Virtsankarkailu koiralla

Yleiskuvaus

Virtsan varastointi ja rakon tyhjentyminen

Virtsarakon seinämän lihas rentoutuu, kun rakko täyttyy. Virtsaputken sulkijalihakset pitävät virtsan rakossa täyttymisen aikana. Normaalisti rakon seinämän lihas supistuu, kun koira virtsaa. Samalla virtsaputki rentoutuu, jotta virtsa pääsee ulos.

Varastointihäiriössä koira voi virtsata ulkona normaalin suihkun, vaikka virtsaa karkaa muulloin. Tyhjentymishäiriössä rakkoon jää virtsaa virtsaamisyrityksen jälkeen. Ylivuotokarkailussa täyden rakon paine ylittää virtsaputken sulkupaineen. Ylivuotoa voi näkyä heti virtsaamisyrityksen jälkeen.

Virtsaputken seinämässä on sisempi sileästä lihaksesta muodostuva sulkija. Ulompi sulkija muodostuu poikkijuovaisesta lihaksesta. Virtsaamisrefleksi käynnistyy, kun rakon seinämän venytys saavuttaa riittävän tason.

Syyt

Sulkijalihaksen vajaatoiminta ja synnynnäiset syyt

Virtsaputken sulkijalihaksen vajaatoiminta on yleisin virtsankarkailun syy aikuisilla narttukoirilla. Heikko sulkumekanismi voi päästää virtsaa läpi, kun rakon paine kasvaa koiran levätessä. Sulkijalihaksen toimintahäiriö voi alkaa myös pentuiässä ennen sterilointia. Alle 6 kuukauden ikäisillä pennuilla tavallisin syy on ektooppinen virtsanjohdin. Ektooppisen virtsanjohtimen laskuaukko sijaitsee tavallista taaempana, esimerkiksi virtsaputkessa tai emättimessä. Tällöin virtsa voi kulkea sulkijalihaksen ohi.

Muita virtsan varastointia ja tyhjentymistä häiritseviä syitä

Virtsaputkeen juuttunut kivi voi estää virtsan kulun. Myös virtsateiden kasvain voi tukkia virtsaputken. Toiminnallisessa virtausesteessä virtsaputki voi jäädä liian kireäksi virtsaamisen aikana. Tyhjentyminen voi vaikeutua myös siksi, että rakon lihas supistuu heikosti. Selkäydinsairaus voi häiritä virtsarakon toimintaa. Rakkotulehduskin voi aiheuttaa tahatonta virtsan valumista.

Lyhyt virtsaputki voi vaikeuttaa virtsan pidättämistä, koska riittävä sulkupaine säilyy tavallista lyhyemmällä matkalla. Myös lantion taakse kääntynyt virtsarakko voi estää virtsan kulkua koiralla, jolla on välilihan tyrä. Liian ahtaasta esinahan aukosta voi seurata virtsan kertymistä esinahkaan ja valumista virtsaamisen jälkeen.

Riskitekijät

Englannin peruseläinlääkärikäyntien potilastiedoissa virtsankarkailun esiintyvyydeksi nartuilla arvioitiin 3,14 %. Uroksilla vastaava arvio oli 0,94 %. Steriloitujen narttujen virtsankarkailun vetosuhde oli brittiläisillä vastaanotoilla 3,01 verrattuna leikkaamattomiin narttuihin. Uroksilla kastraation ja virtsankarkailun välillä ei todettu yhteyttä, kun muita riskitekijöitä huomioitiin. Virtsankarkailu oli uroksilla yleisempää vanhemmissa ikäryhmissä.

Punainen irlanninsetteri ja dobermanni kuuluvat virtsankarkailulle alttiisiin nartturotuihin. Uroksilla bullmastiffit erottuivat vertailussa sekarotuisiin koiriin. Bullmastiffiarvio perustui kuitenkin vain 5 sairastuneeseen urokseen. Nartuilla paino vähintään rodun aikuispainon keskiarvon verran liittyi suurempaan virtsankarkailun todennäköisyyteen.

Isoilla steriloiduilla nartuilla virtsankarkailua on todettu 11–20 %:lla. Englannissa yli 15 %:lla nartuista todettiin virtsankarkailua useissa alttiissa roduissa, joihin kuuluivat partacollie ja dalmatiankoira. Virtsaputken toiminnallinen virtauseste on tavallisin nuorilla tai keski-ikäisillä suurten ja jättikokoisten rotujen uroksilla.

