Kiireesti eläinlääkäriin
Varaa kiireellinen tutkimus, jos silmän vuotamiseen liittyy jokin seuraavista:
- Kissa siristää voimakkaasti, pitää silmää kiinni tai hankaa sitä jatkuvasti.
- Sarveiskalvo näyttää samealta tai silmään on osunut vamma.
- Näkö muuttuu äkillisesti tai silmä vaikuttaa selvästi kivuliaalta.
- Silmän alue turpoaa nopeasti tai vuotamiseen liittyy selvä yleisvoinnin lasku.
Näitä merkkejä ei selitetä pelkällä kyynelkanavan tukoksella ilman tutkimusta. Hoitopaikan etsimisessä auttaa eläinlääkäriopas.
Yleiskuvaus
Kyynelkanava alkaa silmän sisänurkasta, kulkee luun läpi ja avautuu nenäonteloon. Kun kanava on tukossa, kyyneleet valuvat turkille, aiheuttavat kosteutta, ihon ärsytystä ja ruskeita juovia. Ajan myötä mukaan tulee jälkitulehduksia ja krooninen ihotulehdus.
Joillakin kissoilla kyynelkanavan tukos on synnynnäinen, toisilla se kehittyy toissijaisesti tulehdusten tai vammojen seurauksena.
Kyynelnestettä muodostavat rauhaset ja sitä poistavat tiet ovat eri rakenteita. Silmäluomien sisänurkissa on pienet kyynelpisteet, joista neste kulkee tiehyisiin ja edelleen yhteiseen nenäkyynelkanavaan. Myös sisänurkan kyynelpussin tulehdus on eri asia kuin kyynelrauhasen sairaus, vaikka kaikki voivat aiheuttaa silmän alueen oireita.
Ylivuotavaa kyynelnestettä kutsutaan epiforaksi. Se on oire, ei aina todiste tukoksesta. Silmä voi tuottaa tavallista enemmän kyyneliä kivun, sarveiskalvovaurion tai sidekalvotulehduksen vuoksi. Lyhytkuonoisella kissalla neste voi puolestaan valua kasvoille, vaikka tiehyen sisällä ei olisi poistettavaa tulppaa.
Syyt
- Synnynnäiset poikkeamat (lyhyet tai epämuodostuneet tiehyet lyhytkuonoisilla roduilla).
- Krooninen sidekalvo- ja sarveiskalvotulehdus.
- Mekaaninen tukos (hiekanjyvät, karvat, vierasesineet).
- Nenäontelon tai silmäkuopan kasvaimet.
- Vammojen tai leikkausten jälkeinen arpeutuminen.
- Ylähengitysteiden tartuntataudit (herpesvirus, klamydioosi).
Synnynnäinen ongelma voi koskea myös pienen kyynelpisteen puuttumista tai ahtautta, ei pelkästään kanavan pituutta. Hankittu turvotus, arpi tai ulkopuolinen massa vaikuttaa eri tavalla, joten kaikkia syitä ei hoideta samalla menetelmällä. Oireen alkaminen pennusta asti ja äkillisesti syntynyt yksipuolinen vuoto antavat erilaista taustatietoa.
Herpesvirus ja muut silmä- tai hengitystieinfektiot voivat lisätä erittämistä tai aiheuttaa tulehdusmuutoksia. Positiivinen tartuntatieto ei kuitenkaan yksin osoita mekaanista tukosta. Jos samalla ilmenee aivastelua tai useampi kissa oireilee, kerro siitä vastaanotolle. Infektioiden ja tiehyen toiminnan selvittely voivat kuulua samaan tutkimukseen.
Riskitekijät
- lyhytkuonoiset rodut (persialaiset, himalajankissat, eksoottiset lyhytkarvat);
- silmien krooniset tulehdukset;
- pään ja silmien vammat;
- korkea ikä (arpeutuminen ja krooniset prosessit yleisempiä).
Pään muoto ja aiemmat tulehdukset ovat hyödyllisiä taustatietoja, mutta kaikki lyhytkuonoiset kissat eivät tarvitse kanavan avaamista. Korkeaa ikää ei käytetä yksin tukoksen selityksenä. Myös uusi vuoto pitkään oireettomalla riskirodun kissalla tutkitaan, koska taustalla voi olla jokin muu silmäsairaus.
Tyypilliset oireet
- jatkuva kyynelvuoto;
- tummat tai ruskeat juovat silmien alla;
- turkin ja ihon kostuminen silmäluomien ja kuonon alueella;
- ihotulehdus silmien alla, karvanlähtö;
- ruvet ja pienet haavaumat iholla;
- joskus turvotusta ja punoitusta silmän sisänurkassa.
Ruskea värjäytymä kertoo pitkäaikaisesta kyynelnesteen kosketuksesta turkkiin, mutta ei yksin bakteeritulehduksesta. Kipu, paksu erite, paha haju tai ihon rikkoutuminen vaatii tarkempaa arviota. Merkitse muistiin, vuotaako yksi vai molemmat silmät ja liittyykö oireeseen punoitusta tai siristelyä.
