Reverse sneezing koiralla eli käänteisaivastus

Yleiskuvaus

Käänteisaivastus on refleksi eli ärsytyksen käynnistämä tahaton reaktio, ei tietyn taudin nimi. Nenänielu sijaitsee nenäontelon takaosassa kovan ja pehmeän suulaen yläpuolella.

Tavallisessa aivastuksessa ilma virtaa nenästä ulos, kun taas käänteisaivastuksessa virtaus suuntautuu sisään. Yskässä puolestaan ilmaa puhalletaan nopeasti ja voimakkaasti keuhkoista ulospäin.

Niiskutuskohtaus voi näyttää hengityshädältä, vaikka kyseessä olisi itsestään rauhoittuva refleksi. Tavallisessa lyhyessä kohtauksessa koiran vointi on normaali sekä ennen niiskutusta että sen jälkeen.

Ilmiölle käytetään myös nimitystä paroksysmaalinen hengitys eli kohtauksittainen hengitys.

Syyt

Ärsyke ja mahdollinen taustasairaus

Pöly, allergeenit tai muut ylähengitysteiden ärsykkeet voivat käynnistää niiskutusrefleksin. Kohtauksen laukaisijana voi olla myös voimakas innostuminen, esimerkiksi kiihtyminen arkisessa tilanteessa.

Hyvin nopea syöminen tai juominen voi liittyä niiskutuskohtauksen alkamiseen. Nenään tai nenänieluun joutunut kasvin osa voi aiheuttaa toistuvaa ärsytystä.

Myös hengitysteiden virus-, bakteeri- tai sieni-infektio voi olla oireen taustalla. Nenäpunkki on mahdollinen niiskutuksen aiheuttaja, mutta sama oire voi johtua muistakin nenänielun ongelmista.

Oksenteluun liittyvät ruoansulatuskanavan vaivat voivat nekin liittyä käänteisaivasteluun. Liian pitkä pehmeä suulaki voi ärsyttää nenänielua lyhytkalloisen koiran hengitystieoireyhtymässä.

Muita mahdollisia taustasyitä ovat nenänielun kasvaimet tai muut kudosmassat. Osalla koirista oireelle ei löydy tutkimuksissakaan selitettävää syytä, jolloin sitä kutsutaan idiopaattiseksi.

Myös alempien hengitysteiden sairaus voi olla yhteydessä käänteisaivastukseen, vaikka niiskutus syntyy nenänielun alueella. Nenäpunkki elää koiran nenäkäytävissä ja nenän sivuonteloissa, joiden limakalvolla se voi aiheuttaa ärsytystä.

Mitä tutkituilla potilailla on löytynyt?

Vuonna 2022 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin käänteisaivastelua 30 koiran potilasjoukossa. Näistä koirista 57 %:lla todettiin tulehduksellinen hengitystiesairaus.

Rakenteeseen tai hengitysteiden toimintaan liittyvä häiriö todettiin 27 %:lla tutkituista koirista. Nenän tai nenänielun vierasesine löytyi 10 %:lta näistä potilaista.

Diagnoosi jäi avoimeksi 7 %:lla eli 2 koiralla. Luvut kuvaavat tutkimukseen otettuja potilaita, eivät jokaisen kotona niiskuttavan koiran todennäköistä diagnoosia.

Riskitekijät

Käänteisaivastusta voi esiintyä kaikenikäisillä koirilla, joten oire ei rajoitu pentuihin tai vanhoihin koiriin. Sekä urokset että nartut voivat oireilla riippumatta siitä, onko koira leikattu.

Ilmiötä tavataan kaikilla roduilla, mutta alle 15 kilogrammaa painavilla koirilla sitä kuvataan useammin kuin suuremmilla. Lyhytkalloisilla roduilla, kuten mopsilla ja bulldoggeilla, taipumus niiskutuskohtauksiin on tavallista suurempi.

Edellä mainitussa 30 koiran tutkimuksessa alle 5 kilogramman koirat muodostivat 50 % potilaista. Painoluokan 5–15 kilogrammaa osuus oli 27 %, kun taas 15–30 kilogramman koiria oli 17 %.

