Nuha koiralla – nenätulehduksen syyt, tutkimukset ja hoito

Yleiskuvaus

Nenän oire on lähtökohta syyn selvittämiselle

Nuha voi alkaa äkillisesti tai jatkua kroonisena sairautena. Nenätulehdukseen voi liittyä sivuonteloiden tulehdus eli sinuiitti. Terve nenän limakalvo osallistuu hengitysilman suodattamiseen. Limakalvon toiminnan vaurioituessa keuhkot altistuvat tavallista enemmän pölylle ja mikrobeille.

Pitkittynyt vuoto ei aina tarkoita jatkuvaa tartuntaa. Idiopaattisessa riniitissä nenässä todetaan krooninen tulehdus, mutta sen selittävää syytä ei löydetä perusteellisissa tutkimuksissa. Lymfoplasmasyyttinen riniitti kuvaa tulehdussolujen tyyppiä kudosnäytteessä. Nimi ei siis itsessään kerro tulehduksen käynnistäjää.

Kroonista idiopaattista riniittiä koskevassa tutkimuksessa oli 75 koiraa. Oireiden keston mediaani ennen lähetettä oli 104 päivää ja vaihteluväli 3–1954 päivää. Nämä ovat tutkimukseen valittujen kroonisten tapausten tietoja, eivät tavallisen nuhan odotettu kesto.

Syyt

Tartunta, ärsytys ja nenään joutunut materiaali

Äkillinen nuha voi liittyä viruksen aiheuttamaan hengitystietulehdukseen. Koiran parainfluenssa ja penikkatauti ovat mahdollisia taustasairauksia. Kennelyskäkin voi aiheuttaa nuhaa ja aivastelua. Ensisijainen bakteeririniitti on koiralla hyvin harvinainen. Bordetella on yksi tunnettu poikkeus.

Savu, ärsyttävät kaasut ja pöly voivat tulehduttaa nenän limakalvoa. Nenäonteloon juuttunut vierasesine voi ärsyttää kudosta paikallisesti. Myös nenäpunkki voi aiheuttaa aivastelua, sisäänpäin vetävää niiskutusta ja sierainvuotoa.

Hampaat, sienet ja pitkäaikainen tulehdus

Ylähampaan juuripaise voi levitä nenän sivuontelon alueelle. Hammasongelmasta syntyvä suu-nenäonteloyhteys eli fisteli voi puolestaan aiheuttaa nenäoireita. Aspergillus-sieni voi aiheuttaa koiralla nenän ja sivuonteloiden sairautta. Kasvain on toinen pitkittyneen nenävuodon mahdollinen syy.

Allerginen riniitti on koirilla harvinainen. Kroonisen idiopaattisen tulehduksen tarkkaa syntymekanismia ei tunneta. Sen mahdollinen yhteys allergiaan, suolistoperäiseen takaisinvirtaukseen tai nenän mikrobistoon on yhä selvittelyn kohteena.

Riskitekijät

Riskitekijät riippuvat nuhan aiheuttajasta. Pölyinen tai savuinen hengitysilma altistaa nenän limakalvon ärsytykselle. Pitkään jatkuneet hammassairaudet voivat altistaa suu-nenäonteloyhteyden muodostumiselle. Hengitystietartunnat voivat levitä usean koiran ympäristöissä.

Kroonista idiopaattista riniittiä koskeneessa 75 koiran tutkimuksessa iän mediaani oli 8 vuotta ja vaihteluväli 0,5–14 vuotta. Mukana oli sekä pieniä että suuria koiria: painon mediaani oli 16,0 kilogrammaa ja vaihteluväli 2,0–72,7 kilogrammaa. Sairautta ei siten voi päätellä pelkästä koiran iästä tai koosta.

Tyypilliset oireet

Nuha näkyy ennen kaikkea nenän eritteinä ja aivasteluna. Vuoto voi olla kirkasta, limaista tai märkäistä. Mahdollisia havaintoja ovat:

• Nenä vuotaa yhdestä tai molemmista sieraimista.
• Koira aivastelee tai oire tulee toistuvina kohtauksina.
• Koira hankaa tai raapii tassullaan kasvoja.
• Hengitys rohisee tai koira kuorsaa.
• Koira niiskuttaa nopeasti sisäänpäin eli saa reverse sneezing -kohtauksen.
• Eritteessä näkyy verta.
• Silmät vuotavat ja sidekalvot voivat tulehtua.