Pelkkä kosteus ei myöskään kerro näön säilymisestä tai silmänpaineesta. Siksi katso kissan käytöstä: vältteleekö se valoa, hankaako kasvojaan tai pitääkö silmää kiinni? Ota valokuva silmien alueesta vertailua varten, mutta älä avaa väkisin kivuliasta silmää tai painele sisänurkkaa kokeillaksesi tukosta.
Komplikaatiot ja seuraukset
- krooninen ihotulehdus ja kutina;
- ihon toissijaiset bakteeri- ja sieni-infektiot;
- krooniset sidekalvotulehdukset;
- jatkuvan epämukavuuden heikentämä elämänlaatu.
Kaikille kissoille ei kehity lueteltuja tulehduksia. Osa kyynelvanoista on tutkimuksen jälkeen lähinnä kosmeettinen, kun taas jatkuva märkä iho voi aiheuttaa todellisen hoito-ongelman. Kyynelpussin tulehdusta epäillään erikseen, jos sisänurkasta tulee eritettä tai alue turpoaa. Uusi kipu ei kuulu automaattisesti aiemmin todettuun vaarattomaan värjäytymään.
Diagnoosi eläinlääkärissä
- silmätutkimus;
- fluoreseiinikoe (kanavan läpäisevyyden tarkistus – väriaineen pitäisi ilmaantua nenäonteloon);
- röntgen tai tietokonetomografia, jos epäillään kasvainta tai luun poikkeamia;
- kyynelkanavan tähystys (erikoisklinikoilla).
Silmä tutkitaan kokonaisuutena ennen kuin keskitytään poistokanavaan. Eläinlääkäri tarkastaa luomien asennon, karvojen kosketuksen silmään ja silmän pinnan. Tarvittaessa mitataan kyynelnesteen määrää Schirmerin testillä ja silmänpainetta sekä värjätään sarveiskalvo mahdollisen haavauman löytämiseksi.
Fluoreseiinillä voidaan arvioida sekä sarveiskalvon pintaa että kyynelnesteen kulkua. Nenässä näkyvä väri tukee avointa poistoreittiä, mutta värin puuttuminen ei yksin vahvista tukosta. Näkyvään tulokseen vaikuttaa se, mihin neste kulkeutuu, ja väriaine voi tulla esiin myös suussa. Tarvittaessa tutkimusta täydennetään muilla menetelmillä.
Kyynelpisteen avaaminen ja tiehyen huuhtelu tehdään sopivassa rauhoituksessa tai nukutuksessa, jotta kissa pysyy paikallaan ja herkkiä rakenteita voidaan käsitellä turvallisesti. Huuhtelu voi olla sekä tutkimus että hoito. Jos neste ei kulje tai oire uusiutuu, se ei tarkoita automaattisesti saman käsittelyn toistamista ilman syyn arviointia.
Vaikeassa tai epätyypillisessä tapauksessa voidaan käyttää kuvantamista, joskus varjoainetta, tukoksen paikan ja ympäröivien rakenteiden selvittämiseksi. Bakteeriviljelyä harkitaan infektiota epäiltäessä. Tähystys on valikoitujen tapausten erikoistutkimus, eikä sitä tarvita kaikille kyynelvuodosta kärsiville kissoille.
Hoito
- kyynelteiden huuhtelu nukutuksessa;
- vierasesineiden poisto;
- taustalla olevan tulehduksen hoito (antibiootti- ja tulehdusta lievittävät tipat);
- kirurginen korjaus vaikeissa synnynnäisissä poikkeamissa tai pysyvässä tukoksessa;
- silmien alusihon hoito (puhdistus, kuivattavat valmisteet).
Hoito määräytyy löydöksen mukaan. Tulehdukseen liittyvä turvotus voi helpottaa lääkkeellä, mutta arpeutunut rakenne tai ulkopuolinen kasvain tarvitsee oman hoitosuunnitelmansa. Antibiootti ei avaa jokaista mekaanista tukosta, eikä pelkkää turkin värjäytymistä hoideta toistuvilla antibioottikuureilla.
Tulehdusta lievittävät silmätipat valitaan tutkimuksen jälkeen. Kortisonia sisältävä valmiste voi hidastaa sarveiskalvohaavauman paranemista, joten aiemmin määrättyä tippaa ei aloiteta uuteen vuotoon omin päin. Kerro vastaanotolla kaikista jo käytetyistä tuotteista ja niiden vaikutuksesta.
Synnynnäistä aukon puutosta tai pysyvää ahtaumaa voidaan joskus korjata leikkauksella. Vaikeassa tapauksessa voidaan harkita tukiputkea tai vaihtoehtoisen poistoreitin luomista. Päätöksessä huomioidaan oireiden haitta, rakenteellinen syy ja odotettavissa oleva hyöty. Kaikkia kyynelvuotoja ei tarvitse tai voida poistaa kirurgisesti.
Joillakin lyhytkuonoisilla roduilla kyynelnesteen virtausta ei voida palauttaa kokonaan, ja silmien alusta on hoidettava säännöllisesti.
