Ripuli koiralla: syyt, kotihoito ja hälytysmerkit

Yleiskuvaus

Ripuli on oire, jonka taustalla voi olla suoliston häiriö tai muu elimistön sairaus. Ripuli luokitellaan krooniseksi, jos se on jatkunut yli 3 viikkoa. Kroonisen ripulin aikarajana käytetään myös 3–4 viikon ylittävää oireilua.

Oireiden perusteella voidaan alustavasti arvioida, painottuuko ripuli ohut- vai paksusuoleen. Samalla koiralla voi olla piirteitä kummastakin ripulityypistä. Britanniassa peruseläinlääkäripalvelujen piirissä olleilla koirilla todetun äkillisen ripulin vuotuiseksi ilmaantuvuudeksi arvioitiin 8,18 % vuonna 2019.

Useimmilla koirilla äkillinen ripuli rauhoittuu 1 viikon kuluessa. Britannian klinikoiden 1473 ripulipotilaalla eli 80,27 %:lla oli vain yksi vastaanottokäynti ensimmäisen ripulijakson vuoksi.

Syyt

Äkillinen ripuli voi alkaa, kun koira syö ulkona jotain sopimatonta. Liian nopea vaihto uuteen ruokaan voi löysyttää ulostetta. Joillakin koirilla suoli reagoi stressiin esimerkiksi hoitolaan menon yhteydessä. Ripulia voi aiheuttaa myös ruoansulatuskanavaan juuttunut vierasesine.

Giardia-alkueläin voi aiheuttaa koiralle jaksottaista ohutsuoliperäistä ripulia. Parvovirus voi aiheuttaa tarttuvan suolistotaudin, jonka vaikeaan muotoon liittyy veristä ripulia. Pitkittyneen ripulin syyksi voi paljastua haiman vajaatoiminta, jolloin ruoka ei sula normaalisti. Myös lisämunuaiskuoren vajaatoiminta voi aiheuttaa ripulia.

Vetisessä ripulissa suoleen voi erittyä tavallista enemmän nestettä. Paksusuoleen päätyvä sulamaton ravinto voi aiheuttaa ripulia, kun vettä sitoutuu suolen sisältöön. Krooninen suolistotulehdus on yksi toistuvan ripulin mahdollisista syistä.

Suolistotulehdus voi heikentää ravintoaineiden imeytymistä, jos suolen pinnan imeytymisestä vastaavat solut vaurioituvat. Suolen häiriö voi vaikeuttaa myös veden imeytymistä takaisin elimistöön. Suolistoloiset voivat aiheuttaa ripulia, mutta ulostenäytteessä löytyvä loinen voi olla myös sivulöydös.

Riskitekijät

Parvovirukselle erityisen alttiita ovat 6 viikon–6 kuukauden ikäiset pennut, joiden emolta saama suoja on hävinnyt eikä rokotussuojaa vielä ole. Pennuilla vieroitus tai ruokinnan muutos voi altistaa giardiatartunnan oireilulle. Koiran pääsy muiden koirien ulosteisiin altistaa ulosteen mukana leviäville tartunnoille.

Britanniassa äkillisen ripulin diagnoosi oli yleisempi alle 3-vuotiailla kuin 4–5-vuotiailla koirilla. Samassa vertailussa diagnoosi oli yleisempi myös yli 9-vuotiailla kuin 4–5-vuotiailla. Maltankoirilla äkillisen ripulin diagnoosin kerroinsuhde oli 2,17 verrattuna sekarotuisiin koiriin. Kääpiövillakoirilla vastaava kerroinsuhde oli 2,17.

Runsas koiramäärä samassa tilassa lisää giardialle altistumista myös aikuisilla koirilla. Helsinkiläisistä oireettomista pennuista 19 %:lla todettiin giardiatartunta. Oireettomista aikuisista koirista giardiaa löytyi samassa tutkimuksessa 5 %:lla.

Tyypilliset oireet

Paksusuoliperäisessä ripulissa ulostamistarve tulee usein äkillisesti. Ohutsuoliperäisessä ripulissa koira voi ulostaa tavallista suurempia määriä ilman selvää ulostamiskertojen tihentymistä.