Tyypilliset oireet

Virtsankarkailun ajankohta ja koiran tapa virtsata auttavat erottamaan eri syitä. Kiinnitä huomiota siihen, milloin virtsaa valuu ja tuleeko ulkona yhtenäinen suihku.

• Sulkijalihaksen vajaatoiminnassa nartun makuualusta voi kastua sen levätessä.
• Väärään paikkaan laskevan virtsanjohtimen vuoksi pentu voi tiputella myös liikkuessaan.
• Rakon tahattomien supistusten yhteydessä koiran virtsaamistarve voi tihentyä.
• Rakon toimintahäiriössä koira saattaa tiputella heti virtsaamisen jälkeen.
• Virtsaputken toiminnallisessa virtausesteessä suihku voi heiketä ja katkeilla virtsaamisen lopussa.
• Rakkotulehduksessa virtsassa voi näkyä verta.

Aiemmin sisäsiistin koiran virtsaamisasennossa tekemä lätäkkö voi liittyä rakkotulehdukseen. Sulkijalihaksen vajaatoiminnan oire voi voimistua, jos koira alkaa tuottaa aiempaa enemmän virtsaa.

Ektooppisen virtsanjohtimen aiheuttama tiputtelu voi etenkin uroksella alkaa vasta aikuisena. Kivulias selkä tai raajavaiva voi vaikeuttaa virtsaamista, jos koira ei pääse tavalliseen virtsaamisasentoonsa.

Komplikaatiot ja seuraukset

Virtsankarkailu voi altistaa bakteeriperäiselle rakkotulehdukselle. Rakkoon jäävä virtsa lisää myös tulehduksen riskiä. Ektooppiseen virtsanjohtimeen voi liittyä toistuvia virtsatietulehduksia. Rakon liiallinen venyminen voi heikentää sen kykyä supistua.

Täydellinen virtsaputken tukos voi aiheuttaa kuona-aineiden kertymisestä johtuvia oireita 36–48 tunnissa. Tukoksen yhteydessä veren kaliumpitoisuus voi nousta vaarallisen korkeaksi. Korkea kaliumpitoisuus voi aiheuttaa vakavia sydämen rytmihäiriöitä. Pitkittynyt tukos heikentää rakon seinämän lihaksen supistusvoimaa.

Hoitamattomassa tukoksessa virtsarakon seinämä voi repeytyä. Pitkittynyt tukos voi vaurioittaa myös virtsarakon seinämän hermotusta.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Virtsaamistapa, virtsanäyte ja jäännösvirtsa

Eläinlääkäri selvittää, alkoiko karkailu pentuna vai vasta myöhemmin. Virtsasuihkua voidaan arvioida vastaanotolla tai omistajan ottamasta videosta. Virtsarakon koko voidaan tunnustella ennen virtsaamista ja sen jälkeen. Neurologisessa tutkimuksessa arvioidaan esimerkiksi kävelyä, takaraajojen asentoreaktioita ja hännän lihasjänteyttä. Virtsan perustutkimus ja bakteeriviljely kuuluvat alkututkimuksiin.

Virtsaamisen jälkeen rakkoon jäävä virtsa voidaan mitata ultraäänellä. Jäännösvirtsa mitataan tarkkuuden vuoksi 10 minuutin kuluessa virtsaamisesta. Normaalina jäännösvirtsamääränä voidaan pitää 0,2–1,0 millilitraa koiran painon kilogrammaa kohden. Yli 3 millilitraa koiran painon kilogrammaa kohden viittaa siihen, ettei rakko tyhjene kunnolla. Kun määrä on 1–3 millilitraa koiran painon kilogrammaa kohden, tulkinnassa huomioidaan koiran muut oireet ja taustatiedot.

Sulkijalihaksen vajaatoimintaan sopiva oirekuva ja normaali kliininen tutkimus voivat ohjata lääkehoitokokeiluun. Jos karkailu uusiutuu, virtsaviljelyllä etsitään mahdollista samanaikaista bakteeritulehdusta.

Uroksen annetaan tarvittaessa virtsata useassa erässä ennen mittausta, jotta mittaustulos kuvaa mahdollisimman hyvin rakon tyhjentymistä. Ultraääntä käytetään jäännösvirtsan mittaamiseen mieluummin kuin katetria, koska katetrointi voi aiheuttaa virtsatietulehduksen.