Yli 30 kilogrammaa painavien koirien osuus näistä tutkituista potilaista oli 7 %.

Tyypilliset oireet

Kohtaus alkaa äkillisenä, toistuvana sisäänhengitysten sarjana, johon liittyy kova niiskuttava tai röhkivä ääni.

• Koira jää seisomaan paikoilleen kohtauksen ajaksi.

• Kaula ojentuu pitkäksi ja pää saattaa kallistua taaksepäin.

• Kyynärpäät voivat suuntautua ulospäin koiran seistessä.

• Sieraimet laajenevat, kun koira vetää äänekkäästi ilmaa nenään.

• Suu pysyy yleensä kiinni ja huulet voivat vetäytyä taaksepäin.

Kohtaus kestää tavallisesti sekunneista noin minuuttiin, mutta joskus niiskutus voi jatkua minuutteja. Kohtausten välit vaihtelevat, eikä jokainen koira niiskuta yhtä usein.

Vuoden 2022 tutkimuksessa 60 %:lla potilaista oireita oli ollut yli 3 kuukautta. Samassa potilasjoukossa 60 %:lla niiskutuskohtauksia oli useammin kuin kerran viikossa.

Nenäpunkkitartuntaan voi niiskutuksen lisäksi liittyä nenän kutinaa ja toistuvaa pään ravistelua. Hajuaistin heikkeneminen voi näkyä jäljestävän koiran työskentelyssä silloin, kun taustalla on nenäpunkkitartunta.

Pelkkä nenäpunkkitartunta ei yleensä heikennä koiran yleisvointia, joten kuumeista tai velttoa koiraa ei pidä tulkita tavalliseksi loispotilaaksi.

Komplikaatiot ja seuraukset

Ennuste riippuu siitä, mikä oireen aiheuttaa

Satunnaisesta, muuten terveen koiran käänteisaivastuksesta aiheutuu hyvin harvoin varsinaisia komplikaatioita. Useimpien niiskuttavien koirien ennuste on hyvä, vaikka ääni saattaa kuulostaa pelottavalta.

Jatkuvasti vaikeutuvan hengityksen taustalla voi kuitenkin olla hengitystietä ahtauttava sairaus tai vierasesine. Vaikea hengitystien ahtautuminen voi johtaa hengitysvajaukseen, joten tällainen tilanne eroaa lyhyestä niiskutuskohtauksesta.

Nenäpunkkihoitokaan ei aina poista kaikkia havaittuja oireita kokonaan, jos koiralla on samanaikaisesti jokin toinen ylähengitysteiden sairaus.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Kohtauksen tunnistaminen ja muut oireet

Eläinlääkäri yhdistää omistajan kertoman oirehistorian koiran tutkimuksessa nähtäviin löydöksiin. Tutkimuksessa erotetaan käänteisaivastuksesta muut samankuuloiset hengitysäänet, kuten henkitorven kasaanpainumiseen liittyvä oireilu.

Hanhen törähdystä muistuttava kuiva yskä sopii esimerkiksi henkitorven kollapsiin tai kennelyskään. Nenäkasvaimet, polyypit ja suun tai nenäkäytävien vierasesineet kuuluvat myös erotettaviin syihin.

Vuoden 2022 potilastutkimuksessa 63 %:lla koirista oli niiskutuksen lisäksi jokin toinen hengitystieoire. Silti saman tutkimuksen koirista 63 %:lla tavallinen kliininen tutkimus oli löydöksiltään normaali.

Pitkittyvän oireen lisätutkimukset

Allergiatutkimuksia voidaan harkita, jos oirekuva tai koiran muut löydökset viittaavat allergiseen taustasyyhyn. Oireiden jatkuessa suun ja nielun perusteellinen tutkimus voidaan tehdä rauhoituksessa.

Pään röntgenkuvausta tai nenän tähystystä voidaan käyttää vierasesineen tai kudosmassan etsimiseen. Tietokonetomografia näyttää nenäontelon ja sivuonteloiden rakenteet tarkasti, jos oireet viittaavat niiden sairauteen.

