Ekinokokki koiralla: tartunta ja ekinokokkoosi

Yleiskuvaus

Suomessa esiintyy hirviekinokokkia, jonka tieteellinen nimi on Echinococcus canadensis. Sen luonnollinen kierto kulkee suden ja hirvieläinten välillä. Myös koira voi saada tämän tartunnan.

Myyräekinokokki eli Echinococcus multilocularis on eri laji, jota ei ole todettu Suomessa eläimillä. Suomella on tämän loisen suhteen tartunnasta vapaan maan asema. Myyräekinokokkia esiintyy kuitenkin esimerkiksi Ruotsissa ja Virossa.

Suolistossa elävien aikuismatojen kantajuus ja kudoksissa kasvavien toukkarakkuloiden aiheuttama sairaus ovat eri asioita. Koiran vaikea kudosmuoto eli alveolaarinen ekinokokkoosi on harvinainen. Tartuntaa hoidetaan myös oireettomalla koiralla ihmisiin kohdistuvan riskin vuoksi.

Hirviekinokokkia on löydetty etenkin Pohjois-Karjalasta, Kainuusta, Kuusamosta ja Sallasta. Vuodesta 2017 lähtien löydöksiä on tehty hirvistä ja susista myös tätä läntisemmillä alueilla. Myyräekinokokin seurantaa varten Suomessa tutkitaan vuosittain 300–500 kettua ja supikoiraa.

Syyt

Saaliseläin ja sen sisäelimet välittävät suolistotartunnan

Pääisäntä tarkoittaa eläintä, jonka suolistossa heisimato kasvaa aikuiseksi. Väli-isännän elimistöön puolestaan kehittyvät toukkarakkulat. Koira saa suolistotartunnan syödessään rakkuloita sisältävän saaliseläimen tai sen raakoja sisäelimiä.

Myyräekinokokin väli-isäntiä ovat erityisesti jyrsijät, joita koira voi pyydystää ulkoillessaan. Hirviekinokokin kohdalla mahdollinen tartunnanlähde on esimerkiksi hirven tai poron loisrakkulainen elin. Aikuisen myyräekinokokin pituus on vain noin 1,2–4,5 millimetriä.

Aikuisen E. granulosus -heisimadon pituus on noin 2–7 millimetriä. Ekinokokkien tartunnasta munanerityksen alkuun voi kulua 1–2 kuukautta. Madon sukukypsyys ja munaneritys voivat alkaa jo 4–5 viikossa.

Munien nieleminen voi johtaa harvinaiseen kudosmuotoon

Munat ovat tartuntakykyisiä heti ulosteen mukana ympäristöön päädyttyään. Jos koira nielee myyräekinokokin munia, sille voi kehittyä tavallisen suolistoinfektion sijaan kudosmuoto. Tällöin toukat voivat kasvattaa maksaan monilokeroisia rakkulamuodostumia.

Munien tahmea pinta auttaa niitä tarttumaan esimerkiksi eläimen turkkiin ja esineisiin.

Riskitekijät

Vapaana saalistava koira voi altistua syömällä tartuntaa kantavan jyrsijän alueella, jolla myyräekinokokkia esiintyy. Metsästyskoiran pääsy raakoihin riistan sisäelimiin lisää mahdollista altistumista. Myös ulkomaanmatkan kohde ja koiran tapa etsiä ravintoa maastosta vaikuttavat riskiin.

Nuorilla koirilla suolistotartuntoja tavataan useammin kuin vanhoilla. Kudosmuotoon sairastuneiden koirien keski-ikä Euroopassa ja Kanadassa on ollut noin 3–4 vuotta. Sitä on todettu jo 1-vuotiaalla koiralla. Selvää rotualttiutta ei ole osoitettu.

Uusi tartunta on mahdollinen myös vanhalla koiralla, sillä suojaavasta vastustuskyvystä ei ole näyttöä. Munilla saastuneen veden juominen tai luonnonvaraisten koiraeläinten ulosteiden syöminen voi altistaa kudosmuodolle.

Tyypilliset oireet

Tavallinen aikuismatojen suolistokantajuus on yleensä oireeton, vaikka loisia olisi runsaasti. Pienet jaokkeet jäävät lähes aina huomaamatta paljaalla silmällä.