Äkillinen toispuoleinen vuoto ja kasvojen tassuttelu sopivat vierasesine-epäilyyn. Pitkittyvä, aluksi toispuoleinen ja myöhemmin molemminpuolinen vuoto voi liittyä esimerkiksi kasvaimeen tai sienitautiin. Sieniperäinen nenäsairaus voi aristaa niin, että koira väistää pään silittämistä.

Kroonisten tapausten tutkimuksessa aivastelua oli 69/75 koiralla eli 92 %:lla. Nenävuotoa oli 66/75 koiralla eli 88 %:lla. Yskää esiintyi 45/75 koiralla eli 60 %:lla. Yskä voi siksi kuulua kokonaisuuteen, vaikka pääongelma näyttää olevan nenässä.

Komplikaatiot ja seuraukset

Nenän toiminta ja elämänlaatu voivat heikentyä

Tulehtunut limakalvo ja kertyneet eritteet voivat kaventaa nenäkäytäviä. Vaikeaan ahtaumaan voi liittyä suuhengitystä ja hapenpuutetta. Krooninen sairaus voi myös häiritä koiran unta: yhdessä idiopaattisen riniitin tutkimuksessa unihäiriöitä ilmoitettiin 7/13 koiralla. Omistajat eivät silti kuvanneet näitä koiria yleisesti sairaiksi. Arjessa vähäiseltä näyttävä vuoto voi siis heikentää elämänlaatua.

Kroonisten tapausten tutkimuksessa nenäkuorikoiden vaurioita todettiin 54/75 koiralla eli 72 %:lla. Nämä nenän sisäiset rakenteet voivat vaurioitua idiopaattisessakin tulehduksessa, joten vaurio ei automaattisesti tarkoita sienitautia. Toisessa idiopaattisen riniitin tutkimuksessa sivuontelotulehdus todettiin 8/13 koiralla eli 62 %:lla.

Rintakehän tietokonetomografiassa keuhkokuumeeseen sopivia muutoksia oli 14/66 tutkitulla kroonista riniittiä sairastavalla koiralla eli 21 %:lla. Nenävuodon ja keuhkokuumeen välinen syysuhde jäi kuitenkin varmistamatta. Yskään liittyvä kuume, voimattomuus tai ruokahaluttomuus edellyttää keuhkokuumeen arviointia.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Suu, nenäontelo ja sivuontelot tutkitaan kokonaisuutena

Eläinlääkäri selvittää oireiden historian ja tutkii koiran yleistilan. Myös suu ja hampaat tutkitaan nenäoireiden yhteydessä. Hampaan juuren sairaus voi jäädä näkymättä pelkässä suun pintapuolisessa tarkastelussa.

Tietokonetomografia eli TT näyttää nenäontelon, sivuonteloiden ja luisten rakenteiden muutoksia. Sen avulla voidaan selvittää myös hampaiden syvempiä sairauksia. Nenätähystys eli rinoskopia auttaa etsimään kasvainta, vierasesinettä, loisia ja sienimuutoksia. Sivuonteloissa voi olla muutoksia, joita tavallinen tähystys ei tavoita.

Kudosnäytteestä arvioidaan tulehduksen laatua ja etsitään esimerkiksi sienirakenteita. Idiopaattinen diagnoosi edellyttää muiden selittävien sairauksien poissulkemista. Pelkkä tulehdussolujen löytyminen ei siten vielä päätä koko selvittelyä.

Kroonisten tapausten tutkimuksessa näytteet otettiin molemmilta puolilta 62 koiralta. Samanlainen diagnoosi saatiin molemmilta puolilta 54/62 tapauksessa. Lopuissa 8 tapauksessa puolten kudoslöydökset poikkesivat toisistaan.

Laboratoriolöydökset tulkitaan muiden tutkimusten rinnalla

Tavanomaiset verikokeet voivat olla vain vähän poikkeavia eri nenäsairauksissa. Ne eivät luotettavasti erottele idiopaattista riniittiä muista nenäontelon sairauksista. Positiivisessa bakteeriviljelyssä voi kasvaa nenän tavallista mikrobistoa. Viljely voi olla hyödyllisempi, jos koira on yleisesti sairas ja merkittävää toissijaista bakteerikasvua epäillään.