Tähystys ja rakenteiden kuvantaminen

Alavirtsateiden tähystyksessä eli kystoskopiassa voidaan etsiä väärässä paikassa sijaitsevaa virtsanjohtimen aukkoa. Ylemmät virtsatiet voidaan tutkia ultraäänellä tai tietokonetomografialla, sillä munuaisissa ja virtsanjohtimissa voi olla muitakin muutoksia. Tähystyksessä voidaan ottaa koepala virtsarakon poikkeavasta kohdasta.

Suomalaisessa yliopistosairaalassa tehtiin vuosina 2006–2016 yhteensä 47 koirien virtsarakon tähystystä. Potilaista 29 eli 62 % lähetettiin sairaalaan jatkuvien tai toistuvien oireiden vuoksi. Yksi jatkotutkimus on rakon toimintamittaus, jolla voidaan arvioida, miten rakon paine muuttuu sen täyttyessä.

Virtsanjohtimen poikkeava laskuaukko voi jäädä ultraäänellä löytymättä, vaikka virtsanjohtimessa näkyisi muutoksia.

Hoito

Lääkitys sulkijalihaksen vajaatoimintaan

Nartun sulkijalihaksen vajaatoimintaa voidaan hoitaa fenyylipropanoliamiinilla tai estrogeenilla, kuten estriolilla. Fenyylipropanoliamiini stimuloi sisemmän virtsaputken sulkijalihaksen reseptoreita ja auttaa virtsaputkea pysymään suljettuna. Verenpaine on hyvä mitata ennen hoidon aloitusta ja hoidon aikana, sillä fenyylipropanoliamiini voi nostaa sitä. Lääkkeen haittoihin voi kuulua ruokahalun heikkeneminen. Estrogeenihoidon aikana ulkosynnyttimet voivat turvota.

Eläinlääkäri arvioi fenyylipropanoliamiinin hoitovastetta yleensä vähintään 28 päivän seurannan perusteella. Synnynnäistä sulkijalihaksen vajaatoimintaa sairastaneista 19 nartusta 5 eli 26 % saavutti täyden virtsanpidätyskyvyn alkuvaiheen lääkehoidolla. Oireen palatessa eläinlääkäri arvioi myös, onko koiralle kehittynyt uusi sairaus, kuten virtsatietulehdus.

Rakenteellisten syiden hoito

Virtsarakon seinämän sisällä kulkeva ektooppinen virtsanjohdin voidaan usein korjata tähystyksessä laserilla. Jos virtsanjohdin kulkee seinämän ulkopuolella, sen laskukohta siirretään leikkauksessa. Tähystyshoidon jälkeen 47–72 % koirista on saanut virtsanpidätyskyvyn takaisin ilman täydentävää lääkehoitoa. Virtsankarkailu voi jatkua korjauksen jälkeen, jos koiralla on samalla sulkijalihaksen vajaatoiminta. Mekaanisessa virtsaputken tukoksessa virtsan kulku on palautettava nopeasti.

Rakon tyhjentymisen tukeminen

Toiminnallisessa virtausesteessä käytetään lääkkeitä, jotka rentouttavat virtsaputken sileää lihasta. Hoidon tehoa arvioidaan esimerkiksi sen perusteella, jääkö rakkoon vähemmän virtsaa virtsaamisen jälkeen. Virtsaputkeen juuttunut kivi voidaan joissakin tapauksissa poistaa tähystyksen kautta tarttumakorilla. Tukoksen avaamisen jälkeen voidaan tarkistaa verikokeella, ovatko elektrolyyttitasot korjaantuneet.

Täyteainehoito vaikeassa virtsankarkailussa

Jos sulkijalihaksen vajaatoiminta jatkuu lääkehoidosta huolimatta, tähystyksen jälkeen voidaan harkita virtsaputken täyteainehoitoa. Täyteaine tukee virtsaputken seinämää ja auttaa virtsaputkea sulkeutumaan. Toinen mahdollisuus on leikkauksella asennettava keinotekoinen sulkija.

Hoitotutkimuksessa kokeiltiin nanoselluloosatäyteainetta 8 steriloidulla nartulla, joiden sulkijalihaksen vajaatoiminta ei ollut helpottanut lääkehoidolla. Kaikilla 8 nartulla virtsanpidätyskyky oli kuukauden kohdalla vähintään 8 pistettä 10 pisteen asteikolla. Yhden käsittelyn jälkeen virtsanpidätyskyky säilyi ilman muuta hoitoa mediaaniltaan 8 kuukautta. Seurannassa täyteainekertymien madaltuminen saattoi liittyä oireiden palaamiseen. Tutkimuksen aikana 2 koiralla todettiin yksittäinen bakteeriperäinen rakkotulehdus. Toistuva rakkotulehdus todettiin 1 koiralla.

