäsairauksiin perehtyneen eläinlääkärin leikkaushoitoa. Vaurioitunutta kudosta voidaan poistaa ja silmän pintaa tukea kudossiirteellä. Leikkaustapa riippuu jäljellä olevan sarveiskalvon vahvuudesta ja vaurion sijainnista. Kaikkia pinnallisia haavaumia ei leikata.
Kortisonia sisältävää silmälääkettä ei aloiteta avoimeen haavaumaan omin päin, sillä se voi hidastaa paranemista ja pahentaa vauriota. Myöskään tutkimuksessa käytettyjä puudutustippoja ei käytetä kotona kivunhoitoon: toistuva käyttö voi vaurioittaa sarveiskalvoa. Vanhan silmälääkkeen sopivuus tarkistetaan aina uudelleen.
Kotihoito
Suojakauluri estää tassulla raapimista ja silmän hankaamista. Sitä käytetään ohjeen mukaan myös silloin, kun kissa näyttää jo rauhallisemmalta. Jos kauluri estää syömisen tai juomisen, pyydä hoitopaikasta apua sopivan mallin ja järjestelyjen löytämiseen. Silmän suojaamista ei lopeteta omin päin.
Pese kädet ennen silmälääkkeen antamista ja sen jälkeen. Lääkepullon kärki ei saa koskea silmän pintaan, luomiin tai muihin pintoihin. Pyydä vastaanotolla näyttämään lääkkeen antaminen, jos se tuntuu hankalalta. Kivuliasta silmää käsitellään kevyesti, ja toinen henkilö voi auttaa pitämään kissan rauhallisena.
Anna vain määrättyjä valmisteita kirjallisten ohjeiden mukaan. Jos lääke lisää selvästi kipua tai punoitusta, ota yhteys eläinlääkäriin ennen seuraavaa antokertaa. Kerro myös, jos lääkitys ei käytännössä onnistu. Hoitoa voidaan joutua järjestämään uudelleen, jotta silmä ei jää ilman tarpeellista lääkettä.
Seuranta ja ennuste
Kontrollissa arvioidaan haavauman syvyys ja paraneminen; fluoreseiinivärjäys voidaan uusia. Vähentynyt siristely ei yksin osoita, että suojapinta on sulkeutunut. Sovittua kontrollia tai lääkitystä ei jätetä pois vain siksi, että silmä näyttää paremmalta.
Pinnallinen, nopeasti hoidettu haavauma paranee usein hyvin. Syvä vaurio, infektio, kudoksen sulaminen tai jatkuva luomiärsytys pitkittävät ja vaikeuttavat paranemista. Arpi tai laaja verisuonitus voi heikentää sarveiskalvon kirkkautta toipumisen jälkeenkin. Äkillisesti lisääntyvä kipu, sameus tai silmän muodon muutos vaatii uuden kiireellisen arvion.
Ehkäisy
- Hoida herpesvirusinfektio (FHV-1) ajoissa.
- Ehkäise silmävammoja (valvo leikkejä, suojaa vierasesineiltä).
- Tarkistuta säännöllisesti niiden kissojen silmät, joilla on krooninen sidekalvotulehdus.
- Seuraa silmäluomien vikoja ja korjauta ne ajoissa leikkauksella.
Herpesviruksen hoito ei yleensä poista elimistöön jäänyttä piilevää virusta. Rokotus vähentää sairauden vaikeutta, mutta ei estä kaikkia tartuntoja tai kantajuutta. Rauhallinen arki ja tartuntojen hallinta monikissakodissa tukevat ehkäisyä, mutta uuden silmäkivun tutkimista ei korvata olettamalla sen olevan jälleen sama virusvaiva.
Pidä ärsyttävät puhdistusaineet ja pölyävät remonttitarvikkeet erillään kissasta. Silmäluomen rakennevika arvioidaan yksilöllisesti: toistuvasti sarveiskalvoa hankaava luomi voi tarvita korjauksen, mutta leikkausta ei tehdä pelkän rotunimen perusteella. Uusiutuva haavauma on syy etsiä jatkuvaa ärsytystä tai muuta taustasairautta.
Tärkeää kissanomistajalle
Sarveiskalvon haavauma on kivulias ja näölle mahdollisesti vaarallinen tila. Muista: jos kissasi siristää silmäänsä, silmä vuotaa tai samentuu, kyseessä on kiireellinen tilanne. Mitä aiemmin hoito aloitetaan, sitä paremmat mahdollisuudet on säilyttää näkö ja estää silmän menetys.
Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa eläinlääkärin hoitoa. Jos huomaat kissallasi sairauden oireita, ota yhteys eläinlääkäriin.
Usein kysyttyä
Voiko haavauma olla mahdollinen, vaikka silmässä ei näy naarmua?
Voi. Pieni pintavaurio voi näkyä vasta värjäyksessä. Kivulias siristely, silmävuoto tai samentuma riittää syyksi hakeutua tutkimukseen, vaikka omistaja ei näe haavaa.
Voinko käyttää edelliseltä kerralta jääneitä silmätippoja?
Älä aloita niitä ilman eläinlääkärin arviota. Eri silmäsairauksien hoidot poikkeavat toisistaan, ja esimerkiksi kortisonivalmiste voi pahentaa avointa sarveiskalvohaavaumaa.
Onko haavauma parantunut, kun kissa pitää silmää auki?
Ei välttämättä. Kipu voi vähentyä ennen pinnan sulkeutumista. Paraneminen varmistetaan sovitussa kontrollissa, ja lääkitys sekä kaulurin käyttö lopetetaan vasta ohjeen mukaan.
Tassusen toimitus
Lähteet
- Disorders of the Cornea in Cats, Merck Veterinary Manual, luettu 2026-11-03.
- Corneal Ulcers in Cats, VCA Animal Hospitals, luettu 2026-11-03.
- Guideline for Feline Herpesvirus Infection, European Advisory Board on Cat Diseases, luettu 2026-11-03.
- Corneal Ulcers, Cornell Feline Health Center, luettu 2026-11-03.
- Applying Eye Drops to Cats, VCA Animal Hospitals, luettu 2026-11-03.
- Eye ulcers (corneal ulcers) in cats, PDSA, luettu 2026-11-03.
- Deep Stromal Corneal Ulcers, Descemetocele, and Iris Prolapse in Small Animals, Merck Veterinary Manual, luettu 2026-11-03.
- Corneal Sequestrum, American College of Veterinary Ophthalmologists, luettu 2026-11-03.
- Frequently Asked Questions: tonometry safety, Icare Finland, luettu 2026-11-03.