• Paksusuoliperäisessä ripulissa koira voi käydä usein ulostamassa pieniä määriä.
• Ulosteen pinnalla tai seassa voi näkyä limaa, etenkin paksusuolen oireillessa.
• Koira voi ponnistella, vaikka ulostetta tulee vain vähän.
• Tuore, kirkkaanpunainen veri voi liittyä paksusuolen oireiluun.
• Pitkittyneeseen ohutsuoliperäiseen ripuliin voi liittyä laihtumista.
• Ripulin rinnalla voi esiintyä oksentelua.

Britannian klinikoilla tutkituista äkillisistä ripulitapauksista 44,25 %:ssa kirjattiin myös oksentelua. Ruokahalu oli heikentynyt 27,68 %:lla näistä koirista. Väsymystä kirjattiin 24,20 %:lla näistä koirista. Veristä ripulia kirjattiin 29,32 %:ssa kaikista tarkastelluista tapauksista.

Pahanhajuisia ilmavaivoja voi esiintyä, jos ripulin aiheuttajana on giardioosi. Parvovirusta sairastavan koiran ripuliin voi liittyä kuumetta. Voimakas laihtuminen hyvästä ruokahalusta huolimatta voi viitata haiman vajaatoimintaan.

Komplikaatiot ja seuraukset

Runsas ripuli voi kuivattaa koiran, kun nestettä menetetään nopeammin kuin sitä imeytyy. Samanaikainen oksentelu lisää nestehukkaa. Kuivuminen voi häiritä veren suolatasapainoa. Vaikea kuivuminen voi kuormittaa munuaisia.

Äkillisessä verenvuotoisessa ripulioireyhtymässä verenkierto voi pettää ennen kuin kuivuminen näkyy ulospäin. Vaikeaan oireyhtymään voi liittyä sepsis eli elimistön vakava reaktio infektioon. Pitkittyneeseen suolistosairauteen liittyvä proteiinin menetys voi johtaa nesteen kertymiseen vatsaonteloon.

Runsas nestehukka voi johtaa verenkierron pettämiseen eli sokkiin. Kroonisessa tulehduksellisessa enteropatiassa koiran ravitsemustila voi heikentyä varsinkin, jos suolen kautta menetetään proteiinia. Pitkittyneessä proteiinikadossa veren albumiinipitoisuus voi pienentyä.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Yleistutkimus ja verikokeet

Eläinlääkäri selvittää, milloin ripuli alkoi ja onko se jatkuvaa vai toistuvaa. Esitietoihin kuuluvat myös koiran ruoka ja mahdollinen altistuminen muille koirille. Vatsaa tunnustelemalla eläinlääkäri arvioi esimerkiksi kipua ja suolen poikkeavaa täyttymistä. Lieväoireinen ja hyväkuntoinen koira ei yleensä tarvitse laajoja tutkimuksia heti.

Kohtalaisessa tai vaikeassa äkillisessä ripulissa tutkitaan verenkuva ja veren elinarvot. Verikokeilla arvioidaan muun muassa kuivumista ja elektrolyyttien muutoksia nestehoitoa varten. CRP-arvoa voidaan käyttää tulehduksen voimakkuuden ja muutoksen seuraamiseen. Toistuvan äkillisen ripulin syytä voidaan tarvittaessa selvittää lisämunuaiskuoren toimintakokeella.

Kroonisen ripulin yhteydessä haiman vajaatoimintaa voidaan tutkia veren cTLI-määrityksellä. Pitkittyneessä ohutsuoliperäisessä ripulissa veren kobalamiinipitoisuus auttaa arvioimaan suolen toimintaa.

Ensimmäisellä vastaanottopäivällä ei tehty laboratoriotutkimuksia 82,34 %:ssa brittiklinikoiden äkillisistä ripulitapauksista.

Ulostenäytteet ja kuvantaminen

Alle 6 kuukauden ikäisen pennun äkillisessä ripulissa on aiheellista tutkia parvovirus. Äkillisessä veriripulissa parvotestiä suositellaan alle 12 kuukauden ikäisille koirille. Rokottamattomalle koiralle parvotesti voi olla tarpeen iästä riippumatta. Jos parvoepäily on vahva mutta pikatesti on negatiivinen, tulos voidaan tarkistaa PCR-testillä.