Jos tarvitaan sekä kuvantamista että nenästä otettavia koepaloja, kuvantaminen tehdään yleensä ensin. Nenän tähystyksessä voidaan tutkia myös nenänielua kääntämällä taipuisa tähystin pehmeän suulaen taakse.

Nenäpunkkitartunta voidaan varmistaa, jos punkkeja havaitaan tähystyksessä tai nenähuuhtelun näytteessä. Pelkästä niiskutusäänestä ei voida varmistaa nenäpunkkia, jonka toteaminen vaatii usein suoraa havaitsemista.

Nenästä vuotavan veren yhteydessä eläinlääkäri voi tutkia myös veren hyytymistä ja verihiutaleiden määrää. Jatkuvien nenäoireiden selvittelyssä tarkastetaan tarvittaessa myös hampaat ja mahdollinen suu-nenäonteloyhteys eli fisteli.

Nenän huuhtelu punkkien etsimiseksi tehdään tavallisesti nukutuksessa suojaten samalla koiran hengitystie.

Nenäeritteen ulkonäkö voi vaihdella vetisestä märkäiseen tai veriseen nenän kudosvaurion ja tulehduksen mukaan. Jos epäillään muutakin sairautta, verenkuva, veren kemialliset tutkimukset ja tarvittaessa virtsanäyte auttavat selvittämään koiran kokonaistilannetta.

Märkäinen erite sisältää usein tulehdussoluja, kun taas verinen erite kertoo verenvuodosta nenäonteloon.

Hoito

Lyhyen kohtauksen aikana

Harvakseltaan tuleva lievä kohtaus ei yleensä vaadi lääkitystä tai muuta erityishoitoa. Koiraa voi auttaa pysymällä rauhallisena ja rauhoittelemalla sitä lempeästi kohtauksen aikana.

Hellää kaulan tai pään silittämistä voi kokeilla, jos tuttu lyhyt niiskutuskohtaus hermostuttaa koiraa. Tavallinen kohtaus päättyy itsestään, minkä jälkeen hengitys palautuu normaaliksi ilman toimenpiteitä.

Todetun taustasyyn hoitaminen

Toistuvissa tai voimakkaissa kohtauksissa eläinlääkäri määrää hoidon tutkimuksissa epäillyn tai todetun syyn perusteella. Allergiaan liittyvässä oireilussa eläinlääkäri voi harkita allergiaoireita lievittävää lääkitystä.

Epäiltyä nenäpunkkitartuntaa voidaan hoitaa eläinlääkärin valitsemalla loislääkkeellä myös vahvan kliinisen epäilyn perusteella. Nenäpunkin hoitovaste on kuvattu hyväksi yli 85 %:ssa tapauksista, mutta luku koskee loistartunnan hoitoa.

Joillekin koirille eläinlääkäri voi määrätä tulehdusta vähentävän lääkkeen oireiden hallintaan. Liian pitkän pehmeän suulaen lyhennysleikkaus voi auttaa koiraa, jolla esiintyy myös varsinaista hengitysvaikeutta.

Loishoidon tuloksia ei voi yleistää kaikkiin kohtauksiin

Vuonna 2009 julkaistussa ruotsalaisessa tutkimuksessa loishoidettiin 48 koiraa, joiden oireet sopivat nenäpunkkitartuntaan. Yhdeltäkään tutkimuskoiralta ei ollut varmistettu tartuntaa, vaan osallistuminen perustui nenäpunkkiin sopiviin oireisiin.

Seurannan lopussa eli 8 viikon kuluttua aloituksesta 35 koiraa oli oireettomia. Oireettomien osuus näistä oireiden perusteella hoidetuista koirista oli 73 %.

Oireita oli yhä 13 koiralla, vaikka osa niistä oli parantunut lähtötilanteesta. Tulokset perustuivat omistajien havaintoihin, joten tutkimus ei osoita kaikkien hoidettujen koirien sairastaneen juuri nenäpunkkia.

