Suolistoloiset koiralla – oireet, tutkimus ja hoito

Yleiskuvaus

Koiran suolistomatoihin kuuluvat suolinkaiset, hakamadot, piiskamadot ja heisimadot. Suolistossa eläviin alkueläimiin kuuluu giardian lisäksi esimerkiksi Cystoisospora-suvun kokkideja. Aikuinen Toxocara canis -suolinkainen voi olla jopa 15 cm pitkä. Hakamadot ovat noin 0,5–1,5 cm pitkiä.

Suomalaisessa vuonna 2024 julkaistussa tutkimuksessa oli 664 ulostenäytettä yli 6 kuukauden ikäisiltä koirilta. Näistä koirista 3,5 %:lla todettiin sisäloislöydös. Suolinkaisen munia löytyi samassa tutkimuksessa 0,9 %:lta koirista. Vuonna 2025 Ruokavirastossa tutkituista 111 koirilta otetusta ulostenäytteestä 28 oli giardiapositiivisia.

Vuosina 2001–2002 suolistomatojen munia löytyi 32:lta kaikkiaan 541 tutkitusta suomalaisesta koirasta eli 5,9 %:lta. Tuolloin pohjoisen hakamadon munia löytyi 2,6 %:lta koirista. Vuonna 2024 julkaistussa tutkimuksessa piiskamadon munia löytyi 0,2 %:lta koirista.

Aikuiset piiskamadot elävät paksusuolessa. Aikuiset hakamadot elävät puolestaan ohutsuolessa. Hirviekinokokki voi elää koiran suolessa ilman koiralle näkyviä oireita.

Syyt

Munat, toukat ja väli-isännät

Koira voi saada suolinkaistartunnan niellessään maaperässä tartuntakykyisiksi kehittyneitä munia. Toxocara canis voi siirtyä emältä pentuun jo tiineyden aikana istukan kautta. Pentu voi saada saman suolinkaisen myös maidosta. Hakamadon tartuntakykyisiä toukkia voi joutua koiraan suun kautta ympäristöstä. Joidenkin hakamatojen toukat pystyvät myös tunkeutumaan ihon läpi.

Piiskamato tarttuu, kun koira nielee ympäristöstä tartuntakykyisen munan. Dipylidium-heisimadon voi saada nielemällä tartunnan saaneen kirpun tai väiveen. Osa heisimadoista tarttuu, kun koira syö loisen väli-isännän kudoksia tai sisäelimiä.

Koiran syömä jyrsijä voi kantaa kudoksissaan suolinkaisen lepotilaisia toukkia. Ancylostoma caninum -hakamadon toukat voivat siirtyä emän maidossa pentuun. Suomessakin tavattu pohjoinen hakamato ei tartu pennulle maidon välityksellä.

Alkueläinten leviäminen

Giardia leviää ulosteen mukana erittyvinä kystina. Kystat ovat tartuntakykyisiä heti ulostamisen jälkeen. Koiralle voi tulla giardiatartunta ulosteen saastuttaman veden kautta. Cystoisospora-kokkidien tartuntamuodot voivat säilyä ympäristössä useita kuukausia.

Koiran kryptosporidit lisääntyvät ohutsuolen pintakerroksessa. Niiden ookystat voivat kulkeutua vedessä, koska ne ovat pieniä ja laskeutuvat pohjalle hitaasti.

Cystoisospora-kokkidien ookystia alkaa erittyä ulosteeseen noin 6–10 päivän kuluttua ookystien nielemisestä.

Riskitekijät

Suolinkaistartunta on erityisen merkityksellinen pennuille, jotka voivat saada runsaasti loisia emältään jo ennen syntymää. Cystoisospora-kokkidien ensimmäinen tartunta ajoittuu tavallisesti imetyskaudelle, 3–8 viikon ikään. Kokkidioosin kliiniset tapaukset todetaan tavallisesti 2–4 kuukauden ikäisillä pennuilla. Giardian tartuntapaine voi kasvaa, kun samassa kennelissä elää tiheästi useita koiria.

Metsästävä koira voi altistua heisimadoille syömällä saaliseläimiä. Hirven tai poron raakojen sisäelinten syöminen voi altistaa hirviekinokokille. Myyräekinokokkia ei ole todettu Suomessa. Virossa myyräekinokokkia esiintyy yleisenä.