Seuraavat merkit liittyvät harvinaiseen kudosmuotoon, jossa toukat kasvavat etenkin maksassa.

• Vatsan ympärys suurenee vähitellen, joskus muuten melko hyvästä voinnista huolimatta.

• Ruokahalu heikkenee ja koira jättää aterioita syömättä.

• Koira voi oksentaa ja vaikuttaa pahoinvoivalta.

• Koira laihtuu ja sen jaksaminen vähenee.

• Hengittäminen voi vaikeutua.

• Koiralla voi olla ajoittaista ripulia.

Kuume on mahdollinen mutta harvinainen kudosmuodon oire. Veristä ripulia on kuvattu joskus myös suolistossa eläviin aikuismatoihin liittyen.

Komplikaatiot ja seuraukset

Maksavaurio koskee kudosmuotoa

Alveolaariset rakkulat voivat kasvaa ympäröiviin kudoksiin pahanlaatuisen kasvaimen tavoin. Muutoksia voi levitä maksasta esimerkiksi keuhkoihin tai aivoihin. Vaikea maksavaurio voi aiheuttaa nesteen kertymistä vatsaonteloon eli askitesta.

Verenvuotoisia maksamuutoksia ja elinten vajaatoimintaa aiheuttavan kudosmuodon ennuste on huono. Varhainen toteaminen ja tehokas hoito vaikuttavat selviytymismahdollisuuksiin.

Oireeton kantaja voi tartuttaa ihmisen

Ihminen voi saada tartunnan nieltyään koiran ulosteesta tai turkista peräisin olevia munia. Ihmisen elimistössä toukat voivat muodostaa rakkuloita etenkin maksaan ja keuhkoihin. Myyräekinokokin aiheuttama ihmisen kudostauti voi olla hengenvaarallinen.

Pelkkä kosketus koiran kudosrakkulaan ei ole ihmisen tavanomainen tartuntareitti, vaan tartunta saadaan munista. Kudosmuotoa sairastavalla koiralla voi kuitenkin olla samanaikainen munia erittävä suolistotartunta.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Ulostenäytteestä tarvitaan usein lajin varmistus

Tartuntaa selvittävä eläinlääkäri arvioi ensin matkustushistorian sekä pääsyn jyrsijöihin, riistaan ja raakoihin sisäelimiin. Tavallinen ulosteen mikroskooppitutkimus voi jättää tartunnan havaitsematta. Myyräekinokokin munien löytämisherkkyydeksi sentrifugoidussa flotaatiotutkimuksessa on kuvattu vain noin 30 %.

Munat muistuttavat mikroskoopissa muiden Taenia-ryhmän heisimatojen munia. Pelkkä heisimadon munalöydös ei siksi vielä varmista ekinokokkilajia. Ulosteen PCR-tutkimuksella etsitään loisen perimää ja voidaan erottaa eri ekinokokkilajeja.

Epäillyn ekinokokkinäytteen käsittely vaatii erityistä varovaisuutta munien tartuntavaaran vuoksi. PCR-tutkimuksia tehdään menetelmää tarjoavissa diagnostisissa laboratorioissa.

Munia erittyy jaksoittain, mikä vaikeuttaa tartunnan havaitsemista yksittäisestä ulostenäytteestä.

Maksamuutos tutkitaan erikseen

Kudosmuodon rakkulat voivat näyttää ultraäänessä tai röntgenkuvissa maksakasvaimelta. Varmistamiseen voidaan käyttää kudoksen tai rakkulanesteen PCR-tutkimusta. Näytteessä voidaan nähdä myös loiseen kuuluvia rakenteita.

Ohutneulanäyte suunnitellaan huolellisesti, koska rakkulasta vapautuva loisaines voi levittää muutoksia vatsaonteloon. Rakkulan vuotaminen voi lisäksi aiheuttaa vakavan allergisen reaktion eli anafylaksian. Kudosmuodon yhteydessä tutkitaan myös uloste mahdollisen samanaikaisen suolistokantajuuden selvittämiseksi.

