Suolitukos ja vierasesine koiralla – oireet ja hoito

Yleiskuvaus

Suolen tukos voi olla osittainen tai täydellinen. Nielty esine voi juuttua mahaan tai suolen eri osiin. Iso pyöreä esine voi tukkia suolen kokonaan. Kapea tai lankamainen vierasesine aiheuttaa useammin osittaisen tukoksen.

Pieni sileä esine voi joskus kulkea ruoansulatuskanavan läpi aiheuttamatta tukosta. Tukoskohdan eteen kertyy nestettä ja kaasua, jotka venyttävät suolta. Ennuste on yleensä hyvä, kun vierasesinetukos tunnistetaan ja hoidetaan nopeasti.

Yhdessä 72 potilaan leikkausseurannassa pitkittyneeksi luokiteltiin tukos, jossa oireiden alusta tai havaitusta nielemisestä oli hoitoon tullessa vähintään 7 päivää. Pitkittyneiden tukosten ryhmässä koiria oli 52 ja kissoja 20.

Täydelliseen tukokseen voi liittyä koiran voinnin nopea heikkeneminen. Osittainen tukos voi aiheuttaa hitaammin kehittyviä ruoansulatusoireita.

Syyt

Ruoansulatus ei hajota muovinpalasia tai kiviä, joten ne voivat jäädä suoleen. Luu voi jäädä suoleen, jos se hajoaa ruoansulatuksessa liian hitaasti. Pitkä naru voi jäädä toisesta päästä kiinni kielen tyveen tai mahalaukkuun. Kun suoli yrittää kuljettaa narun vapaata päätä eteenpäin, suoli voi poimuttua narun ympärille.

Suoli voi tukkeutua myös, jos yksi suolen osa työntyy viereisen osan sisään. Suolentuppeuma voi liittyä esimerkiksi parvovirustartuntaan. Suolen seinämään kasvava kasvain voi ahtauttaa suolen sisätilaa. Suoli voi myös kiertyä tai jäädä puristuksiin tyräaukkoon.

Useampi kuin yksi nielty esine voi jäädä eri kohtiin suolistoa. Magneetit voivat vetää toisiaan puoleensa suolen seinämien läpi ja puristaa väliin jäävää kudosta. Vuotavasta paristosta voi päästä ruoansulatuskanavaan syövyttävää ainetta.

Riskitekijät

Nuorilla suurikokoisten rotujen koirilla vierasesinetukos on tavallisempi kuin iäkkäillä koirilla. Riski voi kasvaa, jos koira syö toistuvasti esineitä, jotka eivät ole ruokaa. Ruokahalua voimakkaasti lisäävä sairaus voi altistaa vierasesineen nielemiselle. Myös ruokahalua kasvattava lääkitys voi lisätä riskiä.

Koiran kannalta vaarallisen esineen koko riippuu myös koiran omasta koosta. Rikkoutuvasta lelusta voi irrota niin pieniä osia, että koira pystyy nielemään ne. Mahdollisia vierasesineitä ovat myös pyykkikorista viedyt sukat ja alusvaatteet.

Thaimaalaisessa 150 koiran potilasryhmässä 20,00 % mahalaukkuun jääneistä esineistä oli kangasta. Samassa potilasryhmässä 18,00 % esineistä oli metallia. Mahassa esineiden materiaali voi vaihdella kankaasta ja muovista kasvin osiin.

Tyypilliset oireet

Oireet vaihtelevat sen mukaan, missä kohdassa suolta tukos on ja kuinka kauan se on kestänyt. Ohutsuolen loppuosan tukoksessa oksentelu voi olla vähäisempää.

• Koira voi oksentaa toistuvasti.
• Ruokahalu voi heikentyä tai loppua.
• Koira saattaa aristaa vatsan koskettamista.
• Koira voi olla vaisu ja tavallista vähemmän kiinnostunut ympäristöstään.
• Uloste voi olla ripulimaista tai siinä voi näkyä verta.
• Ulostaminen voi vähentyä tai loppua.

Suusta näkyvä lanka voi olla kiinni kielen tyvessä. Lankamaisen vierasesineen pää voi joskus näkyä myös peräaukosta.

Pitkittyneen tukoksen aikana koira voi laihtua. Pitkittyneen vierasesinetukoksen vuoksi leikatuilla koirilla oireiden tai tiedossa olleen nielemisen ja hoitoon tulon välinen mediaani oli 10,5 päivää.

Komplikaatiot ja seuraukset

Toistuva oksentelu voi kuivattaa koiran nopeasti. Oksentelu ja suoleen jäävä neste voivat häiritä elimistön neste- ja suolatasapainoa. Paine ja verenkierron heikentyminen voivat vaurioittaa tukoksen kohdalla olevaa suolta. Jos suoli jää puristuksiin, suolen seinämä voi mennä kuolioon.

Kiristyvä naru voi sahata suolen seinämän rikki. Suolen puhjetessa sen sisältö voi päästä vatsaonteloon ja aiheuttaa vatsakalvontulehduksen. Vakavasta infektiosta voi seurata sepsis eli elimistön vaarallinen reaktio infektioon. Jos oksennusta joutuu hengitysteihin, koiralle voi kehittyä keuhkotulehdus.

