Aspiraatiokeuhkokuume koiralla: oireet ja hoito

Yleiskuvaus

Aspiraatio tarkoittaa aineksen joutumista hengitysteihin esimerkiksi nielusta tai mahalaukusta. Keuhkokuumeessa tulehdus ulottuu pieniin hengitysteihin, keuhkorakkuloihin ja niitä ympäröivään kudokseen. Keuhkorakkuloihin kertyvät neste ja tulehdussolut heikentävät hapen kulkua elimistöön.

Hengitysteihin joutunut aines voi aiheuttaa sekä kemiallisen tulehdusreaktion että bakteeri-infektion. Kaikki aspiraatiotapaukset eivät tarvitse antibioottia. Vakava keuhkokuume voi vaatia sairaalahoitoa ja tehostettua valvontaa.

Vuosien 2005–2008 kaikkiaan 125 potilaasta 113 eli 90,4 % tarvitsi sairaalahoitoa. Muut 12 koiraa eli 9,6 % hoidettiin käyntipotilaina. Aspiraatiovaurion vaikeusaste ulottuu lievästä oireilusta hengenvaaralliseen tilanteeseen.

Syyt

Mahahappo voi vaurioittaa keuhkoja ilman alkuvaiheen bakteeri-infektiota. Vaurio heikentää hengitysteiden puolustusmekanismeja ja helpottaa myöhempää bakteerien lisääntymistä. Tulehdusreaktiossa keuhkoihin kertyy lisää tulehdussoluja ja nestettä. Voimakkaan vaurion jälkeen keuhkokudokseen voi muodostua arpia.

Oksentaminen on aktiivinen tapahtuma, jota edeltää tavallisesti pahoinvointi. Pulauttelussa ruoka tai neste palautuu ruokatorvesta vähäeleisesti ilman varsinaista oksennusponnistelua. Molemmissa tilanteissa ainesta voi päätyä keuhkoihin. Aspiraatio voi jäädä kokonaan näkemättä.

Ruokatorveen juuttunut vierasesine voi aiheuttaa pulauttelua ja sitä kautta aspiraatiokeuhkokuumeen. Myös ruokatorven yläpään sulkijalihaksen puutteellinen rentoutuminen voi estää ruoan normaalin nielemisen. Tällaisessa nielemishäiriössä neste voi kulkeutua henkitorveen ja keuhkoihin.

Riskitekijät

Pitkittynyt oksentelu altistaa aspiraatiokeuhkokuumeelle. Ruokatorven laajentuma eli megaesofagus on toinen tunnettu altistaja. Nielun tai kurkunpään toimintahäiriö voi mahdollistaa sisällön joutumisen hengitysteihin. Myös neurologisiin sairauksiin liittyvät nielemisvaikeudet lisäävät riskiä.

Riski liittyy myös nukutuksesta heräämiseen. Väärin toteutettu pakkoruokinta tai lääkkeen anto voi johtaa aspiraatioon. Vastasyntyneen pennun suulakihalkio altistaa imemisen yhteydessä tapahtuvaan aspiraatioon. Sairastuneita on todettu 10 vuorokauden ikäisistä pennuista 15-vuotiaisiin koiriin.

Eräässä 125 koiran potilasjoukossa 21 koiralla oli aiemmin todettu tuntemattomasta syystä syntynyt ruokatorven laajentuma. Samasta joukosta 20 koiralla oli pitkäaikaista oksentelua.

Ruokatorven laajentuma voi olla synnynnäinen tai kehittyä vasta aikuiselle koiralle. Taustalla voi olla esimerkiksi lihasheikkoutta aiheuttava myasthenia gravis.

Aiemmin mainitun 125 koiran joukossa 14:llä eli 11,2 %:lla oli neurologinen sairaus. Kurkunpään halvaus oli todettu 12 koiralla eli 9,6 %:lla.

Tyypilliset oireet

Kotona havaittavia oireita ovat seuraavat:

• Yskä, joka voi kuulostaa kuivalta tai limaiselta.

• Tavallista nopeampi tai työläämpi hengitys.

• Väsymys ja selvä voimattomuus.

• Ruokahalun heikkeneminen tai syömättömyys.

• Kuume.

• Nenän vuotaminen.

