Ruokatorven tulehdus koiralla – esofagiitin oireet ja hoito

Yleiskuvaus

Ruokatorvi kuljettaa niellyn ruoan ja nesteen nielusta mahalaukkuun. Tulehtunut limakalvo voi olla arka, vaurioitunut tai haavautunut. Lievässä tulehduksessa näkyviä oireita ei välttämättä ole, mutta vaikea muutos voi haitata syömistä huomattavasti. Vaurio voi koskea paikallista aluetta tai liittyä laajempaan takaisinvirtauksen aiheuttamaan ärsytykseen.

Refluksi tarkoittaa mahansisällön nousua ruokatorveen. Esofagiitti tarkoittaa tämän tai muun syyn aiheuttamaa kudostulehdusta, joten käsitteet eivät ole sama asia. Myös terveillä koirilla esiintyy joskus refluksia ilman ilmeistä haittaa. Tulehduksen vaikeus ja taustasyy selvitetään ennen pitkäaikaisen hoidon suunnittelua.

Syyt

Mahansisältö voi ärsyttää ruokatorven limakalvoa

Refluksi on tavallinen ruokatorvitulehduksen syy. Anestesia, mahalaukun hidas tyhjeneminen ja ruokatorviaukon tyrä voivat lisätä takaisinvirtausta. Myös akuutti tai krooninen oksentelu voi liittyä ruokatorven tulehtumiseen.

Vaurion syntyyn vaikuttaa se, kuinka hyvin ruokatorvi puhdistuu sinne nousseesta sisällöstä. Sylki ja ruokatorven supistukset osallistuvat tähän puhdistumiseen. Hapon lisäksi sappihapot ja ruoansulatusentsyymit voivat aiheuttaa kudosvauriota. Siksi vähemmän hapan takaisinvirtauskaan ei aina ole limakalvolle vaaratonta.

Vierasesine, syövyttävä aine tai paikallinen sairaus voi vaurioittaa kudosta

Ruokatorveen juuttunut vierasesine voi painaa limakalvoa ja aiheuttaa vaurion tai kudoskuolion. Vaurio on usein sitä vaikeampi, mitä pidempään esine on ollut paikallaan. Vierasesine voi aiheuttaa paikallista tulehdusta myös poistamisensa jälkeen, koska vaurioitunut limakalvo tarvitsee hoitoa.

Syövyttävän aineen nieleminen ja eräät lääkkeet voivat aiheuttaa kemiallista vauriota. Kasvain ja Spirocerca lupi -loisen aiheuttama sairaus kuuluvat muihin mahdollisiin syihin. Ruokatorven ja mahan liitoskohdan ylittävä ruokintaletku voi lisätä refluksia ja siten altistaa ärsytykselle.

Riskitekijät

Riski kasvaa tilanteissa, joissa mahalaukun sisältö pääsee toistuvasti ruokatorveen tai sen poistuminen hidastuu. Lyhytkuonoisen koiran ahtaat ylähengitystiet ja ruokatorviaukon tyrä voivat edistää refluksia. Ranskanbulldoggi on yksi tässä yhteydessä kuvattu rotu. Tämä on rakenteellinen alttius, ei osoitus siitä, että kaikkien rodun koirien ruokatorvi olisi tulehtunut.

Pienikokoiset koirat ja erityisesti terrierit olivat yliedustettuina suomalaisissa ruokatorven vierasesinetapauksissa. Niillä vierasesine on yksi tulehdusvaurion mahdollinen lähtökohta. Myös aiempi anestesia, pitkään jatkunut oksentelu ja ruokatorven liikehäiriö huomioidaan yksilöllisessä riskinarviossa.

Tyypilliset oireet

Pulauttelu on ruokatorvitulehduksen tyypillinen oire, mutta myös lievä ja oireeton tulehdus on mahdollinen. Nielemiskipu voi näkyä ruokailun hidastumisena tai syömisen välttelynä. Omistaja voi huomata esimerkiksi seuraavia muutoksia:

• Ruokaa tai nestettä palautuu suuhun ilman voimakasta vatsan ponnistelua.
• Koira kuolaa tai nieleskelee toistuvasti.
• Nielemisessä näyttää olevan kipua tai vaikeutta.
• Koira ojentaa päätä ja kaulaa ruokailun yhteydessä.
• Ruokahalu vähenee ja koira vaikuttaa tavallista alakuloisemmalta.
• Koira yskii pitkään tai oireilee hengitysteistään.
• Laihtuminen liittyy pitkittyneeseen syömisen ja nielemisen vaikeuteen.