Ennaltaehkäisy

Steriloinnin ajoitusta tutkittiin vertaamalla 3 kuukauden iästä alle 7 kuukauden ikään leikattuja narttuja 7–18 kuukauden iässä leikattuihin. Myöhemmin leikattujen vetosuhde saada virtsankarkailudiagnoosi ennen 8,5 vuoden ikää oli 0,80 verrattuna aiemmin leikattuihin. Toisessa brittiläisessä tutkimuksessa sterilointi-iän ja virtsankarkailun välillä ei havaittu yhteyttä. Painon seuranta kuuluu erityisesti alttiiden narttujen ehkäisevään hoitoon, koska suurempi paino suhteessa rodun keskiarvoon liittyi useampiin virtsankarkailudiagnooseihin.

Sterilointi-iän vertailuun sisältyi 612 aikaisemmin ja 888 myöhemmin leikattua narttua. Vertailu perustui jo tehtyjen leikkausten potilastietoihin.

Tärkeää koiranomistajalle

Kirjaa, kastuiko makuupaikka levossa vai alkoiko tiputtelu heti ulkoilun ja virtsaamisen jälkeen. Kuvaa ulkona video, josta näkyvät koiran virtsaamisasento ja virtsasuihku. Kerro vastaanotolla, jos koira on alkanut juoda selvästi aiempaa enemmän. Mainitse myös, jos ulostetta karkaa tai koiran kävely on muuttunut.

Seuraa vuotojen määrää hoidon aikana samalla tavalla kuin ennen hoitoa, jotta muutosta voi verrata käyntien välillä. Kirjaa myös mahdolliset haittavaikutukset, kuten lääkityksen aloittamisen jälkeen heikentynyt ruokahalu.

Usein kysyttyä

Miksi koiran peti on märkä, vaikka se virtsaa ulkona tavallisesti?

Virtsan varastoinnin häiriössä koira voi virtsata ulkona normaalisti ja vuotaa levossa. Aikuisella nartulla tällainen oire sopii virtsaputken sulkijalihaksen vajaatoimintaan. Virtsanäytteellä tarkistetaan, onko mukana myös virtsateiden bakteeritulehdus. Verta virtsassa tai ponnistelua virtsatessa voi esiintyä tulehduksen yhteydessä.

Onko pennun jatkuva tiputtelu sisäsiisteysongelma?

Pennun virtsan valuminen sekä liikkuessa että levossa sopii väärään paikkaan laskevaan virtsanjohtimeen. Virtsanjohdin voi avautua virtsaputkeen tai nartulla emättimeen. Eläinlääkäri voi selvittää aukon sijainnin tähystyksessä. Munuaiset ja virtsanjohtimet voidaan tutkia samalla selvittelykerralla ultraäänellä.

Voiko virtsaa vuotaa, vaikka rakko ei tyhjene?

Täydestä rakosta voi valua tippoja, kun rakon paine ylittää virtsaputken sulkupaineen. Eläinlääkäri voi mitata virtsaamisen jälkeen rakkoon jääneen määrän ultraäänellä. Jos koira ponnistelee toistuvasti saamatta aikaan virtsasuihkua, soita heti päivystykseen.

Voiko uroksella olla virtsankarkailua?

Uroksilla karkailu on harvinaisempaa kuin nartuilla, mutta sitä esiintyy myös uroksilla, joita ei ole kastroitu. Katkonainen virtsasuihku voi viitata siihen, ettei rakko tyhjene kunnolla. Jäännösvirtsan mittaaminen on erityisen hyödyllistä urosten oireita selvitettäessä.

Tarvitseeko koira antibioottia, jos virtsanäytteestä löytyy bakteereita?

Bakteereita voi löytyä virtsaviljelyssä ilman bakteeriperäiselle rakkotulehdukselle ominaisia oireita. Oireetonta bakteerilöydöstä ei yleensä tarvitse hoitaa antibiootilla. Kivulias tai tihentynyt virtsaaminen on tärkeä tieto, kun eläinlääkäri tulkitsee bakteeriviljelyn tulosta. Oireeton bakteerilöydös voi hävitä itsestään.