Aivastelu koiralla – syyt, käänteisaivastus ja tutkimukset

Yleiskuvaus

Tavallinen aivastus, käänteisaivastus ja yskä eroavat toisistaan

Tavallisessa aivastuksessa ilma purkautuu nenäkäytävien kautta ulospäin. Käänteisaivastus on sarja äkillisiä, voimakkaita sisäänhengityksiä. Siihen liittyvä ärsytys sijaitsee usein nenänielussa. Yskä puolestaan on ilman voimakas ulospuhallus keuhkoista.

Yksittäinen oire ei määritä sairautta, sillä aivastelua esiintyy monien nenä- ja hengitystiesairauksien yhteydessä. Käänteisaivastusta voi esiintyä myös muuten terveellä koiralla. Useimmilla koirilla sen kohtaukset ovat harvinaisia ja lieviä ja loppuvat nopeasti itsestään.

Toistuvaa käänteisaivastusta tutkineessa tapaussarjassa oli 30 koiraa. Siihen otettiin koiria, joiden hengitysteitä oli tutkittu tähystyksellä. Tutkimuksen löydökset kuvaavat näin tutkimuksiin valittuja potilaita, eivät kaikkia joskus aivastavia koiria.

Syyt

Pöly, tulehdus ja nenäontelon sairaudet

Pöly tai muu nenään joutuva hiukkanen voi laukaista tavallisen aivastuksen. Savu ja ärsyttävät kaasut voivat tulehduttaa nenän limakalvoja. Virus- tai bakteeriperäinen hengitystietulehdus voi aiheuttaa aivastelua, nenävuotoa ja yskää.

Äkillinen toispuoleinen vuoto ja kasvojen tassuttelu herättävät vierasesine-epäilyn. Nenässä voi olla esimerkiksi kasvimateriaalia. Myös polyyppi tai kasvain voi aiheuttaa aivastelua ja sierainvuotoa.

Hammasongelmasta syntynyt suu-nenäonteloyhteys voi johtaa aivasteluun. Sieniperäinen nenätulehdus on toinen mahdollinen tausta. Allerginen nenätulehdus on koirilla harvinainen. Siitepölyyn liittyvät oireet voivat painottua tiettyyn vuodenaikaan.

Nenäpunkki ja käänteisaivastusta laukaisevat tilanteet

Nenäpunkki elää koiran nenäkäytävissä ja sivuonteloissa. Se voi aiheuttaa aivastelua, nenävuotoa ja nenäverenvuotoa. Nenäpunkki voi aiheuttaa myös liman sisään vetämistä eli käänteisaivastusta.

Käänteisaivastusta voivat laukaista kiihtymys, talutinta vastaan vetäminen sekä nopea syöminen tai juominen. Myös pitkä pehmeä kitalaki ja muut hengitystien rakenneongelmat voivat liittyä kohtauksiin. Oksenteluun tai takaisinvirtaukseen liittyvä nielun ärsytys voi olla osa kokonaisuutta. Monella koiralla tarkkaa laukaisevaa syytä ei kuitenkaan löydetä.

Riskitekijät

Käänteisaivastusta esiintyy kaikenikäisillä koirilla ja molemmilla sukupuolilla. Sitä on kuvattu tavallista useammin alle 15 kilogramman painoisilla koirilla. Myös lyhytkuonoisilla roduilla oire on tavallisempi. Käänteisaivastelututkimuksen koirien keski-ikä oli 5,1 vuotta ja vaihteluväli 5 kuukaudesta 12 vuoteen. Painon keskiarvo oli 9,9 kilogrammaa ja vaihteluväli 1,1–36 kilogrammaa. Tavallisen aivastelun riski taas riippuu sen aiheuttajasta, esimerkiksi hengitetystä ärsykkeestä tai vierasesineestä.

Nenäpunkkia on todettu eri roduilla ja eri-ikäisillä koirilla. Tartunta voi siirtyä koirien suorassa kontaktissa. Pitkässä heinikossa liikkuminen voi altistaa kasvimateriaalin tarttumiselle turkkiin ja iholle. Altistumistilanteen kuvaaminen auttaa selvittämään uuden nenäoireen taustaa.

