Homemyrkytys koiralla – homeinen ruoka ja komposti

Yleiskuvaus

Homemyrkytys on yleisnimitys, jonka alle kuuluu vaikutuksiltaan erilaisia myrkkyjä. Tremorgeeninen tarkoittaa vapinaa aiheuttavaa: nämä toksiinit häiritsevät hermoston toimintaa. Aflatoksikoosissa puolestaan korostuvat maksavaurio ja siihen mahdollisesti liittyvät hyytymishäiriöt. Kaikkien homeiden vaikutuksia ei siksi voi arvioida saman oirelistan perusteella.

Mykotoksiineja voi esiintyä sekä ihmisruoassa että eläinten ruoassa. Homeiden kasvuun tarvitaan sopiva kasvualusta ja riittävästi kosteutta. Vain osa homelajeista tuottaa myrkkyjä sopivissa kasvuoloissa. Aflatoksiineja voi olla ruoassa ilman näkyvää homekasvua. Vapinaa aiheuttavaa Penicillium crustosum -hometta esiintyy laajalti sekä arktisilla että trooppisilla alueilla.

Syyt

Hermostoon vaikuttavia toksiineja muodostuu pilaantuvaan ruokaan

Penicillium-homeet voivat tuottaa vapinaa aiheuttavia aineita ruokaan ja kompostissa olevaan orgaaniseen jätteeseen. Altistuslähteitä ovat esimerkiksi homeiset pähkinät, maitotuotteet, pasta, leipä ja pilaantuneet hedelmät. Myös valmiiseen koiranruokaan liittyviä tapauksia on kuvattu. Yksi tärkeistä hermostomyrkyistä on penitrem A, joka pääsee verestä aivoihin veri-aivoesteen läpi.

Penitrem A imeytyy nopeasti ruoansulatuskanavasta. Imeytymisen jälkeen sitä on todettu muun muassa maksassa, munuaisissa, aivoissa ja veren seerumissa.

Toksiinit voivat muuttaa hermosolujen viestinvälitystä ja lihasten toimintaa. Penitrem A vaikuttaa muun muassa kaliumkanaviin ja hermoston välittäjäaineiden vapautumiseen. Penitrem A:n lisäksi koirien näytteistä on löydetty esimerkiksi paksilliinia ja syklopiatsonihappoa. Samassa näytteessä voi olla useita toksiineja, joiden yhteisvaikutus osallistuu oireisiin.

Aflatoksiinialtistus voi jatkua saman ruoan mukana

Aspergillus-homeiden tuottamia aflatoksiineja voi muodostua esimerkiksi maissiin, maapähkinöihin ja muihin viljaraaka-aineisiin. Jos koira syö samaa saastunutta ruokaa jatkuvasti, altistus jatkuu päivästä toiseen. Myrkky voi tällöin vaurioittaa maksakudosta jo ennen ulospäin näkyviä oireita. Saastuminen voi alkaa raaka-aineen viljelyn tai varastoinnin aikana.

Riskitekijät

Suurin käytännön riski on pääsy syömään pilaantuvaa orgaanista materiaalia. Koiran tapa niellä löytämiään ruoantähteitä altistaa myrkytykselle sekä kotona että ulkoillessa. Avoin komposti tai biojäteastia voi tarjota tällaisen altistuslähteen. Pilaantunut ruoka voi löytyä myös esimerkiksi talliympäristöstä.

Kosteus ja sopiva lämpötila edistävät toksiineja tuottavan homeen kasvua. Aflatoksiiniriski ei rajoitu näkyvästi homeiseen ruoantähteeseen, koska myös ruokapakkauksen sisältö voi olla saastunut. Usea samaa ruokaa syövä eläin voi altistua samalle saastuneelle tuotteelle. Kostea tai liian lämmin varastointi voi edistää homekasvua myös kotona säilytettävässä ruoassa.