Puutteellinen hygienia ahtaissa koiratiloissa voi lisätä ulosteiden välityksellä tarttuvien alkueläinten leviämistä. Kryptosporidit aiheuttavat vaikeimmat oireet yleensä eläimille, joiden vastustuskyky on heikentynyt.

Pohjoinen hakamato sietää viileämpää ilmastoa kuin Ancylostoma caninum. Pienet pennut voivat saada Cystoisospora-tartunnan pentueeltaan jo ennen kiinteään ruokaan siirtymistä.

Tyypilliset oireet

Ripulin luonne vaihtelee loisen mukaan. Giardian mahdolliset oireet alkavat tavallisesti 1–2 viikon kuluttua tartunnasta.

• Giardia voi aiheuttaa pennulle ajoittaista ripulia.
• Giardioosiin voi liittyä voimakkaan pahanhajuisia ilmavaivoja.
• Runsas piiskamatotartunta voi näkyä limaisena ja verisenä ulosteena.
• Suolinkaisia voi näkyä oksennuksessa.
• Hakamatoja kantava koira voi laihtua.
• Heisimadon jaokkeet voivat kutittaa peräaukon ympärillä.

Dipylidium-heisimadon noin 1 cm:n pituiset vaaleat jaokkeet voivat näkyä turkissa peräaukon ympärillä. Kuivuessaan ne muistuttavat riisinjyviä ja voivat erottua koiran pedissä.

Suolinkaisia kantavan pennun paino voi nousta odotettua hitaammin. Suolinkaistartunnassa pennun vatsa voi näyttää pyöreältä ja turvonneelta. Kryptosporidit voivat aiheuttaa pennulle vetistä ripulia.

Suolinkaisen toukkien kulku keuhkojen kautta voi saada pennun yskimään. Ancylostoma caninum -tartunnassa voimakas verenhukka suolistoon voi näkyä mustana tervamaisena ulosteena.

Komplikaatiot ja seuraukset

Ancylostoma caninum -hakamato imee verta suolen limakalvolta. Emän maidosta saatu tartunta voi aiheuttaa pienelle pennulle äkillisen, hengenvaarallisen anemian. Pohjoisella hakamadolla eli Uncinaria stenocephala -lajilla anemiariski on pienempi.

Vaikeassa piiskamatotartunnassa veren natriumpitoisuus voi laskea. Kokkidioosi voi aiheuttaa pennulle vaikean veriripulin. Suolinkaisten vaeltavat toukat voivat aiheuttaa pennulle keuhkotulehduksen. Hyvin runsas Dipylidium-heisimatotartunta voi tukkia ohutsuolen.

Koiran suolinkaisen toukka voi ihmisessä harvoin päätyä verkkokalvolle ja heikentää näköä. Ihmisen hirviekinokokkitartunnassa sisäelimeen kasvava toukkarakkula voi haitata esimerkiksi keuhkon toimintaa.

Piiskamadot kiinnittyvät paksusuolen limakalvoon ja käyttävät ravinnokseen sen soluja. Pohjoisen hakamadon kiinnittymiskohdasta voi vuotaa valkuaisaineita suoleen ja veren valkuaisainepitoisuus voi laskea yli 10 %.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Ulostenäytteestä etsitään eri loisten tuntomerkkejä

Eläinlääkäri selvittää koiran oireiden lisäksi sen elintavat ja mahdolliset tartuntalähteet. Flotaatiossa loismunia nostetaan ulostenäytteestä mikroskoopilla tutkittaviksi sopivan väkevän nesteen avulla. Menetelmällä voidaan löytää myös Cystoisospora-kokkidien tartuntamuotoja eli ookystia. Silmällä havaittavat jaokkeet voidaan tunnistaa suorassa mikroskooppitutkimuksessa.

Heisimadon munia voi erittyä vain ajoittain, joten tavallinen munatutkimus voi jättää tartunnan havaitsematta. Taenia-heisimadon ja ekinokokin munia ei voi erottaa toisistaan mikroskoopilla. Ekinokokkilaji voidaan tunnistaa munista PCR-tutkimuksella. Aikuisen koiran matotutkimukseen voidaan yhdistää ulostetta 3 peräkkäiseltä päivältä, sillä loisia ei välttämättä erity joka päivä.