Leikkaussauma voi pettää, jos suolen seinämä ei parane normaalisti. Suolen ompeleiden aukeaminen tulee tavallisimmin ilmi 3–5 päivän kuluttua leikkauksesta. Jos suolesta joudutaan poistamaan yli 75 %, ravintoaineiden imeytyminen voi heikentyä lyhytsuolioireyhtymän vuoksi. Pitkittyneen tukoksen vuoksi leikatuista 72 koirasta ja kissasta yhteensä 68 eli 94 % oli elossa seurantaan asti.

Vakavia leikkauksen jälkeisiä komplikaatioita todettiin 11:llä eli 15 %:lla pitkittyneen tukoksen vuoksi hoidetuista koirista ja kissoista. Leikkaussauman pettäminen voi vaatia uuden leikkauksen.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Esitiedot ja yleistutkimus

Eläinlääkäri selvittää, näkikö omistaja esineen nielemisen ja milloin oireet alkoivat. Vatsaa tunnustelemalla voidaan joskus havaita kipeä alue tai suolen kohdalla tuntuva massa. Suun tutkimisessa voidaan huomata kielen tyveen takertunut naru. Verikokeilla voidaan arvioida esimerkiksi kuivumista ja veren suolapitoisuuksien muutoksia.

Puhjenneeseen suoleen liittyvä tulehdus voi näkyä valkosolujen määrän selvänä suurenemisena tai pienenemisenä. Koiran veren kloridipitoisuus voi pienentyä tukoksen sijainnista riippumatta.

Röntgen ja ultraääni

Metalli, kivi tai luu voi näkyä vatsan röntgenkuvassa suoraan. Kangas ja muovi voivat erottua kuvassa huonosti, vaikka suolessa näkyisi niiden aiheuttamia muutoksia. Täydellisessä tukoksessa osa ohutsuolen lenkeistä voi laajentua nesteen tai kaasun kertyessä. Lankamaisen esineen aiheuttama suolen poimuttuminen voi näkyä röntgenkuvassa.

Ultraäänitutkimuksella voidaan paikantaa vierasesine ja nähdä laajentuneita, nestettä sisältäviä suolen osia. Suolessa oleva runsas kaasu voi vaikeuttaa ultraäänitutkimusta. Suolentuppeuma voi näkyä ultraäänen poikkikuvassa sisäkkäisinä renkaina. Vapaa kaasu tai neste vatsaontelossa voi herättää epäilyn suolen puhkeamisesta.

Vatsaontelon nesteestä otetulla näytteellä voidaan arvioida, liittyykö tilanteeseen bakteerien aiheuttama vatsakalvontulehdus. Varjoainekuvaus voi auttaa löytämään esineen, joka ei erotu tavallisessa röntgenkuvassa. Jos suolen epäillään puhjenneen, varjoaineeksi voidaan valita vesiliukoinen jodivalmiste. Joissakin epäselvissä tilanteissa tarvitaan tietokonetomografiaa.

Yhdessä suomalaisessa tapauksessa useat laajentuneet, kaasua sisältävät suolen osat vahvistivat tukosepäilyä. Samassa tapauksessa koiran aiempi taipumus syödä vaatteita tuki vierasesine-epäilyä.

Hoito

Seuranta, oksennuttaminen ja tähystys

Jos nielty esine on pieni ja sileä ja koiran vointi vakaa, eläinlääkäri voi harkita esineen etenemisen seurantaa. Röntgenissä erottuvan esineen etenemistä voidaan seurata ottamalla uusia kuvia. Jos tarkassa seurannassa oleva esine ei poistu 36–48 tunnissa, se voidaan joutua poistamaan leikkauksella. Koiran voinnin heiketessä leikkausta voidaan tarvita heti seurannan aikana.

Jos sopiva vierasesine on vielä mahalaukussa, eläinlääkäri voi harkita sen poistamista tähystimellä. Tähystimellä päästään tavallisesti vain mahalaukkuun ja ohutsuolen alkuosaan. Ohutsuoleen ulottuvan pitkän narun poistoon tarvitaan usein leikkaus. Eläinlääkäri voi joissakin tilanteissa oksennuttaa koiran 1–2 tunnin kuluessa nielemisestä, jos esine soveltuu poistettavaksi siten. Terävän tai syövyttävän esineen kohdalla eläinlääkäri valitsee muun poistotavan kuin oksennuttamisen.

Leikkaus ja toipuminen

Ennen nukutusta eläinlääkäri pyrkii korjaamaan neste- ja suolatasapainon häiriöt. Jos esine on juuttunut ohutsuoleen, se voidaan poistaa tekemällä suoleen viilto. Leikkauksessa koko ruoansulatuskanava tarkistetaan, sillä esineitä voi olla useita. Jos osa suolesta on vaurioitunut peruuttamattomasti, se poistetaan ja terveet päät liitetään yhteen.

