Virtsakivet koiralla: oireet, tutkimukset ja hoito

Yleiskuvaus

Virtsakivi ei ole sama asia kuin virtsanäytteessä näkyvä yksittäinen kide. Kiteet ovat pieniä muodostumia, kun taas kivi on suurempi yhteen kasvanut kertymä. Kiteitä voi näkyä ilman varsinaista kivisairautta, ja toisaalta koiralla voi olla kiviä, vaikka näytteessä ei havaita kiteitä.

Kivet nimetään koostumuksensa perusteella. Koirilla tavallisia ovat struviitti- ja kalsiumoksalaattikivet; myös uraatti- ja kystiinikiviä esiintyy. Eri koostumukset merkitsevät erilaista hoitoa ja ehkäisyä. Tässä kuvataan erityisesti virtsarakon kiviä, mutta virtsateiden muutkin osat arvioidaan tarvittaessa.

Struviittikivien osuudeksi kaikista koirien virtsakivistä on arvioitu noin 50 %.

Suomessa vuosina 1982–2012 tutkituista 2306 koiran virtsakivestä 52 % sisälsi kalsiumoksalaattia. Samassa joukossa struviittikivien osuus oli 37 %. Kivilajien osuudet siis riippuvat tarkastellusta koirajoukosta ja ajankohdasta.

Syyt

Struviittikivet liittyvät koiralla tavallisesti bakteerien aiheuttamaan virtsatietulehdukseen. Tietyt bakteerit muuttavat virtsan koostumusta ja happamuutta niin, että kiteytyminen helpottuu. Kiteitä voi kasvaa yhteen kerroksittaiseksi kiveksi, jonka sisään voi jäädä bakteereja. Tällöin pelkkä ruokinnan muuttaminen ei välttämättä riitä, vaan myös infektio on hoidettava.

Kalsiumoksalaattikivien tarkka syntytapa tunnetaan puutteellisesti. Virtsaan erittyvän kalsiumin määrä, perinnölliset tekijät ja ravitsemus voivat vaikuttaa. Joillakin koirilla taustalla on korjattavissa oleva aineenvaihdunnan häiriö.

Uraattikivien taustalla voi olla perinnöllinen virtsahapon käsittelyn häiriö tai poikkeava maksan verenkierto. Kystiinikivet liittyvät puolestaan munuaistiehyiden toimintahäiriöön, jossa virtsaan erittyy liikaa kystiiniä.

Ilman bakteeri-infektiota syntyvät struviittikivet ovat koirilla harvinaisia. Niiden taustalla voi olla esimerkiksi munuaistiehyiden happo-emästasapainon häiriö, joka muuttaa virtsan koostumusta.

Terveen koiran munuaiset ottavat suodattuneesta kystiinistä takaisin noin 97 %. Kystinuriassa suurempi osa jää virtsaan, jolloin huonosti liukeneva aminohappo voi saostua kiveksi.

Riskitekijät

Riski riippuu kivilajista. Struviittikiviä todetaan tavallista useammin nuorilla, pienikokoisilla nartuilla, mutta niitä voi tulla muillekin koirille. Virtsatietulehduksen uusiutuminen on tässä ryhmässä erityisen olennainen taustatekijä.

Kalsiumoksalaattikiviä esiintyy usein keski-ikäisillä ja vanhemmilla koirilla. Alttiita pieniä rotuja ovat esimerkiksi kääpiösnautseri, bichon frisé, yorkshirenterrieri ja shih tzu. Dalmatialaisella tunnetaan alttius uraattikiviin. Myös aiempi kivisairaus on syy huolelliseen seurantaan, koska monilla kivilajeilla on taipumus uusiutua.

Kalsiumoksalaattikivien riski on kastraation läpikäyneillä uroksilla suurempi kuin kastroimattomilla uroksilla. Kystiinikiviä puolestaan löydetään enimmäkseen nuorilta kastroimattomilta uroksilta.