Silmien alusten hoito kotona
Pidä iho mahdollisimman puhtaana ja kuivana eläinlääkärin suosittelemalla tavalla. Pehmennä kiinni kuivunutta eritettä varovasti, älä hankaa ihoa rikki. Kysy erikseen silmän ympärille sopivasta tuotteesta, sillä ihon kuivattamiseen tarkoitettu valmiste ei välttämättä sovi silmän pintaan.
Vältä vetyperoksidia ja muita voimakkaita puhdistusaineita silmän lähellä. Myös turkin leikkaaminen aivan silmän vierestä kannattaa jättää ammattilaiselle, jos kissa liikkuu tai vastustelee. Kosmeettinen tahranpoisto ei saa peittää kivun, punoituksen tai uuden eritteen arviointia.
Kanavaa ei yritetä huuhdella kotona eikä siihen työnnetä välineitä. Noudata määrättyä lääkitystä ja sovittuja kontrolleja. Jos toimenpiteen jälkeen ilmaantuu siristelyä, turvotusta tai pahenevaa vuotoa, ota yhteys hoitopaikkaan. Tavoitteena on mukava silmä ja terve iho, ei pelkkä turkin väri.
Ennuste
Vierasmateriaalin tai hoidettavan tulehduksen poistaminen voi palauttaa virtauksen, mutta rakenteellinen ahtaus tai pitkäaikainen arpi voi jättää oireita. Seurantaa tarvitaan etenkin, jos iho rikkoutuu tai tulehdus uusiutuu. Synnynnäiseen pään muotoon liittyvä kyynelvuoto voi jatkua hyvästäkin hoidosta huolimatta ilman, että jokainen vuotojakso olisi uusi infektio.
Ehkäisy
- Hoida sidekalvotulehdukset ja nuhat ajoissa.
- Hoida kissan silmiä huolellisesti (eritteiden poisto, erityiset puhdistusnesteet).
- Käy riskirotujen kanssa säännöllisesti eläinlääkärin tarkastuksissa.
- Ehkäise kasvojen ja silmien vammoja.
Puhdistus ei korjaa synnynnäistä ahtautta eikä estä kaikkia vammoja tai kasvaimia. Tarkastuksessa sovitaan, millainen vuoto juuri tällä kissalla voidaan hoitaa ihonhoidolla ja mikä muutos vaatii uuden tutkimuksen. Tulehduksen ehkäiseminen ei tarkoita lääkkeiden käyttöä varmuuden vuoksi.
Tärkeää kissanomistajalle
Kyynelkanavan tukos on yleinen silmävaiva varsinkin lyhytkuonoisilla kissoilla. Muista: jatkuvat kyynelvanat ja ihon ärsytys eivät ole vain kauneusvirhe vaan sairauden oire. Eläinlääkäri auttaa löytämään syyn ja valitsemaan hoidon, joka parantaa kissan elämänlaatua.
Kaikki kyynelvanat eivät kuitenkaan merkitse varsinaista tukosta tai vakavaa sairautta. Kun silmän kipua ja muita ongelmia ei todeta, värjäytymä voi olla lähinnä kosmeettinen. Uusi oire tai ihon vaurioituminen arvioidaan silti erikseen.
Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa eläinlääkärin hoitoa. Jos huomaat kissallasi sairauden oireita, ota yhteys eläinlääkäriin.
Usein kysyttyä
Tarkoittaako ruskea kyynelvana tulehdusta?
Ei yksin. Väri voi syntyä kyynelnesteen kastellessa turkkia. Paha haju, punoitus, kipu tai ihon rikkoutuminen ovat syitä tarkempaan tutkimukseen.
Onko kanava varmasti tukossa, jos väriaine ei näy nenässä?
Ei. Negatiivinen väriainekoe osoittaa jatkoselvittelyn tarpeen, mutta ei yksin todista tukosta. Eläinlääkäri arvioi löydöksen yhdessä muun silmätutkimuksen ja tarvittaessa huuhtelun kanssa.
Voinko käyttää vanhoja silmätippoja?
Älä aloita niitä ilman ohjetta. Uuden vuodon syy voi olla eri kuin aiemmin, ja esimerkiksi kortisonitippa voi olla haitallinen sarveiskalvohaavaumassa.
Parantaako huuhtelu kaikki kyynelvuodot?
Ei. Se voi auttaa lievään tukokseen, mutta runsas kyynelten muodostuminen, pään rakenne tai pysyvä arpi vaatii erilaista arviota. Hoidon tavoite sovitaan löydöksen perusteella.
Tassusen toimitus
Lähteet
- Disorders of the Nasal Cavity and Tear Ducts in Cats, Merck Veterinary Manual, luettu 2026-11-05.
- Lacrimal Duct Obstruction in Cats, VCA Animal Hospitals, luettu 2026-11-05.
- Corneal Ulcers, Cornell University College of Veterinary Medicine, luettu 2026-11-05.
- Respiratory Infections, Cornell University College of Veterinary Medicine, luettu 2026-11-05.
- Eye Discharge (Epiphora) in Cats, VCA Animal Hospitals, luettu 2026-11-05.
- Corneal Ulcers in Cats, VCA Animal Hospitals, luettu 2026-11-05.