Oksentamisessa sen sijaan näkyy yleensä vatsalihasten supistuksia ja aktiivista ponnistelua. Pulauttelu voi ilmetä heti syömisen tai juomisen jälkeen. Anestesian jälkeen uusi nielemiskipu ja pulauttelu voivat ilmaantua viiveellä; oireiden alkuun on kuvattu kuluvan mediaanina 7 päivää.

Komplikaatiot ja seuraukset

Ahtauman synty liittyy usein ruokatorven ympäri ulottuvaan vaurioon, joka koskee limakalvon lisäksi sen alapuolista kerrosta. Limakalvon syvempi vaurio voi arpeutua ja kaventaa ruokatorven sisätilaa. Tällöin ruoka ei kulje normaalisti mahaan, ja pulauttelu voi jatkua alkuperäisen tulehduksen hoidon jälkeenkin. Ahtauman yläpuolelle kertyvä ruoka lisää aspiraation eli sisällön hengitysteihin joutumisen riskiä. Aspiraatio voi johtaa keuhkokuumeeseen.

Suomalaisessa 69 vierasesinepotilaan ryhmässä ruokatorvitulehdus todettiin 54/69 koiralla eli 78 %:lla. Tulehduksen vaikeus vaihteli lievästä vakavaan. Todettuja tai epäiltyjä arpisen ahtauman tapauksia oli yhteensä 4. Keuhkokuume todettiin 8 potilaalla. Näistä vierasesinepotilaista 68 kotiutui sairaalasta, vaikka usealla oli todettu tulehdusmuutoksia. Nämä ovat vierasesinevahinkoon liittyviä tuloksia, eivät kaiken esofagiitin yleisiä ennustelukuja.

Vakavasti vaurioitunut ruokatorvi voi myös puhjeta ja aiheuttaa rintaontelon tulehduksen. Arpeutumiseen liittyvä pulauttelu voi alkaa vasta 1–5 viikon kuluttua alkuperäisestä vauriosta. Kaventumisen edetessä koira voi ensin pulautella pehmeää ruokaa ja myöhemmin myös nesteitä. Arpisen ahtauman ennuste on varauksellinen, vaikka hoidosta on hyötyä useimmille potilaille. Pitkään jatkuva ruokavalion muokkaaminen voi olla tarpeen vielä muun hoidon päätyttyä. Pitkittynyt nielemisvaikeus voi puolestaan johtaa ravitsemuksen heikkenemiseen. Vaurion syvyys ja jatkuva ärsytys vaikuttavat siihen, mitä tukihoitoa tarvitaan.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Oirehistoria ja tähystys auttavat tunnistamaan vaurion

Eläinlääkäri selvittää oireiden alkua, ruokailuyhteyttä, aiempaa anestesiaa ja käytettyjä lääkkeitä. Myös vierasesineen tai syövyttävän aineen nielemisen mahdollisuus selvitetään. Pulauttelun erottaminen oksentamisesta auttaa kohdistamaan tutkimuksia oikeaan kohtaan ruoansulatuskanavaa. Suun, nielun ja hengityksen tutkiminen kuuluu nielemisvaikeuden kokonaisarvioon.

Tähystys on ensisijainen tutkimus ruokatorven limakalvovaurion arvioimiseksi. Se mahdollistaa tulehdusmuutoksen ja mahdollisen vierasesineen näkemisen suoraan. Taipuisa tähystin viedään suun kautta ruokatorveen, ja sillä voidaan tutkia samalla mahalaukkua sekä ohutsuolen alkuosaa. Tarvittaessa limakalvolta otetaan koepaloja tarkempaa tutkimusta varten.