Suoneen annettavaa nestehoitoa voidaan jatkaa leikkauksen jälkeen. Elintoimintoja voidaan seurata sairaalassa ensimmäiset 12–24 tuntia vatsaleikkauksen jälkeen. Mahalaukkuun kertyvää nestettä ja kaasua voidaan tarvittaessa poistaa nenän kautta asetettavalla letkulla. Ruokinta voidaan aloittaa eläinlääkärin harkinnalla 12–24 tunnin kuluttua nukutuksesta toipumisesta, jos koira ei oksenna.

Suolen kautta annettu ravinto tukee suolen paranemista, kun koira pystyy jälleen syömään. Veren elektrolyyttipitoisuuksia voidaan tarkistaa toipumisen aikana.

Tukokseen liittyvää vatsakalvontulehdusta voidaan hoitaa antibiootilla ja poistamalla vatsaonteloon kertyvää nestettä. Pitkittyneen tukoksen leikkauksesta kotiutuneilla koirilla ja kissoilla sairaalahoito kesti leikkauksen jälkeen 1–7 päivää. Sairaalahoidon mediaani oli näillä potilailla 2 päivää.

Kotiutus voi tulla ajankohtaiseksi, kun koira syö itse ja pystyy ottamaan lääkkeet suun kautta.

Ennaltaehkäisy

Koiralle kannattaa valita leluja, joista ei irtoa pieniä nieltäviä osia. Puruleikkejä voi valvoa, jotta nieltävät palat huomataan ajoissa. Sukat ja muut pienet vaatteet säilytetään koiran ulottumattomissa.

Narut ja langat pidetään poissa koiran leikeistä. Irtipäästämisen harjoittelu auttaa saamaan esineen pois suusta ennen nielemistä. Jatkuvasti esineitä nielevän koiran ulkoilussa voi auttaa korimallinen kuonokoppa, joka antaa tilaa läähättää.

Runsas luiden syöminen voi aiheuttaa suolitukoksen. Terävien luunsirpaleiden pääsy koiran suuhun kannattaa estää, sillä sirpale voi puhkaista suolen seinämän.

Tärkeää koiranomistajalle

Kerro eläinlääkärille, minkä kokoinen esine oli ja milloin koira mahdollisesti nieli sen. Jätä suusta tai peräaukosta näkyvä naru eläinlääkärin poistettavaksi, sillä vetäminen voi repiä suolta. Oksennuttamisesta päättää eläinlääkäri. Suola voi aiheuttaa koiralle hengenvaarallisen myrkytyksen.

Noudata kotiutuessa saatuja ruokintaohjeita. Rajoita hyppimistä leikkauksen jälkeen kotiutusohjeen mukaan, sillä voimakas liike rasittaa haavaa. Ota yhteys eläinlääkäriin, jos leikkaushaavan reunat aukeavat tai haava alkaa erittää.

Leikkauksen jälkeen uusi oksentelu tai jatkuva ruokahaluttomuus on syy ottaa yhteys hoitaneeseen eläinlääkäriin. Seuraa toipumisen aikana myös koiran asentoa ja liikkumista, sillä niiden muuttuminen voi kertoa kivusta.

Koiran ulkoilu pidetään kotiutusohjeen mukaisesti hihnassa liikkumisrajoituksen ajan.

Usein kysyttyä

Voiko koira ulostaa, vaikka sillä on suolitukos?

Suolitukoksen oireet riippuvat tukoksen kohdasta ja siitä, onko se osittainen vai täydellinen. Osa tukoksista aiheuttaa ripulia tai veristä ulostetta. Myös tavallista harvempi ulostaminen voi olla merkki vierasesineestä, jos koiralla on samaan aikaan muitakin oireita.

Näkyykö vierasesine aina röntgenkuvassa?

Metalli ja kivet erottuvat usein vatsan röntgenkuvassa selvästi. Kangas voi jäädä kuvassa näkymättömäksi, mutta sen kohdalle jäänyt tukos voi näkyä suolen laajenemisena. Ultraäänellä voidaan etsiä esinettä ja tutkia, onko suoleen kertynyt nestettä.

Tuleeko nielty esine itsestään ulos?

Pieni ja sileä esine voi kulkea suolen läpi jäämättä kiinni. Eläinlääkäri voi seurata röntgenissä näkyvän esineen etenemistä, jos koiran vointi pysyy vakaana. Jos esine pysähtyy tai koiran vointi huononee, esineen poistamista leikkauksella voidaan tarvita.

Mitä teen, jos koiran suusta roikkuu naru?

Jos suusta tai peräaukosta näkyy narua, jätä se paikoilleen ja ota heti yhteys eläinlääkäriin. Narun pää voi olla kiinnittynyt kielen tyveen tai mahalaukkuun. Kiristäminen voi repiä suolen seinämän, jos naru on jo edennyt ohutsuolen puolelle.

Milloin koira voi syödä leikkauksen jälkeen?

Eläinlääkärin harkinnalla koiralle voidaan tarjota ruokaa 12–24 tunnin kuluttua nukutuksesta toipumisesta, jos koira ei oksenna. Suolen kautta saatava ravinto voi edistää paranemista. Kotona koiraa ruokitaan sen yksilöllisen kotiutusohjeen mukaan.