Kudosnäytteen histologinen tutkimus eli kudosrakenteen mikroskooppinen arvio voi auttaa tunnistamaan loisrakkulan. Rakkulanäytteessä ei aina ole tunnistettavia madon esiasteita, vaikka muutos olisi loisen aiheuttama. Vasta-ainetestejä ei käytetä kotieläimillä rutiininomaisesti. Niiden tulkintaa voivat vaikeuttaa ristireaktiot muiden Taenia-heisimatojen kanssa.

Hoito

Suolistotartunta hoidetaan eläinlääkärin valitsemalla lääkkeellä

Aikuisiin suolistomatoihin tehoaa pratsikvanteli, jonka käytöstä päättää eläinlääkäri. Hoidon tavoitteena on katkaista ympäristön saastuminen munilla ja suojata ihmisiä sekä muita eläimiä. Hoitoon kuuluu myös saalistuksen ja raakojen riskisisäelinten syömisen estäminen.

Lääkitys ei suojaa uutta tartuntaa vastaan, jos koira pääsee myöhemmin syömään tartunnanlähteen. Munia voi erittyä vielä 3 päivän ajan hoidon jälkeen. Tänä aikana koiran liikkumista rajoitetaan eläinlääkärin ohjeiden mukaan ja ulosteet kerätään erityisen huolellisesti.

Koiran turkki pestään shampoolla, jotta siihen tarttuneet madon munat saadaan poistettua. Tartunnan saaneen eläimen hoitoon osallistuvat käyttävät suojakäsineitä ja tilanteeseen sopivaa suojavaatetusta.

Kudosmuoto tarvitsee pitkäaikaista erikoishoitoa

Pratsikvanteli ei tehoa kudoksissa kasvavaan myyräekinokokin toukkavaiheeseen. Kudosmuodon lääkehoidossa voidaan käyttää esimerkiksi albendatsolia eläinlääkärin tarkassa seurannassa. Lääkitys voi jatkua kuukausista vuosiin.

Pitkälle edenneessä sairaudessa hoito voi olla elinikäistä tai kestää vähintään 2 vuotta. Albendatsoli voi lamaannuttaa luuytimen toimintaa, joten veren solumääriä seurataan verikokein. Kokonaan poistettavissa oleva rakkulamuutos voidaan hoitaa kirurgisesti lääkityksen rinnalla.

Leikkauskelvottomassa sairaudessa pitkä lääkehoito voi hillitä rakkuloiden kasvua tai pidentää elinaikaa. Hoidon teho riippuu myös siitä, kuinka pitkälle sairaus on edennyt.

Ennaltaehkäisy

Koiraa ei päästetä pyydystämään jyrsijöitä tai syömään raatoja ja raakoja riistan sisäelimiä. Hihna tai turvallinen aidattu ulkoilualue vähentää pääsyä saaliseläimiin. Epäillysti tartunnan saaneen koiran ulosteet poistetaan nopeasti ympäristöstä.

Kädet pestään huolellisesti ulosteiden käsittelyn jälkeen ja ennen syömistä. Munia voi päätyä suuhun myös pesemättömien kasvisten tai saastuneen pintaveden mukana. Munat kestävät tavallista pakastamista jopa −20 °C:ssa, joten kotipakastinta ei pidetä varmana puhdistuskeinona.

Suomeen tuotavilta koirilta vaaditaan yleensä myyräekinokokkiin kohdistuva eläinlääkärin antama käsittely. Suora matkustus Suomen ja Norjan välillä on tästä poikkeus. Käsittely ja sen ajankohta kirjataan lemmikkieläinpassiin.

Hirven ja poron teurasjätteet, erityisesti keuhkot, hävitetään niin, etteivät koirat tai villieläimet pääse niihin käsiksi. Koiralle annettavat hirven tai poron sisäelimet kypsennetään huolellisesti. Metsästettyä sutta, kettua tai supikoiraa käsiteltäessä käytetään käsineitä ja huolehditaan käsien pesusta.

Suomessa luonnonmarjojen poimintaa tai käyttöä ei tarvitse rajoittaa ekinokokin vuoksi. Viljelyalueille pääsy ja pintaveden saastuminen koiraeläinten ulosteilla pyritään estämään. Kasteluun ja tuotteiden puhdistamiseen käytetään laadultaan hyvää vettä.