Ensimmäiset oireet voivat liittyä alkuperäiseen sairauteen, kuten oksenteluun. Vuosien 2005–2008 potilaista yskää oli 57 koiralla 125:stä eli 45,6 %:lla. Oksentelua oli 80 koiralla eli 64 %:lla saman joukon potilaista. Varsinainen aspiraatiotapahtuma oli nähty vain yhdellä näistä 125 koirasta.

Ruokatorven laajentumaa sairastava koira voi pulauttaa sulamatonta ruokaa pian syömisen jälkeen. Samaan perussairauteen voi liittyä laihtumista.

Nopeaa hengitystä oli 61 koiralla 125:stä eli 48,8 %:lla vuosien 2005–2008 potilaista. Varsinaista hengitysvaikeutta todettiin 30 koiralla 123:sta eli 24,4 %:lla.

Komplikaatiot ja seuraukset

Vaikea keuhkovaurio voi johtaa hapenpuutteeseen ja hengityskonehoidon tarpeeseen. Bakteerikeuhkokuumeeseen voi liittyä sepsis eli vakava koko elimistön infektioreaktio. Toistuvien aspiraatiokeuhkokuumeiden jälkeen keuhkoihin voi kehittyä fibroosia eli arpeutumista.

Vuosina 2005–2008 hoidetuista 125 koirasta 102 eli 81,6 % selvisi elossa sairaalasta kotiin. Sairaalassa kuoli 9 koiraa. Lisäksi 14 koiraa lopetettiin. Lopetusten syistä ei voitu erottaa sairauden vaikeutumista ja taloudellisia rajoitteita.

Uusi aspiraatio voi huonontaa voinnin nopeasti myös alkuvaiheen paranemisen jälkeen. Aspiraatiokeuhkovaurion 26 koiran seurannassa 5 koiralla oli toistuvia sairastumisia. Näiden uusiutuvien jaksojen väli oli 2–12 kuukautta, mediaaniltaan 4 kuukautta.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Esitiedot ja keuhkojen tutkiminen

Äskettäinen nukutus tai voimakas oksentelu antaa aiheen epäillä aspiraatiokeuhkokuumetta. Keuhkoja kuunneltaessa voi kuulua rahinaa tai normaalia vaimeampia hengitysääniä. Hapettumista voidaan arvioida pulssioksimetrillä tai verikaasuanalyysillä. Täydellinen verenkuva kuuluu keuhkokuume-epäilyn tutkimuksiin.

Rintaontelon röntgenkuvissa voi näkyä keuhkorakkuloiden tai niitä ympäröivän kudoksen muutoksia. Aspiraation jälkeen poikkeavien keuhkoäänien ja röntgenlöydösten kehittymiseen voi kulua 12–24 tuntia. Siksi heti tapahtuman jälkeen otettu normaali röntgenkuva voi olla liian varhainen sulkemaan vauriota pois.

Bakteerinäyte otetaan tarvittaessa alemmista hengitysteistä

Henkitorvi- tai keuhkoputkihuuhtelunäytteestä voidaan tutkia soluja ja viljellä bakteereja. Herkkyystutkimus auttaa valitsemaan löydettyyn bakteeriin tehoavan antibiootin. Näyte pyritään ottamaan ennen antibiootin aloittamista, jos koira on riittävän vakaa. Hengenvaarallinen tila tai hapen tarve voi estää hengitystienäytteen ottamisen.

Vuonna 2026 julkaistu 30 koiran tutkimus osoitti nieluviljelyn ja keuhkohuuhteluviljelyn eroavan olennaisesti toisistaan. Kaikkien 30 koiran nielunäytteet kasvoivat bakteereja. Keuhkohuuhteluviljely oli positiivinen 16 koiralla 30:stä. Nielusta löytyneistä bakteerilöydöksistä 91 % puuttui keuhkohuuhteluviljelystä. Nieluviljely ei siten soveltunut alempien hengitysteiden viljelyn korvikkeeksi näillä koirilla.

Samojen 30 koiran joukossa bakteeri-infektio jäi osoittamatta 30–77 %:lta käytetystä määritelmästä riippuen. Viljelylöydöksen tulkinnassa huomioidaan myös mahdollinen näytteen saastuminen.

Näytteen solututkimuksessa voidaan havaita tulehdussolujen sisällä tai ulkopuolella olevia bakteereja. Pitkittyneessä tai huonosti hoitoon vastaavassa tapauksessa tutkitaan tarvittaessa myös mykoplasmoja ja hapettomissa oloissa kasvavia bakteereja. Samaan näytteeseen voi kasvaa useita bakteereja, jolloin varsinaisen taudinaiheuttajan tunnistaminen vaikeutuu. Myös näytteenotossa käytetty tähystin voi olla saastumisen lähde.