Testin ajoitus vaikuttaa tulokseen

Nuorella pennulla hakamato voi aiheuttaa oireita ennen kuin ulosteessa näkyy munia. Piiskamadon tartunnasta munien erittymiseen kuluu noin 9–10 viikkoa. Joillakin ulosteesta tehtävillä antigeenitesteillä voidaan todeta piiska- tai hakamatotartunta ennen munien erittymistä. Giardiaa voidaan etsiä ulosteesta esimerkiksi immunofluoresenssitestillä.

Giardiatutkimuksessa 3 näytteen tutkiminen 3–5 päivän ajalta helpottaa kystien löytymistä, koska erittyminen vaihtelee. Giardian antigeenitesti voi olla positiivinen silloinkin, kun kystia ei juuri sillä hetkellä erity.

Toisen eläimen ulosteen mukana nieltyjä loismunia voi kulkea koiran suolen läpi ja näkyä näytteessä ilman koiran omaa tartuntaa. Uusi näyte tai ulosteen antigeenitesti voi auttaa selvittämään, onko kyse ohikulkevista munista.

Piiskamadon munassa on mikroskoopilla nähtävä sitruunaa muistuttava muoto. Liian väkevä flotaatioliuos voi muuttaa giardiakystien muotoa ja vaikeuttaa niiden tunnistamista. Kryptosporidin laji voidaan tarvittaessa selvittää PCR:n ja sekvensoinnin avulla. Kryptosporidin ookystat voivat olla läpimitaltaan vain 3–6 mikrometriä.

Hoito

Hoito valitaan todetun loisen mukaan

Eläinlääkäri määrää hoidon sen mukaan, mikä loislaji koiralla todetaan tai mitä loista epäillään. Pratsikvantelia käytetään esimerkiksi Dipylidium-heisimadon häätöön. Dipylidium-tartunnan hoidossa torjutaan myös kirppuja ja väiveitä, joiden kautta koira voi saada uuden tartunnan. Hakamatojen lääkeherkkyys voi vaihdella lajeittain.

Vakavasti aneeminen hakamatopotilas voi tarvita verensiirron. Giardiaan tehoavaa lääkettä käytetään, jos ripuloivan koiran ulosteessa todetaan tartunta. Oireettoman kotikoiran giardialöydös ei yleensä edellytä lääkitystä. Kennelissä, jossa monilla pennuilla on ripulia, oireettomien giardiapositiivisten koirien hoitoa voidaan harkita tartuntariskin vuoksi.

Cystoisospora-tartunnan toteaminen yhdellä pennulla voi johtaa koko pentueen hoitoon, koska pentuesisarukset altistuvat samassa ympäristössä. Pitkittyvä ripuli voi johtaa uuteen giardiatutkimukseen, jos muuta syytä ei ole löytynyt. Hoidon jälkeen jatkuvat oireet voivat olla syy tutkia uloste uudelleen matojen varalta.

Oireilevalle kryptosporidipotilaalle voidaan antaa tukihoitona nesteitä. Jos kennelin matolääkkeen tehoa epäillään, hoidon onnistumista voidaan tarkistaa ulostenäytteillä.

Ekinokokkia kantavan koiran hoidon tehoa voidaan arvioida ulosteen PCR-tutkimuksella 7–14 päivän kuluttua hoidosta. Todetussa ekinokokkitartunnassa koiran turkki voidaan pestä, jotta siihen tarttuneet madon munat saadaan pois. Runsas saman lääkkeen käyttö kennelissä voi suosia lääkkeelle vastustuskykyisiä loiskantoja.

Ennaltaehkäisy

Koiran ulosteiden kerääminen vähentää ympäristöön päätyviä loismunia. Piiskamadon munat voivat säilyä maassa tartuntakykyisinä vuosia. Pennutusalueen siivous ja pintojen kuivattaminen vähentävät kokkidien säilymistä. Giardiatartunnan yhteydessä pestävät pedit ja lelut voidaan pestä vähintään 60 asteen ohjelmalla.