Tavallinen röntgenkuva ja nielemiskuvaus vastaavat eri kysymyksiin

Tavallinen röntgenkuva kertoo heikosti pelkästä ruokatorvitulehduksesta. Se voi kuitenkin auttaa vierasesineen tai hengitystiekomplikaation selvittelyssä. Nielemisen videoröntgenkuvauksessa arvioidaan ruoan kulkua ja ruokatorven supistusten toimintaa. Tulehdus voi itsessään häiritä ruokatorven liikkumista.

Ahtaumaa epäiltäessä liikkuva varjoainekuvaus näyttää kaventumien määrän, pituuden, sijainnin ja vaikeuden. Tähystyksessä hyvin tiukka ahtauma voi estää sen takana olevan ruokatorven tarkastamisen. Ruokatorven ulkopuolelta painava kasvain tai synnynnäinen verisuonirengas voi aiheuttaa ahtaumaa muistuttavan oirekuvan, joten kaikki kaventumiseen viittaava pulauttelu ei johdu arpikudoksesta. Koepala auttaa myös erottamaan kasvaimen aiheuttaman kaventuman muista muutoksista. Takaisinvirtauksen selvittelyyn voidaan tarvittaessa käyttää pH- tai pH-impedanssimittausta. Pelkkä pH-mittaus ei tunnista luotettavasti vähähappoista takaisinvirtausta.

Hoito

Vaurion syy poistetaan ja uutta ärsytystä vähennetään

Vierasesine poistetaan mahdollisimman nopeasti, jotta paine ja ärsytys eivät jatku. Tähystyksessä voidaan usein sekä poistaa esine että arvioida sen aiheuttama limakalvovaurio. Jos poistaminen ei onnistu tähystimellä tai seinämä on vaurioitunut vakavasti, voidaan tarvita leikkausta. Pitkittyneen oksentelun tai refluksin taustasyy hoidetaan samalla.

Happosalpaaja vähentää mahansisällön happamuutta ja tukee ärtyneen ruokatorven suojaamista. Se ei kuitenkaan itsessään estä mahansisällön palaamista ruokatorveen. Mahalaukun tyhjenemistä ja ruokatorven alasulkijan toimintaa tukeva lääke voi siksi kuulua hoitoon. Sukralfaattia voidaan käyttää limakalvon suojaksi. Kivunlievitys suunnitellaan vaurion vaikeuden ja koiran muun voinnin mukaan. Lääkityksen valitsee eläinlääkäri; ihmisten kipu- ja närästysvalmisteita ei aloiteta omin päin.

Ravitsemus turvataan ja komplikaatiot hoidetaan

Ruokatorven tulehduksessa käytetään tavallisesti pehmeää, vähärasvaista ja niukkakuituista ruokaa pieninä, usein annettavina aterioina. Vaikeassa vauriossa ruoka voidaan johtaa mahalaukkuun letkulla, jotta ruokatorvi saa levätä. Ruoan koostumus ja antotapa sovitetaan nielemiskykyyn ja aspiraation riskiin. Bakteerikeuhkokuumeen hoito voi vaatia antibiootteja ja muuta hengityksen tukihoitoa.

Muodostunutta arpista ahtaumaa hoidetaan tavallisesti pallolaajennuksella. Toimenpide voidaan joutua uusimaan, jos ahtauma muodostuu uudelleen. Laajennuskin voi ärsyttää ruokatorvea, joten tulehduksen hoito jatkuu sen yhteydessä. Joillekin potilaille voidaan asentaa paikalleen jäävä laajennusletku, jonka tarkoitus on vähentää toistuvien nukutusten tarvetta. Tällainen erikoisletku voidaan pitää paikallaan noin 6 viikkoa, ja sen hoito opetetaan omistajalle erikseen. Vaikeissa, laajennuksiin vastaamattomissa ahtaumissa voidaan harkita stenttiä tai kirurgista hoitoa. Stentteihin liittyy kuitenkin runsaasti mahdollisia komplikaatioita.

Ennaltaehkäisy

Ruokatorven vaurioita ehkäistään estämällä vaarallisten esineiden ja syövyttävien aineiden nieleminen. Terävät luunsirut, neulat ja muut juuttuvat esineet voivat vaatia kiireellisen poiston. Pitkittyneen oksentelun ja refluksin selvittäminen vähentää ruokatorveen kohdistuvaa jatkuvaa ärsytystä.