Vakavasti sairaalta koiralta voidaan harkita veriviljelyä, jos hengitystienäyte ei ole mahdollinen. Hoitopäätöksessä selvitetään myös mahdolliset aiemmin määrätyt antibiootit. Ruokatorven laajentuma voi näkyä rintakehän röntgenkuvassa ruokatorveen kertyneenä ilmana, nesteenä tai ruokana.

Tulehdusarvon muutos antaa lisätietoa

CRP on verestä mitattava tulehdusmerkkiaine. Aspiraatiokeuhkovauriota sairastaneiden 26 koiran seurannassa 3 koiran CRP oli aluksi viitealueella mutta nousi 24 tunnissa. Alkuvaiheen CRP-tulos voi siis aliarvioida myöhemmin kehittyvää tulehdusvastetta. Toistomittaukset ensimmäisten 72 tunnin aikana voivat auttaa arvioimaan hoitovastetta.

Hoito

Hengityksen ja yleisvoinnin tukeminen

Eläinlääkäri valitsee hoidon sairauden syyn ja vaikeusasteen perusteella. Hapenpuutteeseen annetaan lisähappea esimerkiksi happikaapissa tai nenäkatetrilla. Mahdollinen sokki hoidetaan muun vakauttamisen yhteydessä. Suonensisäistä nesteytystä käytetään harkiten. Riittämätön syöminen voi edellyttää ravitsemustukea.

Sumutushoito voi kostuttaa hengitysteitä ja tehdä eritteestä helpommin yskittävää. Rintakehän taputtelu eli coupage voi auttaa irrottamaan hengitysteiden eritettä. Näitä menetelmiä käytetään osana keuhkojen tukihoitoa tarpeen mukaan.

Sumutuslaite muuttaa suolaliuoksen pieniksi hengitettäviksi hiukkasiksi. Tavallisen vesihöyryn suuremmat hiukkaset eivät pääse yhtä syvälle hengitysteihin kuin sumutuslaitteen tuottamat hiukkaset.

Antibioottihoidon tarve arvioidaan erikseen

Antibioottia tarvitaan, kun eläinlääkäri epäilee bakteerikeuhkokuumetta. Pelkkä kemiallinen keuhkovaurio voi edellyttää tukihoitoa ilman antibioottia. Sepsistä epäiltäessä antibiootin aloitusta ei viivytetä näytteiden vuoksi. Viljely- ja herkkyysvastauksen jälkeen lääkitys voidaan kohdentaa tarkemmin.

Ruokatorven liikehäiriö voi edellyttää antibiootin antamista muulla tavalla kuin suun kautta. Kortisonin rutiinikäytön tueksi koiran bakteerikeuhkokuumeessa ei ole riittävästi tietoa. Kortisoniin liittyvä vastustuskyvyn heikentyminen voi aiheuttaa haittaa.

Toipumista seurataan usealla tavalla

Jos hoitoon ei saada vastetta 48–72 tunnissa, eläinlääkäri arvioi hoitosuunnitelman uudelleen. Keuhkokuumepotilaan hoitokontrolli suositellaan viimeistään 10–14 vuorokauden kuluttua hoidon aloittamisesta. Kontrollissa arvioidaan yhdessä oireita, verikokeita ja röntgenlöydöksiä.

Edellä mainitussa 26 koiran seurannassa kliininen tutkimuslöydös parani jo 48 tunnin kohdalla. Sairaalahoidon mediaanikesto näillä koirilla oli 2 vuorokautta. Oireiden ja CRP:n paraneminen näkyi 7 vuorokaudessa, röntgenmuutosten paraneminen vasta 14 vuorokaudessa. Täysin normaaliksi röntgenkuva oli muuttunut 14 vuorokauteen mennessä vain 5 koiralla.

Seurattujen 26 koiran ikä oli mediaaniltaan 12 vuotta. Niistä 18:lla oli taustalla kurkunpään halvaus ja siihen liittyvä hermosairaus tai ruokatorven laajentuma. Hengitystiheys tai hengitystyö normalisoitui 22 koiralla 26:sta ensimmäisten 24–72 tunnin aikana. Yskä saattoi silti jatkua joillakin koirilla koko 28 vuorokauden seurannan ajan.