Tyypilliset oireet

Oireet muistuttavat usein virtsatietulehdusta, eikä niitä voi erottaa kotona varmasti toisistaan. Osa koirista on myös oireettomia, jolloin kivet voivat löytyä tutkimuksissa muusta syystä.

• Koira pyytää ulos tavallista useammin.

• Virtsaa tulee pieniä määriä useilla kerroilla.

• Virtsaaminen vaatii ponnistelua.

• Virtsassa näkyy verta.

• Sisälle tulee virtsavahinkoja aiemmin sisäsiistille koiralle.

Virtsarakon kiviin voi liittyä myös vatsan alueen epämukavuutta.

Oksentelu, vatsakipu ja selvä väsymys virtsaamisvaikeuden yhteydessä voivat viitata vakavampaan tukostilanteeseen.

Virtsaputkessa oleva kivi voi aiheuttaa virtsan tiputtelua normaalin suihkun sijasta. Munuaisesta rakkoon kulkevan virtsanjohtimen kiviin voi liittyä myös ruokahalun heikkenemistä.

Komplikaatiot ja seuraukset

Kivi voi siirtyä virtsaputkeen ja estää rakon tyhjenemisen. Virtsatukos on hätätilanne, jossa rakko voi vaurioitua tai revetä. Tukokseen voi liittyä myös sydämen rytmin häiriöitä.

Uusiutuminen on etenkin kalsiumoksalaattikivissä tavallinen ongelma.

Toimenpiteisiin liittyy omia riskejä, kuten infektio ja virtsateiden ahtauman muodostuminen. Riski riippuu muun muassa siitä, missä virtsateiden osassa toimenpide tehdään.

Virtsaputkeen juuttuminen on tavallisempaa uroksilla kuin nartuilla. Uroksen virtsaputki kapenee erityisesti penisluun kohdalla, johon kivet usein pysähtyvät.

Ilman uusiutumista ehkäisevää hoitoa kystiinikivet palaavat usein 1 vuoden kuluessa. Uusiutumista voi esiintyä myös ehkäisyhoidosta huolimatta.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Eläinlääkäri kysyy virtsaamisen muutoksista, aiemmista tulehduksista ja kivistä sekä ruokinnasta. Vatsan tunnustelussa suuret rakon kivet voivat joskus tuntua. Virtsatutkimuksella arvioidaan muun muassa tulehdusta ja kiteisyyttä. Bakteeriviljely ja herkkyystutkimus auttavat selvittämään infektion sekä sopivan mikrobilääkkeen tarvetta.

Röntgenkuvilla ja ultraäänellä selvitetään kivien sijaintia, kokoa ja määrää. Kaikki kivet eivät erotu tavallisessa röntgenkuvassa yhtä hyvin, joten yksi kuvantamismenetelmä ei aina riitä. Ultraääni auttaa rakon ja ylempien virtsateiden arvioinnissa, mutta virtsaputken tutkimiseen sillä on rajoituksensa.

Poistettu tai itsestään tullut kivi kannattaa analysoida. Koostumus ohjaa sekä jatkohoitoa että ehkäisyä, ja samassa kivessä voi olla useampaa ainesta. Näytteen kiteet eivät aina vastaa koko kiven sisältöä. Näytteen säilytys ja tutkimukseen kulunut aika voivat myös vaikuttaa havaittuihin kiteisiin, joten noudata hoitopaikan näytteenotto-ohjetta.

Verikokeilla voidaan etsiä kiville altistavaa aineenvaihdunnan häiriötä ja huomioida muut sairaudet. Esimerkiksi kalsiumoksalaattikivipotilaan kohonnut veren kalsium tai samanaikainen munuais- tai sydänsairaus voi vaikuttaa suunnitelmaan.