Ennen anestesiaa aiempi pulauttelu, refluksi tai ruokatorven vaurio huomioidaan hoitosuunnitelmassa. Happamuutta vähentävä lääkitys voi pienentää limakalvovaurion riskiä, vaikka se ei pysäytä kaikkea takaisinvirtausta. Lääkkeiden antotapa ja leikkausta edeltävät ohjeet sovitaan hoitavan eläinlääkärin kanssa.

Tärkeää koiranomistajalle

Kirjaa pulauttelun, yskän ja nielemiskivun ajankohdat sekä yhteys aterioihin. Ota turvallisessa tilanteessa video, josta näkyy myös koiran vatsan liike. Kerro kaikista lääkkeistä, aiemmasta anestesiasta ja mahdollisesta vierasesineen nielemisestä. Seuraa painoa, ruokahalua ja juomista sekä sitä, pysyvätkö ruoka ja vesi sisällä.

Noudata määrättyä ruoan koostumusta ja antotapaa. Älä pakota nielemisvaikeuksista kärsivää koiraa syömään tai juomaan. Älä oksennuta koiraa kotona ilman eläinlääkärin ohjetta. Sovi kontrolli etenkin, jos pulauttelu jatkuu tai palaa hoidon jälkeen. Uusi hengitysvaikeus, voimakas kipu tai kyvyttömyys niellä vettä vaatii nopeaa arviota. Varmista kotiutuksessa, miten toimitaan, jos syöminen ei onnistu tai mahdollinen ruokintaletku aiheuttaa ongelmia.

Usein kysyttyä

Onko ruokatorven tulehdus sama asia kuin refluksi?

Refluksi tarkoittaa mahansisällön nousua ruokatorveen. Se voi aiheuttaa tulehduksen, mutta esofagiitilla on muitakin syitä, kuten vierasesine tai syövyttävä aine. Tämän vuoksi jatkuvaa pulauttelua ei hoideta pelkän oletetun happovaivan perusteella, vaan vaurion syy ja laajuus selvitetään tutkimuksissa.

Voiko koira pulautella ilman oksentamista?

Pulauttelu on tavallisesti passiivista, eikä siihen liity oksentamiselle tyypillistä vatsalihasten voimakasta supistumista. Sitä esiintyy ruokatorven sairauksissa, myös tulehduksessa. Tapahtuman kuvaaminen auttaa eläinlääkäriä erottamaan pulauttelun yskästä, nielemisvaikeudesta ja aktiivisesta oksentamisesta sekä kohdistamaan tutkimukset.

Näkyykö esofagiitti tavallisessa röntgenkuvassa?

Pelkkä ruokatorvitulehdus näkyy tavallisessa röntgenkuvassa huonosti. Tähystys näyttää limakalvon suoraan ja auttaa arvioimaan vaurion vaikeutta. Nielemisen videoröntgenkuvaus puolestaan selvittää ruokatorven toimintaa ja mahdollisen ahtauman rakennetta. Tutkimuksen valinta riippuu siitä, mitä oireiden taustalla epäillään.

Miksi koira oireilee vielä vierasesineen poistamisen jälkeen?

Esineen poistaminen lopettaa mekaanisen ärsytyksen, mutta sen aiheuttama limakalvovaurio tarvitsee vielä hoitoa. Vaikea vaurio voi myös arpeutua ja muodostaa ruokatorveen ahtauman. Jatkuva tai uudelleen alkanut pulauttelu arvioidaan siksi kontrollissa, etenkin jos syöminen vaikeutuu.

Tarvitseeko ruokatorven tulehdus aina leikkauksen?

Tulehduksen hoito perustuu usein lääkitykseen, ruokintaan ja taustasyyn korjaamiseen. Vierasesine voidaan usein poistaa tähystyksessä. Arpinen ahtauma hoidetaan tavallisesti pallolaajennuksella, mutta vaikeasti vaurioitunut ruokatorvi tai muuhun hoitoon vastaamaton kaventuma voi edellyttää kirurgista arviota.