Tyypilliset oireet

Aivastelun lisäksi seurataan nenävuotoa, hengityksen ääniä ja koiran vointia. Kotona voi näkyä esimerkiksi:

• Koira aivastelee toistuvasti tavalliseen tapaan ulospäin.
• Koira vetää ilmaa äänekkäästi ja nopeasti sisään kohtauksena.
• Nenä vuotaa kirkasta, limaista, märkäistä tai veristä eritettä.
• Koira hankaa kuonoaan tai raapii kasvojaan.
• Koira ravistelee päätään tai kuono kutisee.
• Koira yskii tai hengitys rohisee.

Käänteisaivastuksessa koira seisoo usein kaula ojennettuna ja kyynärpäät ulospäin. Suu on tavallisesti kiinni ja sieraimet levällään. Kohtaus voi kestää sekunneista minuutteihin. Sen jälkeen koira palaa tavallisesti nopeasti ennalleen.

Nenäpunkkiin voi liittyä hajuaistin heikkenemistä. Metsästys- tai jäljestyskoiran työskentelyn muutos voi olla omistajalle huomattava oire. Tämäkään havainto ei yksilöi oireen syytä ilman muita tutkimuksia.

Komplikaatiot ja seuraukset

Merkitys riippuu taustasyystä

Harva ja lievä käänteisaivastus ei useimmilla koirilla edellytä hoitoa. Kohtausten tihentyminen tai vaikeutuminen voi sen sijaan viitata nenänielun sairauteen. Oireen merkitystä arvioidaan siksi myös kohtauksien välisen voinnin perusteella.

Nenän limakalvotulehdus ja eritteet voivat vaikeassa tapauksessa ahtauttaa nenäkäytäviä ja aiheuttaa hapenpuutetta. Tulehtunut nenän limakalvo voi olla punoittava ja turvonnut. Kasvivierasesine voi puolestaan aiheuttaa tulehdusta tai paisetta ja liikkua kudoksissa.

Tutkittujen 30 käänteisaivastelukoiran ryhmässä tulehduksellinen hengitystiesairaus todettiin 17/30 koiralla eli 56,7 %:lla. Rakenteellinen tai toiminnallinen häiriö todettiin 8/30 koiralla eli 26,7 %:lla. Vierasesine löytyi 3 koiralta eli 10 %:lta. Selittävä diagnoosi jäi avoimeksi 2 koiralla. Löydösten ja käänteisaivastuksen välinen syysuhde ei kaikissa tapauksissa ollut varma.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Oireen tunnistaminen alkaa tapahtumakuvauksesta

Eläinlääkäri erottaa tavallisen aivastuksen, käänteisaivastuksen ja yskän oireen kuvauksen perusteella. Kotona kuvattu video voi auttaa varmistamaan, millaisesta kohtauksesta on kyse. Myös oireen kesto, esiintymistiheys ja liitännäisoireet selvitetään. Kohtaus ei välttämättä toistu vastaanotolla.

Kliininen tutkimus voi olla normaali: käänteisaivastelututkimuksessa näin oli 19/30 koiralla eli 63,3 %:lla. Tämä ei kuitenkaan poistanut muiden tutkimusten tarvetta tutkimukseen valituissa tapauksissa. Suu tutkitaan nenäoireiden yhteydessä myös hammasperäisen syyn löytämiseksi.

Kuvantaminen, tähystys ja näytteet valitaan löydösten mukaan

Tietokonetomografia eli TT voi näyttää nenäontelon ja sivuonteloiden rakenteita. Kuvantaminen tehdään ennen nenän näytteenottoa, koska toimenpiteen aiheuttamat muutokset voivat vaikeuttaa tulkintaa. Tavallinen röntgenkuva ei aina näytä kasvivierasesinettä.

Nenätähystyksessä voidaan tutkia sierainten lisäksi nenänielua. Tähystys tehdään yleisanestesiassa. Samalla voidaan ottaa kudosnäytteitä tulehduksen, kasvaimen tai infektion selvittämiseksi. Vierasesine voidaan myös poistaa tutkimuksen yhteydessä.