Tarjoa koiralle puhdasta juomavettä ja estä juominen lätäköistä. Koiran pääsyn estäminen raakoihin teurasjätteisiin vähentää ekinokokkialtistusta. Terveen, vähän altistuvan aikuisen koiran matolääkitystarvetta voidaan arvioida ulostenäytteen perusteella.

Suolinkaisen munat kehittyvät ympäristössä tartuntakykyisiksi noin 2–4 viikossa. Giardiatartunnan aikana ruoka- ja vesikuppien pesu kuumalla vedellä auttaa ehkäisemään uusintatartuntaa.

Saastuneeseen tarhaan jäävä koira voi saada piiskamadon uudelleen samoista maaperän munista. Pennut saavat ensimmäiset tartuntansa usein hyvin varhain, joten kasvattaja suunnittelee loishäädön jo pentueen imetysaikana.

Tärkeää koiranomistajalle

Kerro vastaanotolla, onko koira matkustanut, metsästänyt tai syönyt raakoja sisäelimiä. Jos näet ulosteessa madon tai jaokkeen, ota se talteen erilliseen purkkiin tunnistamista varten. Tarkista ennen näytteenottoa, tarvitseeko laboratorio erityisen näytepurkin tai säilöntäaineen.

Pese kädet saippualla ulosteiden keräämisen jälkeen. Pidä ripuloiva koira poissa koirapuistosta. Tarkista matkakohtaiset maahantuloehdot Ruokaviraston hakukoneesta ennen koiran tuomista Suomeen.

Pyydä kasvattajalta pennun aiemmat madotustiedot, kun otat pennun kotiin. Opeta lasta pesemään kädet ulkoleikkien jälkeen, sillä suolinkaisen munia voi joutua suuhun maasta.

Kerää tutkimukseen mahdollisimman tuoretta ulostetta puhtaaseen, tiiviisti suljettavaan rasiaan.

Usein kysyttyä

Voiko koiralla olla suolistoloisia ilman oireita?

Aikuisen koiran suolinkaistartunta voi olla oireeton, vaikka suolessa olisi munivia matoja. Oireetonkin koira voi erittää giardiakystia ulosteeseen. Terveen oireettoman lemmikkikoiran giardiaa ei tavallisesti tarvitse erikseen tutkia. Myös Taenia-heisimadot aiheuttavat koirille harvoin havaittavia oireita.

Mitä valkoiset riisinjyvät koiran pedissä voivat olla?

Pienet riisinjyvän näköiset kappaleet voivat olla kuivuneita Dipylidium-heisimadon jaokkeita. Jaokkeita voi löytyä myös tuoreesta ulosteesta tai peräaukon ympärillä olevasta karvasta. Koiralle voi syntyä uusi tartunta, jos se nielee loista kantavan kirpun.

Sulkeeko puhdas ulostenäyte matotartunnan pois?

Tartunnan alkuvaiheessa matoja voi jo olla suolessa, vaikka munia ei vielä löydy näytteestä. Heisimadon munia voi erittyä epäsäännöllisesti, mikä heikentää tavallisen ulostetutkimuksen herkkyyttä. Eri päivinä kerättyjen näytteiden tutkiminen voi parantaa mahdollisuutta löytää loinen.

Voivatko koiran suolistoloiset tarttua ihmiseen?

Ihminen voi saada suolinkaistartunnan, jos suuhun joutuu maata tai ruokaa, jossa on tartuntakykyisiä munia. Hirviekinokokin munia voi siirtyä käsiin tartuntaa kantavan koiran turkista. Koirilla tavallisimmat giardian alatyypit ovat C ja D, joita pidetään koiraeläimiin sopeutuneina.

Tarvitseeko terve aikuinen koira aina matolääkkeen?

Terveeltä, vähän altistuvalta aikuiselta koiralta voidaan tutkia ulostenäyte ja lääkitä koira löydösten perusteella. Saalista tai raakoja sisäelimiä syövän koiran heisimatoriski arvioidaan erikseen, sillä munia voi jäädä tavallisessa näytteessä löytymättä. Suomeen palaavan koiran matkakohtaiset vaatimukset tarkistetaan ennen matkaa.