Ennaltaehkäisy

Aspiraatioriskin vähentämisessä keskeistä on altistavan sairauden, kuten ruokatorven laajentuman, hoito. Ruokatorven laajentumassa koiran ruokailuasento voidaan järjestää niin, että ylävartalo on vähintään 45 asteen kulmassa koholla. Asennon säilyttäminen vähintään 15 minuuttia syömisen jälkeen auttaa painovoimaa siirtämään ruokaa ruokatorvessa.

Ruoan koostumus valitaan sen perusteella, mikä vähentää kyseisen koiran pulauttelua. Väärin toteutettua pakkoruokintaa ja lääkkeen antamista on vältettävä aspiraatioriskin vuoksi.

Joidenkin koirien pulauttelu vähenee sosemaisella ruoalla, toisten paremmin muotoilluilla ruokapalloilla.

Tärkeää koiranomistajalle

Kerro vastaanotolla oksentelusta, pulauttelusta ja äskettäisestä nukutuksesta. Seuraa kotona erityisesti hengityksen työläyttä, ruokahalua ja jaksamista. Hengityksen vaikeutuessa ota viipymättä yhteyttä eläinlääkäriin myös hoidon aikana.

Kotona käytettävän sumutuslaitteen huolellinen puhdistus kuuluu hoitoon. Ruokatorven laajentumaa sairastavan koiran pienet, tiheät ateriat voivat helpottaa ruokinnan toteutusta. Ruokatorven laajentumaan liittyvä toistuva keuhkokuume voi lyhentää koiran elinikää.

Sovi kontrollikäynnit myös kotiutumisen jälkeiselle toipumisajalle. Ruokatorven laajentumaa sairastavan koiran ruoan riittävä energiapitoisuus auttaa ylläpitämään painoa. Kirjaa myös pulauttelun yhteys aterioihin, sillä ruokatorven laajentumassa oire voi alkaa pian syömisen jälkeen.

Usein kysyttyä

Voiko aspiraatiokeuhkokuume tulla ilman selvää yskää?

Yskä ei kuulu kaikkien sairastuneiden koirien oireisiin. Vuosien 2005–2008 potilaista sitä havaittiin 57 koiralla 125:stä. Tauti voi näkyä myös raskaana hengityksenä, väsymyksenä tai ruokahaluttomuutena. Sinertävä kieli tai ikenet edellyttävät välitöntä hoitoa.

Tarvitseeko koira aina antibioottia aspiraation jälkeen?

Ei aina, sillä keuhkovaurio voi johtua kemiallisesta ärsytyksestä ilman bakteeri-infektiota. Eläinlääkäri valitsee hoidon sairauden syyn ja vaikeuden perusteella. Mahdollinen hapenpuute tarvitsee hoitoa antibioottiratkaisusta riippumatta. Nieluviljely ei korvaa keuhkohuuhteluviljelyä infektion selvittämisessä.

Näkyykö keuhkovaurio heti röntgenkuvassa?

Muutokset voivat tulla näkyviin vasta 12–24 tunnin kuluessa aspiraatiosta. Myös CRP voi olla varhain viitealueella ja kohota myöhemmin. Hengitysvaikeus on tästä huolimatta syy hakeutua nopeasti eläinlääkärin tutkittavaksi myös silloin, kun ensimmäiset tutkimukset näyttivät normaaleilta.

Kuinka nopeasti koira toipuu?

Aspiraatiokeuhkovauriota sairastaneiden 26 koiran seurannassa sairaalahoidon mediaanikesto oli 2 vuorokautta. Kliiniset tutkimuslöydökset normalisoituivat mediaaniltaan 7 vuorokaudessa. Osalla näistä koirista yskä ei loppunut kokonaan edes 28 vuorokauden seurannassa sairaalahoidon päättymisen ja muun kliinisen paranemisen jälkeen.

Miksi aspiraatiokeuhkokuume voi uusiutua?

Ruokatorven laajentuma voi altistaa toistuville keuhkokuumeille. Pulauttelu on tämän ruokatorvisairauden keskeinen oire. Taustalla oleva hoidettava sairaus pitää siksi tunnistaa. Ruokatorven laajentumaa sairastavalla koiralla kohotettu ruokailuasento auttaa painovoimaa siirtämään ruokaa ruokatorvesta kohti mahalaukkua myös aterian päätyttyä.