Tyypilliset oireet

Vapinaa aiheuttavan myrkytyksen oireet voivat alkaa 1–2 tunnissa, joskus myöhemmin. Yksittäisissä varmistetuissa tapauksissa vapina on alkanut jo noin 30 minuutin kuluttua syömisestä. Nopeasti ilmaantuvaan oirekuvaan voivat kuulua:

• Lihasvapina, nykiminen tai koko kehon tärinä.
• Horjuva kävely ja liikkeiden yhteensovittamisen vaikeus eli ataksia.
• Poikkeuksellinen säikähtely ja herkkyys kosketukselle tai äänille.
• Kuolaaminen tai oksentaminen.
• Levottomuus ja sekavan oloinen käyttäytyminen.
• Kouristukset, tajunnantason lasku tai ruumiinlämmön nousu.

Oksentelu ei kuulu jokaiseen tapaukseen. Silmät voivat liikkua tahattomasti nykien eli niissä näkyy silmävärvettä. Joillakin koirilla myös silmäluomet voivat kouristella, jolloin silmät siristyvät toistuvasti tiukasti kiinni. Myös sydämen syke voi kiihtyä tavallista nopeammaksi. Äänet ja runsas käsittely voivat voimistaa vapinaa.

Aflatoksiinimyrkytyksessä koira voi sen sijaan olla aluksi vaisu, syömätön tai ripuloiva. Maksavaurion edetessä voi ilmaantua keltaisuutta, mustelmia tai verenvuotoa.

Komplikaatiot ja seuraukset

Voimakas ja jatkuva lihastyö voi nostaa ruumiinlämpöä sekä vaurioittaa lihaskudosta. Rabdomyolyysi tarkoittaa tätä lihassolujen hajoamista. Vaikeaan ylikuumenemiseen voi liittyä myös laaja-alainen veren hyytymisen häiriö. Oksennuksen joutuminen keuhkoihin voi aiheuttaa aspiraatiokeuhkokuumeen ja vaikeuttaa toipumista.

Moni koira toipuu hoidettuna, mutta vaikea myrkytys voi johtaa kuolemaan. Joillekin on jäänyt tasapainohäiriöitä kuukausiksi tai vuosiksi. Aflatoksiinialtistus voi aiheuttaa pitkäaikaisen maksavaurion, vaikka koira selviäisi alkuvaiheesta. Varhaisessa vaiheessa oireettomankin eläimen maksavaurio voi edetä jatkuvan altistuksen aikana.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Tapahtumien kulku auttaa löytämään altistuslähteen

Eläinlääkäri selvittää, mitä koira on voinut syödä ja kuinka pian oireet alkoivat sen jälkeen. Tieto pääsystä roskiin, kompostiin, pilaantuneeseen ruokaan tai talliin voi olla ratkaiseva vihje. Aflatoksiineja epäiltäessä käydään läpi myös jatkuvasti käytössä ollut koiranruoka ja muiden eläinten mahdolliset altistukset.

Koiran lämpötila, tajunnantaso, lihasvapina ja kävely tutkitaan voinnin sallimissa rajoissa. Verikokeilla arvioidaan muun muassa verenkuvaa, elektrolyyttejä sekä elinten ja lihasten vaurioitumisen merkkejä. Tavanomaiset verikokeet voivat olla myös viitealueella hermostomyrkytyksestä huolimatta. Matala verensokeri, kalsiumhäiriö tai muu neurologinen sairaus voi näyttää samankaltaiselta kuin homemyrkytys. Erotusdiagnostiikkaan kuuluvat lisäksi esimerkiksi etanasyöttien ja muiden torjunta-aineiden aiheuttamat myrkytykset.

Toksiinin osoittamiseen tarvitaan erillinen laboratoriotutkimus

Vapinaa aiheuttaville homemyrkyille ei ole kaupallista vastaanotolla käytettävää pikatestiä, joka korvaisi erillisen toksiinianalyysin. Myrkkyjä voidaan tutkia epäillystä ruoasta, oksennuksesta tai mahalaukun sisällöstä. Nestekromatografiaan yhdistetty massaspektrometria tunnistaa näytteestä tiettyjä kemiallisia toksiineja. Homeviljely voi osoittaa kasvavan sienen, mutta homeen löytyminen ei vielä osoita, mitä myrkkyä se on tuottanut. Siksi myrkytyksen varmistamisessa erotetaan sienen tunnistaminen ja varsinaisen toksiinin osoittaminen.