Uraattikivi voi johtaa maksan verenkierron tutkimuksiin, etenkin rodulla, jolla ei tunneta tavallista perinnöllistä alttiutta. Selvitykseen voi kuulua veren sappihappojen mittaus.

Röntgenissä huonosti erottuvia kiviä voidaan etsiä varjoaineella, joka annetaan virtsateihin katetrin kautta.

Hoito

Eläinlääkäri määrää hoidon kiven tyypin ja koiran voinnin mukaan. Tukos avataan kiireellisesti, eikä sen kanssa odoteta ruokavalion vaikutusta. Katetrilla voidaan joskus siirtää virtsaputken kivi takaisin rakkoon ennen jatkotoimia.

Struviittikiviä voidaan usein liuottaa erityisruokavaliolla. Infektioon liittyvissä kivissä hoidetaan samalla virtsatietulehdus. Hoitoruokavalion aikana muut ruoat ja herkut voivat haitata tavoitetta, joten koko perheen pitää noudattaa annettua suunnitelmaa. Liuotus ei kuitenkaan sovi esimerkiksi virtsaputken tukokseen, ja muut sairaudet voivat rajoittaa ruokavalion käyttöä.

Struviittikivien täydelliseen liukenemiseen kuluu keskimäärin 1–2 kuukautta. Liukenemisaika voi olla myös 8–12 viikkoa tai tätä lyhyempi. Virtsa ja kivien koko tutkitaan uudelleen noin 4 viikon kohdalla. Jos kivet eivät pienene 1–2 kuukauden aikana, ne eivät todennäköisesti ole struviittia ja hoitoa muutetaan.

Kalsiumoksalaattikivet eivät liukene lääke- tai ruokavaliohoidolla, joten ne poistetaan tarvittaessa mekaanisesti. Vaihtoehtoja voivat olla leikkaus tai valikoiduissa tapauksissa tähystys ja kivien murskaus. Virtsarakon avaamisesta käytetään nimitystä kystotomia. Menetelmä riippuu muun muassa kivien sijainnista ja käytettävissä olevista toimenpiteistä.

Uraattikiviä voidaan yrittää liuottaa, jos ne eivät johdu maksasairaudesta. Hoitoon kuuluu eläinlääkärin määräämä vähäpuriininen, runsaasti vettä sisältävä ruokavalio ja virtsan emäksisyyden lisääminen. Dalmatialaisilla täydellinen liukeneminen on onnistunut noin puolessa tapauksista noin 1 kuukaudessa.

Myös kystiinikiviä voidaan liuottaa erityisruokavalion ja eläinlääkärin määräämän lääkityksen yhdistelmällä. Jos liuotus ei onnistu tai virtsan kulku vaarantuu, kivet poistetaan toimenpiteellä.

Struviittien liuotusruokavalio ei aina sovi koiralle, jolla on haimatulehdus tai huomattava veren rasva-arvojen häiriö. Tällöin voidaan käyttää kirurgista poistoa tai kivien murskausta.

Ennaltaehkäisy

Veden saannin lisääminen ja virtsan laimentaminen ovat monen kivipotilaan ehkäisyssä hyödyllisiä. Eläinlääkäri voi suositella kosteampaa ruokaa tai veden lisäämistä ruokaan. Ruokavalio sovitetaan kivilajiin ja muihin sairauksiin. Älä aloita virtsan happamuutta muuttavia lisäaineita omin päin, sillä eri kivet tarvitsevat erilaiset tavoitteet.

Infektioon liittyvien struviittikivien uusiutumista ehkäistään hoitamalla ja seuraamalla virtsatietulehduksia. Kun infektio on hoidettu, tämän kivityypin vuoksi ei yleensä tarvita pysyvää erityisruokavaliota. Ilman infektiota muodostuvien struviittien taustasyy voi sen sijaan säilyä kivien hävittyäkin.