Ennaltaehkäisy

Kaikkia kohtauksia ei voida ehkäistä poistamalla jokin tunnistettu ärsyke, sillä syy jää usein epäselväksi. Tupakansavun ja voimakkaiden hajujen vähentäminen on järkevää koiralla, jonka kohtaukset liittyvät näihin ärsykkeisiin.

Kaulaan kohdistuvaa vetoa kannattaa vähentää, jos kohtaukset alkavat koiran kiskoessa hihnassa. Pölyaltistuksen vähentäminen voi poistaa yhden nenänielua ärsyttävän tekijän koiran arjesta.

Nenäpunkin mahdollinen tartuntareitti on suora tai epäsuora kontakti toiseen koiraan. Nenäpunkkia esiintyy myös Suomessa, joten tartuntamahdollisuus ei rajoitu ulkomailta tulleisiin koiriin.

Yhteisten noutoesineiden käyttäminen voi lisätä nenäpunkin leviämisen mahdollisuutta koirien harrastuksissa.

Tärkeää koiranomistajalle

Havaintoja seuraavaa tutkimusta varten

Kirjaa, milloin niiskutus alkaa, mitä koira teki juuri ennen sitä ja kuinka kauan kohtaus kesti. Merkitse myös, palautuiko koira ennalleen ja tuliko samalla yskää tai nenäeritettä. Näin muutoksen huomaa helpommin kuin muistin varassa.

Pidä erillään yksittäisen kohtauksen pituus ja kohtausten toistuvuus. Oirepäiväkirjaan voi merkitä sekä päivät, joina niiskutusta tuli, että päivän aikana havaitut kohtaukset. Ota kirjaus mukaan vastaanotolle.

Usein toistuva tai voimakas oire tarvitsee eläinlääkärin arvion, vaikka yksittäinen niiskutus menisi ohi.

Märkäinen nenäerite yhdessä niiskutuksen kanssa on syy hakeutua tutkimuksiin.

Nenäpunkista ei ole näyttöä ihmiseen tarttuvana loisena.

Usein kysyttyä

Onko reverse sneezing vaarallista?

Satunnainen kohtaus on tavallisesti harmiton, jos koira on muuten oma itsensä ennen sitä ja heti sen jälkeen. Sinertävät tai harmaat limakalvot ja työläs hengitys ovat kuitenkin hengityshädän merkkejä, joiden kanssa tarvitaan päivystysapua.

Onko niiskutus aina nenäpunkin oire?

Nenäpunkki voi aiheuttaa niiskutusta, mutta myös vierasesine tai muu nenänielun ärsytys voi käynnistää samanlaisen kohtauksen. Tartunta voidaan varmistaa löytämällä punkki tähystyksessä tai nenähuuhtelun yhteydessä, joten pelkkä ääni ei osoita oireen syytä.

Miten niiskutuskohtauksen saa loppumaan?

Tavallinen lievä kohtaus loppuu yleensä itsestään ja koira alkaa taas hengittää normaalisti ilman lääkitystä. Koiraa voi rauhoitella ja silittää hellästi kaulasta tai päästä, jos se hyväksyy kosketuksen. Voimakkaasti tai toistuvasti oireileva koira tarvitsee eläinlääkärin arvion.

Miten käänteisaivastus eroaa yskästä?

Käänteisaivastuksessa koira vetää ilmaa nopeasti ja toistuvasti sisään nenän kautta, jolloin kuuluu röhkivää niiskutusta. Yskässä ilma puolestaan purkautuu lyhyenä ja voimakkaana puhalluksena keuhkoista ulospäin, mikä erottaa sen sisäänhengitykseen liittyvästä niiskutuksesta.

Tarvitseeko koira nenän tähystyksen?

Pitkittyvän tai toistuvan oireen syytä voidaan selvittää rauhoituksessa tehtävällä suun tutkimuksella, kuvantamisella ja tarvittaessa nenän tähystyksellä. Tähystyksessä etsitään esimerkiksi vierasesinettä tai kudosmassaa, joten tutkimusvalinta perustuu siihen, millaista taustasyytä koiralla epäillään.