Myös näytteenotto vaikuttaa tulokseen: home ja toksiinit voivat jakautua kompostiin epätasaisesti. Myöhemmin otettu puhdas kompostinäyte ei siksi välttämättä kuvaa koiran aiemmin syömää kohtaa. Aflatoksiiniepäilyssä tutkitaan maksan terveyttä ja tarvittaessa ruokaa toksiinin toteamiseksi.

Hoito

Vapina ja kouristukset rauhoitetaan valvotusti

Ensimmäisiä tavoitteita ovat koiran vakauttaminen sekä voimakkaan lihasvapinan ja kouristusten hallinta. Hoitoon voidaan käyttää lihaksia rentouttavia ja kouristuksia estäviä lääkkeitä. Vaikeassa tilanteessa tarvitaan joskus anestesiaa, jotta hallitsematon vapina saadaan rauhoittumaan. Jos lääkitys heikentää hengitystä, potilas voi tarvita myös hengityksen tukea. Lääkevalinnan ja hoidon keston ratkaisee eläinlääkäri.

Nestehoidolla ylläpidetään nestetasapainoa ja korjataan elektrolyyttihäiriöitä. Oksentelua hoidetaan tarvittaessa pahoinvointilääkkeillä, jotta oksennuksen hengittämisen riskiä saadaan vähennettyä. Lämpötilaa seurataan ja korjataan, koska koira voi ylikuumentua oireiden aikana tai jäähtyä hoidon kuluessa. Samalla seurataan happo-emästasapainoa ja lihaskudoksen hajoamisen merkkejä. Joissakin kliinisissä tapauksissa suonensisäistä rasvaemulsiota on annettu nestehoidon ja muiden oireita lievittävien hoitojen rinnalla.

Mahalaukun tyhjentämisen turvallisuus arvioidaan ennen toimenpidettä

Oireeton, juuri altistunut koira voidaan joissakin tilanteissa oksennuttaa eläinlääkärissä. Hermosto-oireiselle oksennuttaminen voi olla vaarallista kouristuksen ja oksennuksen hengittämisen vuoksi. Mahalaukun huuhtelua voidaan käyttää valikoidusti, mutta hengitysteiden suojaaminen on silloin olennaista. Lääkehiilen käyttö arvioidaan tapauskohtaisesti, sillä penitrem A:n sitoutumisesta siihen ei ole varmaa tietoa.

Suolalla oksennuttaminen voi itsessään aiheuttaa suolamyrkytyksen ja aivoturvotusta. Kotona ei siksi kokeilla oksennuttavia aineita tai anneta hoitovalmisteita ilman eläinlääkärin ohjetta. Vapinaa aiheuttaville homemyrkyille ei tunneta erityistä vastamyrkkyä, joten hoito perustuu myrkkyaltistuksen katkaisemiseen ja elintoimintojen tukemiseen. Myöskään aflatoksiineille ei ole vastamyrkkyä. Niiden aiheuttamaa maksavauriota ja veren biokemiallisia häiriöitä hoidetaan löydösten mukaan.

Kotiutus riippuu oireiden rauhoittumisesta

Sairaalaseurantaa jatketaan, kunnes vapina on pääosin väistynyt. Oireet kestävät tavallisesti noin 24–72 tuntia, mutta pidempiäkin toipumisia tunnetaan. 5 laboratoriovarmistetun koiran sarjassa kotiutus tapahtui 1–5 päivässä. Yhdellä oli kuitenkin vielä 4 päivän kohdalla lievää vapinaa ja pikkuaivoperäistä ataksiaa kotiutettaessa. Yksittäisessä toisessa tapauksessa koira oli 1 viikon kontrollissa ilman jatkuvia hermosto-oireita.

Ennaltaehkäisy

Kompostorit ja biojäteastiat suljetaan huolellisesti ja sijoitetaan niin, ettei koira pääse syömään niiden pilaantuvaa sisältöä. Pilaantunut ruoka hävitetään suljettuun pussiin ja kannelliseen jäteastiaan, johon eläin ei pääse. Kuivaruoka pidetään viileässä ja kuivassa paikassa alkuperäispakkauksessaan. Avattu märkäruoka jäähdytetään nopeasti tai hävitetään, jos sitä ei käytetä.

