Koiran myrkytys ja munuaisvaurio – vaaralliset aineet

Yleiskuvaus

Myrkky voi vaurioittaa munuaista ennen selviä oireita

Akuutti munuaisvaurio tarkoittaa äkillistä munuaiskudoksen vauriota, munuaistoiminnan heikkenemistä tai molempia. Se voi ulottua lievästä vauriosta varsinaiseen vajaatoimintaan. Munuaisten veren suodatuskyvyn heikkeneminen johtaa ureemisten kuona-aineiden kertymiseen elimistöön. Samalla elimistön neste-, suola- ja happotasapaino voivat häiriintyä.

Munuaisvaurio voi olla olemassa jo ennen veren kreatiniinin selvää nousua. Virtsaa voi alkuvaiheessa muodostua tavallista enemmän tai myöhemmin hyvin vähän. Virtsaamisen jatkuminen ei siis sulje pois vauriota.

Suomessa etyleeniglykolin aiheuttama äkillinen munuaisvaurio on varmistettu myös koirien ruumiinavauksissa.

Syyt

Jäähdytysnesteen etyleeniglykoli

Etyleeniglykolia käytetään auton moottorin jäähdytysnesteissä. Sen makea maku voi houkutella eläintä juomaan. Elimistössä syntyvät hajoamistuotteet aiheuttavat happamoitumista ja munuaistiehyiden soluvauriota. Oksalaatti muodostaa kalsiumin kanssa kiteitä munuaistiehyisiin.

Viinirypäleet ja rusinat

Viinirypäleet, rusinat ja korintit voivat aiheuttaa koiralle munuaisvaurion. Viinihappoa pidetään yhtenä todennäköisenä myrkyllisenä yhdisteenä. Viinihapon pitoisuus vaihtelee hedelmien välillä. Myös tamarindin syömisen jälkeen on todettu munuaisten vajaatoimintaa.

Lääkkeet ja liiallinen D-vitamiini

Tulehduskipulääkkeiden myrkkyvaikutus kohdistuu usein ruoansulatuskanavaan ja munuaisiin. Ibuprofeeni voi aiheuttaa koiralle munuaisvaurion lisäksi mahahaavan tai suolistoverenvuodon. Naprokseni on myös koiralle erittäin myrkyllinen lääke.

D-vitamiinia on vitamiinivalmisteissa ja joissakin jyrsijämyrkyissä. Liiallinen kolekalsiferoli eli D-vitamiini häiritsee kalsiumin ja fosforin tasapainoa. Pysyvästi suurentuneet pitoisuudet voivat johtaa munuaisten pehmytkudoksen mineralisoitumiseen. Se voi aiheuttaa munuaisvaurion tai vajaatoiminnan.

Myös eräät hoitoon käytettävät lääkkeet, kuten aminoglykosidiantibiootit, voivat olla munuaisille haitallisia. Lääkehoidon riski arvioidaan eläinlääkärissä koiran sairaudet huomioiden.

Riskitekijät

Aineiden saatavuus vaikuttaa altistumisriskiin. Jäähdytysnesteen virheellinen säilytys, käyttö ja hävittäminen edistävät etyleeniglykolimyrkytyksiä. Kylmässä ilmastossa tapauksia liittyy erityisesti syksyn, talven ja alkukevään jäähdytysnestehuoltoihin.

Ennestään todettu munuaissairaus lisää sairaalassa syntyvän akuutin munuaisvaurion riskiä. Myös sydänsairaus ja sepsis eli vaikea yleisinfektio kuuluvat riskitekijöihin. Munuaisille haitallinen lääkitys on toinen huomioitava riskitekijä. Akuutti vaurio voi kehittyä myös kroonisen munuaissairauden päälle.

Ibuprofeenin turvallisuusmarginaali on koiralla kapea. Aiempi hyvä sietokyky ei ole peruste antaa ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä omin päin.

Tyypilliset oireet

Oirekuva riippuu aineesta ja altistuksesta kuluneesta ajasta. Munuaisille vaarallisessa myrkytyksessä voidaan havaita esimerkiksi:

• Oksentelua tai ripulia viinirypäle- ja rusinamyrkytyksessä.
• Ruokahaluttomuutta.
• Poikkeavaa väsymystä tai heikkoutta.
• Lisääntynyttä juomista ja virtsaamista etyleeniglykolimyrkytyksen alussa.
• Horjumista ja päihtymyksen kaltaista käytöstä.
• Virtsamäärän vähenemistä tai virtsantuotannon loppumista.
• D-vitamiinimyrkytyksessä janoa ja kuivumista.