Nuorelta koiralta voidaan tutkia giardia, etenkin jos ripuli jatkuu tai palaa. Suolistoloisten tutkimukseen voidaan tarvita ulostetta 3 peräkkäiseltä päivältä, koska loisia erittyy jaksottain. Äkillisessä ripulissa ulosteen bakteeritutkimusta ei tehdä rutiinina. Bakteeritutkimus voi olla hyödyllinen, jos useat saman talouden eläimet tai ihmiset saavat samankaltaisia oireita.

Jos ripuliin liittyy jatkuvaa oksentelua tai pahenevaa vatsakipua, eläinlääkäri voi käyttää röntgen- tai ultraäänitutkimusta. Kuvantamista tarvitaan etenkin, kun epäillään tukosta tai esimerkiksi haimatulehdusta. Suoliston koepala voi auttaa erottamaan tulehduksellisen sairauden kasvaimesta.

Positiivisen giardiatuloksen merkitys arvioidaan koiran oireiden perusteella, sillä aikuisen koiran tartunta on usein oireeton.

Hoito

Tukihoito ja todetun syyn hoito

Lievää ripulia voi seurata kotona, jos koira on oma pirteä itsensä. Hyvin sulavaa ruokaa voidaan tarjota pieninä annoksina, kun mahdollinen oksentelu on helpottanut. Yksinkertainen kotitekoinen ruoka voi sopia lyhytaikaiseen käyttöön, mutta siinä ei ole kaikkia koiran pitkällä aikavälillä tarvitsemia ravintoaineita. Jos koira on kuivunut, eläinlääkäri voi antaa nestehoitoa.

Vaikeassa verenvuotoisessa ripulissa suonensisäinen nestehoito aloitetaan nopeasti. Nestehoidossa otetaan huomioon, paljonko koira menettää nestettä edelleen. Ripuloivan koiran todettua giardiatartuntaa voidaan hoitaa alkueläimeen tehoavalla lääkkeellä.

Milloin antibiootti voi olla tarpeen?

Lievää äkillistä ripulia ei hoideta antibiootilla, kun koiran yleiskunto on hyvä eikä kuivumisen merkkejä ole. Vähäinen verisyys ei sellaisenaan ole syy antibiootille, jos eläinlääkäri toteaa taudin lieväksi. Kohtalaisessa taudissa antibioottia ei yleensä tarvita, jos kuivumiseen liittyvät yleisoireet helpottavat nestehoidolla. Poikkeuksena voivat olla vakavaan tulehdukseen viittaavat verenkuvan muutokset, kuten neutrofiilien vähyys.

Vaikeassa ripulitaudissa antibioottia voidaan tarvita, jos koiralla on riittävästä nestehoidosta huolimatta yleisoireita. Yhdistetyissä tuloksissa ripulin kesto oli antibioottia saaneilla keskimäärin 0,28 päivää lyhyempi kuin verrokeilla. Havaittu ero oli alle 24 tuntia eli pienempi kuin kliinisesti merkittäväksi määritelty ero. Osa antibiooteista voi muuttaa suoliston mikrobistoa vielä viikoiksi hoidon päättymisen jälkeen.

Probiootit

Probiooteista ei ole osoitettu kliinisesti merkittävää hyötyä äkillisen ripulin hoidossa.

Pitkittyneen ripulin ruokavalio

Pitkittyneessä suolisto-oireilussa sopivaa ruokaa voidaan etsiä kokeilemalla hydrolysoitua tai koiralle uutta proteiinia sisältävää ruokavaliota. Pitkittyneessä paksusuoliperäisessä ripulissa eläinlääkäri voi arvioida, hyötyisikö koira ruoan kuitupitoisuuden muuttamisesta. Tulehduksellisen enteropatian ruokavaliokokeessa sovittua ruokaa käytetään ainoana ravintona vähintään 2 viikkoa, jotta vastetta voidaan arvioida.