Nenäpunkki varmistetaan näkemällä punkki tähystyksessä tai huuhtelunäytteessä. Negatiivinen huuhtelutulos ei sulje tartuntaa pois. Oireen taustalla voi silti olla jokin muu ylähengitysteiden sairaus.

Verikokeita voidaan käyttää yleissairauden selvittämiseen. Nenäverenvuodossa voidaan tutkia myös hyytymistä ja verihiutalemäärää. Märkäinen nenäerite voi sisältää neutrofiileiksi kutsuttuja tulehdussoluja. Verinen nenävuoto voi liittyä myös veren hyytymishäiriöön tai verihiutaleiden vähyyteen. Käänteisaivastelututkimuksessa verenkuva ja biokemialliset verikokeet olivat tavanomaiset 23/30 koiralla eli 76,7 %:lla. Pelkkä nenäerite ei siten rajaa tutkimuksia ainoastaan nenään.

Hoito

Satunnainen käänteisaivastus ja hoidettava sairaus erotetaan

Lyhyt, lievä ja harvoin esiintyvä käänteisaivastus voi loppua itsestään ilman lääkitystä. Koiran rauhoittaminen ja lohduttaminen voi auttaa kohtauksen aikana. Tämä sopii tunnistettuun lievään kohtaukseen. Hengitysvaikeuden merkit edellyttävät kiireellistä apua.

Jos taustalta löytyy vierasesine, hoidon tavoite on poistaa se. Nenäpunkkitartuntaa hoidetaan eläinlääkärin määräämällä loislääkkeellä. Hammasperäisessä sairaudessa selvitetään suu-nenäonteloyhteys ja sen aiheuttaja. Sienitaudissa tarvitaan sieneen kohdistuvaa hoitoa.

Antibiootti ei ole kaikkien aivastelujen hoito. Useimmat kennelyskäkokonaisuuteen liittyvät tapaukset ovat virusperäisiä eikä mikrobilääkettä yleensä tarvita. Oireet voivat hävitä itsestään 10 päivän kuluessa ilman mikrobilääkettä. Aika koskee kennelyskää, ei vierasesinettä, kasvainta tai kaikkia aivastelun syitä.

Pitkittyvässä tulehduksessa eläinlääkäri voi harkita tulehdusta vähentävää lääkitystä. Pitkään pehmeään kitalakeen liittyvä hengitystieongelma voi puolestaan hyötyä kirurgisesta korjauksesta. Hoitovalinta perustuu koiran diagnoosiin.

Hoitovaste ja tutkimuksen jälkeinen toipuminen

Käänteisaivastelututkimuksessa seuranta oli käytettävissä 23/30 koirasta. Kohtaukset loppuivat 9/23 koiralla eli 39,1 %:lla. Oire jatkui hoidosta huolimatta 14/23 koiralla. Tämä tutkimuksiin valittu joukko ei kuvaa satunnaisen harmittoman kohtauksen ennustetta.

Nenätutkimuksen nestettä voi harvoin joutua hengitysteihin. Tätä ehkäistään hengitysputkella ja aktiivisella imulla toimenpiteen aikana. Nenätähystyksen jälkeen voi esiintyä lievää aivastelua ja pieniä määriä verensekaista eritettä. Lievää kurkun ärsytystä tai ruokahalun muutosta voi olla 24–48 tuntia. Jatkuva tai runsas nenäverenvuoto ja hengitysvaikeus vaativat nopean yhteyden hoitopaikkaan.

Ennaltaehkäisy

Pölyn, savun ja ärsyttävien kaasujen vähentäminen ympäristöstä vähentää nenän limakalvon ärsykealtistusta. Jos käänteisaivastus liittyy talutinta vastaan vetämiseen tai liian nopeaan syömiseen, nämä tilanteet huomioidaan arjen järjestelyissä. Kaikille aivastelun syille ei ole yhtä kotona toteutettavaa ehkäisykeinoa.

Pitkässä heinikossa käynnin jälkeen koira tarkistetaan kasvien siementen varalta. Toistuvista siemenongelmista kärsivän koiran juoksemista pitkässä heinikossa voidaan vähentää.