Aspergillus-vasta-aineiden negatiivinen tulos ei sulje nenän sienitautia pois. Positiivinen vasta-ainetulos voi puolestaan kuvata ympäristöaltistusta ilman varsinaista infektiota. Sieniviljely voi olla positiivinen jopa 30 %:lla terveistä koirista. Siksi sienitautia arvioidaan kuvantamisen, tähystyksen ja kohdennettujen näytteiden yhdistelmällä.

Positiivinen allergiaspesifinen IgE-seulonta ei varmistanut idiopaattisen riniitin diagnoosia eikä ennustanut kortikosteroidivastetta yhdessä tutkimuksessa. Tämä seulonta ei ole sama asia kuin perusteellinen allergiatutkimus.

Hoito

Hoito kohdistetaan tunnistettuun syyhyn

Lievässä ja äskettäin alkaneessa nuhassa oireita helpottava hoito voi riittää. Eläinlääkäri arvioi, soveltuuko koira kotiseurantaan vai tarvitaanko tutkimuksia vastaanotolla. Bakteeri-infektiossa mikrobilääke voidaan valita löydösten perusteella. Antibiootti ei tehoa virukseen. Komplisoitumaton kennelyskä paranee tavallisesti ilman hoitoa 7–14 vuorokaudessa. Tämä aika koskee kennelyskää, ei kaikkia nenävuodon aiheuttajia.

Sienitaudissa tarvitaan tunnistettuun sieneen kohdistuvaa hoitoa. Nenän aspergilloosissa käytetään paikallista sienilääkehoitoa. Ennen tällaista hoitoa TT-kuvalla arvioidaan nenäontelon ja kallon välisen seulalevyn eheys. Nenän kasvaimessa sädehoito voi olla keskeinen hoitovaihtoehto. Kaikki lääkkeet ja nenään tehtävät hoidot suunnittelee eläinlääkäri.

Kroonisen idiopaattisen tulehduksen hoito voi vaatia kokeiluja

Idiopaattisen riniitin hoitovasteet ovat vaihtelevia. Käytettyjä hoitoja ovat tulehduskipulääkkeet, kortikosteroidit ja valikoiduissa tapauksissa muut immuunivasteeseen vaikuttavat lääkkeet. Liman irtoamista voidaan tukea esimerkiksi eläinlääkärin suunnittelemalla kostutuksella. Nenän huuhtelu ja liman poisto voivat helpottaa tähystyksessä pienten vierasesineiden ja kasvainten havaitsemista. Niiden oireita lievittävä vaikutus voi kuitenkin jäädä lyhytaikaiseksi.

Viimeisen yhteydenoton tulos oli käytettävissä 63 kroonista idiopaattista riniittiä sairastaneesta koirasta. Näistä 14/63 oli remissiossa ja 38/63 oli parantunut oireiltaan. Oireet olivat ennallaan 9/63 koiralla ja pahempia 2/63 koiralla. Remissio määriteltiin lääkityksettömäksi tilanteeksi, jossa oireet olivat niin lieviä, ettei omistaja hakenut lisähoitoa. Se ei siis tässä tarkoittanut kaikkien oireiden täydellistä katoamista.

Seurannan mediaani oli 237 päivää ja vaihteluväli 14–1701 päivää. Hoidot vaihtelivat ja niitä käytettiin myös samanaikaisesti. Tulokset kuvaavat siksi koko hoitopolun lopputilannetta, eivät yhden lääkkeen varmasti aiheuttamaa hyötyä.

Ennaltaehkäisy

Nenän ärsytystä voidaan vähentää välttämällä savua, pölyä ja ärsyttäviä kaasuja. Hammassairauksien selvittäminen on osa nenäoireiden taustatekijöiden hoitoa, sillä juuripaise voi levitä nenän alueelle.