Homeista tuotetta ei yritetä tehdä turvalliseksi keittämällä tai paistamalla. Esimerkiksi homeisessa hillossa myrkkyä voi olla myös näkyvän homekerroksen alla koko tuotteessa. Epäiltyä aflatoksiineja sisältävää ruokaa ei anneta muillekaan eläimille. Kuivaus ja kosteuden hallinta ehkäisevät homeen kasvua, mutta jo saastunut materiaali poistetaan käytöstä.

Tärkeää koiranomistajalle

Katkaise pääsy epäiltyyn ruokaan ja ota heti yhteyttä eläinlääkäriin. Kerro arvioitu syömisajankohta, oireiden alku ja kaikki koiran käyttämät ruoat tai herkut. Pidä vapisevan koiran ympäristö hiljaisena ja vältä tarpeetonta käsittelyä. Suojaa koiraa kaatumiselta kuljetuksen aikana, mutta älä viivytä hoitoon lähtöä näytteen keräämiseksi.

Säilytä epäilty ruokapakkaus eränumeroineen ja päiväyksineen turvallisessa paikassa. Suomessa rehun laatuongelmasta ilmoitetaan kotimaiselle valmistajalle tai maahantuojalle. Kotona avattua tai säilytettyä pakkausta ei käytetä viranomaisnäytteenä, koska jälkikäteistä saastumista ei voida sulkea pois. Eläinlääkäri voi silti arvioida kliinisten näytteiden ja muun toksikologisen selvityksen tarvetta.

Kotiutuksen jälkeen seuraa kävelyä, vapinaa, ruokahalua ja annettujen hoito-ohjeiden toteutumista. Uudet kouristukset, hengitysvaikeus, keltaisuus tai verenvuoto vaativat uutta arviota viipymättä. Tavallisista vaarallisista aineista kertoo myrkyllisten aineiden opas.

Usein kysyttyä

Mitä teen, jos koira söi homeista ruokaa mutta näyttää normaalilta?

Ota heti yhteyttä eläinlääkäriin ja kerro, mitä ja milloin koira söi. Vapinaa aiheuttavan myrkytyksen oireet voivat alkaa vasta 1–2 tunnin kuluttua tai myöhemmin. Varhaisessa vaiheessa eläinlääkäri voi arvioida, onko turvallinen mahalaukun tyhjentäminen vielä mahdollista. Älä aloita oksennuttamista omin keinoin.

Tekeekö keittäminen homeisesta ruoasta turvallista koiralle?

Tavallinen kuumennus tai ruoan käsittely ei tuhoa jo muodostuneita homemyrkkyjä. Näkyvän homeen poistaminenkaan ei esimerkiksi hillossa poista koko tuotteeseen levinnyttä myrkkyä. Pilaantunut ruoka hävitetään niin, ettei koira pääse syömään sitä roskista tai kompostista.

Voiko koira saada homemyrkytyksen ilman oksentelua?

Kyllä, kaikilla vapinaa aiheuttavan homemyrkytyksen saaneilla ei ole vatsaoireita. Nopeasti alkanut vapina, horjuminen tai poikkeuksellinen herkkyys äänille voi silti sopia myrkytykseen. Näiden oireiden syy selvitetään eläinlääkärissä, sillä myös muut myrkyt ja aineenvaihdunnan häiriöt voivat aiheuttaa vapinaa.

Näkyykö vaarallinen home aina koiranruoassa?

Aflatoksiineja voi olla ruoassa, vaikka näkyvää homekasvua ei olisi. Samaa saastunutta ruokaa jatkuvasti syövä koira voi altistua toistuvasti. Koiralla havaittu poikkeava vaisuus, ruokahaluttomuus, keltaisuus tai selittämättömät mustelmat ovat syitä hakeutua eläinlääkärin tutkimuksiin.

Toipuuko koira vapinaa aiheuttavasta homemyrkytyksestä kokonaan?

Moni koira toipuu hoidettuna, mutta lopputulos riippuu myrkytyksen vaikeudesta ja sen seurauksista. Tavallinen oireiden kesto on noin 24–72 tuntia. Osalla koirista on kuvattu jatkuvaa ataksiaa kuukausia tai vuosia altistuksen jälkeen. Kotiutuksen jälkeiset oireet arvioidaan sovituissa kontrolleissa.