Osalla kystiinikiviä muodostavista uroksista sairaus on sukupuolihormoneista riippuva, jolloin kastraatiota voidaan suositella uusiutumisen vähentämiseksi. Kaikki kystinuria ei kuitenkaan korjaannu tällä tavalla. Päätös perustuu todettuun kivityyppiin ja koiran yksilölliseen tilanteeseen, eikä kyse ole kaikkien virtsakivipotilaiden yhteisestä ehkäisykeinosta.

Kalsiumoksalaattikivien suuren riskin tai toistuvien uusiutumisten vuoksi röntgenkuvaus tehdään usein 3–6 kuukauden välein. Pieninä löydetyt kivet voidaan joskus poistaa huuhtelutoimenpiteellä, jolloin uutta leikkausta ei tarvita.

Tärkeää koiranomistajalle

Seuraa ulkoilulla, tuleeko virtsaa ja miltä koiran ponnistelu näyttää. Merkitse oireiden alkaminen, mahdollinen verisyys ja sisälle sattuneet vahingot. Älä oleta, että kyykistyminen tai jalan nostaminen tarkoittaa rakon tyhjentyneen. Jos virtsan kulku jää epäselväksi ja koira on kipeä, pyydä nopeasti ohje hoitopaikasta.

Pyydä kotiutuessa tieto kiven tyypistä, jäljellä olevista kivistä, ruokavalion tarkoituksesta ja seuraavasta kontrollista. Leikkauksen jälkeen seurataan myös ruokahalua, vointia ja virtsan kulkua. Kysy haavanhoidosta ja kaulurin käytöstä. Varmista myös, mistä saat yhteyden hoitopaikkaan iltaisin ja viikonloppuna mahdollisen voinnin muutoksen vuoksi. Säilytä kivianalyysin tulos, sillä se on hyödyllinen myös mahdollisessa myöhemmässä päivystystilanteessa.

Usein kysyttyä

Ovatko virtsakiteet sama asia kuin virtsakivet?

Eivät ole. Kiteitä voi näkyä näytteessä ilman varsinaista kivisairautta, ja kiviä voi olla ilman näytteessä todettuja kiteitä. Siksi tulos arvioidaan oireiden ja kuvantamisen rinnalla. Pelkän kidenimen perusteella ei pidä aloittaa koiralle pitkäaikaista hoitoruokavaliota omin päin.

Voiko kaikki virtsakivet liuottaa ruoalla?

Ei voi. Struviittikivet voivat soveltua liuotukseen, mutta kalsiumoksalaattikivet eivät liukene tällä tavalla. Lisäksi tukos tai muu sairaus voi estää liuotushoidon. Kivityyppi ja potilaan turvallisuus selvitetään ennen kuin ruokavaliosta tehdään varsinainen hoitomenetelmä.

Miksi kivi lähetetään laboratorioon?

Koostumus ohjaa jatkohoitoa ja uusiutumisen ehkäisyä. Kivi voi sisältää useampaa ainesta, mikä voi selittää esimerkiksi odotettua heikomman liuotusvasteen. Säilytä analyysin tulos ja varmista, että ruokavalion sekä kontrollien suunnitelma päivitetään sen perusteella.

Voiko kivi uusiutua leikkauksen jälkeen?

Voi. Poisto ratkaisee olemassa olevan kiven, mutta ei aina sen muodostumisen taustaa. Erityisesti kalsiumoksalaattikivillä uusiutuminen on huomattava ongelma. Sovi seurantatutkimuksista jo kotiutuessa, jotta uusi kivi voidaan löytää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ennen vakavia oireita.

Voiko virtsatukosta odottaa aamuun?

Ei pidä odottaa, jos koira ponnistelee eikä virtsaa tule. Tukos on päivystyksellinen tilanne, joka voi olla hengenvaarallinen. Soita päivystykseen ja kerro myös oksentelusta, kivusta tai väsymyksestä. Hoitoruoan aloittaminen kotona ei avaa tukosta.