Ennaltaehkäisy

Uuteen ruokaan kannattaa siirtyä asteittain, sillä nopea vaihto voi laukaista ripulin. Parvovirusripulin ehkäisy perustuu rokotuksiin. Vieroitettua pentua pitää suojata parvovirustartunnalta, kunnes rokotesuoja on ehtinyt muodostua.

Ulosteen kerääminen heti auttaa vähentämään ulosteen mukana leviävän giardian tartuntariskiä. Ripuloivaa koiraa ei pidä viedä koirapuistoon, jossa tartunta voi levitä muihin koiriin. Jos koiralle annetaan raakaruokaa, se pidetään erillään ihmisten elintarvikkeista. Raakaruoan käsittelyn jälkeen kädet pestään, jotta bakteerit eivät leviä.

Kosteassa ja viileässä ympäristössä giardian tartuntamuodot voivat säilyä elävinä kuukausia. Giardioosin yhteydessä koiran pestävät tekstiilit voidaan puhdistaa vähintään 60 asteen pesuohjelmalla. Parvovirustartunnan saanut koira erittää virusta yleensä 1–2 viikkoa.

Tärkeää koiranomistajalle

Pidä koiran saatavilla raikasta vettä, jotta se voi korvata menettämäänsä nestettä juomalla. Vie koira tavallista useammin ulos, jos ulostamisen tarve on tihentynyt. Kirjaa ylös ulosteen koostumus, ulostamiskerrat ja mahdollinen oksentelu. Ota ulostenäyte mukaan vastaanotolle, jos eläinlääkäri pyytää sitä.

Jos lievä ripuli ei helpota 2–3 päivässä, ota yhteys eläinlääkäriin myös silloin, kun koira on muuten pirteä. Älä anna ihmisille tarkoitettua ripulilääkettä omin päin, sillä valmiste voi olla koiralle haitallinen. Jätä rasvaiset herkut pois, kunnes ripuli on rauhoittunut.

Kirjaa myös mahdollinen äskettäinen ruoan vaihto, sillä nopea siirtyminen uuteen ruokaan voi selittää oireiden alun. Jos koiran ruokahalu katoaa tai se muuttuu vaisuksi, ota yhteys eläinlääkäriin aiemmin.

Usein kysyttyä

Voinko seurata koiran ripulia kotona?

Äkillistä lievää ripulia voi aluksi seurata kotona, jos koira on pirteä ja juo. Toistuva veden oksentaminen on syy viedä koira hoitoon. Jos lieväkään ripuli ei helpota 2–3 päivässä, koiran tilannetta on syytä arvioida eläinlääkärissä.

Mitä musta uloste voi tarkoittaa?

Musta, tervamainen uloste voi sisältää osittain sulanutta verta. Verenvuoto voi olla peräisin ruoansulatuskanavan yläosasta, esimerkiksi mahalaukusta tai ohutsuolesta. Tuore punainen veri näkyy ulosteessa tyypillisemmin paksusuolen oireillessa. Jos ripuli on mustaa ja tervamaista, hakeudu koiran kanssa kiireellisesti eläinlääkäriin.

Tarvitseeko ripuloiva koira antibioottia?

Lievään ripuliin ei yleensä tarvita antibioottia, jos koiran yleiskunto on hyvä. Antibioottia voidaan harkita vaikeassa taudissa, jossa yleisoireet eivät helpota riittävällä nestehoidolla. Verta ulosteessa voi näkyä myös koiralla, joka pärjää tukihoidolla.

Voiko ripuli tarttua toiseen koiraan?

Tarttuvuus riippuu ripulin syystä, sillä esimerkiksi liian nopea ruoanvaihto ei ole tartunta. Giardia voi levitä toiseen koiraan ulosteen mukana heti tartuntamuotojen eli kystien erittymisen jälkeen. Parvovirus leviää tavallisesti tartunnan saaneen koiran ulosteen välityksellä.

Mitä ulostenäyte kertoo?

Ulostenäytteellä voidaan tutkia muun muassa loisia, jotka voivat aiheuttaa ripulia. Parvovirusta voidaan etsiä ripuliulosteesta immunologisella tai molekyylibiologisella testillä. Yksittäinen positiivinen giardiatulos ei vielä osoita ripulin syytä, koska monella aikuisella tartunta on oireeton.