Nenäpunkkitartunnassa huomioidaan myös samassa taloudessa asuvat koirat. Niiden hoitotarve ja yhteinen hoitosuunnitelma ratkaistaan eläinlääkärissä. Tämä koskee todettua tai vahvasti epäiltyä tartuntaa, ei jokaisen satunnaisen aivastuksen vuoksi aloitettavaa loislääkitystä.

Tärkeää koiranomistajalle

Video ja oirepäiväkirja auttavat vastaanotolla

Kuvaa kohtaus, jos se onnistuu turvallisesti ja viivyttämättä avun hakemista. Kotivideoita käytettiin myös käänteisaivastelututkimuksessa oireen varmistamiseen. Kirjaa kohtauksen kesto, esiintymistiheys, suu auki vai kiinni, sisäänpäin niiskutus vai ulospäin aivastus ja se, palaako koira täysin ennalleen.

Merkitse myös nenävuodon puoli ja laatu, yskä, ruokahalu, hajuaistin muutos, oksentelu ja mahdollinen yhteys lenkkiin tai ruokailuun. Kerro lääkityksistä sekä tiedossa olevista nenä-, hammas- ja hengitystiesairauksista. Näistä havainnoista muodostuu vastaanotolle hyödyllinen aikajana.

Lievän tunnistetun käänteisaivastuksen aikana koiraa voi rauhoitella. Jos hengitys ei palaudu tai ilmaantuu sinerrystä, heikkoutta tai lyyhistymistä, tilannetta käsitellään hengityshätätilanteena. Kuljetuksen aikana rauhallinen käsittely ja viileä auto voivat helpottaa hengitystyötä.

Varmista tutkimuksen jälkeen, millaisia muutoksia odotetaan ja milloin tuloksista tai hoitovasteesta keskustellaan. Nenätähystyksen jälkeen runsas tai jatkuva verenvuoto ja hengitysvaikeus ovat syitä ottaa heti yhteyttä. Säilytä saadut lausunnot ja sovitut seurantaohjeet.

Usein kysyttyä

Mikä ero on aivastuksella ja käänteisaivastuksella?

Tavallisessa aivastuksessa ilma liikkuu nenän kautta ulospäin. Käänteisaivastuksessa koira vetää ilmaa äkillisinä voimakkaina sisäänhengityksinä. Se voi seistä kaula ojennettuna ja suu kiinni. Kotona kuvattu video auttaa eläinlääkäriä tunnistamaan, millaisesta oireesta on kyse.

Onko käänteisaivastus vaarallista?

Useimmilla koirilla satunnaiset kohtaukset ovat lieviä eivätkä vaadi hoitoa. Koira palautuu tavallisesti nopeasti ennalleen lievän kohtauksen jälkeen. Tihenevä tai vaikeutuva oire voi kuitenkin kertoa nenänielun sairaudesta. Sinerrys, voimakas hengitysponnistelu tai lyyhistyminen edellyttää kiireellistä eläinlääkärin apua.

Tarkoittaako aivastelu aina nenäpunkkia?

Ei. Nenäpunkki on yksi mahdollinen aivastelun, nenävuodon ja nenäverenvuodon aiheuttaja. Samoja oireita voivat aiheuttaa esimerkiksi nenätulehdus, vierasesine, hammassairaus tai kasvain. Pelkkä oirekuva ei siis ratkaise syytä. Tartunta voidaan varmistaa löytämällä punkki tähystyksessä tai huuhtelunäytteessä.

Tarvitseeko aivasteleva koira aina antibiootin?

Ei. Aivastelu voi liittyä esimerkiksi ärsykkeeseen tai vierasesineeseen. Monet kennelyskätapaukset ovat virusperäisiä, jolloin mikrobilääkettä ei yleensä tarvita. Hoidon valinta perustuu todettuun tai vahvasti epäiltyyn aiheuttajaan, eikä oire yksin kerro lääkkeen tarvetta.

Miksi eläinlääkäri pyytää videota kohtauksesta?

Aivastelu, käänteisaivastus ja yskä voivat kuulostaa omistajasta samankaltaisilta, mutta ilmavirran suunta ja liike ovat erilaisia. Kotona kuvattua videota voidaan käyttää oireen tunnistamiseen. Videon rinnalle kannattaa kirjata kohtauksen kesto, esiintymistiheys ja koiran vointi sen jälkeen.