Asianmukainen rokotussuoja vähentää osaan hengitystietartunnoista liittyvää sairastavuutta. Kennelyskässä usean hengitystiemikrobin samanaikaiset infektiot ovat tavallisia. Kennelyskää vastaan rokotettu koira voi silti saada oireita ja erittää taudinaiheuttajia. Idiopaattisen riniitin aiheuttaja on tuntematon, mikä rajoittaa syyhyn kohdistuvaa ehkäisyä. Kaikille nuhan muodoille ei siksi ole yhteistä ehkäisykeinoa.

Tärkeää koiranomistajalle

Seuraa eritteitä, hengitystä ja arjen sujumista

Kirjaa, vuotaako toinen vai kumpikin sierain ja millaista erite on. Merkitse mukaan aivastelu, yskä, veri, kasvojen hankaaminen ja tilanteet, joissa oire pahenee. Kerro aiemmista lääkityksistä, hammasvaivoista ja mahdollisesta vierasesinealtistuksesta. Pelkkä toispuoleiselta näyttävä vuoto ei välttämättä tarkoita vain toispuoleista sairautta: idiopaattista riniittiä koskeneessa tutkimuksessa molempien puolien kudosnäytteet osoittivat tulehduksen kaikilla tutkituilla koirilla.

Arvioi myös koiran nukkumista, ruokahalua ja halua liikkua. Sovitussa kontrollissa tarkistetaan, miten oireet ovat muuttuneet ja onko lisätutkimuksille tarvetta. Talleta tutkimusten tulokset ja käytettyjen lääkkeiden nimet, jotta hoitovasteesta syntyy selkeä kokonaiskuva.

Hengitysvaikeuksissa kuljetus tapahtuu rauhallisesti ja viileässä autossa. Päivystykseen voi soittaa etukäteen, jotta saapumiseen voidaan valmistautua. Vaaranmerkkejä ovat sinerrys, näkyvä hengitysponnistelu ja lyyhistyminen.

Usein kysyttyä

Voiko koiran nuha johtua pelkästä pölystä?

Pöly, savu ja ärsyttävät kaasut voivat aiheuttaa äkillistä nenän limakalvon tulehdusta. Samankaltaisen oireen taustalla voi kuitenkin olla myös vierasesine, tartunta tai muu nenäontelon sairaus. Pitkittyvän tai uusiutuvan oireen tausta selvitetään eläinlääkärin arviolla.

Onko toisesta sieraimesta valuva nuha merkki vierasesineestä?

Äkillinen toispuoleinen vuoto ja kasvojen tassuttelu herättävät vierasesine-epäilyn. Pitkittyvä toispuoleinen vuoto voi kuitenkin liittyä myös sieneen tai kasvaimeen. Oireen sijainti auttaa tutkimusten suunnittelussa, mutta syy ratkaistaan muilla löydöksillä ja tarvittaessa nenäontelon kuvantamisella tai tähystyksellä.

Tarvitaanko nuhaan antibioottia?

Ei automaattisesti. Antibiootti voi olla aiheellinen todetussa tai epäillyssä bakteeri-infektiossa. Se ei kuitenkaan tehoa virukseen. Kroonisessa idiopaattisessa riniitissä viljelyssä kasvavat bakteerit voivat edustaa nenän normaalia mikrobistoa. Eläinlääkäri arvioi siksi lääkitystarpeen tutkimusten ja koiran yleisvoinnin perusteella.

Tarkoittaako positiivinen allergiatesti allergista nuhaa?

Ei suoraan. Positiivinen allergiaspesifinen IgE-seulonta ei auttanut varmistamaan idiopaattista riniittiä eikä ennustamaan kortikosteroidin tehoa yhdessä tutkimuksessa. Tällainen seulonta eroaa täydellisestä allergiaselvityksestä. Positiivisia IgE-tuloksia esiintyi myös muita nenäsairauksia sairastavilla koirilla. Allerginen riniitti on koirilla harvinainen.

Voiko krooninen riniitti parantua kokonaan?

Osa koirista saa merkittävän avun, mutta hoitovaste vaihtelee. Yhdessä tutkimuksessa 14/63 koiraa oli remissiossa ja 38/63 oli oireiltaan parantunut viimeisellä yhteydenotolla. Remissiossa lääkitys oli lopetettu ja oireet olivat niin lieviä, ettei lisähoitoa haettu. Täydellinen oireettomuus ei siis ollut tämän luokan ehto.