Viinirypäleisiin liittyvä oksentelu tai ripuli alkaa tavallisesti 6–12 tunnissa. Etyleeniglykolin alkuoireita voi tulla jo 30 minuutista 12 tuntiin altistuksen jälkeen. Noin 12 tunnin kohdalla voi esiintyä lyhyt näennäinen toipuminen. Koiran munuaisoireet voivat kuitenkin kehittyä 36–72 tunnissa. D-vitamiinimyrkytyksen oireet ja laboratoriomuutokset alkavat usein 12–48 tunnissa.

Komplikaatiot ja seuraukset

Munuaiset ja muut elimet voivat vaurioitua

Viinirypäle- ja rusinamyrkytyksessä vähävirtsainen tai virtsaamaton munuaisten vajaatoiminta voi kehittyä 24–72 tunnissa. Virtsantuotannon loppuminen tekee ennusteesta vakavan, ja selviytyminen voi edellyttää dialyysiä. Etyleeniglykolin hajoamistuotteet voivat aiheuttaa vaikean metabolisen asidoosin eli elimistön happamoitumisen.

D-vitamiinin aiheuttama mineralisoituminen voi vaurioittaa munuaisten lisäksi sydäntä, keuhkoja ja ruoansulatuskanavaa. Se voi jättää kroonisen munuaissairauden. Akuutin munuaisvaurion toipuminen voi muutenkin jäädä osittaiseksi.

Liiallinen nesteen kertyminen voi aiheuttaa hengenvaarallisen ylinesteytyksen. Sen seurauksia ovat esimerkiksi keuhkopöhö ja korkea verenpaine. Kreatiniinin nousun suuruus ei suoraan kerro, kuinka hyvin munuaistoiminta voi palautua. Myrkytyksen aiheuttaja on yksi keskeinen ennustetekijä.

Toipumisvaiheen runsaan virtsanerityksen yhteydessä veren kalium voi myös laskea. D-vitamiinin pitkävaikutteiset aineenvaihduntatuotteet voivat edellyttää viikkojen laboratoriokontrolleja.

Etyleeniglykolimyrkytyksen ennuste heikkenee, kun altistuksen ja hoidon aloittamisen välinen aika pitenee.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Altistustiedot ja toistuvat mittaukset

Eläinlääkäri tarvitsee tiedon mahdollisesta aineesta ja määrästä. Arviossa huomioidaan myös koiran ikä, paino ja aiempi terveydentila. Akuutin munuaisvaurion diagnoosi yhdistää esitiedot, kliinisen tutkimuksen ja laboratoriolöydökset.

Kreatiniinin nousu 26,5 mikromoolia litrassa lähtöarvosta 48 tunnin kuluessa voi osoittaa toiminnan äkillisen heikkenemisen. Muutos voi olla merkityksellinen, vaikka tulos olisi yhä laboratorion viitealueella. Peräkkäiset kreatiniinimääritykset tehdään mieluiten samalla laadukkaalla analysaattorilla. Myös SDMA-arvo voi auttaa havaitsemaan akuutin toiminnan heikkenemisen.

Virtsasta etsitään muun muassa lieriöitä, glukoosia ja proteiinia. Virtsantuotantoa seurataan munuaisten toiminnan arvioimiseksi. Veren suolojen pitoisuudet tarkistetaan, sillä häiriöt ovat tavallisia etenkin vähävirtsaisilla potilailla. Happo-emästasapainoa seurataan vaikeassa akuutissa munuaisvauriossa.

Ainekohtaiset tutkimukset

Etyleeniglykolia voidaan etsiä verinäytteestä erityisellä testillä. Epäillyn altistuksen tutkimuksiin kuuluvat myös virtsan sedimentti eli pohjasakan mikroskooppitutkimus sekä verikaasuanalyysi. Virtsan oksalaattikiteitä voidaan havaita koiralla jo 6 tunnin kuluttua altistuksesta. Jos varmistustestiä ei ole saatavilla, etyleeniglykolin hoito voidaan aloittaa perustellun epäilyn perusteella.

D-vitamiinialtistuksessa tutkitaan erityisesti veren kalsium- ja fosforipitoisuudet. Munuaisarvojen ja elektrolyyttien mittaukset kuuluvat samaan arvioon. Normaalit ja vakaat kalsium- ja fosforiarvot sekä oireettomuus 72–96 tunnin kohdalla puhuvat myrkytysvaikutuksen kehittymistä vastaan. Tämä arvio edellyttää seurantatutkimuksia eikä pelkkää kotihavaintoa.