Myyräekinokokin munat ovat säilyneet ympäristössä Saksan ilmasto-oloissa 2–8 kuukautta. Joissakin olosuhteissa munien säilyminen tartuntakykyisinä voi ulottua 2 vuoteen tai pidemmäksikin. Maata käsiteltäessä käytetään suojakäsineitä, ja syötävät kasvikset huuhdellaan ennen käyttöä.

Tärkeää koiranomistajalle

Kirjaa ennen vastaanottoa matkustusmaat, ajankohdat ja se, onko koira syönyt jyrsijöitä tai riistan sisäelimiä. Ota mukaan lemmikkieläinpassi ja aiempien loistutkimusten vastaukset. Kerro epäilystä jo aikaa varatessasi, jotta ulostenäytteen kerääminen ja lähettäminen voidaan suunnitella turvallisesti.

Munien käsittelyyn liittyvä tartuntavaara koskee myös eläinlääkärin ja laboratorion henkilökuntaa. Tartunnan varmistuessa myös omistajan on aiheellista keskustella mahdollisesta altistumisesta ihmisten terveydenhuollossa.

Matkalle tarvittava loiskäsittely ei korvaa koiran muita maahantulovaatimuksia. Pelkkä Suomessa ennen matkaa annettu lääke ei estä koiraa saamasta tartuntaa myöhemmin ulkomailla.

Tarkista matkareitin ajantasaiset käsittely- ja asiakirjavaatimukset Ruokaviraston ohjeesta ennen lähtöä. Sovi eläinlääkärin kanssa, miten suunnitelma muuttuu, jos reitti tai paluupäivä vaihtuu.

Suomessa myös omistajan pitää ilmoittaa koiraeläimen myyräekinokokkiepäilystä virkaeläinlääkärille mahdollisimman pian. Virkaeläinlääkäri ilmoittaa todetusta tartunnasta tartuntataudeista vastaavalle lääkärille viimeistään seuraavana arkipäivänä.

Usein kysyttyä

Voiko täysin terveeltä vaikuttava koira kantaa ekinokokkia?

Voi: aikuisten heisimatojen suolistokantajuus ei yleensä aiheuta koiralle näkyviä oireita. Koira voi silti erittää ulosteessaan ihmiselle tartuntakykyisiä munia. Siksi eläinlääkärin tekemässä tartunnan arvioinnissa huomioidaan myös koiran saalistustavat ja pääsy raakoihin sisäelimiin.

Onko Suomessa ekinokokkia?

Suomessa on hirviekinokokkia eli Echinococcus canadensis -loista. Myyräekinokokkia ei ole todettu suomalaisissa eläimissä. Suomella on sen suhteen vapaan maan asema. Nämä lajit on syytä erottaa toisistaan, kun arvioidaan metsästyskoiran riskejä ja ulkomaanmatkan vaatimuksia.

Näkeekö ekinokokin koiran ulosteessa?

Yleensä ei, sillä aikuiset madot ja niiden jaokkeet ovat hyvin pieniä. Tavallinen mikroskooppitutkimuskaan ei erota ekinokokin munia Taenia-heisimatojen munista. Lajin varmistamiseen voidaan käyttää ulosteen PCR-tutkimusta, joka etsii näytteestä loisen perimää tavallisen ulkonäköön perustuvan tunnistamisen sijasta.

Estääkö matolääke uuden ekinokokkitartunnan?

Ei, jos koira pääsee lääkityksen jälkeen syömään uuden tartunnanlähteen. Suolistomatoihin kohdistuvaan hoitoon yhdistetään siksi saalistuksen ja riskisisäelinten syömisen estäminen. Pratsikvanteli ei myöskään hoida koiran kudoksissa kasvavaa toukkavaihetta, vaan teho kohdistuu suolistossa eläviin matoihin.

Tarttuuko koiran maksassa oleva loisrakkula ihmiseen?

Ihmisen tartuntareitti on tartuntakykyisten munien nieleminen, ei pelkkä kosketus koiran kudosrakkuloihin. Kudosmuotoa sairastavalla koiralla voi kuitenkin olla samaan aikaan munia erittävä suolistoinfektio. Samanaikaisen suolistotartunnan selvittämiseksi koiralta tutkitaan myös ulostenäyte, vaikka varsinainen löydös olisi maksassa.