Ultraäänellä arvioidaan virtsateiden ja munuaisten rakennetta. Munuaisnäytettä ei tavallisesti tarvita akuutin vaurion selvittelyssä, ellei epäillä esimerkiksi kudokseen tunkeutuvaa kasvainta. Ennen munuaisnäytteen ottamista tarkistetaan hyytymistilanne.

Munuaisperäinen glukoosin erittyminen virtsaan viittaa munuaistiehyiden vaurioon. Jos vaurion syy on epäselvä, myös virtsaviljely on aiheellinen. Ultraäänellä voidaan selvittää samankaltaisia oireita aiheuttavaa virtsanjohtimen tukosta.

Hoito

Imeytymisen vähentäminen ja vastahoito

Eläinlääkäri päättää aineen ja koiran tilan perusteella, voidaanko oksennuttamisesta hyötyä. Oksennuttamista vältetään, jos neurologinen tila on epävakaa tai aine on syövyttävä. Suolaa ja muita kotikonsteja ei käytetä oksennuttamiseen. Lääkehiilen käyttö riippuu siitä, sitooko hiili kyseistä myrkkyä. Se ei todennäköisesti vähennä etyleeniglykolin imeytymistä.

Etyleeniglykolin vastahoito estää myrkyllisten hajoamistuotteiden syntymistä. D-vitamiinimyrkytykseen ei ole varsinaista vasta-ainetta. Sen hoidossa voidaan käyttää kalsiumpitoisuutta pienentäviä bisfosfonaatteja.

Nesteytys mitoitetaan koiran todelliseen tarpeeseen

Kuivuminen ja verenkierron puutteet korjataan eläinlääkärin valvonnassa. Jatkonesteet sovitetaan virtsan ja muiden nestehukkien määrään. Virtsaamattomalta koiralta suonensisäiset nesteet voidaan joutua lopettamaan. Suuriin nestemääriin perustuva pakotettu virtsaneritys ei paranna akuutin munuaisvaurion hoitotuloksia. Nesteen tasapainoa arvioidaan vähintään kahdesti päivässä. Painon ja virtsamäärän seuranta kuuluvat tähän arvioon.

Dialyysiä voidaan tarvita, jos veren kaliumia ei saada tavanomaisella hoidolla alle 6,5 millimooliin litrassa. Ibuprofeenin suuressa yliannostuksessa voidaan harkita myös plasmanvaihtoa tai muita verenpuhdistusmenetelmiä. Munuaisille haitalliset lääkkeet arvioidaan ja poistetaan hoitosuunnitelmasta mahdollisuuksien mukaan. Akuutin munuaisvaurion aikana tulehduskipulääkkeet ovat vasta-aiheisia.

Toipumisvaiheessa lisääntyvä virtsaneritys voi kasvattaa nesteiden tarvetta, vaikka munuaisarvot jo paranisivat. Nestelaatua säädetään myös veren suolojen ja happo-emästasapainon muutosten perusteella.

Ravitsemus kuuluu tukihoitoon

Ravitsemustukea tarvitaan, jos ruokahaluttomuus on jatkunut tai sen odotetaan jatkuvan yli 48 tuntia. Akuutin sairaalavaiheen aikana proteiinin rajoittamisesta ei ole osoitettua hyötyä. Ruokintaletkun kautta annettava vesimäärä huomioidaan nesteiden kokonaislaskelmassa. Varsinaista munuaisten erikoisruokaa harkitaan vasta kotiutumisen jälkeen, kun mahdollinen haimatulehdus on parantunut.

Toipuminen ja kontrollit

Vaikea akuutti munuaisvaurio vaatii usein noin 1 viikon sairaalahoidon. Osa potilaista tarvitsee sairaalahoitoa useita viikkoja. Munuaiset voivat jatkaa toipumista päivistä kuukausiin. Ensipäivien muuttumattomat munuaisarvot eivät siksi vielä osoita, että toipuminen olisi mahdotonta.

Kotiutus on mahdollinen, kun kreatiniini on vakaa ja oireet hallinnassa ilman suonensisäistä hoitoa. Ensimmäinen kontrolli järjestetään tavallisesti muutaman päivän kuluessa kotiutumisesta. Jatkossa munuaistoimintaa tarkistetaan aluksi vähintään 3 kuukauden välein 1 vuoden ajan. Tämän jälkeen seuranta määräytyy kroonisen munuaissairauden vaiheen mukaan.

Ennaltaehkäisy

Jäähdytysnesteiden oikea säilytys ja hävittäminen vähentävät etyleeniglykolialtistuksen mahdollisuutta. Pakkaukset ja vuotaneet nesteet pidetään koiran ulottumattomissa. Ulkona liikkumisen valvonta kuuluu myös myrkytysten ehkäisyyn.

Ihmisille tarkoitettu ibuprofeeni ei sovi koiran omatoimiseen lääkitsemiseen. Munuaisvaurion jo saaneen koiran kaikki lääkkeet arvioidaan munuaisvaikutusten ja poistumisen kannalta. Munuaisriskissä olevan sairaalapotilaan toimintaa seurataan vähintään päivittäin.

Vitamiinit ja jyrsijämyrkyt säilytetään erillään koiran ruoista. D-vitamiinin esiintyminen molemmissa tuoteryhmissä tekee valmisteen tunnistamisesta olennaista.

Tärkeää koiranomistajalle

Pakkauksen tiedot auttavat hoidon valinnassa

Poista koira altistuspaikalta ja estä lisäaltistus. Ota mukaan pakkaus tai kuva sen ainesosista ja arvio jäljellä olevasta määrästä. Pakkaus ja mahdolliset jäljellä olevat tabletit auttavat tunnistamaan aineen ja määrän. Kirjaa mahdollisimman tarkasti, milloin altistus tapahtui ja milloin oireet alkoivat.

Älä anna koiralle mitään myrkytyksen hoitoon ennen ammattilaisen ohjetta. Kerro myös käytössä olevat lääkkeet ja ravintolisät. Munuaistoiminnan heikkeneminen voi pidentää munuaisten kautta poistuvien lääkkeiden vaikutusaikaa.

Seuraa kotiutumisen jälkeen ruokahalua, juomista, virtsaamista ja yleisvointia. Myös näennäisesti täysin toipunut koira tarvitsee munuaisten jatkoseurantaa. Kreatiniinin palautuminen lähtötasolle ei aina tarkoita alkuperäisen suodatuskyvyn täydellistä palautumista. Säilytä kontrollitulokset tulevia lääke- ja hoitopäätöksiä varten.

Usein kysyttyä

Voiko hyvävointinen koira tarvita hoitoa myrkytyksen jälkeen?

Kyllä. Monet myrkyt vaikuttavat viiveellä, joten normaalilta näyttävän koiran kohdalla ei odoteta oireita ennen yhteydenottoa. Etyleeniglykolin jälkeen voi myös tulla lyhyt näennäinen toipuminen noin 12 tunnin kohdalla. Munuaisvaurio voi silti edetä tämän jälkeen.

Auttaako lääkehiili kaikkiin munuaisille vaarallisiin myrkkyihin?

Ei. Hiilen käyttö valitaan myrkyn perusteella, sillä hyötyä edellytetään juuri kyseisen aineen kohdalla. Etyleeniglykolin imeytymistä se ei todennäköisesti vähennä. Hiileen liittyy myös veren natriumin nousun riski. Siksi sitä ei anneta omin päin.

Miksi munuaisvaurioista koiraa ei vain nesteytetä mahdollisimman paljon?

Vaurioitunut munuainen ei välttämättä pysty poistamaan ylimääräistä vettä. Liiallinen nestemäärä voi johtaa hengenvaaralliseen ylinesteytykseen. Nestehoito sovitetaan siksi virtsantuotantoon ja muihin menetyksiin. Koiran painon ja nesteen tasapainon toistuva seuranta auttaa eläinlääkäriä hoidon säätämisessä.

Tarkoittaako virtsaaminen, että munuaiset ovat kunnossa?

Ei välttämättä. Akuutin munuaisvaurion yhteydessä virtsantuotanto voi myös lisääntyä. Munuaisten toimintaa arvioidaan siksi virtsamäärän lisäksi toistuvilla laboratoriomittauksilla. Kreatiniinin muutos lähtöarvosta voi olla merkityksellinen silloinkin, kun tulos on edelleen laboratorion viitealueella.

Voiko munuaistoiminta palautua vielä kotiutumisen jälkeen?

Voi. Akuutin vaurion jälkeen toipuminen voi jatkua päivistä kuukausiin. Alkuvaiheessa suositellaan munuaistoiminnan kontrollia vähintään 3 kuukauden välein 1 vuoden ajan. Näennäisesti täydellisen toipumisen jälkeenkin seuranta jatkuu, sillä suodatuskyky voi jäädä aiempaa pienemmäksi.